Syksyn suunnitelmia

Syksy alkoi tänään!

Mitä sitten tähän syksyyn kuuluu.

Koiraelämä

Bolo ja Maissi avaavat näyttelykauden 30.9. Jaénissa, kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä täältä. Sitä varten siis treenataan varsinkin Bolon kanssa. Maissi esiintyy niin varmasti, että muutama kokeilu riittää. Nuori mies vaatiin vähän enemmän treeniä, jos tyttöjä, jos jotain hauskaa, jos joku leikkii, jos jotain…

Työelämä

Töissä on isoja juttuja menossa. Toivottavasti pääsen niistä kertomaan jossain vaiheessa enemmän. Osa töistä jatkuu edelleenkin samana: freelancerhommat ja heppahommat jatkuvat, eikä uusikaan mitenkään kovin paljon poikkea nykyisestä. Kiva ja toivottavasti kiireinen syksy tiedossa.

Kotielämä

Koti pysyy samana. Suunnitelmissa on maalata seinät. Olen asunut tässä asunnossa marraskuun alusta kolme vuotta. Koirat pirulaiset sotkevat seiniä 50 sentin korkeudelle, kun niiden lähellä olevat ja kävelevät. Vaikka niitä miten pesee, jossain vaiheessa ei auta kuin maali. Olisi myös ihana maalauttaa keittiön kaapistot. Ne ovat vaalean puunväriset, jotka eivät vaan miellytä silmää.

Rakkauselämä

Tämän elämän osan kanssa olen kyllä luovuttanut. Ei enää mitään oikean etsimistä Tinderistä tai muualta. Sen verran omituinen kokemus oli edellinen, että sain tarpeekseni etsimisestä. Jos tarkoitus on, että täällä ketään minulle ole, sitten se on vaan niin. Eikä tässä nyt aikaakaan ole mitään treffejä tehdä työn ja koirien ja elämän lisäksi.

Elämä

Aloitin joogan ensimmäistä kertaa elämässäni syyskuun alussa. Siis niin hieno oli ensimmäinen kerta: illalla auringon laskiessa, meren kohistessa, lämpimässä illassa tähtitaivaan alla. Kun loppumeditaatiosta noustessa ohjaaja oli laittanut “jouluvalot” päälle pilkkopimeällä rannalla, oli tunne ihan mieletön. Siitä se siis lähti. Aina olen ollut kiinnostunut meditaatiosta ja olen käynyt mindfullness-kurssillakin, mutta oikeasti en ole mitään niin toteuttanut. Tästä se lähtee tasapainon hakeminen elämään, lisättynä vielä enemmän kasvispainotteisella ravinnolla. Täällä nyt muutenkin syö paljon vähemmän lihaa ja eläinkunnan tuotteita (mm. voi, kerma…), joten haluan vielä vähän lisätä enemmän kasviksia ja mm. palkokasveja ruokavalioon.

Advertisements

Suomi-reissu 2018

Vuosittainen Suomi-reissu tuli tehtyä elokuussa. Lähtö oli elokuun puolessa välissä. Saavuin Helsinkiin puoliltaöin, joten vedin matkalaukkuni suoraan lentokenttähotelliin ja alle tunnissa koneen laskeutumisesta olin jo pää tyynyssä. Niin kätevää!

Paitsi aamiainen, Scandic-lentokentän aamiainen surkein hotelliaamiainen ikinä! Älkää nyt ainakaan maksako siitä erikseen…Piirakka tosin oli hyvä.

Aamiaisen jälkeen lapsuudenystäväni tuli hakemaan minut kentältä ja suuntasimme Fiskarsiin päiväksi. Kiertelimme kauppoja, hankin jo heti muutaman tuliaisen ja kävimme hyvin syömässä suomalaisen noutopöydän. Nam!

Fiskarsin tunnelmaa

Ravintola Kuparipajan lounas-buffetti oli kyllä nam

Sieltä sitten Helsingin keskustaan vastaanottamaan Airbnb-asunto. Niin kätevää! Hotellin saisi samalla hinnalla yhdeksi yöksi, kun Aribnb:n Kampista kolmeksi. Niin suositeltavaa. Tässä asunnossa viihdyin siis kolme yötä. Toisena päivänä kävin lounaalla muutaman entisen työkaverin kanssa ja illalla sitten illallista ystävän kanssa.

Helsinki on hetkisen kaunis

Torstaina oli luvassa Helsinki-päivä. Onneksi valitsin jalkaan lenkkarit, sillä puhelimen laskuri näytti kävellyksi päivän aikana 13,5 kilometriä!! Kiersimme sisustuskauppoja ja höpötimme. Pääsin näkemään Allas Sea Poolin ja ilmakin sattui olemaan hieno. Iltapäivällä päädyimme vielä autoilemaan Pohjois-Helsingissä ja alueella, jossa asuin ennen. Huomasin vain, että ajattelin: “no, eipä ole paljoa muuttunut”. Eli ei kovin sykähdyttäviä tunteita puoleen eikä toiseen vaikka kodista siellä tykkäsinkin superpaljon. Mitä tämä kertoo: ei ole suomikoti-ikävä vieläkään iskenyt.

