Mikä ärsyttää eniten

Siis jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolet. Tällä hetkellä täällä on yksi asia, joka saa minut oikeasti raivon valtaan. Pirun jälkeen jääneet tyypit roskaamisen kanssa! Jatkuvasti puhutaan, miten meret ovat täynnä muovia ja maailma hukkuu shaisseen ja nämä vaan jatkavat sotkemista. Miten ihmeessä näin ison maan kansalaiset saisi käännettyä? Elävät, kuten monissa muissa maissa 70-luvulla.

Ja uskon, että tällä ”kansainvälisellä” alueella tilanne on vielä parempi kuin muualla. Yhdet naapurini muuttivat paikallisempaan kaupunkiin Málagan toiselle puolelle, hieman huonommalle alueelle ja siellä lapsetkin heittävät kaikki roskat kadulle. Katuja sitten pestään päivittäin.

Täällä minä kärsin oman vakkariaamu-ulkoilupaikan sotkemisesta. Paikka on näköalatasanne, jossa jengi käy katselemassa merta. Sinne sitten jätetään mäkkäripaperit, olutpullot, limsatölkit, servetit yms. Kesällä totesin, että siivoan paikan, koska tuntui, että mitä enemmän roskaa on sitä enemmän sinne roskia heitetään. Asia toimi, eikä roskaa tullut niin paljoa. Nyt taas sinne on jätetty kokonaisia roskapusseja. En ymmärrä, isot yleiset roskikset ovat 200 m päässä. Kumpaankin paikkaan on jonkun tultava autolla.

Samalla kukkulalla käy harmaa auto. Auton jälkeen kummankin etuikkunan heittoetäisyydellä on käytettyjä nenäliinoja. Ja kortsuja. Siis käyvät siellä säännöllisesti. Minä sitten keräsin ja siivosin näitä noin 15 nenäliinaan koirankakkapussien avulla. Sitten päätin, että kun heidät näen, käyn hieman opettamassa luonnonsuojelua. Näin kävi, he olivat siellä. Kävelin auton viereen ja toimitus oli tehty. Espanjaksi heille kerroin, että pidän heidän maastaan ja he sotkevat ja minä siivoan. Väitti, että ei ole ennen ollut he. Urpo. Ja nämä olivat noin 6-kymppinen ”pariskunta”. Itseasiassa, sama auto tuli vastaan kyllä toinen rouva kyydissä. Ja muutaman kerran auton siellä nähdessäni, ei roskia enää ole ollut. Onko se sitten vaan käännettävä muutama miljoona ihmistä yksi kerrallaan.

Tämä siis saa haluamaan maalle, pois missä asuu muita ihmisiä. Itse vaihdoin nyt aamulenkin toiseen paikkaan, en jaksa joka aamu ärsyyntyä asiasta, jolle en selvästikään mitään voi.

Ehkä täällä parin kymmenen vuoden kuluttua aletaan tajuamaan, että hukkuvat roskaan.

Advertisements

Nyt alkoi paras vuosi!

Hyvää Uutta Vuotta! Olemme siirtyneet vuodelle 2019.

Uusi vuosi ei ole ollut lempijuhlani koskaan – en ole oikein “pakkojuhlija”. Tästä johtuen olin miettinyt, että vietä uudenvuodenaaton kotona leffan ja pizzan parissa. Kuitenkin ystäväni sai houkuteltua illalliselle.

Vieläkin näin neljän vuoden jälkeen täällä voi oppia jotain kulttuurista kantapään kautta.

Espanjalainen uudenvuodenvietto sisältää illallisen perheen kanssa kotona, josta sitten reippaimmat lähtevät juhlimaan kaupungille aamuun asti. Kotoa poistutaan vasta, kun jokaisella 12 kellonlyömällä on syöty viinirypäle. Jos saa kaikki 12 syötyä, tuottaa se hyvää onnea. Televisiosta katsotaan ohjelmaa, jossa on virallinen kellonaika ja jokainen kellonlyönti tulee varmasti oikeaan aikaan.

Ilotulitus ei täällä kuulu paikalliseen uuden vuoden viettämiseen. Ilotulitusta näkee enemmän kesäaikana kuten San Juanina (juhannuksen aikoihin). Tästä muuten löytyy keskustelupalstoilta huvittavia keskusteluja, kun aikuiset ihmiset kinaavat, onko täällä uutena vuotena ilotulitusta vai ei 😀 Toki on, koska alueella on paljon ulkomaalaisia, mutta paikalliseen kulttuuriin se ei kuulu. Lapset heittelevät vähän paukkuja, mutta hyvin vähän. Itse en nähnyt yhtään ainoaa rakettia tänä vuonna vaikka seisoin ulkona Fuengirolan keskustassa puolilta öin.

Nämä kaksi asiaa jo tietäneenä, voi uusivuosi silti mennä kyllä hyvinkin pieleen. Kun parkkeerasin autoa puolityhjään parkkihalliin, olisin voinut jo ajatella, että nyt menee hieman metsään. Kun kävelimme kohti aukiota, johon oli tarkoitus mennä syömään, huomasimme heti, että ravintolat ovat kiinni!! Ainoastaan auki olivat ne, joilla oli uudenvuoden menu, joiden hinnat ovat 100€ kummankin puolen. Siis KIINNI! Uutena Vuotena! Yksikään tapaspaikka ei ollut auki. Ainoastaan baarit, josta ei ruokaa saanut oliiveja enempää. Kävelimme puolisen tuntia ja totesimme, että ainoa mistä saamme nyt ruokaa on turistipaikka tai jotain muun maalaista ruokaa kuin espanjalaista tarjoava ravintola. Päädyimme intialaiseen ravintolaan ja ensi töiksemme tilasimme pullon punaviiniä. Rattoisasti kului aika puoleen yöhön saakka. Ravintolasta kipitimme takaisin kirkkoaukiolle, jossa sijaitsee myös kello, josta näkee puolen yön saapuvan.

