Suomi ja marraskuu

Suomessa on nyt pari päivää takana. Kiirettä on riittänyt töissäkäynnin, pikkujoulujen ja muuttopakkauksen merkeissä.

Yleensä, kun lentokone laskeutuu Suomeen, ajattelen viiden minuutin sisään, että on päästävä pois. Nyt sitä tunnetta ei ollut. Tiedossahan on, että tämä on vain kuukauden mittainen vierailu. Mitään tunnetta, että “ooh, olen kotona” ei tullut. Ei edes kotona. Ei siis tunteellista kotiinpaluuta.

Pari hassua asiaa huomasin kotona. Puutaso keittiössä näyttää älyttömän tyylikkäältä ja kivalta. Samoin silmään sopi kylpyhuoneen tumma kivilattia. Oli todella erikoista kiinnittää niihin asioihin huomiota.

Lämmin puutaso keittiössä

Mutta kyllä täällä on kylmä ja pimeä. Olen jo useamman talven miettinyt etten kestä enää seuraavaa. Nyt tekee todella tiukkaa olla ulkona. Sormet jäätyy heti. Joo joo, onhan se pukeutumiskysymys, mutta paljon vaatteita ei vaan ole kiva juttu. Ihanaa pukeutua vaan alusvaatteiden lisäksi yhteen kerrokseen. Tänään sentäs aurinko pikkaisen pilkahti ennen kuin se päätti laskea, ennen klo 16 iltapäivällä.

Ja miten hiljaista olikaan junassa, kun keskustaan sillä Oulunkylästä matkustin. Ei sitä pälätystä, mitä Espanjassa kuuluu. Ja värivalikoima vaatteissa: mustaa, harmaata, tummaa. Samaa väriä kuin tausta. Olisi jotenkin hienoa, jos vaatteet toisivat iloa ja valoa tämän harmauden keskelle, mutta kaikki tänne tuntuu vain hukkuvan. Luonnostakin on kaikki väri hävinnyt.
Korvapuusi maistui kyllä superhyvälle. Ruisleivän superystävä en ole oikein koskaan ollut, joten perinteiset suomihimot ei niinkään koske sillä saralla minua. Mä olen vaalean puputtaja muutenkin. Mitään erikoista ei ruokakaupasta tullut himoissaan ostettua. Kolme kuukautta ei vielä synnytä ruokaikävääkään.
Paras suomiherkku
Mutta pikkujoulut. Olipa superihana nähdä työkavereita. Olen ollut onnekas, että porukka on töissä ihan huippukiva. En muista halanneeni niin montaa ihmistä aikoihin. Pus vaan kaikille sinne 🙂 Ja onhan sielläkin muutama muodostunut ihan oikeaksi ystäväksi ❤
Muidenkin ystävien tapaamista vielä kovasti odotan. Kaksi viikkoa tässä on aikaa kaikkia tavata. Onneksi muuttopäivänä toivottavasti moni pääsee auttamaan ja saa viimeistään silloin nähdä kaikkia! Ja saan kaikki kutsuttua ihan virallisestikin kylään Espanjaan!
Advertisements

Ensimmäinen muuttopäivä ja hymyn aiheuttajat

Muuttopäiviä sisältyy kaksi kappaletta kolmeen viikkoon ja ensimmäinen niistä on nyt suoritettu, jihuu!

Tänään ollut kyllä kiirus päivä. Siihen ei auttanut, että heräsin puoli kymmeneltä. Jep, Espanjan aikataulu on tarttunut hienosti. Aamiaisen teko keskeytyi, kun huomasin ettei maitoa enää löydy kaapista. Pikaisesti vaatteet päälle ja ilman meikkiä ja hiustenlaittoa kauppaan. Kassajonossa oli mies isojen ostoksien kanssa juuri ennen minua. Hän kysyi, haluanko mennä ensin. Uskomatonta ystävällisyyttä. Kiitin kovasti kahvihimoissani ja menin ohi. Päivän hymynaiheuttaja nro 1.