Allas Sea Pool – Allas meriallas

Sitten yksi huomio. Kolmen päivän Helsingissä vietetyn päivän jälkeen olin jo valmis siirtymään eteenpäin. Helsinki oli jo niin nähty. En olisi enää halunnut viettää siellä enää aikaa. Siellä kun asuin tuntui, että Helsinki on ainoa paikka jossa Suomessa voisi asua. Nyt näen sen vaan kiireisenä kaupunkina. Tosin, olin siellä vain turistina enkä elämässä normielämää.

Mutta sitten tuli siirtyminen Lammille. Ainoa erittäin harmillinen isku oli nappaamani kesäflunssa! Tämä viikonloppu sai inhottavia vaikutuksia siitä, että oli todella puolikuntoinen sen ajan siellä. No, otettiin rennosti, luettiin lehtiä, juotiin viiniä ja höpötettiin sängyssä. Ystäväni mies tuli ihan ovelle huokaisemaan, että taas te olette siellä 😀 Tämä mökki on jotain niin erityistä, siellä on sellainen tunnelma mitä ei muualta löydy. Sielun lepäämispaikka, kuten sanommekin, Niittymäen parantola ❤

Niittymäen parantolan konseptiin on aina kuulunut hyvä ruoka kauniin kattauksen keraJa tänä vuonna ensikertalaisten savustajien Tanjan ja Annin savustama lohi!

Vincent

Lammilta suunta jatkui kohti Puumalaa. Onneks minulla on sellainen äiti, jonka sain ylipuhuttua vierailemaan siskonsa luona Hämeenlinnassa kätevästi samana viikonloppuna. Sain siis autokyydin eikä tarvinnut junalla lähteä raahautumaan. Heinolassa pysähdys Heilaan (mun lemppari), josta sain myös sukseni kyytiin. Kyllä. Sukset.

Puumalassa vietin seuraavat kolme kokonaista päivää. Hyvin leppoisaa olemista ja rentoutumista, hieman myös töitä. Kävimme myös yhden päivän ajelulla Mikkelissä. Kerrankin oli sellainen olo, että olisin jopa voinut olla siellä pari päivää pidempää. Ehkä kiireeseen ja juoksemiseen tarvitsi jotain toipumisaikaa.

Puumalaan kuuluu metsä ja luontopolku

Tsägällä löydetyt kanttarellit

Puumalaan kuuluu aina myös syöminen Sahanlahdella

Kuhaa ja kasvisrisottoa 

Mikkelin Kenkäverossa tuliaisostoksia

Puumalasta siirryin sitten kohti Turkua. Matka kesti kokonaiset 10 tuntia. On se uskomatonta, miten voi kestää niin kauan. Kuljin bussilla koko matkan, vaihtaen bussia kaksi kertaa. Koska olen matkapahoinvoiva bussissa, en pysty lukemaan edes puhelinta. Matkan pelasti onneksi Podcastit! Niitä kuuntelin useamman matkan aikana. Miksi ei sitten juna? No pirun kallista!!

Turussa vietin päivän palaverissa ja sinnekin sattui ihana ilma! Aiemmin olen käynyt Suomessa kesäkuun alussa. Tämä elokuu oli kyllä parempi vaihtoehto. Okei, koko kesä oli hyvä, mutta kyllä elokuu silti on ehdottomasti parempi aika.

Tintåssa ehdin käydä syömässä illallisen, suosittelen kyllä

Turusta matka jatkui kohti Lohjaa kummityttöni perheen luokse. Kummityttö on kyllä jo kakskymppinen ja hänellä oli muuttotouhut opiskelupaikkakunnalle menossa. Ihana oli hieman päästä osallistumaan siihen fiilikseen ❤ Lohjalla oli menossa omakotitalon rakennusprojekti, joten pääsin sutimaan maalia seinään. Sainpahan laitettua sormenjälkeni siihen taloon. Niin upea valkoinen puutalo nousee Lohjalle että! Ensi kerralla pitäisikin jo päästä ihan valmiiseen taloon.

Ei tarvinnut ilman kultaisia noutajia olla, Lumikko ruokailee omalla tyylillään, Kuura toisessa huoneessa hieman rivakammin

Lohjan kaunis auringonlasku

Mitä sitten tuli tuliaisina laukkuun reissusta? Siis vähemmän karkkia kuin yleensä. Sen verran muuttunut ruokailutottumukset. Suklaata olisi voinut, mutta pöh, ei pysty tämän pään kelin takia. Suklaat olisi sulana jo ennen kotiin pääsyä. Laukussa siis tällä kertaa oli vähän salmiakkia, Ullan Pakarin kauraleipää (joka on parasta, ja ruisleipää on jo hyvin pakkasessa), Makukauraa useampi pussi ja hmmmm…varmaan jotain pientä, mitä en enää muista.

