Juhannus

Jos pitää valita yksi suosikkijuhlapäivä Suomesta niin kyllä Juhannus voittaa kaikki muut pyhät. Kesä on Suomessa parasta aikaa!

Millainen sitten on unelmajuhannus. Ehdottomasti mökillä. Järvenrannalla. Kaupunkijuhannuksia on tullut vietettyä, mutta kyllä mökki on Juhannukseen ainoa oikea paikka.

Tyyni järvi on vaan niin kaunis

Aamulla rauhalliset aamukahvit ja -palat järveä katsellen. Sitten leppoisaa päivää hyvässä seurassa viiniä lipitellen. Juhannukseen kuuluu ruoka. Ei sinänsä yllätys, koska kun on juhlat, on niissä ehdottomasti tärkeintä ruoka. Sen täytyy olla hyvää ja sen täytyy riittää. Suurin osa ruoasta tulee grillistä. Kalaa ehdottomasti, monella tavalla. Pavlova marjoineen toimii hyvin jälkkärinä.

Luonnonkukkakippu maljakossa, ei hiuksissa.

Koivut.

Mikä on enemmän Suomen kesää?

Sauna, ehdottomasti Juhannussauna vaikken miten erityisesti saunan ystävä olekaan.

Äidin Saunamökki ❤

Musiikki. Ei sanaakaan muuta kieltä kuin suomea, mielellään kunnon ikivihreitä.

Valvotaan kunnes aurinko laskee, tai yrittää laskea.

Pari vuotta sitten kirjoitin paikallisesta Juhannuksesta, San Juanista. Sitä vietetään aina katolilaisittain 24.6. Suomessa päivä on taas liikkuva ja näin se osuu viikonloppuun. Tänä vuonna suuremmat San Juan juhlat on peruttu, jotta suuria kokoontumisia ei syntyisi.

Itse tässä valmistaudun kyllä kesäjuhliin. Kultaisnoutajaystäväporukka kokoontuu tänään ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden. Jotain ihmisiä on viimeksi tavannut Cruftissa ja joita Málagan näytelyssä marraskuussa! Juhlan aihetta siis on ja juhannuskelissä ei valittamista täälläkään.

Hyvää Juhannusta!

Puumalasta vuodelta 2010, koska Vilja oli pieni pentu tuolloin ❤ Oodi mukana hakemassa kukkakimppua

Fase 2

Espanjan käyrät alkavat näyttää hyvältä, ainakin tällä hetkellä. Uusi tartuntoja on vaihtelevasti 200 kummallakin puolella (lähde). Asukkaita maassa on kuitenkin noin 47 miljoonaa. Muutoksia ei pahempaan ole tullut vaikka liikkumista on vapautettu. Málagan alueella tilanne on vielä parempi, noin 20 uutta päivässä (lähde). Varovainen täytyy edelleen olla, mutta ihmiset noudattavat hyvin ohjeita ja kyllä meitä edelleen vahditaan.

Joka tapauksessa tänään pääsemme siirtymään vaiheeseen 2! Moni provinssi siirtyi jo viikko sitten. Me täällä Málagassa jäätiin ykkosvaiheeseen siirtymisessä jälkeen. Madrid ja Madridista luoteeseen jäävät vielä vaiheeseen 1, kuten myös Barcelona. Vaiheessa kolme ovat muutaman pienet saaret (lähde).

Kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, elämä on jo ollut hyvinkin normaalia omalla kohdalla tämän fase 1:n aikana. Mitä sitten tänään tapahtuukaan:

  • rannat saavat aueta (ranta siis ei ole sittenkään peruttu!). Yhdelle henkilölle pitää varata tilaa 4m2.
  • ulkourheilua saa harrastaa myös päivällä, mutta vanhemmille ihmisille jää heidän aikansa 10-12 sekä 19-20.
  • kotona saa tavata 15 hengen ryhmissä
  • palavereja ja siihen verrattavia työtapahtumia saa järjestää 50 henkilöön asti, 2 m turvaväleillä
  • saa mennä loma-asunnolle, jos se sijaitsee samassa provinsissa
  • kaupat saavat aueta 40% täyttöasteeseen asti
  • ulkomarkkinat saavat aueta isompana kuin vaiheessa 1
  • ravintolat saavat avata sisätilansa 40-50% täytöllä riippuen alueesta. Baaritiskillä syömistä ja juomista ei suositella ja pöytävaraukseen kehoitetaan
  • jollain alueilla saa avata koulutuskeskuksia (kouluja ei)
  • taloyhtiöiden yhteiset alueet saavat aueta mukaan lukien uima-altaat. Näihin on paljon sääntöjä, joten voi olla, että jotkut jättävät avaamatta ja osassa avataan vain yksi allas.
  • teatterit ja vastaavat voivat aueta rajoitetuilla henkilömäärillä
  • luonnonpuistot ja vaelluspolut tulevat käyttöön
  • vanhustenkodeissa saa vierailla
  • ammattiurheilutapahtumat voivat alkaa suljetuilla ovilla. Kuka tahansa voi käydä harrastamassa urheilua, jos varaa ajan ennakkoon
  • uskontoon liittyvät kappeleilla täyttöaste 50%
  • velatoriot, eli missä käydään hyvästelemässä vainaja, saavat aueta rajoitetuilla henkilömäärillä
  • häitä ja vastaavia tapahtumia saa järjestää rajoitetuilla henkilömäärillä

Edelleen provinssin rajat  on suljettu, eli pysymme Málagassa.

(lähde) ja (lähde)

Oi näitä ihania kesäaamuja auringonnousussa ❤ Kohta ne ovat täällä

Omaan elämään tämä lähinnä vaikuttaa niin, että pääsee rannalle. Koiruudet varmasti odottaa jo pulikointia aalloissa. Ja mahdollisesti altaalle nauttimaan auringosta ja uimisesta. Ulkoilu tähän aikaan vuodesta menee luonnollisesti aiemmin voimassa olleiden aikataulujen mukaan. Ihan vaan kuumuuden takia 🙂

Paluu normaalimpaan elämään

Maanantaina 18.5. pääsimme Málagassakin siirtymään vaiheeseen 1. Ja siitä se sitten alkoi, enpä ole ehtinyt päivitystä tänne tekemään.