Aamiainen ja koiran kanssa pihalle sekä suoraan asuntovälitykseen maksamaan loppulasku eli sähköt ja siivous. Ennakko riittä ja sainkin itse takaisinpäin maksua. Hyvä niin. Sitten hakemaan Hanna autoa lainaan muuttoa varten. Junalla, kuten monesti aiemmin. Olin ostamassa lippua, kun security-nainen tulee sanomaan, ettei koiralla ole asiaa junaan ilman kuonokoppaa. Enpä ollut asiasta ennen kuullut vaikka paljon matkustanut ja vaikka kuinka monta security-tyyppiä on matkalle sattunut. Ehkäpä tämä oli niistä rohkea ja uskalsi tulla puhumaan. Minä sitten sönkkäsin espanjallani, että en ole tiennyt sitä ja miten olen monta kertaa reissannut junalla koiran kanssa. Ehkäpä epätoivoinen sönkkäys auttoi ja security-nainen antoi luvan vaan tänään mennä junaan koiran kanssa ilman kuonokoppaa. Päivän hymynaiheuttaja nro 2.

Auto oli haettu ja pakkaushomma edessä. Ruokakaupassa kävin vielä ostamassa illan dinneritarpeet ja kaupassa oli brittiläinen mies, joka lauloi mm. Frank Sinatraa ihan hyvin ja kovaa kävellessään ympäri kauppaa. Leipähyllyllä totesi iloisesti leivästään minulle, että onpa hyvän hintaista. Kassajonossa laulu jatkui iloisesti. Ja kyllä, hän oli autolla eikä ollut humalassa. Ihan vaan muuten iloinen heppu. Päivän hymynaiheuttaja nro 3.

Pakkasin täällä olevan pikkuasuntoni kahteen eri osaan: toinen osa mitä lähtee Suomeen ja toinen osa joka jää tänne odottamaan tammikuun paluuta. Enemmän jää tänne kuin tulee mukaan. Kesävaatteita ja kesäkenkiä lienee turha raahata. Kummasti sitä on ruokatarvikkeita ja muutamia astioita kertynyt, jotka on nyt pakattuna Hannan ja Jessin alakerrassa.

Huomenna siis Suomeen ja aloittamaan seuraava muutto-operaatio. Sitä ennen luvassa vielä firman pikkujouluja ja pientä jalkaleikkausta. Todella vaikea uskoa, että kolmen päivän päässä sitä ollaan Helsingissä pikkujouluissa. Ihan utopistista!

Kyllä on ihmisellä tavaraa. Tämä kuva ei tee oikeutta määrälle.

ps. Täytyy varmuudeksi pakata Olivian peruja oleva kuonokoppa mukaan vaikkei sitä jatkossa enää niin junalla kulje, kun autokin seisoo pihalla.

Shoppailupostaus

Täytyy sanoa, että täällä on erinomaiset shoppailumestat. Löytyy Hollisterit yms. joista tiedän ainakin kummityttöni haavailevan 🙂 Kovin helposti perusturisti ei kaikista paikoista kuule, joten vedänpä tähän yhteen postaukseen löytämäni paikat. Johon sitten kiikutan täällä vierailijoita.

No Malaga, siellä nyt periaatteessa on kaikki, mutta helpommalla shoppailuintoaan saa tyydytettyä muutamissa todella hyvissä ostoskeskuksissa. Isot El Corte Inglesitkin löytyy, mutta niihin melkein tarvitaan täällä auto tai saa varautua kävelyyn. Ei puhuta monista kilometreistä, mutta kuintenkin suurten ostoskassien kanssa haastavasta matkasta. Ja isoimmat sijaitsevat yleensä hieman keskustan ulkopuolella eli isojen teiden toisella puolella.

Kuten myös Miramar, joka on Fuengirolassa lähin iso ostoskeskus. Sieltä löytyy Zarat, Mangot, Stradivarius (mun suosikki!) ja Oysho sekä monta muuta. Kuten Primark, josta saa peruskamaa superhalvalla eli t-paidat 3 e yms. Siellä myös iso ruokakauppa Eroski, josta saa erikoisempia ja ulkomaailaisempia ruokia kuin Mercadonasta. Eroski on verrattavissa ehkä isoon Cittariin Suomessa. Miramariin pääsee ihan julkisilla. Eli bussilla 1 ja 4 pääsee lähimmäksi. Bussit kulkevat suurinpiirtein puolentunnin välein. Pysäkiltä löytyy aikataulut helpoiten. Netistä…kun käy tsäkä 🙂 Bussin hinta nyt 2014 on 1,15 e.