Kotimatka sujui mukavasti katsellen Alppeja pilvettömältä taivaalta. Vastaanotto oli niin täydellinen, hakija kentällä, koirat suoraan syliin, uimaan ysävien omaan lämpimään altaaseen ja illalliselle italialaisen pastan ääreen ❤

Toinen koti ❤

 

Kuulumisia syyskuulle

Täällä on yllättäen sateinen lauantai jo näin syyskuussa. Aikana, kun olen täällä asunut, on ensimmäiset ripsaukset tullut vasta lokakuussa. Eilen oli altaassa uimassa, jopa hieman jo viileässä vedessä, ja mietin, että jokohan on viimeinen kerta tänä vuonna. Toivottavasti ei. Joka kesä mietin, että pitäisi joka päivä käydä uimassa. No…eipähän tullut tehtyä tänäkään vuonna.

Kesä alkoi vähän kurjasti ja menetin kesäkuun potiessa ja kuntouttaessa “pirun” piriformis lihasta. Tuli taas opittua uusi lihas ja miten sen kanssa eletään. Pahan alku ja juuri nyt on tuo tuhottu nilkka, mutta onneksi hyvällä kuntoutuksella sain asian haltuun heinäkuun puolen välin paikkeilla. Mutta se aiheutti yhden todella tuskaisen viikon, jolloin jouduin laittamaan jopa koirat hoitoon, muutamia säätöjä työntekemisessä ja paljon ärräpäitä.

Kesäkuussa Bolo läpäisi noutajakoirien taipumuskokeen, joka vaaditaan Espanjan valioksi tulemiseksi. Siis iso juttu tuli tehtyä ja yksi stressi vähemmän. Näitä järjestetään etelässä vain kerran vuodessa eli siksikin oli niin upeaa, että tyyppi läpäisi kokeen heti.

Niin ihana auringonkukkapelto, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan läpäisseet: Bolo ja äitinsä Tati saivat hienot kuvat.

Heinäkuussa täällä oli muutamia ystäviä käymässä. Se on kyllä parasta. Seuraava muutos ensi kesään on se, että otan vähän enemmän väliä vierailuissa 😀 Kun tulee ihmisiä kylään, tulee tehtyä jotain erilaista ja käytyä jopa jossain uusissa paikoissa. Tällä kertaa ajoimme El Chorroon koirineen päivineen ja olihan se hieno paikka! Nautittiin kyllä koko jengi siellä uimisesta. Kyseessä on Málagan pohjois(about) puolella sijaitsevat järvet. Ei varmaankaan tekojärviä, mutta padottuja kyllä.

Pulikointia koirien kanssa El Chorrossa, kyseessä siis makeavesinen järvi

Lisää pulikointia, ympärillä ei ole hiekkaa vaikka siltä näyttää, rannat ovat kiveä. Luulin, että kyseessä on lähde ja vesi kylmää. Oli kuitenkin ihanan lämmintä.

Niin upea turkoosin sininen järvi

Yhtenä päivänä kävimme Marjan ja hänen poikansa Antin kanssa mutakylvyssä Casaresissa, ja miten pehmoinen iho tuon jälkeen.

Casaresin ihana kylä

Tanjan kanssa La Calassa

Marbellan vanhasta kaupungista löytyi osa, missä en ollut koskaan käynyt! Niin kaunista!

Yksi tulipalo tuli katseltua taas terassilta. Kyllä noita kesällä vaan on. Tuokin niin selvä, että joku heitti tupakan ulos autosta ja roihahti heti.

Hurjan näköinen, onneksi oli moottoritie välissä ja tuuli toiseen suuntaan. Tosin, yksi hevonen oli palossa kuollut 😦 Tämä meni ihan asuintaloihin kiinni, joten ihme ettei tullut enemmän vahinkoja.

Viime vuonna työt oli täysin nolla heinäkuun ja ajattelinkin, että tänä kesänä tietenkin on sama. Ajattelin, että saan luettua espanjalaisia kirjoja altaalla. Pah, töitähän riitti niin, että viisi päivää oli maksimi, etten ollenkaan koskenut koneeseen. Positiivinen ongelma siis kylläkin.

Kyllä sitä tuli kesällä nautittuakin sekä omalla altaalla että ystävien altaalla. Rannalla ei niin paljon, koska tuo “pirun piriformis” esti sinne menemistä (pehmeä hiekka).

Elokuussa teinkin pari viikkoa töitä, jonka jälkeen aika oli lähteä käväisemään Suomessa. Tällä kertaa tein vähän järkevämmin, etten buukannut ohjelmaa ihan joka hetkeen. Kuitenkin, sattuneesta syystä, jouduin liikkumaan enemmän Suomen sisällä, joka aiheutti kyllä vähän turhaa härdelliä. Olisikin ihana, jos kävisi vaikka kaksi kertaa vuodessa, mutta vähemmän aikaa ja pysyisi yhdessä paikassa tuon ajan. Suomen reissusta kirjoitan ihan erikseen oman tarinansa.

