Vuosittainen Suomi-vierailu

Pyörähdin Suomessa kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, noin suurinpiirtein. Lomasta ei voi puhua, koska siellä vietetystä 12 päivästä nukuin yöni kahdeksassa eri paikassa. Siitä voi alkaa laskea, miten paljon pysyin noin yleensäkin paikoillani. Näkemistä on paljon. Tai ei oikeastaan. Ihmisiä sitä haluaa nähdä, se missä ja miten tulee vaan siitä, mikä hyvältä tuntuu.

Ystävien kanssa mökkiviikonloppu. Perinteinen, jo neljäs kerta ja toivottavasti perinne jatkuu 2018.

Helsingin Airbnb-asuntoni sijaitsi juuri sellaisessa talossa, jossa olisin Helsingissä halunnut asua. Nykyään tuntuu hurjalta, että tuohon ei ikipäivänä olisi ollut varaa. Ja täällä asuu vuori- ja merimaisemalla varustetussa kodissa.

Kahteentoista päivää mahtuu hyvin se tärkein jengi. Ne, kenen kanssa muutenkin pitää yhteyttä. Jopa enemmän kuin Suomessa asuessa. Uskonkin, että etäisyys tekee sen, että toiset ystävyyssuhteet vahvistuvat ja toiset haihtuvat. Mutta nämä kaikki ketä tuli tavattua, ovat kyllä erikoistärkeitä ❤ Ettäs tiedätte.

Suomireissu alkoi kummitytön lakkiaisilla ❤ Niin upea ja fiksu nuori nainen, että kaikki on hänelle mahdollista, kun vaan ottaa sen.

Kyllähän Suomessa riittää kauniita paikkoja ja niitä onkin kiva käydä katsomassa. Porvoo oli yhtenä kohteena ja samalla sai kokea hirvittävän kylmän ja kolean ja luihin menevän Suomen kesän pahimman puolen. Onneksi se tuli ensimmäisenä päivänä ja siitä lähtikin hieman nouseva suhdanne (joka päättyi viimeisen päivän kaatosateeseen…)

Porvoossa palelemassa rakkaan ystävän kanssa, jonka kanssa jo tunnettu yli 30-vuotta.

Puumalan tyyni Saimaa. Tuota kyllä jaksaa tuijottaa. Tätä näkyä ei ole täällä meillä päin.

Suomessa syödään kaunista ruokaa. Espanjassa syön enemmän ulkona ja kotonakin saa hyvää ruokaa. Mutta Suomessa ruoka on kauniimpaa. Tavoitteena oli syödä kaunista ruokaa ja se onnistui pariinkin otteeseen.

 

Kaunista ruokaa pääsin ensimmäisenä syömään Porvoon Sicapelleen. Sellaiset herkut oli tarjolla, että voi nenä! Munakoison maku on jäänyt suuhun ja mieleen.

Ja Suomiherkut. Espanjassa sokerin syöminen on vähentynyt. Yksinkertaisesti varmaan siksi, että täällä ei osata tehdä mitään makeita herkkuja (joo, vaniljamunkki ;-)). Oikeastaan se, mitä halusi syödä on marjoja ja lakritsijäätelöä! Tuliaisiksikin tuli ruisleipää, raakalakritsijauhetta ja kuivahiivaa. Ainoa karkkipussi itselle oli Hopeatoffee. Kivempi keskittyä syömään Suomessa herkut ja jatkaa sitten taas tavallisella linjalla täällä helteessä.

Äidin luona aamupalaa: kaurapuuroa, raejuustoa, vadelmia, mustikoita, omenahilloa ja tyrniä.

Ystävien kanssa mökkiviikonlopulla kokataan aina. Ja aina onnistumme täydellisesti. Tai jopa vähän paremmin. Tällä kertaa teemana oli itämaiset maut.

Mutta sen huomasi enemmän kuin viime vuonna. Helsinki tuntui jo aika vieraalta. Keli varmaan vaikutti myös, mutta ei ollut yhtään tunnetta fiilistellä Helsingissä. Niinä hetkinä, kun olin hetken yksin, odotin vaan, että näen seuraavan ihmisen, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat paikkoja tärkeämpiä.