Päädyimme baariin ja tilasimme cavat. CAVA OLI LOPPU!! Siis kymmentä vaille puolen yön, cava oli loppu. Jouduimme kippistämään punaviinillä. Eli ainoat paikat, jotka olivat auki, olivat jo myyneet tärkeimmät juomansa.

Voisi sanoa, että “un año nuovo de disastre”, mutta kun ei anna ulkopuolisten asioiden haitata vaan nousee niiden yläpuolelle ja päättää viettää kivan illan, niin se onnistuu. Ja jos uusi vuosi on pohjanoteeraus, vuodesta täytyy tulla todella hyvä!

Tämä siis varoituksena kaikki uutta vuotta täällä viettäville. Tee kuten paikalliset, pysy kotona, kunnes rypäleet on nautittu!

Oikea tapa siis viettää uusi vuosi on kotona, kuten kaikkina aikaisempina vuosina

Miten ihmeessä 21 koiraa!

Jotkut ihmettelevät, että miksi ihmeessä pitää olla kolme koiraa? Tekisi muuten aina mieli vastata, että itse ihmettelen aina, miksi ihmeessä jollain on kolme lasta, paljon rasittavampaa ja paljon kalliimpaa 😀

No, joka tapauksessa 21 kuulostaa vielä isommalta luvulta kuin kolme.

Osa koirista, osa jossain selän takana ja neljä sisällä (mammat ja mummeli)

Tämä 21 koostuu seuraavasti: talon omat 12 koiraa (yksi on hoidossa muualla, 11 kultaistanoutajaa ja yksi galgo), minun kolme omaa koiraa, ystävän kolme koiraa ja kolme tämän talon kasvattia, jotka ovat jouluhoidossa perheiden matkustaessa.

Kaikki on kiinni organisoimisesta ja järjestyksestä. Isommassa porukassa on oltava järjestys ja homman toimittava käytännön tasolla. Ei tämä missä tahansa talossa ja pihassa onnistuisikaan. Tämä talo on jo aikoinaan mietitty, että täällä tulee olemaan koiria, joten yksityiskohdat tekevät tämän helpoksi.

Ilmaston vuoksi koirat pystyvät olemaan ulkona oikeastaan ympäri vuoden. Sadepäivinä tietenkin on oltava suojassa. Kerron tässä hieman päivän kulun kanssa, miten homma hoituu.

Aamu:

Jos täällä ei olisi kolmea hoitokoiraa, olisi homma helppo. Tai siis pystyisi nukkumaan aamuun asti hienosti. Tuo YKSI alkaa haukkua tasaisin väliajoin joskus kuuden seitsemän välillä. Korvatulpat ja tyynyn alle piiloon ja välillä karjaisu “BASTA”. Hiljenee hetkeksi. Kahdenksan jälkeen sitä viitsii nousta sängystä laskemaan porukan pihalle.

Kömmimme ensin huoneestamme omien koirieni kanssa ja meitä on vastassa tiineenä olevat mammakoirat, eläkeiläiset ja galgo, joka nukkuu aina takan edessä tuolissa. Lasken tämän porukan pääovesta pihalle. Tämä siksi, etten laske kaikkia kerralla, jotta mammakoirat pysyvät rauhallisena.

Kun tämä jengi on hetken ollut yksin, lasken muut keittiönovesta pihalle. Siinä on pieni härdelli, mutta ei ihmeempiä. Sanovat huomenet toisillensa ja painuvat pissalle pidemmälle.

Fiksuna olin jo iltana laittanut valmiiksi aamulla ruokittavien koirien ruoat. Ruokin ne sisällä: omani ja kaksi mammakoiraa. Samalla annan lääkkeet muutamalle eläkeiläiselle. Lääke annetaan sulatejuustopalaan piilotettuna. Pienen tauon jälkeen tämä porukka siirtyy vielä ulos hetkeksi. Siivoan keittiön yön jäljiltä: heitän nukkuma-aluset pihalle ja siivoan lattian hiekasta.

Päivä:

Päivä menee helposti. Mammakoirat ovat suurimmaksi osaksi sisällä etteivät riehu liiaksi. Se, mikä tekee hieman haasteita on hoitokoirat, jotka haukkuvat niitylle tulevat lampaat, lehden mikä heilahtaa ja naapurin koirat. Omalla porukalla olisikin jo liian helppoa. Mutta kuten tällä hetkellä. Kaikki ovat tyytyväisinä pihalla: joku nakertaa puupalikkaa, jotkut katselevat maisemia ja suurin osa torkkuu auringossa.

Itse käyn keräämässä pihalle eksyneet kakkakikkareet roskikseen ja siinä se koiriin liittyvä homma päivällä. Täällä on myös hieno paikka trimmata koiria ja kaikki on valmiina esillä. Eli omat koirani pääsivät yhtenä päivänä trimmaukseen. Ja ennen kuin palaan kotiin tänään, saavat kaikki kolme vaahtokylvyn, jotta päästään eroon harmaasta pölystä.