Nyt siis on jo syyskuu, mikä täällä on vielä täysin kesä. Syksy alkaa virallisesti 21.9. Koulut täällä alkavat ensi viikolla. Tänään vietetään selvästikin kotipäivää, koska vesisade on ensimmäinen sitten moneen kuukauteen. Öljystä liukkaat tiet eivät houkuta lainkaan ajamaan, koska liikenteessä on edelleen turisteja, jotka eivät ymmärrä, että sateiset tiet eivät ole täällä sama asia kuin Pohjois-Euroopassa.

Vaikka sataa, täällä tarkenee edelleen t-paidassa ja shortseissa. Sisällä siis. Ihan kiva päivä itseasiassa 🙂

San Juan

Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään juhannusta, täällä vietetään San Juania. Suomessa juhannus on keksikesän juhla, täällä San Juan vastaavasti kesän aloitus. Kevät muuttuu kesäksi vasta 21.6. eli vasta ihanalla kesän alkutaipaleella ollaan.

Tästä se kesä vasta lähtee kuumenemaan.

San Juania vietetään hieman eri tavoin eri osaa maassa ja maissa. Monet latinomaat juhlivat samaan juhlaa. Jossain kokoilla on isompi arvo, esimerkiksi tehdään hahmoja oljesta (tms.) jotka poltetaan keskiyöllä.

San Juania vietetään paikalliseen tapaan myöhään. Ihmiset kerääntyvät rannalle kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Perheet, nuoret, aikuiset, mummot ja papat. Paikalliset tuovat mukanaan koko kattauksen pöytiä, tuoleja ja jopa katoksia. Rannalla grillataan, napostellaan ja nautitaan cavaa.

Osa tekee kokkoja ja osa pienempiä tulia. Tasan keskiyöllä kuuluu kävellä mereen takaperin saadakseen hyvää onnea. Vesi oli vielä niin kylmää, että harva sinne uskalsi, mutta suurin osa käveli kyllä mereen nilkkojaan myöten. Samalla lähetetään ilmaan tulilyhtyjä, jotka nousevat korkealle ilmavirran mukana.

Itse olimme Benalmádenassa katsomassa menoa pienellä porukalla. Meillä oli mukana filtti, mansikoita, kirsikoita, keksejä ja cavaa.

Ystäväni tarvitsi hyvää onnea ja teki taian. Ja itseasiassa, se tuntuu toimineen! Toivotaan, että toimii loppuun asti ❤ Taika meni niin, että otetaan lasipurkki, joka täytetään merivedellä. Sinne laitetaan erilaisia koruja ja amuletteja. Veteen lisätään vielä merisuolaa ja purkki asetetaan kuunvaloon.

Juhla huipentui ilotulitukseen, joka alkoi yhdeltä yöllä. Meidän kohdalla oli mukana musiikkishow. Ilotulitus keski 15 minuuttia ja oli varmasti upein mitä olen koskaan nähnyt! Samaan aikaan taivaalla oli ehkä kahdeksan suurta rakettia! Upea!

Mitää örveltämistä täällä ei näkynyt vielä yhden jälkeen, eikä täällä se nyt yleensäkään ole tapana. Paljon ihmisiä poistuin yhden jälkeen, kuten itsekin ja moni autolla. Osa viettää yön rannalla ja herää sieltä aamulla 🙂

Tästä se kesä alkaa ❤

Asuuko Annissa pieni osa espanjalaisuutta

Olen pohdiskellut paljon, missä kohden olen lähes neljän vuoden aikana muuttunut espanjalaiseksi. Täällähän pystyy elämään hyvin kansainvälistä elämää ja pitämään kyllä kiinni suomalaisuudestaan ja suomalaisista tavoista. Itse olen enemmänkin “maassa maan tavalla” ihminen ja haluan hypätä mukaan kyseisen maan tapoihin. Kokisin olevani hankala, jos pitäisin täällä kiinni suomalaisista tottumuksista joka asian kanssa – lähinnnä niiden, mihin liittyy muita ihmisiä. Toki ihmiset, jotka eivät vietä aikaa espanjalaisten kanssa, vaan pysyvät hyvin omissa suomipiireissään, eivät he näitä tapoja edes tule oppineeksi. Itse  opin kyllä näitä tapoja espanjalaisen kanssa seurustellessa ja selvästi ne tavat, mitkä tuntui omilta, ovat hyvin jääneet matkaan mukaan.

Churroja ❤

Luulin, että tämä lista ei ole kovin pitkä, mutta kun aloin oikein muistelemaan, tulihan siitä melko pitkä.