Paitsi kun tulin kotiin. Täällä ensimmäiset kaksi päivää ajattelin ympäriinsä ajellessa, että onpa ihana olla kotona ❤

 

Advertisements

Mitä ikävöin Suomesta

Tämä kysymys on heitetty ilmoille useampaan kertaan ja sitä itsekin pohdin. Mieleen tulee jotain pikkujuttuja ja sitten taas unohtuu. Ajattelin näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi heittää itselleni haasteen ja tehdä aakkoset. Ja sitten jokaiseen aakkoseen joku kaipauksen aihe. Pakkohan niitä on niin monta olla. Uh…näin etukäteen pelkään, että keksin vain karkkien nimiä…

A niin kuin Annankatu. Siellä tuli käytyä töissä viisi vuotta. Aamuisin tuli käveltyä ylpeydellä sisään ovesta, kun sai olla töissä niin hienojen ihmisten kanssa ja tehdä hienoja juttuja. Välillä tietenkin työ maistui työltä. Mutta silti, siellä viihdyin.

B niin kuin berliininmunkki. Oodi kaikille suomalaisille pullille!

C niin kuin Citymarket. Mitkä valikoimat, kaikki tuotteet saa yhden katon alta. Etsii sitten intialaista maustekastiketta ja kauraleipää.

D niin kuin Daa dirlan dirlan daa! Siis kaikki juhlat, missä tanssittu aamuun asti niin, että korkokengät on jo heitetty nurkkaan ajat sitten

E niin kuin ensilumi. Siis oikeasti en tykkää lumesta. Tykkään katsoa sitä 200 km päässä Sierra Nevadalla, mutta kyllä Suomessa ollessa ne ensimmäiset hiutaleet ovat kauniit.

F niin kuin Fazer. Suomalainen karkki. Sitä ei voita mikään. Salmiakkia, hedelmää, lakua, suklaata…

G niin kuin glögi. Glögi kuuluu jouluun ja tekee joulun. Itseasiassa Ikean glögiä on juuri mukissa, ensipuraisu juuri tehty.

H niin kuin helppous. Asioiden hoitaminen noin yleensä ottaen on helppoa. Pienen asian hoitamiseen ei tarvitse varata puolta päivää.

I niin kuin irtokarkki. Jatkanko?

J niin kuin joulu. Tuleehan se nyt mieleen tähän aikaan. Täällä on haastava löytää tunnelmaa, mutta on se mahdollista. Täälläkin on pimeää ja kynttilöitä. Suomi on oikea Joulumaa.

K niin kuin kevät. Kevät on lempivuodenaikani Suomessa. Silloin vesi liplattaa, aurinko paistaa ja omenapuut kukkii. Elämä alkaa taas.

L niin kuin Lohja. Siellä on ystävät ja siellä on hyvä.

M niin kuin metsä. Metsä on aina ollut ihana. Se tuoksuu hyvälle ja siellä on rauha. Siellä on monta ajatusta loksahtanut kohdalleen.

N niin kuin naistenlehdet. Niitä täällä ei saa mistään. Tuliaisina onneksi ihmiset niitä kantavat.

O niin kuin odottaminen. Suomessa odotti aina matkalle pääsyä ja siinä on oma viehätyksensä.

P niin kuin parantola. Parantola löytyi kolme vuotta sitten. Siellä on syöty herkullista ruokaa, vietetty aikaa ihanien ystävien kanssa ja nautittu. Niittymäen parantola ❤

Q niin kuin quark. Siis rahka. Rahkaa täältä ei saa.

R niin kuin ravintolakulttuuri. Tai ehkä tavallaan ruokakulttuuri. Helsinki on täynnä ihania ravintoloita, mutta myös ystäviä, joiden kanssa puhua ruoasta.

S niin kuin sisälämmitys. Suomessa kodit ovat lämpimiä. Suloisen lämpimiä.

T niin kuin tuttuus. Miten sitä tietääkin kaikki asiat Suomessa, miten ne pitää hoitaa.

U niin kuin uutuudet. Ruokakauppohin tulee koko ajan ihania uutuuksia! Kaikki maailman nyhtökaurat ja kaikki testaamatta, kuten Omar-munkkikin! Ja nyt jotain ihanaa Omar-suklaata, en kestä!

V niin kuin vedenliplatus. Sitä ei kuule täällä. Kuulee aaltojen kohinaan, mikä sekin on hieno. Mutta suomalainen järvi liplattaa.