Fase 1 tarkoitti, että saimme nähdä ystäviä! Se ehdottomasti tärkeimpänä asiana. 10 hengen tapaamiset sallittiin joko kodeissa tai mahdollisesti jossain terassilla, jossa nyt tilaa sattuisi olemaan. Saimme ajaa myös autoissa niin, että maksimissaan yhdeksän henkeä autossa (tämä mahdollisti isompien taksien liikkumisen). Perheenjäsenet saivat matkustaa ilman maskia, mutta eri perheistä olevilla autossakin maskipakko.

Heti maanantaina noin klo 13 olimme tällä portilla pyrkimässä sisään.

Sunnuntain koiruudetkin pääsivät nauttimaan (murtautuen aitojen läpi) uima-altaasta. Tässä pulikoi Maissi, Bolo ja Bolon äiti Tati.

Ystävän 3-kymppisiä juhlittiin grillaten

Provinssin sisäinen liikenne vapautui eli asioita pystyi lähtemään huoletta hoitamaan pidemmällekin.

Myös ravintoloiden terassit saivat aueta 30% täyttöasteella. Pöytien pitää olla 2 metriä toisistaan, tarjoilijoilla on maski- ja hanskapakko. Menuja ei printattuina saa tuoda esille. Syödessä maskia tietenkään ei ole pakko käyttää.

Ensimmäinen ravintola, mihin mentiin on tietenkin Casa Mavi, ihana napolilainen ravintola, jossa alueen parhaat pizzat

Aamiaissuosikkipaikka GoGreenissä nautittiin aamiaista ystävän kanssa

Lenkkeilyajat pysyivät edelleen rajattuina eli meidän lenkkivuoro on joko aamulla 6-10 tai illalla 20-23.

Lenkillekin päästiin jo pidemmälle vaikka aikatauluja täytyykin noudatttaa.

Pienet kaupat saivat aueta 30% kävijämäärällä.

Ulkomarkkinat aukesivat.

Ulkourheilupaikat aukesivat.

Katsastusasemat aukesivat.

Kirjastot aukesivat tarkoilla ohjeilla.

Hotellit- ja loma-asunnot aukesivat.

Itselle tämä vaihe mahdollisti sen, että elämä on palannut hyvinkin normaaliksi. Kelloa edelleen on täytynyt tuijottaa koirien lenkkeilytyksen kanssa. Mutta ystäviä on tullut nähtyä jo useampaan otteeseen sekä ravintoloissa että ystävien kotona. Katsastusaika on varattuna kesäkuulle. Airbnb asuntoni varauskalenteri on auki.

Kampaajallakin tuli käytyä. Sielläkin maskipakko kaikilla.

Samaan aikaan meille tuli tänne maskipakko. Suomessa taidetaan olla sillä kannalla, että maskista ei ole hyötyä. Täällä on piirustuksia niin, että jos vain terve käyttää, hänellä on tietty mahdollisuus saada tartunta. Jos sairas ihminen käyttää, terveen mahdollisuus saada tartunta on pienempi. Jos kumpikin osapuoli käyttää maskia, on tarttumisvaara selvästi pienempi. Maskipakko on kaikissä sisätiloissa ja ulkona, jos ei ole mahdollista pitää 2 m turvaväliä muihin ihmisiin. Ja kyllä, tätä vahditaan. Maskipakko kestää niin kauan kuin hälytystila on voimassa.

Ja löytyihän se maskimarkkinoinnin kuva, näin ajatellaan täällä.

Se, mikä on erittäin hyvää tällä hetkellä, on koko Espanjan tartuntaluvut hyvin hallinnassa. Vaikka ulkoilu sallittiin jo joitakin viikkoja sitten, ei mitään piikkiä näkynyt. Nyt lähes kaksi viikkoa ihmisten ilmoilla ollessamme, ei uutta piikkiä ole tullut. Toivotaan, että suunta jatkuu näin.

Taidamme päästä Málagassa vaiheeseen KAKSI maanantaina!

Ja mikä tässä sitten vaikeinta. Koirat joutuvat olemaan piiiiitkiä aikoja yksin. Tässä olen 3-4 tunnin poissaolon jälkeen vastaanottamassa hellyyttä, vaiko sittenkin puhuttelua.

Työt koronan aikana

Kun viruksen pirulainen hyökkäsi kimppuumme, on yksi sun toinen työ loppunut, mennyt tauolle tai jatkunut jokseenkin normaalisti. Uskoisin, että aika moneen työhön tämä on vaikuttanut tai tulee vaikuttamaan.

Itselläni on periaatteessa monta rautaa tulessa. Yksi iso osa työstäni on OSG Experiencian pyörittäminen, toinen itsenäisenä yrittäjänä toimiminen ja kolmantena vielä meillä on ollut ystäväni kanssa CaballoSpain, hevosalan yritys, joka muutenkin on ollut tauolla.

CaballoSpainille meillä oli ajatuksia potkaista toimintaa enemmän käytiin ja muutama asiakas ehdittiin ottamaan juuri ennen karanteenin alkua. Itseasiassa asiakkaat ja ratsastuksen opettaja olivat lähes viimeiset ihmiset, joita ennen karenteenia näin 😀 No, CaballoSpain on nyt edelleen tauolla ja odottaa, että saamme konseptoitua homman uudelleen. Meillä oli ajatuksena kehittää konseptia ja nyt olisi sitten sen aika.

Itsenäisenä yrittäjänä teen töitä muutamalla omalle suoralle asiakkaalle esimerkiksi markkinoinnin, pienien verkkosivuprojektien sekä projektinhallinnan osa-alueella. Yksi juuri tällainen sovittu projektinhallintatehtävä oli juuri sovittu, mutta virus sitten tuli ja pisti homman jäihin. Mutta muuten tämän osalta työt ovat jatkuneet aika normaalisti.