  1. Poskisuudelmat
    Sekä tavatessa että erotessa, myös ensimmäistä kertaa tavatessa ja vaikka oletuksena on etten kyseisiä ihmisiä enää tapaa
  2. Suunnitemallisuus
    Tai sen puute. En osaa suunnitella menojani montaa päivää pidemmälle. Toki jotkut asiat ovat kalenterissa ja työasiat ovat tarkkoja, mutta esimerkiksi tänään olen menossa lounaalle, ei vielä hajuakaan monen aikaan (oletettavasti 13-15 välillä) Tai en torstaina klo 22 osannut päättää, ehdinkö lounaalle perjantaina. Ehdin, sen totesin 9:30 perjantaiaamuna 😀
    Eikä kukaan stressaa, sovitaan, että jutellaan huomenna, “habalmos”
  3. Lounas- ja illallisaika
    Klo 12 on ihan törkeän aikaista lounaalle ja klo 18 aivan törkeän aikaista illalliselle. Lounaan yleensä syön kahden aikaan ja illalliset klo 20-21:30 välillä, kesällä aina myöhemmin
  4. Ulkona syöminen
    Se on arkipäiväistynyt. En käy töistä lounaalla ulkona, mutta helposti töiden jälkeen lounaalla ystävien kanssa. Käyn enemmän lounailla kuin illallisilla.
  5. Ruokajuoma
    Yleensä ulkona syödessä lounaalla viini tai olut
  6. Ruoan jakaminen
    Tilaamme yhdessä annokset ja jaamme ruoat. Oma annos tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Täällä ihmiset yleensä syövät kaikkea. Olen mennyt vielä seuraavalle asteelle: napsin ruoan suoraan lautaselta, sen kulkematta oman pienen lautasen kautta. Riippuu toki vähän minkälainen ruoka. Eilen söimme kylmän tomaattikeiton kaikki kolme samalta lautaselta omilla lusikoillamme. Ps. pizza on pizza ja kukaan ei koske mun pizzaan (okei, voin vaihtaa kyllä palan toiseen)
  7. Vilkun käyttö (toim. huom. odottakaa vaan kun pääsen taas Suomen liikenteesee…)
    En käytä vilkkua, jos muita ei ole näköpiirissä, ainakaan aina. Liikenneympyrässä saatan näyttää vilkkua myös vasemmalle, jos totean, että se auttaa toista autoilijaa. Täällä liikenneympyrät ovat villilänsi
  8. Liikenneympyrät
    Vedän pienet ympyrät suoriksi. Jollekin poliisi oli todennut sääntöjä kysyttäessä: kunhan ette kolaroi. Siksi siellä mennään varovasti silmät selässä, samaan aikaan oikaisten mutkat ja vilkuttamalla joka suuntaan tai olla vilkuttamatta.
  9. Parkkeeraus
    Kunhan mahtuu ulos ja sisään. Välillä jätän hetkeksi auton kielletylle paikalle hätävilkut päällä, kun käväisen jossain (älkää muistuttako siitä 7 h vilkutuksesta, joka tyhjensi akun…)
  10. Kuulumisten vaihto
    Kun ajelen ja näen tutun kävelemässä, pysähdyn vaihtamaan kuulumiset. Hätävilkut päälle ja puoleksi minuutiksi tukkia liikenteen. En enää ärsyynny muidenkaan tästä tavasta. Minulla on se 30 minuuttia aikaa odottaa.
  11. Tervehtiminen
    Tervehdin ihmisiä esimerkiksi lenkkipolulla tai hississä.
  12. Juttelu
    Saatan jäädä juttelemaan enemmän vieraiden ihmisten kanssa vaikka kassajonossa
  13. Ilmastointi ja keskuslämmitys
    En käytä kumpaakaan kuin hätätapauksessa pari kertaa vuodessa. En näe tarvetta. Talvella pahimpana aikana käytän kaasulämmitystä auttamaan ja pistän lisää vaatetta päälle. Kesällä ikkunat auki ja on ihan riittävä.
  14. Kesävaatteet
    Toukokuu on liian aikasta vielä kesävaatteille kadulla: en laittaisi shortseja tai hellemekkoa vielä, sitä vielä ehtii. Tuuli onkin välillä niin kylmä, että 20 asteessa ei tarkene t-paidassakaan.

Herkkuannos: iberico secretoa, morcilla makkaraa, paistettua sipualia ja perunoita. Tuo meni jakoon kolmelle hengelle

Tulihan niitä tuossa, varmaan vielä joku ihme tapa on tullut, mitä ei edes tajua 😀

Merellinen paella

Tulipa tästä ruokakuvallinen postaus, mutta muuta osaa Espanjaa ei taas löydykään kuvista…huoh…

Tasapainoa

Jotta edelliseen hääpostauksen saa tasapainotettua, täytyy tässä kertoa vastakkaisesta tapahtumasta. Herra espanjalainen jäi tässä jokin aika historiaan maailman oudoimmalla erolla, joka ei tuntunut missään ja oli kyllä helpotus. Pitkä tarina ja henkilökohtainen, joten lyhyesti vaan, että joskus kun ihmisen tuntee pidempää, alkaa paljastua asioita, mitä ei halua omaan suhteeseen. Lähimmille lisätietoa yksityisesti 🙂

Mutta siis täällä voidaan oikein hyvin ja osaksi tuntuukin, että oma elämä on taas takas! Näin se menee ihmisillä, jotka ovat liiankin itsenäisiä (siis jouduin katsomaan sanakirjasta, mikä on suomeksi independent…oh god…) ja nauttivat täysillä siitä elämästä mitä se on tällä hetkellä.