X niin kuin marjat! Tämä on bonus, mikään ei ala äksällä, joten äks on bonus. Ja kaipaan marjoja! Suomalaisia metsämarjoja.

Y niin kuin ymmärrys. Tavallaan logiikka. Suomalainen logiikka on…loogista, järkevää, niin kuin asioiden pitää olla.

Z niin kuin Zumba. Siis tanssia on ikävä. Tanssittiin paljon ennen kuin muutin ja sitä kyllä kaipaa paljon, niitä sunnuntain kolmen tunnin tanssisessioita.

Ö niin kuin ötökättömyys. Mutta siis miten helppoa on liikkua koirien kanssa, kun pitää pelätä vain käärmeitä. Täällä niitä ja katepillareita ja niitä oransseja ötököitä ja rupisammakoita ja hämähäkkejä, jotka kaikki aiheuttavat eläinlääkärireissun.

Ä niin kuin Äiti. No kyllähän äitiä välillä tulee ikävä.

Å niin kuin Åbo. Mutta ei niinkään kaupunki. Siitä tulee vaan mieleen ihanat ystävän kanssa tehdyt kesäiset päiväretket ❤

 

Suomifiiliksiä

Suomessa tuli käytyä ja jo palattua. Piti kirjoittaa tämä postaus jo aiemmin, mutta koneesta hajosi tuuletin ja oli pidettävä parin päivän pakkoloma koneesta.

Suomessa oli kylmä. Sattui tosi kylmä viikko ja oli pakko käydä ostamassa takki ihan ensimmäisinä päivinä.

Suomessa tuli syötyä selkeästi enemmän lihaa ja vähemmän kasviksia ja hedelmiä. Täällä kotona on helppo toteuttaa “puoli kiloa päivässä” sääntöä, kun kasviksille ja hedelmille ei kerry hintaa ja lisäksi ne ovat maukkaita.

Helsingissä on ihania ravintoloita. Yksi oli listalla, mihin haluan. Naughty brgr, joka osoittautui maineensa veroiseksi. Lisäksi pääsin sattumalta syömään Piece&Lovessa herkullisen pizzan. Kolmantena ravintolana oli jo ennalta varattu Basso&Baskeri, josta huhut olivat kiirineet Espanjaan. Ja olin tyytyväinen.

Suomessa ei olla vielä kovin varovaisia rikollisuuden kanssa. Täällä kotona on tottunut pitämään lakkunsa lähellä, sulkemaan kaikki ovet tiukasti ja olemaan jättämättä omaisuutta autoon. Suomessa tämä tuntuu olevan toisin. Olin vähän hermoheikkona muutaman kerran, kun laukku oli mielestäni vähän kaukana.

Ajokulttuuri on erilainen. Suomessa ajetaan selkeästi agressiivisemmin. Ja enemmän ylinopeuksia kun täällä rannikolla. Toki poikkeus vähentää säännön, mutta pääosin täällä meillä päin otetaan paljon rennommin. Tilaa on kyllä teillä enemmän Suomessa ja kaistat leveämpiä. Taisin yhden säikäyttää moottoritiellä, kun totutun ajotavan mukaan ohitin aika läheltä, luulin alitajunnassa, että kaista on vähän kapeampi 😀

Hyttysiä on paljon Suomessa!

Ja on Suomessa ihan järkyttävän kallista. Se nyt ei sisänsä ole yllätys, mutta kyllä kahvilakahvin ja viinilasillisten hinnat ovat ihan hirvittäviä.

Suomessa on hienoja kehitysprojekteja ja start-upeja paljon ja onnekseni saan jatkossa työskennellä niiden parissa.

Helsinki on ihana paikka. En pode Suomi-ikävää, mutta Helsinki-ikävä tulee välillä. Ainakin kesällä 🙂

Jäätelö, karkit ja leivät ovat Suomessa herkkua ja valikoimat ihan valtavat.  Hyvä vai huono?

Wifejä löytyy helposti joka paikasta ja ne ovat nopeita, vaikka ovat julkisia.

Suomessa on alkukesästä kaunista ❤

Suomi

 

Pakkaamisen sietämätön vaikeus

Huomenna herätys klo 6 aamulla. Reilu tunti aikaa saada itsensä ja koiransa ulos ja kohti Cartamaa. Koirat koirahoitoon ja itse lentokentälle. Huomenna suuntana Suomi!