Kun lähden pihasta, jätän koirat ulos vapaana. Tällä hetkellä mammakoirat jäävät sisälle ja omani välillä suljen kennetilan portin taakse, jotta saavat vähän myös levätä. Kun ovat “vierailevia tähtiä” eivät ymmärrä, ettei koko ajan tarvitse touhuta 😀

Mammat lepäämässä

Ilta:

Tähän aikaan vuotta, kun on pimeä tulee kuuden jälkeen, koirien ruokinta tapahtuu aikaisin. Ruokinta tapahtuu ns. kenneltilassa. Täällä kenneltila on ruokintaa, trimmausta ja pentuja varten. Tilassa on huone, jossa säilytetään ja annostellaan ruoka. Samassa tilassa on koirien pesupaikka. Trimmaus tapahtuu saman tilan ulkopuolella. Tämän huoneen ympärillä on oma aitaus. Toinen huone on pentuja varten. Pennut syntyvät aina täällä makuuhuoneessa ja elävät siellä ensimmäiset viikkonsa. Kun ikää on tarpeeksi (ja riippuen ilmasta), pennut muuttavat kenneltilaan, jossa on tilaa temmeltää ja mikä on helppo pitää puhtaana. Tämäkin tila on aidattu omaksi osakseen.

Näitä kahta tilaa käyttämällä ruokinta on helppoa. Otan noin viisi koiraa kerrallaan syömään. Mammat syövät eri ruokaa ja muutama muu myös muuta. Tärkeintä on, että pysyy laskuissa mukana, kuka on syönyt ja kuka ei ja kuka syö ja mitä syö. Eivät nämä hirveästi edes yritä huijata. Tämä tietenkin tarkoittaa, että jokainen koira on tunnistettava. Nämä tyypit tulevat portista, kun nimi sanotaan, eli siksi homma toimii loistavasti. Omatkin ovat tottuneet järjestelmään todella hyvin.

Koirat ovat vielä hetken ulkona ja kun pimeä tulee, otan kaikki koirat sisälle. Tämä myös sen takia, etteivät yöllä hauku kummituksia ja kiusaa sekä ihmisiä täällä, että naapurissa.

Yö:

Noin puolet koirista nukkuvat keittiössä, johon on oma ovi ja josta olohuoneen puolelle on portti. Yöksi laitan näin talvella makuualustat lattialle.

Toinen puolikas koiria nukkuu olohuoneessa yön. Omat otan nukkumaan kanssani ihan vaan tottumuksesta. Yö meneekin yleensä ilman ihmeitä.

Hada (“Ada”) on yli 14-vuotias mummeli, joka alkuvuodesta tuotiin takaisin avioeroperheestä, kun eivät kukaan voineet häntä pitää. Aivan ihana tyyppi ❤

**

Tärkeintä on, että koirat ovat pysyvät järjestyksessä ja kunnioittavat käskyjä: tietävät nimensä, tulevat kutsusta ja eivätkä hauku turhia. Näistä hoitokoirista näkee heti, että heitä kohdellaan perheen vauvoina. Saavat tehdä mitä tahansa ilman sääntöjä. Tälläisessa porukassa se aiheuttaa haasteita.

Silti, vaikka iso lauma on kyseessä, jokainen saa hellyyttä, kun sitä haluaa. Täällä hellitään koiria ja heitä puhutaan nimillä “rakas”. En tiedä onnellisempaa paikkaa koirille: iso puutarha ja perheen touhuissa mukana oleminen.

Itsehän tavallaan pääsen täällä helpommalla ja saan lomaa koirien lenkityksestä. Tosin, itse oma liikunta jää kyllä hyvinkin vähälle, kun mun personal trainerit keskittyvät itseensä.

Kyllä kelpaa temmeltää oliivipuiden katveessa

Viikko ennen joulua

Tänä vuonna joulu on rauhallinen, tarkoituksena ladata muutaman päivän aikana akut täyteen. Sen verran harvoin on päiviä, ettei töitä tehdä lainkaan tai niitä ei ajatella. Joulun vietän koira- ja talovahtina paratiisissa 21 koiran kanssa, täysien sitruunapuiden ja tuoksuvien omenapuiden keskellä.

Joulua edeltävä viikko olikin sen verran tiukka, että tätä oikein kaipaa. Ja mitä viikkoon voi oikein mahtuakaan. Ei ainakaan rannalla makoilua, mitä usein ajatellaan, että täällä tehdään vuoden ympäri.

Maanantai

Viikko alkoi kohtuu rauhallisesti aamulla suomalaisen start-upin toimistokäynnillä. Siellä olikin paljon hommaa, josta kesken kaiken poistuin toiseen palaveriin, joka kestikin yli kaksi tuntia. Seuraavaksi lounaalle kotiin ja työt jatkuivat kotitoimistolla.

Koirista 2/3 poti muutaman viikon vatsaa, joka tarkoitti riisin, kanan ja vihanneste keittoa lähes päivittäin. Eli sitä sitten illalla.

Tiistai

Aamulla aloitin työt kotona, josta siirtyin toimistolle pitämään Skype-palaveria Suomeen. Siltä tulikin yhden sivun suunnittelu, jonka ensimmäinen vaihe piti saada valmiiksi jo torstaiksi. Pientä hengittelyä ja zen-tilaa, ja siitä seuraavaan kahteen palaveriin.