Kesäinen kotitoimistoni

OSG Experiencian osalta on mennyt myös samalla tavalla, tai jopa hieman paremmin. Olemme karanteenin aikana saaneet valmiiksi isomman verkkosivuprojektin Sol Eyesille ja tämän lisäksi olemme saaneet kaksi uutta asiakkuutta, joiden kanssa hommia tehdään parhaillaan. Muutamia kustannusarvioita on auki, koska tänä vuonna mietintäajat ovat selvästi pidentyneet. Ei voi sanoa, että on helppo aika saada uutta mainostoimistoa menestymään. Omia markkinointitoimenpiteitä olemme laittaneet jäihin. Lisäksi meidän Emoyhtiö Suomessa (Ojala Saari Group) on pärjännyt hienosti tänäkin aikana, he ovat ainakin vielä välttyneet lomautuksilta, mitä taas moni muu isompi mainostoimisto on joutunut ottamaan käyttöönsä.

Mutta ala on haastava. Haasteiden tullessa yritykset leikkaavat ensimmäisenä rahaa markkinoinnista. Silloin kärsijöinä ovat mainosalan ja markkinoinnin yritykset. Eli vielä on paljon jännitettävää edessä, miten pahasti maailmantalous tästä viruksen penteleestä kärsii ja miten nopeasti toipuminen alkaa.

Ja onhan toki vielä yksi “bisnes” Airbnb asunnon pyörittäminen. Espanjassa hotellit ja turistiasunnot piti sulkea karanteenin alkaessa. Kevään vierailut peruuntui ja seuraavat vieraani ovat tulossa heinäkuun lopussa. Siitä eteenpäin peruuntumisia ei ole tullut ainakaan vielä. Tämän vuoksi näyttää siltä, että ihmisillä on aika positiiviset näkymät siitä, että kesällä pääsisi enemmän matkustamaan. Asunnossa käy kaikista eniten espanjalaisia vieraita yleensäkin. Kun 18.5. siirrymme karanteenin poistamisessa vaiheeseen 1, saa hotellit ja asunnot avautua. Mielenkiinnolla odotan, milloin tulee ensimmäinen uusi varaus.

Omalla kohdallani onni on ollut tavata ihmisiä, jotka yhden asian mennessä mönkään, on jo miettimässä, mitä sitten seuraavaksi. Eli tuleen ei jäädä makaamaan. Itsekin olen sellaista tyyppiä, että aina on ainakin plan B olemassa, jos ei jopa C ja D 🙂

Jälkeenjääneet

Eilen illalla saimme huonoja uutisia, Málagan provinssi jää ainakin viikoksi vielä vaiheeseen 0. Tämä johtuu siitä, että pääkaupunkimme mittarit eivät vielä kohtaa annettuja indikaattoreita. Muut kunnat ympärillä kyllä ja uutisissa sanottiinkin, että olemme hyvin lähellä. Indikaattoreina on mm. vapaana olevat sairaalapaikat ja uusien tapauksien kehitys parin viikon aikana (lähde). Andalusian hallitus yritti, että provinssit voitaisiin pilkkoa pienempään, mutta oletettavasti se olisi aika mahdoton käytännössä.

Eilisen uutisen otsikko

Ravintolat siis pysyvät ainostaan takeaway paikkoina, pienemmät liikkeet eivät saa aueta ja ystäviä emme vielä saa tavata. Mutta onneksi ei menty askelta taaksepäin.

Edellisestä kirjoituksestani näkee hyvin pääasiat vaiheista.

Nyt vaan toivotaan, että numerot eivät ala mennä huonommaksi ja päästäisiin siirtymään toiseen vaiheeseen viikon päästä.

Andalusiassa myös Granada jäi vaiheeseen 0. Muualta samaan vaiheeseen jäivät mm. Toledo ja Ciudad Real Castilla-La Manchassa, Barcelona Kataloniassa ja Madrid. Tästä lähteestä löytää tarkemmin alueet.

Espanjan saaret kuten Kanariansaaret ja Mallorca pääsivät jo vaiheeseen 1.

Tuleeko muuten mieleesi, mitä täällä tämänhetkisessä elämässä kiinnostaa?

Altaalle olisi jo ikävä, sadetta luvataan, joka hieman helpottaa ajatusta uima-altaasta pienen hellejakson jälkeen

Fase 0

Tänään 4.5. on Espanjassa alkanut fase 0 eli vaihe 0. Tästä alkaa ulkonaliikkumiskiellon purku, joka etenee vaiheittain. Vaiheet on suunniteltu ja annettu ennakkoarviot, mitkä saattavat toki muuttua, jos tilanne muuttuu. Ja aina voi palata askeleen takaisin vaiheissa, jos tilanne muuttuu pahemmaksi. Tällainen portaittainen purku, joka antaa mahdollisuuden liikkua joka suuntaan, kuulostaa maallikon silmään hyvältä. Lisäksi, eri alueet voivat mennä eri tahdissa. Alussa sulku pidetään edelleen provinssitasolla eli itse asun Málagan provinsissa ja pysyn täällä vielä aika kauan. Lisäksi osilla Espanjan saarist a siirrytään suoraan Fase 1:een. Vaiheista toiseen siirtymiseen on määritelty mittarit.

Huom. tämä on kirjoitettu 3.5. eli muutoksia saattaa tulla joka päivä.

Auringonnousu 4.5.

Fase 0: valmisteluvaihe, joka on suunniteltu kestävän viikon.