Ihanaa nähdä ystävät!

Kauhulla odotan säätä, joka ei näytä lämpimältä. Kauhulla odotan kaikkia herkkuja – bikinioperaatio tulee saamaan pahan takapakin. Epäilen tulevani noin 5 kg suurempana takaisin. Kiirettä tulee olemaan, kun juoksen paikasta toiseen palaveiden perässä.

Mutta pakkaaminen. Lämpöä siis alle +20 astetta. Täällä on nyt totuttu kulkemaan shortseissa ja t-paidassa. Tänään kesän lämpimin ilta, kun vielä pimeässäkään ei tarvitse oikein laittaa hupparia päälle. Sukat ovat liikaa.

Kun yritän tutkia, mitä laitetaan päälle alle +20, löytyy vaatekaapista täällä talvella pidettäviä vaatteita. Paitoja, jotka tuntuvat ihan liian talvisilta. No, päädyin sitten kerrospukeutumiseen. Yhden shortsit otan mukaan, mutta epäilen niiden kyllä olevan hyvinkin turhat. Ehkäpä toisena viikonloppuna tuulettomassa kohdassa niille voisi olla käyttöä.

Mutta nyt täytyy yrittää käydä pikku hiljaa makuuhuoneen puolelle. Sitä ennen vielä koirat ja roskat ulos.

Ja murtovarkaille tiedoksi, ystäväni tulee asumaan asuntooni oman reissuni ajaksi, joten turha yrittää sisään luvattomille asioille 🙂

Suomitunnelmia

Suomen reissu on tehty ja olen palannut kotiin. Keräsin Suomen reissulla fiiliksiä. Etukäteen en osannut ajatella, onko jotain kaivannut ja miten mikäkin asia vaikuttaa. En nyt kovin kauaa vielä ole ollut pois. Yhteenmenoon vain reilu puoli vuotta. Kuitenkin jotain asioita siellä huomasin. Esimerkiksi vihreyden. Mutta pläääääh, se nyt on itsestäänselvyys.

Ensinnäkin odotin jotain tunnetilaa, kun kone laskeutui Helsinkiin. Kun multa kysyttiin, miltä tuntui, vastaus oli, ja on: mitäänsanomaton. En ollut innoissani, mutta en myöskään ahdistunut. Ahditusta on nimittäin esiintynyt yleensä, kun kone on laskeutunut Helsinkiin. Eli ehkä on menty positiivisempaan päin.

Seuraava huomio oli, kun ajoimme kohti Lohjaa Kehä kolmosella. Tie oli pieni ja kapea. Muistin sen olevan paljon isompi.

Seuraavana huomioin ruokakauppojen ominaishajun. Varsinkin kylmähyllyllä. Suomessa kaikki kaupat tuoksuvat/haisevat samalle. Ja tutulle.

Kahvilassa maksetaan etukäteen. Kun lähdimme kahvilasta kahviteltuamme, otin muutaman hitaan askeleen, että miten se maksu.

Autojen vilkkuihin voi luottaa. Voi helposti astua jalkakäytävälle, jos auto vilkuttaa kääntyvänsä ennen suojatietä.

Maksupäätteet toimivat nopeasti. pin/sim-mikäliekoodin syötettyään, kuitti tulostuu heti. Täällä siis nähtävästi tulostuu hitaasti, kun Suomessa kerta nopeasti.

Suomi on ihan sairaan kallis maa! Siellä saa hienon hampurilaisen 23e, jauhelihapihvillä. Okei, ihan ok ravintolakin. Täällä maksaa nyhtöpossuhamppari (isompi, jopa vähän parempi) 7,90. Ja juomat päälle. Niistä hinnoista en edes mainitse.

Ulkona suhisee. Pieni tuulenpire laittaa puiden lehdet suhisemaan. Täällä enemmänkin kolisee. Palmunlehdet.

Autoon ja kotiin uskaltaa jättää tavaroita eikä niitä siltikään pöllitä. Ainakaan niin helposti kuin täällä. Äitini luona lähtiessä vaikkapa kauppaan, oli todella outoa jättää läppäri vaan sohvalle. Vähän ahdisti.