Palavereiden jälkeen olikin ystäväni, koirien kasvattajan kanssa ”naisten lounas”, vähän viiniä, tomaatti-burrata-salaattia, tryffelillä maustettua carbonarapastaa ja jälkkäriksi kirsikka-juustokakkua ihanassa Casa Mavi –ravintolassa.

Tästä vielä kotitoimistolle jatkamaan hommia iltaan asti. Koirat on käytettävä lenkillä ennen kuutta, koska muuten lenkit jää lyhyiksi pimeän tullen.

Keskiviikko

Aamulla lähdin liikenteeseen ja kävin ensin postissa hakemassa tärkeän valtakirjan, joka tuli kirjattuna Suomesta. Tämän jälkeen kävin tulostamassa sopimuksen internetin vaihtosta ja nostamassa rahaa juuri yhdestä automaatista, josta saa nostettua ilman kuluja.

Seuraavaksi suuntasin auton nokan Málagaa kohden. Siellä minulla oli kollegan kanssa palaveri ja samalla aamukahviteltiin. Saatiin asiat hoidettua noin tunnissa, jonka jälkeen piipahdin In Other Stories liikkeessä ihailemassa ja päättämässä, että pitää palata, kun alennusmyynnit alkavat. Muutama mekko jäi kiikariin.

Tästä suuntasin internettarjoajan putiikin kautta kotitoimistolle, jossa taas töitä iltaan asti. Koirien lenkityksen jälkeen suuntasin koirankasvattajien luokse jouluillalliselle. Teimme sen ajoissa, koska he tosiaan ovat reissussa ja minä täällä heidän talollaan.

Torstai

Torstaina heräsin vähän myöhemmin jouluillallisen venähtäessä puolen yön paikkeille. Sitten alkoikin uurastus, jotta saan torstaille lupaamani työn valmiiksi. Valmista tuli ja hyvällä palautteella. Päivän päätteeksi tein kunnon lenkin koirien kanssa, koska vatsahommat oli selätetty ja enemmän liikkumisen pystyi taas aloittamaan.

Perjantai

Perjantaina suuntasin taas heti aamulla toimistolle. Vielä uusi työkin tipahti sähköpostiin, jota sitten aloitetaan joulun jälkeen. Sen jälkeen vaihdoin toiseen ammattiini ja kävin hakemassa CaballoSpain asiakkaan ratsastamaan. Hänellä oli kouluratsastustunti, jonka myös tulkkasin espanjasta suomeksi. Asiakas takaisin hotellille ja itse suuntasin tekemään jouluruokaostokset. Sitten alkoikin viikonloppu ja pieni loma!

**
Tätä lomaa nyt täällä tosiaan vietetään. On jouluaatto ja istun uima-altaalla ja pitkähihainen ja collarihousut tuntuvat lämpimiltä. Asteita on varmaan parikymmentä ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta.

Joulupuuro on syöty, iltapäivällä suuntaan leppoisaan joogaan. Sen jälkeen kaikille 21 koiralle ruoka, takka päälle ja oman jouluruoan kimppuun. Nautiskelen joulusta takkatulen äärellä, punaviinä (ehkä glögiksi muutettuna), juustoja, pateita, suklaata, kyyhkystä yms. Joku ihana joululeffa pyörimään.

Oikein Hyvää Joulua!

Syksyn suunnitelmia

Syksy alkoi tänään!

Mitä sitten tähän syksyyn kuuluu.

Koiraelämä

Bolo ja Maissi avaavat näyttelykauden 30.9. Jaénissa, kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä täältä. Sitä varten siis treenataan varsinkin Bolon kanssa. Maissi esiintyy niin varmasti, että muutama kokeilu riittää. Nuori mies vaatiin vähän enemmän treeniä, jos tyttöjä, jos jotain hauskaa, jos joku leikkii, jos jotain…

Työelämä

Töissä on isoja juttuja menossa. Toivottavasti pääsen niistä kertomaan jossain vaiheessa enemmän. Osa töistä jatkuu edelleenkin samana: freelancerhommat ja heppahommat jatkuvat, eikä uusikaan mitenkään kovin paljon poikkea nykyisestä. Kiva ja toivottavasti kiireinen syksy tiedossa.

Kotielämä

Koti pysyy samana. Suunnitelmissa on maalata seinät. Olen asunut tässä asunnossa marraskuun alusta kolme vuotta. Koirat pirulaiset sotkevat seiniä 50 sentin korkeudelle, kun niiden lähellä olevat ja kävelevät. Vaikka niitä miten pesee, jossain vaiheessa ei auta kuin maali. Olisi myös ihana maalauttaa keittiön kaapistot. Ne ovat vaalean puunväriset, jotka eivät vaan miellytä silmää.

Rakkauselämä

Tämän elämän osan kanssa olen kyllä luovuttanut. Ei enää mitään oikean etsimistä Tinderistä tai muualta. Sen verran omituinen kokemus oli edellinen, että sain tarpeekseni etsimisestä. Jos tarkoitus on, että täällä ketään minulle ole, sitten se on vaan niin. Eikä tässä nyt aikaakaan ole mitään treffejä tehdä työn ja koirien ja elämän lisäksi.