Toinen kiva paikka on Plaza Mayor. Määrittelisin sen ulkoilmaostariksi. Eli liikkeet samalla tavalla ryppäässä kuten sisäostarissa, mutta kauppojen välillä ollaan ulkona. Ravintoloita löytyy joka lähtöön. Paikassa on myös leffateatteri, jossa pyörii myös duppaamattomia filmejä. Ne on koodattu koodilla VOS. Sieltä löytyy myös kaikki edellisessä mainitut kaupat. Erikoismaininnan saa Niken Outlet, jossa varsinkin kengät tuntuivat olevan aika edukkaita. Kiva paikka pyöriä yksi puolikas päivä. Tänne on myös helppo päästä joko autolla tai junalla. Ikea sijaitsee junaradan toisella puolella eli siellä voi piipahtaa samalla, jos tarvis vaikka lihapullille. Kun paikalle saapuu paikallisjunalla (Fuge-Malaga), on asema Plaza Mayor. Itse paikka on heti junaradan vieressä eli kävelyä ei tule juuri lainkaan.

Näkymä kun astut junalta kohti Plaza Mayoria

Todella kiva fiilis shoppailla

“Ostari” jakautuu kahteen eri rakennukseen, jossa parkkis välissä. 
Tästä mennään niistä toiseen

Sitten lopuksi  vielä ehkä suurin paikka La Canada (n:n päällä se espanjalainen merkki eli lausutaan La Canjada), jossa myös (Jadeeee!) Hollister 🙂 ja iso Desigual. Siellä meneekin sitten helposti jo päivä. Paikka sijaitsee lähellä Marbellaa ja sinne julkisilla pääseminen on varmasti haaste. Tuskin mahdoton, mutta aika säätämistä. Fugesta ehkä voisi päästä, että menee ensin Marbellaan bussilla (noin tunti) ja sitten etsii sieltä asemalta bussin, joka vie La Canadaan. Tai sitten ottaa taksin sieltä. Autolla matka Fugesta kestää maksullisesta tai maksuttomasta tiestä riippuen noin vartista puoleen tuntiin. Autolla menemisessä on hyvä puoli se, että jooooo, isot kassit saa suoraan autoon, mutta auton voi jättää myös pesuun shoppailun ajaksi. Huokeampaa kuin Suomessa.

Kuvat rajoittuvat nyt vaan Plaza Mayoriin, koska siinä nyt on eniten poikkeavaa ulkonäköä perus ostarista 🙂

Mutta kyllä täällä saa rahaa palamaan, jos se taskussa polttelee. Tosin, onhan täällä paljon edullisempaa.

Sabor a Malaga

Tämä ruokaintoilija sai kipinän, kun kuuli NIE-avustajaltaan, että viikonlopun ajan Fuengirolassa kaupungintalon aukiolla on ruokatapahtuma Sabor a Malaga, jossa on esillä Malagan alueen herkkuja oliiviöljystä makkaroihin. Eipä tarvinnut miettiä sen enempää sunnuntaiohjelmaa. Aukiolla oli iso teltta, joka oli auki 12-21. Sabor a Malaga on ns. tuotemerkki, jota tuottajat täällä voi anoa omalle tuotteelle anoa. Tällä tavalla edesautetaan paikallisten tuoteiden menekkiä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Täältä voi kiinnostuneet lukea lisää.

Tungosta oli, mutta hyvin mahtui sekaan.

Joka kojussa pääsi maistelamaan. Juustoja oli toinen toistaan parempia. Niitä en raaskinut ostaa, kun Suomenreissu on ihan edessä ja säilytys vähän haastavaa. Hinta ei todellakaan olisi ollut este. Messuilla ja muissakaan tapahtumissa ei kiskota ylimääräistä “messulisää”.