Ja kahdessa viikossa voi saada itselleen kerättyä helposti pari kiloa lisää ympärille. Onhan siellä nyt herkkuja 🙂

Ja mikä siellä oli parasta. YSTÄVÄT ❤

Kesälomalle Suomeen!

Näin se on kääntynyt, että Suomessa vietetään lomaa. Olen niin pitkään ajatellut, että Suomi on ihan kiva kesällä ja toimisi hyvin lomapaikkana, kun ei tarvitse siellä pitkään oleskella. Vihdoin tämä ajatus on toteutunut.

Tavallaan. Kuitenkin huomasin pari viikkoa sitten, ettei yhtään tunnu lomalta tulla Suomeen. Olla Helsingissä tai Itä-Suomessa, sehän on jo niin nähty. Lomalla pitäisi kokea uusia juttuja.

Kuitenkin sain lomasta ehkä rakennettua sellaisen, että lomantunne tulee jossain vaiheessa. Tarkoituksena on viettää Helsinkipäivä, joka on muutenkin tehty lomalla. Tarkoitus on mennä Porvooseen, kuten lomalla on tehty. Viettää aikaa Puumalassa, jota on aina lomalla tehty. Ja ystävien luona oleskelua ja yökyläilyä. Viimeisenä temppuna tein vielä varauksen Helsingin keskustaan hotelliin. Varasin kaksi yötä. Se teki vielä kivan lisän lomafiiliksen rakentamiseen. Vaikka kiva olla ystävien luona, on kuitenkin kiva ottaa aikaa ihan itselleen ja nauttia hotellin palveluista.

Asuminen täällä palmujen katveessa ja Välimeren siintäessä, on olo kuin olisi lomalla jatkuvasta. Lomalla, jossa päivällä käydään töissä.

Odotan mielenkiinnolla, olenko näin pienessä ajassa unohtanut Suomesta jotain, joka näyttää erikoiselta. Naapurini oli käynyt kotimaassaan Hollannissa ja aiheuttanut hilpeyttä hihkumalla, kun on niin paljon hollantilaisia autoja. Saa nähdä, mitä minä hihkun.

Tarkoituksena olisi pistää mieleen ärsytyksen ja ihastuksen aiheet. Etukäteen niitä en osaa edes ajatella.

Huomenna lähtee lento Suomeen. Koiria tulee ikävä, vaikka saavatkin Suomesta seurakseen huippudogsitterin. Maissi varmasti tuplaantuu sinä aikana.

Kenkiä ja uusia alkuja

Elämä on erikoista. Viime kesän jälkeen on pari uskomusta vahvistunut. Asioilla on tapana järjestyä. Jos asian kuuluu tapahtua se tapahtuu. Hyvin momi asia on vaan jotenkin tässä elämässä järjestynyt paikoilleen.

Kirjoitan vihdoin asiasta, josta olisin halunnut kirjoittaa jo pari kuukautta sitten. Muutama, sanotaanko tekninen asia on vaan estänyt. Olette siis lukeneet sen ajan koirista ja kukkasista.

Kaikki alkoi maaliskuun alkupuolella. Itsellä on ollut jo syksystä asti vahva tunne, että haluan jäädä Espanjaan. Aloin hakea töitä täältä tammikuun loppupuolella. Samalla mietin, mitä muuta voisi täällä tehdä. Hetken sparrailtua erään tuttavan kanssa, päätin ehdottaa suomityöpaikkaan, että mitäpä jos tekisin täältä käsin töitä osa-aikaisena. Työpaikka olisi saanut tutuksi tunteman työntekijän, puolella palkalla eikä olisi tarvinnut huolehtia täysistä päivistä. Työpaikka olisi saanut lykättyä kaiken ylimääräisen homman tänne. Vastausta ei kuulunut pariin viikkoon.

Tasan kaksi viikkoa pitkästä sähköpostista yritksessä alkoi yt:t. No, mitäpä tapahtuu työntekijälle, joka on sopivasti juuri ilmoittanut ettei halua takaisin. Aika selvää.