Elämä

Aloitin joogan ensimmäistä kertaa elämässäni syyskuun alussa. Siis niin hieno oli ensimmäinen kerta: illalla auringon laskiessa, meren kohistessa, lämpimässä illassa tähtitaivaan alla. Kun loppumeditaatiosta noustessa ohjaaja oli laittanut “jouluvalot” päälle pilkkopimeällä rannalla, oli tunne ihan mieletön. Siitä se siis lähti. Aina olen ollut kiinnostunut meditaatiosta ja olen käynyt mindfullness-kurssillakin, mutta oikeasti en ole mitään niin toteuttanut. Tästä se lähtee tasapainon hakeminen elämään, lisättynä vielä enemmän kasvispainotteisella ravinnolla. Täällä nyt muutenkin syö paljon vähemmän lihaa ja eläinkunnan tuotteita (mm. voi, kerma…), joten haluan vielä vähän lisätä enemmän kasviksia ja mm. palkokasveja ruokavalioon.

Suomi-reissu 2018

Vuosittainen Suomi-reissu tuli tehtyä elokuussa. Lähtö oli elokuun puolessa välissä. Saavuin Helsinkiin puoliltaöin, joten vedin matkalaukkuni suoraan lentokenttähotelliin ja alle tunnissa koneen laskeutumisesta olin jo pää tyynyssä. Niin kätevää!

Paitsi aamiainen, Scandic-lentokentän aamiainen surkein hotelliaamiainen ikinä! Älkää nyt ainakaan maksako siitä erikseen…Piirakka tosin oli hyvä.

Aamiaisen jälkeen lapsuudenystäväni tuli hakemaan minut kentältä ja suuntasimme Fiskarsiin päiväksi. Kiertelimme kauppoja, hankin jo heti muutaman tuliaisen ja kävimme hyvin syömässä suomalaisen noutopöydän. Nam!

Fiskarsin tunnelmaa

Ravintola Kuparipajan lounas-buffetti oli kyllä nam

Sieltä sitten Helsingin keskustaan vastaanottamaan Airbnb-asunto. Niin kätevää! Hotellin saisi samalla hinnalla yhdeksi yöksi, kun Aribnb:n Kampista kolmeksi. Niin suositeltavaa. Tässä asunnossa viihdyin siis kolme yötä. Toisena päivänä kävin lounaalla muutaman entisen työkaverin kanssa ja illalla sitten illallista ystävän kanssa.

Helsinki on hetkisen kaunis

Torstaina oli luvassa Helsinki-päivä. Onneksi valitsin jalkaan lenkkarit, sillä puhelimen laskuri näytti kävellyksi päivän aikana 13,5 kilometriä!! Kiersimme sisustuskauppoja ja höpötimme. Pääsin näkemään Allas Sea Poolin ja ilmakin sattui olemaan hieno. Iltapäivällä päädyimme vielä autoilemaan Pohjois-Helsingissä ja alueella, jossa asuin ennen. Huomasin vain, että ajattelin: “no, eipä ole paljoa muuttunut”. Eli ei kovin sykähdyttäviä tunteita puoleen eikä toiseen vaikka kodista siellä tykkäsinkin superpaljon. Mitä tämä kertoo: ei ole suomikoti-ikävä vieläkään iskenyt.

Allas Sea Pool – Allas meriallas

Sitten yksi huomio. Kolmen päivän Helsingissä vietetyn päivän jälkeen olin jo valmis siirtymään eteenpäin. Helsinki oli jo niin nähty. En olisi enää halunnut viettää siellä enää aikaa. Siellä kun asuin tuntui, että Helsinki on ainoa paikka jossa Suomessa voisi asua. Nyt näen sen vaan kiireisenä kaupunkina. Tosin, olin siellä vain turistina enkä elämässä normielämää.

Mutta sitten tuli siirtyminen Lammille. Ainoa erittäin harmillinen isku oli nappaamani kesäflunssa! Tämä viikonloppu sai inhottavia vaikutuksia siitä, että oli todella puolikuntoinen sen ajan siellä. No, otettiin rennosti, luettiin lehtiä, juotiin viiniä ja höpötettiin sängyssä. Ystäväni mies tuli ihan ovelle huokaisemaan, että taas te olette siellä 😀 Tämä mökki on jotain niin erityistä, siellä on sellainen tunnelma mitä ei muualta löydy. Sielun lepäämispaikka, kuten sanommekin, Niittymäen parantola ❤

Niittymäen parantolan konseptiin on aina kuulunut hyvä ruoka kauniin kattauksen keraJa tänä vuonna ensikertalaisten savustajien Tanjan ja Annin savustama lohi!

Vincent

Lammilta suunta jatkui kohti Puumalaa. Onneks minulla on sellainen äiti, jonka sain ylipuhuttua vierailemaan siskonsa luona Hämeenlinnassa kätevästi samana viikonloppuna. Sain siis autokyydin eikä tarvinnut junalla lähteä raahautumaan. Heinolassa pysähdys Heilaan (mun lemppari), josta sain myös sukseni kyytiin. Kyllä. Sukset.

Puumalassa vietin seuraavat kolme kokonaista päivää. Hyvin leppoisaa olemista ja rentoutumista, hieman myös töitä. Kävimme myös yhden päivän ajelulla Mikkelissä. Kerrankin oli sellainen olo, että olisin jopa voinut olla siellä pari päivää pidempää. Ehkä kiireeseen ja juoksemiseen tarvitsi jotain toipumisaikaa.

Puumalaan kuuluu metsä ja luontopolku

Tsägällä löydetyt kanttarellit

Puumalaan kuuluu aina myös syöminen Sahanlahdella

Kuhaa ja kasvisrisottoa 

Mikkelin Kenkäverossa tuliaisostoksia

Puumalasta siirryin sitten kohti Turkua. Matka kesti kokonaiset 10 tuntia. On se uskomatonta, miten voi kestää niin kauan. Kuljin bussilla koko matkan, vaihtaen bussia kaksi kertaa. Koska olen matkapahoinvoiva bussissa, en pysty lukemaan edes puhelinta. Matkan pelasti onneksi Podcastit! Niitä kuuntelin useamman matkan aikana. Miksi ei sitten juna? No pirun kallista!!