Tähän postaukseen sopii kuvitukseksi täydelliseti yksi suosikkimiehistäni, Humbolt ❤

Kutsu espanjalaisiin häihin

Helmikuussa sain kivaa postia erään työpäivän aluksi. Kollegan hääkutsu ❤

Häät olivat huhtikuun 7. päivä Torremolinoksessa.

Ennen häitä kyselin vinkit ystävältä, joka on asunut täällä pidemmän aikaa. Oliko jotain erityistä, joka pitäisi tietää. Oikeastaan kaksi vinkkiä: päivähäissä voi käyttää polveen olevaan mekkoa, mutta iltahäissä yleensä käytetään pitkää. Toinen juttu oli hattu – ne ovat yleisiä täällä. Häneltä sain lainattua “tocadon”, joka oli hiuspannalla oleva pieni hattu. Sukkahousut ja kirkossa olkapäät piiloon – joka on tuttu sääntö jo Suomesta. Eli ei mitään kovin kummallista tullut eteen.

Lahja on täällä hyvin paljon anteliaampi kuin Suomessa. Jokainen häihin osallistuja antaa vähintää 100€ lahjan. Jossain se saattaa olla useampia satoja euroja. Eli halpaa häihin osallistuminen ei ole. Yleensä lahja annetaan suoraan rahana. Me kuitenkin keräsimme rahat yhteen ja hankimme rahaa sisältävän kirjekuoren lisäksi Muumipeikko ja Niiskuneiti -mukit sekä Marimekon kylpypyyhkeet. Saimme tilattua ne kätevästi Finnish Design Shopista.

Häät alkoivat jo tosi aikaisin, 12:30 kirkossa. Koirat päätyivät siis hoitoon jo edellisen iltana. Helpottaakseni päivää, varasin kätevästi kampaajan, jotta ei tarvitsi kampauksesta murehtia.

Muuten varustus olikin hankittu, mutta kukkatakin lämmittämään ja peittämään harteita kävin vielä hankkimassa edeltävällä viikolla

Valmiina lähtöön kampaajalta kohti kirkkoa. Tocado oli päässä ruokapöytää asti ja sitten siitä luovuin.

 

Kirkko oli katolinen, kuten täällä asiaan kuuluu. Kirkko oli San Miguel Torremolinoksessa. Tämä kirkko oli hyvinkin moderni ja tyylikäs.

Sulhanen oli puoli tuntia aiemmin tervehtimässä juhlavieraita, mutta sitten siirtyi kirkkoon odottamaan morsianta äitinsä kanssa. Ainakaan näissä häissä ei näkynyt bestmania eikä myöskään morsiusneitoja.

Yleensä rauhallinen ja viilipytty-sulhanen jännittyneenä ja hengittämättä. Oli kuulemma jännittänyt kovasti juhlapäivänä, kun morsian taas etukäteen 🙂

Sitten saapui morsian isänsä kanssa. Tilanne oli aivan sama kuin Suomessa. Noustaan seisomaan ja seurataan morsianta hänen kävellessään käytävällä. Musiikkina oli viulunsoittoa.

Morsian rentona ja hymyilevänä. Näin tapasin hänet ensimmäisen keran.

Luterilaisiin häihin verrattuna, tämä vihkiminen oli hyvinkin samanlainen. Tosin, eroja täälläkin on paljon. Morsiuspari istui pienillä jakkaroilla ja morsiamen isä ja sulhasen äiti olivat heidän kanssaan. Välillä noustiin seisomaan ja välillä istuttiin. Tässä tilaisuudessa pappi oli hyvin huumorintajuinen ja kertoi vitsejä. Joskus tilaisuus saattaa olla hyvinkin sotilaallinen, mutta tämä oli hyvin rento ja mukava tilaisuus. Pappi puhui hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.

Ennen vihkimisosuutta morsiusparin täytyi vastata kolmeen kysymykseen. Oletteko menossa naimisiin omasta tahdosta, onko mitään esteitä ja onko tarkoitus olla yhdessä ikuisesti. Niihin kumpikin vastaa myöntävästi.

Sormusten vaihdossa morsiuspari sanoi valansa ääneen. Täälläkin kuulemma voi sanoa vaan kyllä ja kyllä.

Muutama pieni erikoisuus tilanteeseen liittyi. Sormusten vaihdon jälkeen papille annettiin pieni pussukka, joka sisälsi kolikoita. Ne siunataan ja tämän kuuluisi tuoda rikkauksia avioliittoon. Yhtäkkiä ihmiset antoivat poskisuudelmat vieruskavereilleen ja näin tapahtuu juhlaväen siunaus. Samalla, kun poskisuudelmat annetaan, toinen sanoo La paz sea contigo ja toinen contigo espiritu. Eli “rauha olkoon kanssasi” ja “Pyhähenki sinun kanssasi”. Tuttuja lauseita toki.