  • kävelyt sallitaan (tämä tulikin jo voimaan 2.5.)
  • yhden henkilön urheilu sallitaan ulkona
  • kilpaurheilijoiden, yksilölajien treenaaminen sallitaan
  • pienet liikkeet, kuten kampaajat (ajanvarauksella) saavat avautua tietyillä säännöillä ja ravintolat voivat aueta takeawaylle
  • EDIT: lisätty 4.5. 12:10: maskit ovat pakollisia julkisissa liikennevälineissä

Kukkaloistoa Mijaksessa

Fase 1: alkuvaihe, joka näillä näkymin alkaa 11.5. ja kestää vähintään 2 viikkoa

  • alle kymmenen hengen kokoontumiset sallitaan perhe- ja ystäväpiirissä (kotioloissa)
  • pieniä kauppoja saa aueta
  • terassit saavat aueta täyttöasteella 30% normaalista
  • hotellit saavat aueta ja taloyhtiöiden yleiset alueet (meillä mm. puutarhat on ollut suljettuna)
  • kulttuuripaikat täyttöasteella 30% normaalista
  • vihannes- ja kalamyyntisektori saavat aueta
  • urheilussa ammattiliigojen treenit saavat alkaa
  • muu kuin ammattimainen urheilu saa alkaa (pois lukien lähikontaktilajit, pukohuoneet säilyvät suljettuina)
  • ulkomarkkinat saavat alkaa
  • alle 30 henkilön sisäkulttuuritapahtumat (1/3 täyttöaste) ja alle 200 hengen ulkoilmatapahtumat saavat alkaa
  • museot saavat aueta 1/3 täyttöasteella
  • hautajaiskappelit aukeavat säännöstelyllä henkilömäärällä

Kauden väri on lila

Fase 2: väliaika, kestää vähintään kaksi viikkoa

  • ravintolat aukeavat säännöstellyllä henkilömäärällä
  • toiseen esim. loma-asuntoon matkustaminen sallitaan, jos se sijaitsee samassa provinssissa
  • elokuvateatterit ja teatterit aukeavat säännöstelyllä henkilömäärällä, taidenäyttelyihin pääsee ja monumenttejen vierailut sallitaan
  • alle 50 henkilön sisäkulttuuritapahtumat  ja alle 400 hengen ulkoilmatapahtumat saavat alkaa (istumapaikat)
  • metsästys ja kalastus sallitaan
  • koulut ja niitä vastaavat saavat aueta
  • kauppakeskukset saavat aueta tietyillä rajoituksilla
  • häitä saa järjestää säännöstellyllä osallistujamäärällä

Kaikki on vielä niin vihreää

Fase 3: edistynyt, kestää vähintään kaksi viikkoa

  • ravintoloiden sääntöjä löyhennetään
  • ihmisten liikkumista sallitaan enemmän
  • tilojen käyttöastetta lisätään
  • discot ja yöclubit saavat aueta täyttöasteella 1/3 normaalista
  • rannat avataan

Jos kaikki menee hyvin, vaiheet on käyty läpi kesäkuun loppuun mennessä. Siihen asti pysymme kiltisti provinssien sisällä.

Itselle seuraava iso vaihe tapahtuu fase 1:ssä. Pääsee näkemään ystäviä ❤

Lähde.

 

 

 

 

Suuri lenkkipäivä

Viimein, 49 päivän ja seitsemän viikon jälkeen meidän on vapautettu urheilemaan ulkona. Tänään 2.5. koitti erikoinen vapaus, pääsimme lenkille kautta Espanjan. Ei nyt tietenkään ihan miten sattuu vaan selkeässä järjestyksessä. Me aikuiset saamme ulkoilla 6-10 ja 20-23 välisenä aikana ja tuossa välissä iäkkäämmät sekä lapset huoltajan kanssa omina aikoinaan. Lenkkeily saa kestää maksimissaan tunnin ja on pysyttävä 1 km päässä kotoa. Google on hyvä työkalu tähän ja tuolla alueella pystyy täällä maastomuotojen ja mutkaisten teiden takia tekemään jopa 4 km lenkin.

Aamumaisema, jota en ollut pariin kuukauteen nähnytkään

Me lähdimme ulos heti kahdeksan jälkeen. Tänne vielä oli tulossa +28 asteinen päivä, joten muutenkin on ulkoilu tehtävä ajoissa. Taas sitä koki ihan outoja tunteita siihen nähden, että kävelin tuttua lenkkitietämme pitkin. Välillä tuli hetkiä, milloin lenkki meinasi mennä tunteisiin. Taisin nähdä 5 muuta lenkkeilijää, jotka isolla hymyllä toivottivat buenos días. Naapuritkin  varmaan lähes jokainen on käynyt tänään nauttimassa ulkoilmasta. Illalla varmaan enemmän väkeä liikenteessä, koska täällä yleensä on enemmän aamu-unisia ihmisiä.

Kyllä sitä arvostaa pieniä asioita. Omalle unelmatärkeyslistalla oli ensimmäisenä lenkkeily. Toisena on ystävien näkeminen ja kolmantena jonkun muun tekemän ruoan syöminen. Pienistä asioista se ihmisen onni kuitenkin rakentuu.

Kirjoitan tässä lähipäivinä vielä suunnitelmasta, miten täällä aletaan ulkonaliikkumiskieltoa purkaa. Tästä se pikku hiljaa alkaa.

Onnelliset ja hikiset lenkkeilijät

Viikko kuusi takana, seitsemäs alkaa

Kuudessa viikossa olen käynyt kuusi kertaa täältä kotoa autolla jossain. Viisi kertaa kaupassa, ja kaksi kertaa samalla reissulla apteekissa. Tunteina tämä on ehkäpä matkoineen neljä. Kerran olen hakenut yhdestä liikenneympyrästä säkin koiranruokaa. Tämä keski noin puoli tuntia. Eli olen ollut pois kotoa kuuden viikon aikana alle viisi tuntia.

Koirien kanssa olen lenkkeillyt maksimissaan 400 metrin päässä kotoa. Sekin on siis kiellettyä. Ja olen joutunut hieman lyhentämään reittiä, koska poliisit ovat olleet viime viikolla aktiivisempia myös täällä maaseudun rajalla.

Mutta en voi valittaa. Lapsethan ovat tässä olleet koko ajan pahimmassa roolissa. He eivät pääse edes kauppaan ja eivätkä ulkoiluttamaan koiria, koska se ei kuulu alaikäiselle. Onneksi huomenna on tulossa helpotuksia ja lapset pääsevät tunniksi ulkoilemaan kilometrin säteelle kotoa. Montaa vanhempaa silti pelottaa, etteivät he saa tartuntaa. Ja vanhemmat ihmiset, jotka asuvat yksin, eivätkä pääse kotoaan mihinkään.