Turussa vietin päivän palaverissa ja sinnekin sattui ihana ilma! Aiemmin olen käynyt Suomessa kesäkuun alussa. Tämä elokuu oli kyllä parempi vaihtoehto. Okei, koko kesä oli hyvä, mutta kyllä elokuu silti on ehdottomasti parempi aika.

Tintåssa ehdin käydä syömässä illallisen, suosittelen kyllä

Turusta matka jatkui kohti Lohjaa kummityttöni perheen luokse. Kummityttö on kyllä jo kakskymppinen ja hänellä oli muuttotouhut opiskelupaikkakunnalle menossa. Ihana oli hieman päästä osallistumaan siihen fiilikseen ❤ Lohjalla oli menossa omakotitalon rakennusprojekti, joten pääsin sutimaan maalia seinään. Sainpahan laitettua sormenjälkeni siihen taloon. Niin upea valkoinen puutalo nousee Lohjalle että! Ensi kerralla pitäisikin jo päästä ihan valmiiseen taloon.

Ei tarvinnut ilman kultaisia noutajia olla, Lumikko ruokailee omalla tyylillään, Kuura toisessa huoneessa hieman rivakammin

Lohjan kaunis auringonlasku

Mitä sitten tuli tuliaisina laukkuun reissusta? Siis vähemmän karkkia kuin yleensä. Sen verran muuttunut ruokailutottumukset. Suklaata olisi voinut, mutta pöh, ei pysty tämän pään kelin takia. Suklaat olisi sulana jo ennen kotiin pääsyä. Laukussa siis tällä kertaa oli vähän salmiakkia, Ullan Pakarin kauraleipää (joka on parasta, ja ruisleipää on jo hyvin pakkasessa), Makukauraa useampi pussi ja hmmmm…varmaan jotain pientä, mitä en enää muista.

Kotimatka sujui mukavasti katsellen Alppeja pilvettömältä taivaalta. Vastaanotto oli niin täydellinen, hakija kentällä, koirat suoraan syliin, uimaan ysävien omaan lämpimään altaaseen ja illalliselle italialaisen pastan ääreen ❤

Toinen koti ❤

 

Kuulumisia syyskuulle

Täällä on yllättäen sateinen lauantai jo näin syyskuussa. Aikana, kun olen täällä asunut, on ensimmäiset ripsaukset tullut vasta lokakuussa. Eilen oli altaassa uimassa, jopa hieman jo viileässä vedessä, ja mietin, että jokohan on viimeinen kerta tänä vuonna. Toivottavasti ei. Joka kesä mietin, että pitäisi joka päivä käydä uimassa. No…eipähän tullut tehtyä tänäkään vuonna.

Kesä alkoi vähän kurjasti ja menetin kesäkuun potiessa ja kuntouttaessa “pirun” piriformis lihasta. Tuli taas opittua uusi lihas ja miten sen kanssa eletään. Pahan alku ja juuri nyt on tuo tuhottu nilkka, mutta onneksi hyvällä kuntoutuksella sain asian haltuun heinäkuun puolen välin paikkeilla. Mutta se aiheutti yhden todella tuskaisen viikon, jolloin jouduin laittamaan jopa koirat hoitoon, muutamia säätöjä työntekemisessä ja paljon ärräpäitä.

Kesäkuussa Bolo läpäisi noutajakoirien taipumuskokeen, joka vaaditaan Espanjan valioksi tulemiseksi. Siis iso juttu tuli tehtyä ja yksi stressi vähemmän. Näitä järjestetään etelässä vain kerran vuodessa eli siksikin oli niin upeaa, että tyyppi läpäisi kokeen heti.

Niin ihana auringonkukkapelto, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan läpäisseet: Bolo ja äitinsä Tati saivat hienot kuvat.

Heinäkuussa täällä oli muutamia ystäviä käymässä. Se on kyllä parasta. Seuraava muutos ensi kesään on se, että otan vähän enemmän väliä vierailuissa 😀 Kun tulee ihmisiä kylään, tulee tehtyä jotain erilaista ja käytyä jopa jossain uusissa paikoissa. Tällä kertaa ajoimme El Chorroon koirineen päivineen ja olihan se hieno paikka! Nautittiin kyllä koko jengi siellä uimisesta. Kyseessä on Málagan pohjois(about) puolella sijaitsevat järvet. Ei varmaankaan tekojärviä, mutta padottuja kyllä.

Pulikointia koirien kanssa El Chorrossa, kyseessä siis makeavesinen järvi

Lisää pulikointia, ympärillä ei ole hiekkaa vaikka siltä näyttää, rannat ovat kiveä. Luulin, että kyseessä on lähde ja vesi kylmää. Oli kuitenkin ihanan lämmintä.

Niin upea turkoosin sininen järvi

Yhtenä päivänä kävimme Marjan ja hänen poikansa Antin kanssa mutakylvyssä Casaresissa, ja miten pehmoinen iho tuon jälkeen.

Casaresin ihana kylä

Tanjan kanssa La Calassa

Marbellan vanhasta kaupungista löytyi osa, missä en ollut koskaan käynyt! Niin kaunista!