Viinituottajat maistattivat viinejään ilman, että tarvitsee maksaa tai hakea pantillista lasia. Erilaisia hunajia, hilloja, pateita, makkaroita ja öljyjä oli vaikka kuinka. Oli tosi mahtavaa, että pääsi kaikkea maistamaan ennen kuin teki ostopäätöksen.

Yksi koju oli ns. maksullinen, josta sai pienellä rahalla hieman isomman syötävän. Heillä oli kalaa bacalao, josta oli tehty erilaisia pieniä maistopaloja. Itse otin leivän, jossa oli punaista kalatahnaa päällä. Todella maukasta. Ja pienen mukin viiniä, ehkä noin 6 sentin muki. Hintaa 1,50 e. Nam!

Bacalao-koju

Yhdelle pöydälle oli koottuna vielä periaatteessa kaikki, mitä paikalta löytyi. Siinä pystyi vielä katsomaan, onko jotain jäänyt näkemättä. Ihania herkkuja tämä paikka kyllä tuottaa.

Makuja Malagasta

Tein ensin yhden kierroksen, jossa maistelin kaikki ja sitten toisen kierroksen, jossa ostin herkut. Ostoslistalle päätyi yksi viinipullo Moscatel Malaga. Mun suosikkirypäle ja jälkkäriviini. Niin ihanan pehmeä maku. Pullo oli 7 e eli täällä ottaen kalliimmasta päästä. Mukaan tarttui kastanjahunajaa, jossa ihanan “tumma”, pehmeä mutta voimakas maku. Marmeladia, joka tehty luumusta. Crema de queso curado con aceite de oliva vergin eli juustolevite, jossa oliiviöljyä. Aivan pimeän hyvää leivänpäällä. Ja yksi huippuhyvä oliiviöljy, jota pääsi maistamaan leivän kanssa.

Herkkukokoelma

Rahaa kului alta 20 euroa noihin herkkuihin. Ihanaa, että täällä edistetään paikallisuutta pitämällä hinnat kohtuullisina. Varmasti paikalla oli myös ravintoloitsijoita, joiden pöytii toivottavasti osa tuotteista päätyy. Niin herkullista! Juustoja olisin vaan halunnut vielä kantaa kilon mukana. Ja makkaraa!

Mikä ihmeen NIE-numero?

Mainitsin aiemmin, että kävin hakemassa NIE-numeron. NIE-numero on henkilönumero niille henkilöille, jotka eivät asu Espanjassa pysyvästi, mutta asuvat pidempiä aikoja. Prosessi on edestakaisin juoksuttava, jota varten täällä kannattaa hieman maksaa siitä, että joku hoitaa sen puolestasi. Varsinkin, jos espanjankielen taito on rajallinen, kuten itselläni. Mi espanjol es muy mal….

Numeroa varten tulostetaan kaavake, joka pitää käydä paikanpäällä allekirjoittamassa Espanjan suurlähetystön konsulipalveluissa. Minun avustajani oli täyttänyt valmiiksi kaavakkeen ja oli varannut ajan Policia Nationalin toimistolle. Siellä kävin yksi aamu kirjoitamassa hakemuksen passin ollessa mukana. Avustajani oli käynyt jo pankissa maksamassa käsittelymaksun 9,40 euroa, josta piti myös olla kuitti. Seuraavana päivänä NIE-numero oli haettavissa samaiselta poliisilaitokselta. Kuulostaa simppeliltä, mutta on edestakaisin juoksemista ja jonottamista, jos asioista ei tiedä. On myös merkittävää, mitä hakemukseen kirjotitaa. Jos siihen kirjaa esim. että on opiskelija, pitää jo toimittaakin enemmän todistuksia. Ja näitä
sitten selvitetään vaan espanjaksi. Eli avustajalla on tässä kohden selkeä rooli. Avustajaakin kannattaa kysellä tutuilta, koska hinnat vaihtelevat aika huimasti.

Täällä vielä ohjeita suurlähetystön sivulla, mutta heh, ohjeet kyllä hieman erilaiset siihen nähden, miten se käytännössä toimi.

Numero on nyt elinikäinen vaikka olisinkin monta vuotta pois ja tulisin joskus takaisin. On siis ihan oma henkilönumero.