Mutta itselläni siis kaikki ok täällä. Ensimmäiset viisi viikkoa meni ihan heittämällä, kuudes viikko on alkanut kyllästyttää. Elämä on todellakin Elämäni murmelina -elokuvasta. Koirien ulkoilutus on todella tylsää, kun yrittää saada energiaa noista kahdesta ulos muutaman sadan metrin säteellä. Haluaisin päästä jo oikeastaan ihan mihin tahansa. Ja olisi ihana nähdä ihmisiä, ystäviä, kuulla sitä alati jatkuvaa espanjalaista kälätystä. Onneksi tässä talossa on ihanat naapurit, joiden kanssa hengataan käytävillä, mikä nyt oikeasti on kiellettyä.

Ja mitä kaikkea uusia lieveilmoiöitä tänä aikana on keksinyt lisää.

Talviaika: Kesäaikaan siirryttiin maaliskuun lopussa. Minä ja aika moni muu jäätiin talviaikaan. Vuorokausirytmi on siis ihan miten sattuu. Odotan luonnollista siirtymää, kunhan päivä alkaa valjeta aiemmin ja linnut heräävät aiemmin.

Ajoreitit: Kun kuulet ystävältä, että hän on ajanut jossain tiellä, alkaa itse kuvittelemaan sitä tietä ja sen maisemia. Huomaa, miten ikävöi juuri ihan mihin tahansa.

Ahdistus: Satunnaiset ahdistuskohtaukset, koska valoa tunnelin päässä ei vielä täällä näy. Mutta tämä tuo toiseen tärkeään kohtaan, josta jo kirjoitin viimeksi. YSTÄVÄT. Huomaa, miten tärkeää on ystävät, joille voi puhua aivan kaikesta. Pystyy kertomaan negatiiviset asiat vaikka ne olisivat kuinka pieniä ja vaikka tietää, että ei toisellakaan ole helppoa. Surullista on se, että on ihmisiä, jotka pitävät tämän kaiken sisällään. Onneksi itselläni on juuri sellainen ystävä, jonka online-tuki, kumpaankin suuntaan, on aina olemassa ❤

Ihmisten todellinen luonne: Kaikkihan tietää, että pariskunnan ensimmäinen matka on se, mikä paljastaa ihmisten todellisen luonteen. Korona näyttää toimivan ihan samalla tavalla. Ihmiset elävät paineen alla. Laajennetussa lähipiirissä on muutamiakin tapauksia, josta on tullut esiin aivan uusia piirteitä. Tai oletetut piirteet ovat saaneet vahvistuksen.

Kukkakaali: Rakasta dipata kukkakaalia hummukseen. Mutta kukkakaali myydään kaupassa alahyllyltä, ilman mitään suojaa. Kukkakaalista on tullut ainoa asia, jota en pysty nyt jylläävän viruksen aikana syömään kuten normaalisti. Sinänsä hölmöä, koska kyllähän siellä kaupassa jatkuvasti pyörii niin monta virusta ja bakteeria, mikä ihan samalla tavalla laskeutuisi kukkakaaliin. No, norosta selviää tietenkin oletetusti paremmin kuin koronasta.

Suomi: Kyllä Suomen karanteeni täällä Espanjassa sitä viettävien korviin kuulostaa vitsiltä, kun katselee sosiaalisessa mediassa kuvia, miten ihmiset nauttii retkeilystä, pikinikeistä ystävien kanssa, ihmiset käyvät toimistossa töissä, kampaajalla yms. Kyllä, hieman kateellisena täällä ollaan. Mutta hyvä, että tilanne siellä sallii tuon.

Ruokablogi: Ruokablogiini on päivittynyt muutama uusi resepti!

Tissit: Vapautin tissien elämän karanteenin alussa. VIRHE! Nyt sitten toista viikko kärsin viiltävistä kivuista, kun joku osuu tissiin tai käännän kylkeä yöllä. Joka ikinen pieni lihas tissien sivussa meni siitä “riemusta” jumiin. Nyt sitten ilman mun hierojaa yritän saada lihaksia ja kylkiluita taas auki.

Mutta. Tämän ennätysharmaan kevään jälkeen, ensi viikon ennusteissa on lämpötilalukemia 20-24 astetta ja aurinkoa. Tiedän jo, että mieliala nousee pelkästä tuon ennustuksen tuijottamisesta.

Animo!

Facebook muistutti, että joku vuosi, tämä oli ensimmäinen päivä, kun pääsi altaalle viettämään ottamaan aurinkoa. I wish.

Lieveilmiöt

Tässä vaiheessa alkaa laskut mennä sekaisin, mutta huomenna taitaa tulla kolme viikkoa täyteen elämää ulkonaliikkumiskiellon kanssa. Mitä kaikkea lieveilmiöitä se on tuonutkaan tullessaan:

Leipominen:
Ihmisillä on aikaa enemmän, joten maailma on alkanut leipomaan. Ainakin Suomessa ja täällä meillä. Naapurien kanssa vaihdellaa leipomuksia: pullat suoraan uunista pihdeillä pussiin ja pussin kuljetus naapurin ovelle. Itse olen tällä hetkellä vasta leiponut leipää, pullia ja suklaakeksejä. Jonossa lisää pullia, sämpylöitä ja riisipiirakoita. Naapuri leipoo hyvää englantilaista kakkua!

Korvapuusteja ja kristallipullia 

Seuraava lieveilmiö onkin sitten se, mitä tuo kaikki leipominen aiheuttaa yhdessä sen kanssa, että ulkona ei liikuta. Lihominen. No, ruokaa tulee syötyä vähemmän ja ehkäpä jonkun ruoan korvaakin vain herkuilla. Erikoistilanne vaatii erikoistoimet.