Yksi tulipalo tuli katseltua taas terassilta. Kyllä noita kesällä vaan on. Tuokin niin selvä, että joku heitti tupakan ulos autosta ja roihahti heti.

Hurjan näköinen, onneksi oli moottoritie välissä ja tuuli toiseen suuntaan. Tosin, yksi hevonen oli palossa kuollut 😦 Tämä meni ihan asuintaloihin kiinni, joten ihme ettei tullut enemmän vahinkoja.

Viime vuonna työt oli täysin nolla heinäkuun ja ajattelinkin, että tänä kesänä tietenkin on sama. Ajattelin, että saan luettua espanjalaisia kirjoja altaalla. Pah, töitähän riitti niin, että viisi päivää oli maksimi, etten ollenkaan koskenut koneeseen. Positiivinen ongelma siis kylläkin.

Kyllä sitä tuli kesällä nautittuakin sekä omalla altaalla että ystävien altaalla. Rannalla ei niin paljon, koska tuo “pirun piriformis” esti sinne menemistä (pehmeä hiekka).

Elokuussa teinkin pari viikkoa töitä, jonka jälkeen aika oli lähteä käväisemään Suomessa. Tällä kertaa tein vähän järkevämmin, etten buukannut ohjelmaa ihan joka hetkeen. Kuitenkin, sattuneesta syystä, jouduin liikkumaan enemmän Suomen sisällä, joka aiheutti kyllä vähän turhaa härdelliä. Olisikin ihana, jos kävisi vaikka kaksi kertaa vuodessa, mutta vähemmän aikaa ja pysyisi yhdessä paikassa tuon ajan. Suomen reissusta kirjoitan ihan erikseen oman tarinansa.

Nyt siis on jo syyskuu, mikä täällä on vielä täysin kesä. Syksy alkaa virallisesti 21.9. Koulut täällä alkavat ensi viikolla. Tänään vietetään selvästikin kotipäivää, koska vesisade on ensimmäinen sitten moneen kuukauteen. Öljystä liukkaat tiet eivät houkuta lainkaan ajamaan, koska liikenteessä on edelleen turisteja, jotka eivät ymmärrä, että sateiset tiet eivät ole täällä sama asia kuin Pohjois-Euroopassa.

Vaikka sataa, täällä tarkenee edelleen t-paidassa ja shortseissa. Sisällä siis. Ihan kiva päivä itseasiassa 🙂

San Juan

Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään juhannusta, täällä vietetään San Juania. Suomessa juhannus on keksikesän juhla, täällä San Juan vastaavasti kesän aloitus. Kevät muuttuu kesäksi vasta 21.6. eli vasta ihanalla kesän alkutaipaleella ollaan.

Tästä se kesä vasta lähtee kuumenemaan.

San Juania vietetään hieman eri tavoin eri osaa maassa ja maissa. Monet latinomaat juhlivat samaan juhlaa. Jossain kokoilla on isompi arvo, esimerkiksi tehdään hahmoja oljesta (tms.) jotka poltetaan keskiyöllä.

San Juania vietetään paikalliseen tapaan myöhään. Ihmiset kerääntyvät rannalle kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Perheet, nuoret, aikuiset, mummot ja papat. Paikalliset tuovat mukanaan koko kattauksen pöytiä, tuoleja ja jopa katoksia. Rannalla grillataan, napostellaan ja nautitaan cavaa.

Osa tekee kokkoja ja osa pienempiä tulia. Tasan keskiyöllä kuuluu kävellä mereen takaperin saadakseen hyvää onnea. Vesi oli vielä niin kylmää, että harva sinne uskalsi, mutta suurin osa käveli kyllä mereen nilkkojaan myöten. Samalla lähetetään ilmaan tulilyhtyjä, jotka nousevat korkealle ilmavirran mukana.

Itse olimme Benalmádenassa katsomassa menoa pienellä porukalla. Meillä oli mukana filtti, mansikoita, kirsikoita, keksejä ja cavaa.

Ystäväni tarvitsi hyvää onnea ja teki taian. Ja itseasiassa, se tuntuu toimineen! Toivotaan, että toimii loppuun asti ❤ Taika meni niin, että otetaan lasipurkki, joka täytetään merivedellä. Sinne laitetaan erilaisia koruja ja amuletteja. Veteen lisätään vielä merisuolaa ja purkki asetetaan kuunvaloon.

Juhla huipentui ilotulitukseen, joka alkoi yhdeltä yöllä. Meidän kohdalla oli mukana musiikkishow. Ilotulitus keski 15 minuuttia ja oli varmasti upein mitä olen koskaan nähnyt! Samaan aikaan taivaalla oli ehkä kahdeksan suurta rakettia! Upea!

Mitää örveltämistä täällä ei näkynyt vielä yhden jälkeen, eikä täällä se nyt yleensäkään ole tapana. Paljon ihmisiä poistuin yhden jälkeen, kuten itsekin ja moni autolla. Osa viettää yön rannalla ja herää sieltä aamulla 🙂

Tästä se kesä alkaa ❤

Asuuko Annissa pieni osa espanjalaisuutta

Olen pohdiskellut paljon, missä kohden olen lähes neljän vuoden aikana muuttunut espanjalaiseksi. Täällähän pystyy elämään hyvin kansainvälistä elämää ja pitämään kyllä kiinni suomalaisuudestaan ja suomalaisista tavoista. Itse olen enemmänkin “maassa maan tavalla” ihminen ja haluan hypätä mukaan kyseisen maan tapoihin. Kokisin olevani hankala, jos pitäisin täällä kiinni suomalaisista tottumuksista joka asian kanssa – lähinnnä niiden, mihin liittyy muita ihmisiä. Toki ihmiset, jotka eivät vietä aikaa espanjalaisten kanssa, vaan pysyvät hyvin omissa suomipiireissään, eivät he näitä tapoja edes tule oppineeksi. Itse  opin kyllä näitä tapoja espanjalaisen kanssa seurustellessa ja selvästi ne tavat, mitkä tuntui omilta, ovat hyvin jääneet matkaan mukaan.