Samaan aikaan pääsiäisenä eräästä työpaikasta oli käyty katsomassa profiiliani LinkedIN:ssä. Pyhäpäivänä. Tiistaina tuli soitto, että tervetuloa työhaastetteluun. Menin ja pääsin suoraan toiselle kierrokselle. Tehtävänäni oli viikossa tehdä presentaatio kyseisen yritksen markkinoininsta sosiaalisessa mediassa. Ja hommiin! Presentaatio olisi seuraavan viikon keskiviikkona. Jos esitys menee hyvin pääsisin tapaamaan yrityksen toisen omistajan.

Sitten tuli kyseinen keskiviikko. Paria päivää aiemmin kuulin, että samaisena päivänä päättyy yt:t.
Aamulla kun täällä heräsin tiesin, että kirjekuoret on jaettu ja todellakin odotin puhelua. Lopulta puhelu tuli ja yöpuvussa otin kengänkuvan takapuoleeni. Hieman asiaa itse kiirehtien, koska oli kiire nousta ja lähteä pitämään presentaatiota. Olo oli, että antakaa nyt se kenkä, niin pääsen meikkaamaan.

Presetaatio meni hyvin. Tapasin sen jälkeen lähes kaikki yrityksen johtajat.

Seuraavana päivänä tuli soitti, että työpaikka on minun. Hihkuin Fuengirolan keskustassa, onneksi en ollut yksin.

En ole puhelinmyyjä. Olen Marketing Manager kansainvälisessä ykstyisnomisteisessa kiinteistösijoitusyhtiössä.

Elämän palaset näyttävät asettuvan paikoilleen. En voisi olla onnellisempi, kun välimerta katsellen ajan töihin.

Äänipäivä

Taitaa olla vaalipäivä tänään Suomessa. Facebook on täynnä äänestetty-huudahduksia ja pullakahveja. Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia tunteita kyseistä päivää kohden. Melkein joka kerta olen kuitenkin itseni uurnalle raahannut. Mutta lippua ei salossa eikä kahvia numeronpiirron kunniaksi ole juotu. Tavis päiväkahvi jäätelöllä kyllä 🙂

Tällä kertaa olisi jäänyt väliin, kun asia tuntuu kaukaisemmalta. Äitini vierailu sattui kuitenkin ennakkoäänestysaikaan ja hän toi vaalilipun tullessaan eli uurnilla käytiin.

Äänestys tapahtui täällä ennakkoon. Googlaamalla löytyi helposti äänestysaikataulu ja paikka suurlähetystön sivuilta. Ennakkoäänestys oli hieman lyhyempi kuin Suomessa.

Äänestyspaikalla ensin henkkarin tarkastus. Olisi saanut äänestää ihan pelkällä passillakin. Sitten toiseen jonoon, josta sai äänestyslipun. Sitten numero äänestyslappuun ja kolmenteen jonoon. Kolmannessa jonossa sai pienen kirjekuoren, joka leimattiin ja suljettiin. Edessä vielä neljäs jono, jossa pieni kirjekuori suljettiin isompaan kirjekuoreen. Olisipa kätevää, jos joku tähän maailmanaikaan keksisi jo nettiäänestyksen.

Homma hoidettu siis niin kun käsittääkseni kuuliaisen kansalaisen kuuluu tehdä.

Vielä Suomessa

Huh, puolitoista viikkoa vielä reissun alkuun. Melkein viisi viikkoa takana. Koko ajan tunne, että tulisipa 12.1. äkkiä. Ajatus täällä olemisesta pidempään ei vaan nyt toimi 🙂

Muutamia käytännönasioita olen pistänyt järjestykseen.

Pankkiin on soitettu ja aktivoitu nettipankkitunnarit. Pitää pistää rahasiirto menemään, että voi vuokran maksaa, kun perille pääsee.

Välittäjäkin ilmoitti eilen, että kaikki sopimuksen kanssa kunnossa ja paparit on allekirjoitettu kuten olemme sopineet.

Tänään vuokrasin auton ensimmäisiksi päiviksi. Otin ensin isomman, koska roudattavaa on paljon. Sitten käyn vaihtamassa pienempää = halvempaan. Kaikesta oppii. Saavun about keskiyöllä Malagaan, joten joudun maksamaan extraa yönoudosta. Joka on auton vuokraan nähden about kaksinkertainen kulu. Vielä voisi perua, mitään ei ole maksettu. Mutta siitä se säätö vasta alkaa. Ensin joku noutaisi kentältä ja veisi taas aamulla aikaisin heti takaisin. Ei mitään järkeä. Eli maksan kiltisti myöhäisen noudon ja olen seuraavan kerran fiksumpi, kun buukkaan lentoa. Lento tosin oli niin halpa, että menkööt ns. matkakuluihin 🙂

Vielä pitää aktivoida puhelin ja netti ennen lähtöä.