Ja miksi sitten NIE-numero? Sitä kysytään kun avataan pankkitiliä, kirjoitetaan vuokrasopimusta, hakiessa kotivakuutusta tai tehdään puhelinliittymää. Tosin, kaikkiin on myös käynyt passinumero. Periaatteessa se tarvitaan kaikkia virallisia asioita varten. Selkeämpää on, jos numero on olemassa. Hassuin, mitä kuulin NIE-numeron kysymiseen on, kun tilaa nettikaupasta Nespresson (tai Nescafe tai joku) kahvikapseleita 😀

Mutta nyt on numero ja olo virallisempaa täällä.

Tehtävälista

Jos tehtävälista oli tännepäin lähtemisessä, on kyllä lista aika pitkä ennen Suomenvisiittiä. Yksi sun toinen asia pitää järjestää ja samalla ajatukset pyörii Suomen kodin tavarapaljoudessa ja sen änkeämisessä varastoon. Tekisi jo mieli päästä siihen urakkaan käsiksi. Ensimmäisen unen jo näin muutto-operaatiosta. Ei onneksi ollut painajainnen 🙂

Täällä viimeinen viikko on ollut yhtä sun toista järjestämistä.

– NIE-numeron hankkiminen (tästä enemmän myöhemmin)
– pankkitilin avaaminen
– vuokrasopimuksen kirjoittaminen
– vakuutustarjousten pyytäminen
– koiran madotuksen järjestäminen (ekinokokkoosi, että pääsee Suomeen)
– koiran kopin lisälainavuokra-anomuksen tekeminen
– tuliaisten hankinta
– jouluostokset
– jouluherkut
– muuttoapulaisten tarjoilujen hankinta
– puhelinen ja netin laittaminen parkkiin
– laajakaistan selvittäminen
– heppojen halaaminen
– ystävien halaaminen
– kummitädin halaaminen
– asunnon viimeisten laskujen maksaminen
– pyykkien peseminen
– viimeisten lopputyökirjojen tilaaminen valmiiksi kirjastoon
– tavaroiden pakkaaminen: mikä jää tänne, mikä tulee mukaan
– tavaroiden roudaaminen ystävän autotalliin

Hmmm…olikohan vielä jotain? No, kaikkia noita ei vielä ole hoidettu, mutta ehkä kaksi kolmasosa tehty. Hiki.

Vuokra-asunnon metsästys osa 2

Nyt päästiin vihdoin osaan kaksi. Luonnonvoimat eivät tänään estäneet vuokrasopimuksen allekirjoitusta. Eli vihdoin on koti, kun tammikuussa palaamme Suomen visiitiltä Espanjaan!

Tietenkin tämä sujui hieman espanjalaisittain. Aamulla lähdin aikaisin liikenteeseen ensin poliisilaitokselle. Siellä tapasin tanskalaisen lakiavustajan, joka auttoi minua saamaan NIE-numeron, joka on rekisteröityminen espanjaan. Sitä tarvitaan esim. pankkitilin avaamisessa sekä vakuutusten saamiseen. Eli hyvä olla olemassa. Homma oli espanjalaisittain poikkeuksellisesti ohi viidessä minuutissa. Nimi paperiin ja huomenna on NIE valmis.

Siitä olin valmis siirtymään uuteen kotikylään julkisilla. Kuitenkin aikaa jäi reilusti, joten päädyin kahville (ensi kerta vatsadietin jälkeen!) ja croisantille. Siinä tulikin viesti, että käykö, että tapaamisemme siirretään tunnilla eteenpäin. Kävihän se, mitäpä tässä kiireitä. Jäi luppoaikaa tuhlattavaksi kaupungilla.

Lopulta bussiin ja hurautus 9 km päähän La Cala de Mijasiin. Pääsin sovittuun kahvilaan. Siellä sitten tapaamisaikaan tuli vielä viesti, että ovat puoli tuntia myöhässä. Superodottelupäivä!