Churroja ❤

Luulin, että tämä lista ei ole kovin pitkä, mutta kun aloin oikein muistelemaan, tulihan siitä melko pitkä.

  1. Poskisuudelmat
    Sekä tavatessa että erotessa, myös ensimmäistä kertaa tavatessa ja vaikka oletuksena on etten kyseisiä ihmisiä enää tapaa
  2. Suunnitemallisuus
    Tai sen puute. En osaa suunnitella menojani montaa päivää pidemmälle. Toki jotkut asiat ovat kalenterissa ja työasiat ovat tarkkoja, mutta esimerkiksi tänään olen menossa lounaalle, ei vielä hajuakaan monen aikaan (oletettavasti 13-15 välillä) Tai en torstaina klo 22 osannut päättää, ehdinkö lounaalle perjantaina. Ehdin, sen totesin 9:30 perjantaiaamuna 😀
    Eikä kukaan stressaa, sovitaan, että jutellaan huomenna, “habalmos”
  3. Lounas- ja illallisaika
    Klo 12 on ihan törkeän aikaista lounaalle ja klo 18 aivan törkeän aikaista illalliselle. Lounaan yleensä syön kahden aikaan ja illalliset klo 20-21:30 välillä, kesällä aina myöhemmin
  4. Ulkona syöminen
    Se on arkipäiväistynyt. En käy töistä lounaalla ulkona, mutta helposti töiden jälkeen lounaalla ystävien kanssa. Käyn enemmän lounailla kuin illallisilla.
  5. Ruokajuoma
    Yleensä ulkona syödessä lounaalla viini tai olut
  6. Ruoan jakaminen
    Tilaamme yhdessä annokset ja jaamme ruoat. Oma annos tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Täällä ihmiset yleensä syövät kaikkea. Olen mennyt vielä seuraavalle asteelle: napsin ruoan suoraan lautaselta, sen kulkematta oman pienen lautasen kautta. Riippuu toki vähän minkälainen ruoka. Eilen söimme kylmän tomaattikeiton kaikki kolme samalta lautaselta omilla lusikoillamme. Ps. pizza on pizza ja kukaan ei koske mun pizzaan (okei, voin vaihtaa kyllä palan toiseen)
  7. Vilkun käyttö (toim. huom. odottakaa vaan kun pääsen taas Suomen liikenteesee…)
    En käytä vilkkua, jos muita ei ole näköpiirissä, ainakaan aina. Liikenneympyrässä saatan näyttää vilkkua myös vasemmalle, jos totean, että se auttaa toista autoilijaa. Täällä liikenneympyrät ovat villilänsi
  8. Liikenneympyrät
    Vedän pienet ympyrät suoriksi. Jollekin poliisi oli todennut sääntöjä kysyttäessä: kunhan ette kolaroi. Siksi siellä mennään varovasti silmät selässä, samaan aikaan oikaisten mutkat ja vilkuttamalla joka suuntaan tai olla vilkuttamatta.
  9. Parkkeeraus
    Kunhan mahtuu ulos ja sisään. Välillä jätän hetkeksi auton kielletylle paikalle hätävilkut päällä, kun käväisen jossain (älkää muistuttako siitä 7 h vilkutuksesta, joka tyhjensi akun…)
  10. Kuulumisten vaihto
    Kun ajelen ja näen tutun kävelemässä, pysähdyn vaihtamaan kuulumiset. Hätävilkut päälle ja puoleksi minuutiksi tukkia liikenteen. En enää ärsyynny muidenkaan tästä tavasta. Minulla on se 30 minuuttia aikaa odottaa.
  11. Tervehtiminen
    Tervehdin ihmisiä esimerkiksi lenkkipolulla tai hississä.
  12. Juttelu
    Saatan jäädä juttelemaan enemmän vieraiden ihmisten kanssa vaikka kassajonossa
  13. Ilmastointi ja keskuslämmitys
    En käytä kumpaakaan kuin hätätapauksessa pari kertaa vuodessa. En näe tarvetta. Talvella pahimpana aikana käytän kaasulämmitystä auttamaan ja pistän lisää vaatetta päälle. Kesällä ikkunat auki ja on ihan riittävä.
  14. Kesävaatteet
    Toukokuu on liian aikasta vielä kesävaatteille kadulla: en laittaisi shortseja tai hellemekkoa vielä, sitä vielä ehtii. Tuuli onkin välillä niin kylmä, että 20 asteessa ei tarkene t-paidassakaan.

Herkkuannos: iberico secretoa, morcilla makkaraa, paistettua sipualia ja perunoita. Tuo meni jakoon kolmelle hengelle

Tulihan niitä tuossa, varmaan vielä joku ihme tapa on tullut, mitä ei edes tajua 😀

Merellinen paella

Tulipa tästä ruokakuvallinen postaus, mutta muuta osaa Espanjaa ei taas löydykään kuvista…huoh…