Medialukutaito:
Varsinkin parilla ensimmäisellä viikolla uutisia tuli luettua oikeastaan koko ajan. Sieltä sun täältä tuli informaatiota ja niistä välillä vaikea päätellä mikä totta. Ihmiset alkoivat jakaa totuuksia, minkä oli vain jostain kuullut. Täällä hyvä esimerkki on se, miten pitkälle koiran kanssa saa mennä. Osa sanoo 50m, osa 200m ja osa kaikkea siltä väliltä. Itse olen löytänyt virallisesti vain “mahdollisimman nopeasti, ilman lenkkeilyä ja mahdollisimman lähellä kotoa”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Toinen on ollut hengityssuojaimen käyttö, että se olisi pakollista.  Eipä ainakaan itseltä sitä ole missään vaadittu. Itse menin kerran lankaa myös virheellisestä uutisesta, mutta onneksi se selvisi virheelliseksi nopeasti.

Vanhemmista tullut opettajia:
Itselläni ei tietenkään ole kovin läheistä kokemusta, mutta sen minkä nyt on muita kuullut, ei vanhemmat erityisesti nauti opettajan roolista. Osissa kouluissa opetetaan tunti, osassa useamapi ja loput sitten hoitaa vanhemmat, jos hoitaa. Osalla alkaa myös huumori loppumaan: “Minä mikään opettaja ole saatana” 😀 Opettajat ovat uuden edessä ja heille varmasti rankka paikka, kaikki kunnia heille. Ehkä tilanne helpottuu, kun kumpikin osapuoli oppii uuden asian.

Ystävät:
Ystäviin on tullut pidettyä yhteyttä enemmän, varsinkin ensimmäisillä viikoilla oli ihan ruuhkaksi asti videopuheluita. Parin viikon jälkeen se on hieman tasoittunut, mutta videopuhelut isommalla porukalla on vaan hyvää viihdettä näin sinkkuihmisen arkeen. Hmmmm…online treffeille ei vielä kukaan ole pyytänyt 😉

 

 

Nämä tyypit on vaan niin

Ulkonaliikkumiskielto vs. Suomen karenteeni:
Vertailu Suomen ja Espanjan välillä on ollut entistä kovempaa tällä hetkellä. Aina on ollut kisaa, kumpi maa sitä parempi paikka onkaan asua. Täällä ollaan näiden viikkojen aikana oltu aika yleisesti huolissaan, miten Suomessa asia on hoidettu. Ja samalla naureskellaan, miten suomalaiset ovat aivan rikki karanteenista: kaupat on auki (myös esim. Ikea) ja ulkona saa liikkua mielin määrin, muualla kuin Uudellamaalla voi liikkua ihan vapaasti. Täällä meidän korviin kuulostaa aika hassulta valittaa. Kun täällä tosiaan ei liikuta ulkona. Varmasti on perheitä, jossa useampi lapsi pienissä neliöissä eikä kaduille mennä.

Tästä sitten taas aasinhäntä seuraavaan. Kumpiahan tulee enemmän: uusia vauvoja vai eroja?

Kaijutinauto kulkee kuuluttamassa, että quedate en casa, pysy kotonasi.

Kotijumppa:
Aika moni on aloittanut kotijumpat. Täällä terassit on varmasti hyvässä käytössä. Naapureillani on pari päivää viikossa porrastreenit käytävässä. Meitä on tässä rapussa 11 asuntoa ja vain viidessä väkeä. Itse olen tuossakin suhteessa vielä jälkeenjäänyt. Kun ei meinaa ehtiä. Joka päivä kuitenkin jossain vaiheessa teen jotain. Tässä olisi omalla kohdalla se mitä “pitäisi” tehdä enemmän. Kunto rapisee sellaista vauhtia, kun ei pääse vakkarilenkeille.

Kuntosali viritettynä

Ulkonäkö:
Uskoisin aika monen olevan tällä hetkellä ilman meikkiä ja hiukset ehkä kaksi päivää sitten pestyinä. Itse olen käyttänyt kolmen viikon aikana kolme kertaa ripsiväriä. Kaksi kertaa käynyt kaupassa ja kerran asiakaspalaveri, mikä ei ollutkaan video. Hiukset oli myös harjattu tai jopa panta päässä, että näyttäisi vähän enemmän laitetulta. Paras palaveri oli asiakkaan kanssa, joka myös kaveri. Laitoimme videon päälle ja purskahdimme nauruun. Kotilook oli aika vahva kummallakin 🙂

Ulkonaöstä viis, hellyyttää riittää

Lämmönrakastaja Maissi nauttii sohvalla. Lemmikit on kyllä onnellisia näistä päivistä, kun ollaan vaan kotona.

Siisteimmät kodit ikinä:
Useampi aloitti kunnon siivouksen jo karanteenin ensimmäisellä viikolla. Monelle tuli kova kiire siivota. Omakohtainen kokemus on olla täysin vielä aloittamatta sitä. Kodit ovat varmasti siisteimmät kuin koskaan viimeistä hyllyä myöden. Tekemistä olisi monessakin kaapissa, mutta omalla kohdallani töitä ja muita hommia on riittänyt niin paljon, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt. Tämä tilanne varmasti muuttuu, kun markkinoinnin alalla tässä kuitenkin ollaan. Paiskitaan kunnes ei enää paiskita.

Vaikka en ole siivonnut, olen sentäs maalannut pari baarijakkaraa, joille maali oli jo hankittuna. Tylsä harmaa muuttui antiikkipinkiksi

Vuosi 2020 ja poliisin pelko
Siis kahden ison koiran kanssa ei ole helppoa noudattaa sääntöjä. Onneksi asuinpaikkani on superrauhallinen ja aivan maaseudun rajalla, jossa on hieman tilaa kohtuulähellä juoksuttaa ja leikittää koiria. Mutta piru vieköön, joutuu koko ajan pelkäämään huonoa tuuria, että poliisi päräyttää paikalle. Eipä olisi uskonut, että piilottelee poliisia. Ystäväni video jää ikuisesti mieleen “fuck, poliisi, fuck”.