Ja äiti on luvannut heittää kentälle. Lento on vasta kahdeksalta illalla, joten Puumalastakin ehtii hyvin kentälle. Tosin, viimeistään neljältä pitää olla jo Malmin sairaalassa palauttamassa kyynärsauvat, kun nekin joutui Puumalaan aluksi tulemaan.

Ihanaa, että täällä on kaikki sujunut tähän asti leppoisasti. Edessä vielä muutama hieronta, paljon ruoanlaittoa sekä Imatran visiitti, että voi ostaa Suomiviemiset Espanjaan (puurojauhoa, jotain mausteita, karkkia…).

On varmasti hieno vuosi edessä. Aika mahtavaa, kaikki kortit on auki. Vielä ei ole mitään tietoa, missä tulen asumaan 1.9.2015 Jännää!

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Suomi ja marraskuu

Suomessa on nyt pari päivää takana. Kiirettä on riittänyt töissäkäynnin, pikkujoulujen ja muuttopakkauksen merkeissä.

Yleensä, kun lentokone laskeutuu Suomeen, ajattelen viiden minuutin sisään, että on päästävä pois. Nyt sitä tunnetta ei ollut. Tiedossahan on, että tämä on vain kuukauden mittainen vierailu. Mitään tunnetta, että “ooh, olen kotona” ei tullut. Ei edes kotona. Ei siis tunteellista kotiinpaluuta.

Pari hassua asiaa huomasin kotona. Puutaso keittiössä näyttää älyttömän tyylikkäältä ja kivalta. Samoin silmään sopi kylpyhuoneen tumma kivilattia. Oli todella erikoista kiinnittää niihin asioihin huomiota.

Lämmin puutaso keittiössä

Mutta kyllä täällä on kylmä ja pimeä. Olen jo useamman talven miettinyt etten kestä enää seuraavaa. Nyt tekee todella tiukkaa olla ulkona. Sormet jäätyy heti. Joo joo, onhan se pukeutumiskysymys, mutta paljon vaatteita ei vaan ole kiva juttu. Ihanaa pukeutua vaan alusvaatteiden lisäksi yhteen kerrokseen. Tänään sentäs aurinko pikkaisen pilkahti ennen kuin se päätti laskea, ennen klo 16 iltapäivällä.

Ja miten hiljaista olikaan junassa, kun keskustaan sillä Oulunkylästä matkustin. Ei sitä pälätystä, mitä Espanjassa kuuluu. Ja värivalikoima vaatteissa: mustaa, harmaata, tummaa. Samaa väriä kuin tausta. Olisi jotenkin hienoa, jos vaatteet toisivat iloa ja valoa tämän harmauden keskelle, mutta kaikki tänne tuntuu vain hukkuvan. Luonnostakin on kaikki väri hävinnyt.
Korvapuusi maistui kyllä superhyvälle. Ruisleivän superystävä en ole oikein koskaan ollut, joten perinteiset suomihimot ei niinkään koske sillä saralla minua. Mä olen vaalean puputtaja muutenkin. Mitään erikoista ei ruokakaupasta tullut himoissaan ostettua. Kolme kuukautta ei vielä synnytä ruokaikävääkään.
Paras suomiherkku
Mutta pikkujoulut. Olipa superihana nähdä työkavereita. Olen ollut onnekas, että porukka on töissä ihan huippukiva. En muista halanneeni niin montaa ihmistä aikoihin. Pus vaan kaikille sinne 🙂 Ja onhan sielläkin muutama muodostunut ihan oikeaksi ystäväksi ❤
Muidenkin ystävien tapaamista vielä kovasti odotan. Kaksi viikkoa tässä on aikaa kaikkia tavata. Onneksi muuttopäivänä toivottavasti moni pääsee auttamaan ja saa viimeistään silloin nähdä kaikkia! Ja saan kaikki kutsuttua ihan virallisestikin kylään Espanjaan!