Pari kirjoitettiin ja takuu on maksettu! Mutta tämä sopimus on siitä, että asunto on nyt varattu ja vuokrattu mulle. Teemme vielä lopullinen “contractin”, kun avaimet luovutetaan. Siihen tulee sitten lopulliset maksutiedot yms. Eli taitaa tulla vielä osa 3 tästä postauksesta. Mutta se vasta tammikuussa, kun tupsahdamme paikalle.

Paperien kirjoituksessa kestikin pari tuntia. Käytiin läpi elämäntarinat ja kissakuvat 🙂 Agenttipariskunta on samaan ikäluokkaa, joten juttua riittää.

Mutta hitsin hitsin hitsi. Valitettavasti asunnosta ei ole kuvia! Asunto on heillä niin uusi välitettävänä ja itse en kuvia voinut ottaa, kun kävin katsomassa. Nykyinen vuokralainen oli paikalla ja heillä oli tavaraa aika paljon…Kuvat tulevat siis vasta sitten, kun sinne muutamme.

Ja itse La Cala de Mijas on ihana! Pieni kylä keskellä kaikkea. Maalla, mutta ihan kaupunkien vieressä ja välissä. Joka paikkaan pääsee nopeasti. Itse taloyhtiö sijaitsee vuorella, jossa aivan mahtavat lenkkeilymaastot Viljan kanssa. Vuorta ja merta joka suunnassa! Ja talo-yhtiöllä on useampikin uima-allasalue. Kesällä kiva, varsinkin kaikille vieraille 😉

Ja vierashuone tietenkin on olemassa. Ja vieraalle oma kylppäri. Eli nyt vaan buukkaamaan aikaa! Eka varaus on jo lentojentsekkausvaiheessa!

Uusi kotikylämme

Dieta astringente

Nyt tulee sairauspostaus. Sen verran ärsyttää näin lauantaina mennä tuolla dieta astringentellä, että pöh! Viikon olen tässä potenut vatsavaivoja, välillä isommin välillä pienemmin oirein. Pahin oli 38.5. kuume ja horkka peiton alla. Pienin taas se, että vatsa on sekaisin ja pysyy sekaisin. Suomessa olen terasvatsa enkä pode vatsatauteja. Ruokatorven krampit on eri asia. Mutta täällä nappasin ensimmäisen ja tajuan, mistä puhutaan kun sanotaan, että täällä niitä on ja täällä ne kestää. Epäilyksiä on, mistä tullut, mutta eipä voi varma olla.

Diettiherkkuja

Ensimmäisen oireiden helpottamisen jälkeen siirryin liian nopeasti tavalliseen ruokaan. Johan maha suuttui todellakin uudelleen ja nosti tuon kuumeen. Liekö jotain muutakin ollut, mitää erikoista ei ruokailuun ole kuitenkaan kuulunut.

Täällä siis harastetaan Dieta astringenteä, mitä syödään sitten niin kauan kunnes oireet on pois ja pikku hiljaa aletaan lisäämään muuta. Dietin aikana ei syödä rasvaa, maitotuotteita (paitsi natural-jogurttia), viljoja, raakoja vihanneksi, sokeria eikä mitään paistettua. Tai kurkkua voi syödä (kai, kun se kuoritaan). Ja hedelmiä itse kuorittuna.

Helpompaa olisi, jos olisi uuni. Vielä en taivu siihen, että keittäisin broileria ja sen söisin, vielä ilman mausteita…yöh…

Sitä on sitten syöty valkoista riisiä tonnikalalla, banaania, jogurttia (ostin ensin vahingossa natural jogurtin enkä tajunnut, että niitäkin sokeroidaan täällä), kaurapuuroa (salaa, Elovena-pussipuuroa) sekä valmista hedelmäsosetta. Tulee muuten korvista. Banaaneja menee pari päivässä. Paljon vettä, mehua ja Aquariusta (joka on urheilujuoma, jota juodaan, kun on vaara nestehukasta esim. helle)

Kävin tänään shoppailukierroksen ja siellä paikassa oli McDonalds, Taco Bell ja Burger King rivissä. Näissä käyn ehkä kerran vuodessa, mutta tänään olisin voinyt syödä kaikissa peräkkäin ja hakea vielä jälkkärin jäätelöbaarista. Menin kotiin ja tein mikrossa riisi-tonnikalaherkkuni, johon lisäsin jopa vähän suolaa. Iltapalana meni äsken hedelmiä ja jogurttia. Ihan toimiva vaikka muuta vähän olisi lauantai-iltaan kaivananut.