Näitä kävelyitä on ikävä

Näitähän riittää ja aikaa on vielä keksiä lisää. Vielä on ainakin viikko jäljellä ja uskomme vahvasti, että ainakin parilla viikolla saadaan lisää “lusittavaa”. Ihmiset on onneksi hyvällä mielellä, ei tässä auta muuta kuin tsempata 🙂

Ja itse olen entistä tyytyväisempi, että saan asua täällä ❤

Crusts 2020

Tasan kolme viikkoa sitten olimme Birminghamissa Cruftsin maailman suurimmassa koiranäyttelyssä. Kyllä. Ihmeiden kaupalla sinne päädyimme. Ilmassa oli kaikki merkit, että matkaan ei pitäisi lähteä ollenkaan. Tulipahan reissu kuitenkin tehtyä.

Meille tämä on toinen peräkkäinen kerta ja viime vuoden reissusta voi lukea täältä.

Bolo onnistui karsiutumaan vuoden 2020 näyttelyyn Gibraltarin näyttelyssä lokakuussa voittamalla rotunsa parhaan ja lopulta myös 8-ryhmän.

Bolo eli Terra di Siena Total Eclipse of the Earth ryhmävoittajana Gibraltarilla

Tällä kertaa tarkoituksena oli lentää Brysseliin ja siitä sitten ystävien kanssa autolla Englantiin. Ai miksi ei lennä suoraan Englantiin. No koiraa ei voi viedä maahan matkatavarana vaan pitäisi laittaa cargona eli jonkun yrityksen avulla ja sehän sitten maksaisi. Suunnitelma oli hyvä. Varasin lennon torstaiaamulle. Iltapäivällä ajettaisiin Englantiin, perjantaina olisi näyttely ja paluu kotiin jo lauantaina. Nopea ja tehokas näyttelyreissu luvassa!

Kunnes tuli jouluaatto. Ja tuli sähköposti, että lento on siirretty torstain-iltaan. Brysselin kentältä matkaa Birminghamiin on junineen 6,5 tuntia. Se siitä kätevästi reissusta sinne. Siitä alkoikin sitten matkan säätö. Sain siirrettyä lennon ilmaiseksi tiistaille, mikä pidensi reissua jo kahdella päivää. Tässä kohden Bolon sisko Futura “Terra Di Siena Lilith La Luna Nera”  (oikeasti vain siskopuoli: heillä on sama äiti) onnistui myös karsiutumaan käytyään Englannissa näyttelyssä. Eli hän tulisi mukaan! Kyseiselle lennolle ei mahtunut enää toista koiraa. Taas uuden lennon selvittely. Lopulta pääsimme samalle lennolle maanantaille. Sitten säädimme vielä säätämisen vuoksi paluumatkaa niin, että päätimme lähteä jo perjantaina heti Ranskan puolelle, jotta säätäisimme aikaa lauantaina. Siksi siis osa näki minun myyvän hotelliyötä sosiaalisessa mediassa.

Sitten odoteltiin maaliskuuta.

Maaliskuun toinen päivä koitti ja lähdimme reissuun. Ranskalainen ystävämme onneksi kutsui meidät luokseen alkuviikoksi ja vietimme aikaa pari päivää Ranskan maaseudulla. Luvattiin kaatosadetta koko ajaksi, mutta tuurimme onneksi oli hyvä ilmojen suhteen ja saimme nauttia jopa auringosta. Tiistai vietettiin oikeastaan lomaillen. Mikäpä siinä niissä olosuhteissa. Koirille oli oma järvi, suomalaisittain lampi ja upea pellot juosta. Bolo ei malttanut tulla järvestä pois. Hän ei varmaan voinut uskoa, että hänen veljellään on oma JÄRVI!

Oli hieno seurata Boloa ja hänen veljeään Titusta. Miten hienosti Titus otti veljensä omalle reviirilleen. Bolon kunnioitus Titusta kohtaa oli myös hienoa katseltavaa. Kun keppi heitettiin, Bolo katsoi, meneekö Titus. Jos Titus meni, Bolo jätti menemättä ja jos ei Titus menny, Bolo meni. Niin upeaa, miten koirat itse katsovat laumajärjestyksen.

Bolo nautti myös juoksemisesta. Hän juoksi peltoa ympäri moneen kertaan ihan juoksemisen riemusta. Kotona mennään vaan ylös ja alas ja kuivaa maastoa. Siellä sai juosta vihreällä niityllä niin kovaa kuin kintuista lähti.

Uintihommia

Lisää uintihommia, jos oikein muistan niin Bolo on siinä heti kolmen ensimmäisen joukossa

Ihana narsissimetsä. Kuvasin narsisseja, kun huomasin taustalla laukkaavan otuksen. Ah, se on Bolo, joka paluumatkalla tajusikin järven olevan siinä.

Keskiviikkona oli tarkoitus pestä koirat. Monikossa. Bolo ja hänen siskonsa oli pesuvuorossa aamulla. Mutta kun matkan teema on säätäminen, niin sitähän jatkui. Heräsin aamulla huutoon. Juoksin katsomaan ja näen ensimmäisenä verta yläkerran aulasta alas katsottuani. Aika paljon. Alakertaan juostessani, tajua, että kyseessä ei ole koira vaan ihminen. Keittiötapaturma. Veitsi lihassa. Ja ei kun sairaalaan. Siinä sitten me kotiin jääneet jännitettiin, että miten käy torstainaamun lähtemisen kanssa. Kolmas sairaala noin kuudelta illalla pääsi vasta operoimaan käden. Muut teimme rackettea ja huono-onninenkin pääsi siitä nauttimaan illallisen merkeissä.

Minun vastuulle jäikin sitten koirien laittaminen. Bolon ja siskon Futuran pesu ja Bolon trimmaus. Futura oli onneksi trimmattu jo kotona. Ja kuten reissun teemaan ei kuulunut, että kaikki menee niin helposti. Kun olin juuri kastellut koiran, meni pesutiloista sähköt. Kennelpojan kanssa sitten puhelinsoitolla saatiin sähköt takaisin.

Bolo ei niinkään arvostanut hienoja pesutiloja.