Vihkimisen päätteeksi kirjoitettiin vielä dokumentit, jotka allekirjoitti morsiuspari, pappi novellin verran ja osa vanhemmista. Ja tästä syntyi raikuvat ablodit. Vieraat poistuivat kirkosta ja perhe jäi vielä alttarille.

Itse vihkiminen kirkossa kesti reilu puoli tuntia. Kuvittelin todellakin toimitusta pidemmäksi ja vakavammaksi. Pappi teki suuren eron 🙂 Mutta mitä minusta puuttui oli musiikki. Suomessa häissä kuulee aina kauniita musiikkiesityksiä, jotka puuttuivat kokonaan. Myöskään laulaminen ei kuulunut vihkimiseen ainakaan tuona kertana.

Vihkiminen menossa

Kokoonnuimme odottamaan paria kirkon ovelle riisipussin kera. Osalla oli pamautettavia juttuja, joista lenti isoja konfetteja.

Rentoutunut pariskunta tuli kirkosta ulos

Siirryimme Hotel Pez Espadaan juhlimaan. Juhlavieraat odottelivat terassilla ja sisätiloissa. Tarjoilijat toivat olutta ja cavaa. Alkuruoka syötiin coctail-tapaisesti tarjoilijoiden tuodessa täysiä tarjottimia, reilu kymmentä erilaista alkupalaa päästiin nauttimaan. Tällä aikaa morsiuspari oli kuvattavana rannalla.

Juomia ja herkkuja nautiskellessa

Terassilta pääsi seuraamaan morsiusparin valokuvausta. Onneksi sade loppui iltapäiväksi

Tämän jälkeen siirryttiin ruokasaliin, johon oli katettu yli kymmenen pöytää. Vieraita oli noin 120 henkeä. Meidän työporukka oli pöydässä numero kymmenen.

Morsiusparin ja perheen pöytä

Kattaus valmiina odottamassa

Pitkä menu juomineen ja ruokineen

Alkupalat tosiaan nautittiin jo seisten ja sen jälkeen aloitettiin syömään 🙂 Alkuruokana syötiin kala-merenelävä-piirakkaa ja salaattia. Sen jälkeen possunfilettä, perunaa ja herkkusientä. Väliin vielä tuli mojito-sorbetti. Jälkiruokana tietenkin hääkakkua!

 

Nauroimme, että ylempiä kakkuosia ei varmaan syödä koskaan vaan alempana oleva kakku leikattiin vieraille 😀 Oli ihan jäätävän hyvää suklaakakkua!

Ruoan jälkeen alkoi seurustelu. Annoimme lahjan, kun saimme pariskunnan juttelemaan pöytäämme. He kiersivät juttelemassa ja heillä oli jokaiselle aikaa. Itse höpötin pitkän aikaa morsiammen kanssa, joka osoittautui aivan ihanaksi tyypiksi ❤

Seinällä pyöri myös valokuvashow ensin kyseisen aamupäivän kuvista – mitä tapahtui ennen vihkimistä. Kuulemma ei yleistä, mutta oli aivan ihana nähdä niitä kuvia. Ja upeita kuvia olivat ottaneetkin! Sen jälkeen videolla näytettiin ensin Evan lapsuudesta ja sen jälkeen Juan Carlosin, sitten heidän tapaamisestaan ja siitä eteenpäin. Kiva tapa esitellä heidän polkunsa ❤

Osaa vieraista myös haastateltiin ja jäi mysteeriksi, miksi. Varmaan tuli kokoelmavideolle, koska videota tehtiin häistä koko ajan muutenkin.

Illan päätti tanssit. Morsiuspari tanssi tietenkin ensin, jonka jälkeen se muuttui diskoksi. 

Ihana pari ❤

Sitten ehkä illan yllättävin momentti. Nämä häät päätyivät jo yhdeksältä. Olen kuullut huhuja, että espanjalaiset häät kestävät seuraavaan aamuun. Nämä nyt kuitenkin jostain syystä päättyivät aikaisin. Myöskään mitään esityksiä, puheita tai musiikkia ei kuulunut näihin häihin. Eli oikeastaan vaan ruokailu, kakku ja tanssi olivat päivän ohjelmanumerot.

Kuitenkin, itse olin kotona kahden jälkeen, joten me vieraat sitten järjestimme omaa ohjelmaa, kun kerrankin olimme työporukalla liikenteessä 🙂

Upea tilaisuus oli päästä näkemään espanjalaiset häät! Toivottavasti vielä joskus toisenkin kerran!

Muistutus varovaisuudesta

Elämä on aika rauhallista ja mitään ei ole aikoihin sattunut alun auto- ja asuntomurron jälkeen. Tässä taloyhtiössä oli talvella muutaman viikon sisällä muutamia murtoja, jonka jälkeen on tullut enemmän tuijoteltua ketä täällä liikkuu.