Nyt on haettuna myös lisälääkitystä. Hankin ilmanpoistoa (yksi leipä eilen ja meinasin leijua kuun kanssa kilpaa = ei enää leipää) sekä tehokkaat maitohappobakteerit. Jotain tehokkaita kylmässä säilytettäviä, muttaman päivän säilyviä maitohapposotilaita. 120 000 000 pikkusotilasta / 20 g. Ne saavat nyt sotia ja hyvältä vaikuttaa ensimmäisen annostelun jälkeen. Kuulen muitakin ääniä kuin mahani murinan.

Siis olohan on muuten ihan terve. Minä kunnossa, vatsa ei.

Vuokra-asunnon metsästys osa 1

Suunnitelmana oli kirjoittaa yksi kirjoitus vuora-asunnon etsimisestä, mutta prosessi on pidempi kuin yksi postaus. Tässä siis osa yksi ja jatko seuraa.

Aloitin asunnon etsimisen innokkaana jo heti, kun jatkopäätös tänne jäämisestä oli itselle selvä. Tarkoituksena oli löytää isompi asunto, vierashuoneella, samaan hintaan ja vähän kauempana Fuengirolasta kuin nykyinen. Vuoravälitystoimistojen laajuus täällä on kirjava ja toimistoja on vaikka kuinka ja monta. Toimistojen verkkosivut näyttävät normaalisti siltä, ettei niitä päivitetä lainkaan. Osa pitää asuntoja siellä ns. esimerkkinä tarjonnasta, vaikka ne olisivatkin jo vuokrattu. Eräs toimisto, jolta itse tämän nykyisen vuokrasin on espanjalaisen omistuksessa, mutta siellä on suomenkielinen työntekijä. Tosin verkkosivut on käännetty google translationilla, joka en oikein anna luotettavaa kuvaa toiminnasta. Vaikka ihan ok toimisto on lopulta ollutkin.

Päädyin lukuisten surffausten jälkeen parille kokoomasivulle, joissa on paljon alueen asuntoja ja joista pystyi tekemään helposti hakuja oman mieltymyksen mukaan.

Toinen näistä oli elalquiler.com ja toinen pisos.com. Näistä hakemalla löytyi mielenkiintoiset asunnot ja lomakkeen kautta lähetin tiedon, että olen kiinnostunut. Osasta asunnoista näkyi myös välittäjäfirma ja niihin olin suoraan yhteydessä.

 

Osasta ei kuulunut mitään. Ehkä kielihaasteita tai sitten asuntoa ei vaan olekaan. Osasta otettiin yhteyttä. Ensikontaktit sain lokakuun puolivälissä. Silloin kaikki ilmoittivat, etteivät tee vielä sopimuksia tammikuun alkuun, koska ehkä kuitenkin löytävät vuokralaisen, joka haluaa tulla aiemmin. Eli ei auttanut kuin odotella. Sitten otti yhteyttä Monica-välittäjä, joka osoittautui a) hyvää englantia puhuvaksi b) erinomaisen mukavaksi ihmiseksi. Kävin katsomassa hänen ja hänen miehensä esittelemät kolme asuntoa, joista kaksi olisi olleet todella hyviä. Silloin jo kuulin asunnosta, joka olisi mahdollista vuorata tammikuulle, koska vapautuu marraskuun lopussa. Pääsin vihdoin asuntoa katsomaan viikko sitten. Tai piti päästä jo pari päivää aiemmin, mutta sitten esteenä oli Costa Del Solin painajainen. Vesisade.

Ei voitu mennä katsomaan asuntoa, kun satoi vettä. Oikeasti vettä satoi, mutta ei edes kaatamalla. Mutta täällä ei tehdä mitään vesisateella. Näyttö siirtyi kaksi päivää myöhemmäksi. Vuoralainen oli koiransa ja lintunsa kanssa paikalla, kun katsoimme asunnon läpi. Asunto oli samassa yhtiössä kuin yksi aikaisempi katsomani ja tiesin jo, että yhtiö on hyvä. Asunto oikein mukava, vaikkei maisema ollut niin upea kuin aiemmassa, josta parvekkeelta avaitui koko meri. Nyt meri näkyy terassilta kahdessa osassa ja suoraan edessä on uima-allasalue. Ei sekään nyt huono ole.