 

Kuten aina, parasta antia reissuissa on nukkua mamin vieressä

Ja kissa, Bolo ei voinut uskoa, miten ihana kissa vaan voi olla. Reissun paras juttu

Jos ei sitä jännitystä olisi ollut tarpeeksi jo muutenkin, niin korona-tilanne maailmalla alkoi juuri pahentua reissun aikana. Pelkäsimme koko reissun ajan, että koko näyttely peruuntuu. Matkalla muuten ei reagointia näkynyt. Muutama maski näkyi lentokentällä ja näyttelyssä oli järjestetty käsienpesupaikkoja. Itse pesin käsiä huolellisemmin, mutta mitään muuta ei otettu huomioon. Eipä ole jälkikäteen kuullut, että näyttelystä joku olisi tartunnan saanut.

Päästiin kuin päästiin lähtemään torstainaamuna kohti Englantia. Ennen lähtöä Futura kuitenkin karkasi vielä järveen ja joutui uudelleen pesuun ja föönaukseen. Ensimmäiseksi ajoimme kanaalin varrelle todetaksemme, että meidän kaanalinalitusjuna on peruttu. Meille jäi siis hyvin aikaa syödä lounas ennen junaan menoa. Lopulta päästiin Englantiin ja ajoimme Birminghamiin koko matkan ruuhkassa. Hotellissa menimme pikaisesti syömään ja ihana henkilökunta paistoi Bololle, mr nirsolle hieman kanaa.

Bolo ja sisko Futura matkustivat yhdessä jaetussa häkissä, Bolon veljen ja kolmanne uroskoiran olessa toisissa omissa häkeissään

Meidän reissuauto, vasemmalla herra Odin “One Million du Bois de la Rayère” ja oikealla herra Titus “Terra di Siena Invictus du Bois de la Rayere” . Bolo ja Futura heidän takanaan

Ja kuten kuvaan kuuluu, Bolon paperit eivät tänäkään vuonna löytäneet kotiin Correoksen kyydissä. Eli ensimmäisenä jouduin juoksemaan hakemaan paperit toimistolta ennen kuin Bolo pääsi sisään.

Vihdoin siis näyttelypaikalla! Naurettiin, että taidan polvistua vihreälle matolle ja suudella sitä, kun ei voi uskoa todeksi, että olemme siellä. Koirat omiin häkkeihin ja ihmisille aamiaista!

Ensimmäisenä oli vuorossa Futura, joka esiintyi kolmessa luokassa. Cruftissa pystyy ilmoittamaan useampaan luokkaan, jos sellaisia on ko. koiralle tarjolla. Futuralle oli kolme ja niissä hän esiintyi upeasti Audreyn esittämänä. Tuloksena yksi kakkossijoitus ja kaksi kolmossijoitusta. Sanotaan, että pelkästään esiintyminen Cruftsissa on voitto. Eli sijoittuminen onkin sitten jo muuta. Futura näytti pojille, että näin sitä pitää. Pojat jäivät ilman sijoituksia jokaikinen. Bolo ja Titus olivat samassa luokassa, vaikeimmassa ja suurimmassa. Luokassa on valioita ja kansainvälisten sertien omaavia koiria. Ilmoittautuneita oli 39 ja paikalla taisi olla  31. Yhteensä kultaisianoutajia oli tänä vuonna hieman alle 600 kpl.

Futura kakkoseksi sijoituttuaan

Bolo näyttelyn jälkeen vihreällä matolla

Bolo esiintyi niin hienosti. Minä lähinnä olin hänen tukenaan kertomassa mitä seuraavaksi tehdään ja hän sen teki. Bolo on suurien kehien mies! Iso kehä saa sen olemuksen aina ylpeäksi. Curfts on jotain erikoista. Siellä esittämisestä vaan nauttii ilman jännitystä. Ihan eri kuin mikään muu näyttely.

Näyttelyn loputtua, lähdimme ajamaan kohti Ranskaa. Pääsimme helposti kanaalin ali ja nukuimme hotellissa lähellä satamaa. Lauantaiaamuna söimme runsaan aamiaisen hotellilla ja lähdimme kohti Brysselin lentokenttää. Noin 15 minuuttia ennen lentokenttään liikenne pysähtyi. Siis aivan kokonaan. Hieman alkoi paniikki nousta, että tähänkö me sitten jäätiin! Lennolta myöhästyminen noin yleisesti on ärsyttävää, mutta kahden koiran kanssa erityisesti. Lentokoneissa on rajattu määrä koirapaikkoja. Verenpaineen noustessa liikenne onneksi lähti liikkeelle ja pääsimme kentälle ajoissa. Ei sinänsä, ei meillä jäänyt aikaa shoppailla kunnon suklaakaupoissa. Lähimmästä kioskista ehti käytä hakemassa pakolliset belgialaiset suklaat mukaan. Ja kun pääsimme koneeseen, ilmoitettiin, että Ranskan lennonjohtajien lakon takia, lähdemme tunnin myöhässä matkaan. Niinpä tietysti.

Lentokenttien koirien kohtelu vaihtelee. Koirat vietiin rauhalliseen tilaan, jossa ne laitettiin koppiin ja ne kuljetettiin huolellisesti eteenpäin. Lähtiessä kysyin mieheltä, kuka on lentokoneen oven läheisyydessä, että onko koirat kyydissä. Ja hän että on kaksi, ja hänellä on heistä kuvat. Käyttäytyivät niin hienosti eivätkä pitäneet mitään ääntä. Brysselin kentällä taas rahtipojat lähinnä vitsailivat, että nämähän ovat menossa Barcelonaan. Kuljettivat isot kopat huojuvissa matkalaukkukärryissä. Ei jäänyt mitenkään hyvä tunnelma jättää koiria heidän haltuun. Niin se vaan vaihtelee.

Mutta pääsimme kotiin! Olipahan reissu! Tulipahan tehtyä! Saa nähdä pääsemmekö ensi vuonna. Ja jos pääsemme, lähdemmekö. Miten Brexit vaikuttaa. Ja miten koko maailma silloin onkaan.

Instagramista löytyy kansio reissumuistoista ja muutamia videoita.

Reissun jälkeisenä päivänä nautimme Bolon kanssa kolmen tunnin kävelystä rannalla. Maissi oli vielä kasvattajalla muiden juoksuaikaisten tyttöjen seurassa muutaman päivän lisää.

Kotiranta