Kadulla ei ennen ole ollut läheltäpititilannetta. Nyt sekin tuli koettua ensimmäisen kerran. Aika outo fiilis.

Olimme koirien kanssa treenaamassa näyttelyhommia paikassa, jossa olemme käyneet parin viikon ajan, noin neljä kertaa viikossa. Alue on ison Miramar ostoskeskuksen lähellä, alueella, johon johtaa pieni kävelysilta. Tiedossa on, että lähellä on etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten asuntoalue, josta muutenkin on varoiteltu. Siellä sattuu ja tapahtuu.

Treenialue on pieni aukio, jonka läpi ihmiset kulkevat ostarille. Perheitä, lapsia, työmatkalaisia, ihan kaikkia. Vieressä on minigolf rata ja kahvila. Olemme laittaneet koirat aitaan kiinni ja treenattu parin kanssa kerrallaan. Olen laittanut laukun koirien keskelle, toisen treenikassin alle.

Nyt pari päivää sitten treenikaverini yhtäkkiä sanoi, että mennään muiden koirien lähelle. Samalla huomasin viiden teinipojan lähestyvän koiria. Yksi poika oli jo aika lähellä, kun pelästyi pystyyn nousevaa koiraa. Treenikaveri sanoi, ota laukku ja koirat ja lähdetään. Lähdimme siitä liikenteeseen ja ryhmä seurasi meitä. Oli kuulemma jo kytännyt meitä useampana päivänä!! Siis miten sitä voi olla huomaamatta! Hän on espanajalainen ja hieman vanhempi, ja tietenkin osaa katsoa ihan eri tavalla. Vielä näiden vuosien jälkeen itseltä puuttuu silmä tuohon kokonaan!

He jäivät norkoilemaan sillan päätyyn, emmekä pääsee sillalle, josta meidän pitäisi mennä autoille. Tuskin olisin laukun kanssa enää, jos siitä olisimme yrittäneet. Oli siis aivan valoisaa kuuden aikaan illalla ja ihmisiä liikkui jatkuvasti. Meidän täytyi lähetä kiertämään toisen sillan kautta. Näimme, miten porukka kyttää ja lopulta tulivat vielä toiseen päätyyn siltaa sitä mukaan miten kävelimme toisella. He jäivät hengailemaan puistoon, mistä meidän olisi pitänyt kävellä. Kiersimme vielä korttelin. Kun tulimme autoille, treenikaveri sanoi, että nyt ei tässä paikassa ole enää hätää, eivät tule tänne. Eroa heidän viimeiseen paikkaa oli muutama sata metri. Eli hyvin ovat oman alueensa tietäviä.

No, mitä jatkossa. Ei tässä pelkäämään kannata ruveta. Laukku jää kyllä jatkossa pois noista hommista. Vain tarvittavat tavarat taskuun. Toivoisin, että oppisi vielä seuraamaan noita kyttääjiä, koska sitä näyttää tapahtuvat. Varsinkin, jos tekee jotain aikataulullisesti toistuvaa. Ovat ihan ammattilaisia.

Ja tänne matkustaville taas vaan huomautus, että kannattaa pitää tavaroistaan huolta.

Kuva ei ole nyt treeneistä, mutta Sevillan näyttelussä tästä keväältä. Nähtävissä pennun korkeaa pyllyä ja muutama juttu, miksi pitää treenata 😉

Kevät!

Nyt on kevät, itseasiassa jo kolmatta päivää. No ei siltä kyllä tunnu! Tuulivaroitukset jälleen annettu ja vettäkin taitaa sataa huomenna. Asunto jälleen laskenut muutaman hyvän viikon jälleen alle 17 asteen. Tämä on ehdottomasti ollut kylmin talvi kolmeen talveen, mitkä olen täällä viettänyt. Ja sateisin! Andalucía tarvitsee vettä, mutta rajansa kaikella…

Espanjalaiset ovat tunnetusti aikataulujen kanssa mitä ovat. Ainoa mistä he ovat tarkkoja on ruoka-ajat ja vuodenajat. Täällä ilmasto on enemmän tasapaksu vuoden aikana kuin Suomessa, joten täällä on määritetty tarkat päivämäärät, milloin vuodenaika vaihtuu.

Kevät alkaa 21.3.
Kesä 21.6.
Syksy 21.9.
Ja talvi 21.12.

Ja that’s it 🙂

Mutta on täällä jotain kevään merkkejä:

Niittyt alkavat olla täynnä kukkia, tänä vuonna sateen takia tosi riehakasta kukintaa

Joessa on sateen jäljiltä ihanaa raikasta pulisevaa vettä, missä voi ludata. Mimosat kukkivat keltaisenaan.

 

Unikoita pilkaltelee väripisaroina siellä täällä

Ja kaikki on vihreää!

Ensi viikolla yhden päivän kohdalla on +21 astetta. Ehkä tämä tästä alkaa helpottaa. Kuten aina täällä sanon: jos Suomessa odottaa sitä, että räntä ja loska loppuu niin täällä odottaa, että loppuis jo kamalat tuulet!