Hyväksyin asunnon ehdot ja he minun. Sitten vuorossa olisi vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Ensimmäinen tapaaminen oli sovittu, kuluvan viikon tiistaille, mutta silloin satoi vettä. Eli ei onnistu. Siirsimme tapaamisen suoraan torstaille, mutta sitten itse kärsin yhdestä elämäni vatsataudista korkealla kuumeella, joten ei toivoakaan. Nyt yritän sopia asiaa ensi viikolle. Parempi onnistua, kun lento Suomeen lähtee sitten seuraavalla.

Mielenkiintoista tulee vielä olemaan se, miten saan todistettua, että minulla on tuloja. Kaikki maailman todistukset ovat suomeksi. Ja google translator ja suomi tunnetaan, ne ei oikein pelaa keskenään. Suuri käännöstyö on ehkä vielä edessä. Mutta tästä edetään. Saa nähdä millä aikataululla ja miten. Ja sataako taas joku päivä vettä.

Mikä täällä sinänsä on tapauksessani kätevää, asunnon vuokrataan pääosin kalustettuina. Aluella toki paljon asukkaita, jotka vuokraavat asunnon kakkosasunnoksi. Kalustettuna vuokraaminen on tietenkin aiheuttanut oman haasteensa. Jos asunonto näyttää kivalta, saattavat kalusteet olla jotain aivan karmaisevaa. Päinvastaiseen ongelmaan en kuitenkaan ole törmännyt.

Tavarataivas

Täällä ollessa, tällä hetkellä on tavara menettänyt merkityksensä. Asun pienessä yksiössä, joka on valmiiksi kalustettu ja jossa on välttämättömät astiat olemassa. Pari lautasta, pari lasia ja pari kahvikuppia. Vähän jopa eri paria. Itse ostin täydennyksenä muutaman euron kahvimukin hypermarketista ja pari juomalasia parilla eurolla Zara Homesta. Ja veitsen ja kattilan. Ihanan mutteripannun kahvia varten sain tupaantuliaislahjana. Näillä on pärjännyt hyvin.

Lakanat ja pyyhkeetkin olisi löytynyt talon puolesta, mutta ne taas ovat lainassa ystäviltä. On jotenkin mukavampi, että kuka tahansa ei lakanoissani ole nukkunut. Muuten oleen kotiin ostanut huonetuoksun ja kaksi sohvan tyynynpäällistä. Muuta ei tarvitse.

Samaan aikaan mietin kotiani Suomessa. Joka on puoliksi pakattu muuttolaatikoihin ja puolet pitäisi vielä pakata. En edes muista, mitä muuttolaatikot sisältää. Miten paljon turhaa ihminen oikein vuosien aikana kerää ympärilleen. Olo on suurinpiirtein, että tavarat kasaan, bensaa ja tulitikkku perään. Montaa asiaa en varmasti kaipaisi. Ainakaan montaa asiaa en tarvitse.

On tietenkin tavaroita, mitä ei voi hävittää ja niillä asioilla on enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Esimerkiksi isäni tekemä kipsitaulu, O-jengin tuhkaputelit ja Kiinasta tuotuja huonekaluja. Näistä en halua koskaan luopua.

Kun näin asuu muiden tavaroiden keskellä, huomaa sen, että tavarat eivät tee onnelliseksi. Toki ne tuovat pieniä ilonhetkiä, kun ne paikalleen asettaa, mutta loppupeleissä se onnellisuus tulee ihan jostain muualta.

Tämänlainen asuminen jatkuu nyt elokuun loppuun asti. Saa nähdä, miten mieli muuttuu tämän ajan aikana. Lupaan kertoa, tuleeko kuitenkin ikävä Iittalan viinilaseja, Tuplakuplaa ja Ghost-tuolia.