Suomi ja Espanja – mitä sanoo espanjalainen

Huh, tein sitten pienen haastattelun tuon herran kanssa Suomesta ja suomalaisuudesta. Jotkut kysymykset kirvoittivat keskustelua ja välillä piti vähän hengitellä ja laskea kymmeneen tai vähän jopa pidemmälle.

Haastattelussa on otettava huomioon, että herran kokemukset suomalaisista perustuu mun ystäväpiiriin ja ystäväpiiriin kyllä valikoituu pitkälti aika omanlaiset ja samanlaiset ihmiset. Olen sanonutkin herralle, että hän ymmärtää enemmän monia mun asioita, kun pääsee käymään Suomessa.

Mitä tiesit Suomesta ennen Annin tapaamista?
Tiesin, että se on pohjoisessa ja missä sijaitsee. En ole tuntenut tai ollut tekemisissä ennen Annin yhdenkään suomalaisen kanssa. Ah, ja tiesin, että Suomi on ollut osa Venäjää ja itsenäistynyt 1900 -luvun alussa.

Mitä ajattelit suomalaisista ennen Annin tapaamista?
En paljoa, mutta sen, että suomalaisilla on hyvä yliopistokoulutus.

Oletko muuttanut mielesi jostain kohden?
En osannut oikein odottaa mitään, joten mikään ei ole muuttunut, mutta oppinut olen paljon.

Mitä uutta olet oppinut Suomesta ja suomalaisista?
Suomalaiset ovat todella pikkutarkkoja ja suunnittelevat paljon. Käydään tosi aikaisin nukkumaan ja herätään paljon. Ajatellaan paljon terveysasioita – syödään terveellisesti ja eletään terveellisesti. Ei käytetä paljon alkoholia (Toim. huom. olisikohan espanjaksi jossain tilastotietoja tähän miten “hyvin” suomalaiset osaavat käyttää alkoholia :-D). Suunnitelmallisuus tulee tapaamisten muodossa, suunnittelemme esim. juhlia pitkään. Täällä tehdään kaikki enemmän extempore.

Mitkä ovat mielestäsi isoimpia eroja espanjalaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa?
Varsinaisesta kulttuurista en tiedä, mutta haluaisin kyllä tietää. Suurin ero päivittäisessä elämässä on vuorokausirytmi: ruokailuajat ja nukkuminen. Tähän varmaan vaikuttaa lämpötila ja luonnon rytmi. Espanjassa ystäviä nähdään enemmän kodin ulkopuolella, kun taas suomalaiset kutsuvat ystäviä kotiin. Espanjalaiset kutsuvat kotiinsa vain todella, todella läheiset ystävät ja perheenjäsenet.

Yksi kulttuuriero on myös kenkien käyttö sisällä. Suomalaiset heittävät kengät heti ovella pois jalasta ja ovat sukkasillaan tai varpaillaan. Espanjalaisten mielestä se on todella huonoa käytöstä ja vain todella huonosti koulutetut ja huonosti käyttäytyvät ihmiset heittävät kengät pois. Jalkojen pitäminen esim. sohvapöydällä on myös huonoa käytöstä. Kengät kyllä voisi olla paremminkin sisäkengät kuin ulkokengät, mutta missään nimessä ei ilman mitään.

Mikä kulttuuriin liittyvä asia on haasteellisin suhteessa suomalaisen ja espanjalaisen välillä?
Olen tottunut lähtemään enemmän ulos kotoa ja viettämään aikaa ulkona. Suomalaiset tykkäävät olla kodeissaan ja viettää aikaa siellä enemmän.

Onko joku asia ollut sellainen, joka olisi helppo omaksua?
Nukkumaanmenoajat ja olenkin tykännyt mennä aiemmin nukkumaan. Tuntuu paremmalta hyvinvoinnille.

Onko joku sellainen, mistä et tykkää ollenkaan?
Liiallinen asioiden suunnittelu ja miettiminen ja murehtiminen etukäteen.

Oletko oppinut suomenkielisiä sanoja tai sanontoja?
Lopeta, alas, hitto, moi, mitä kuuluu, älä vedä, nyt, tänne, hus hus, kakalle, pissalle

 

Täytyy vielä loppulauseena sanoa noista kengistä. Ajattelin, että se oikeasti olisi sellainen asia, joka olisi miellyttävämpi omaksua skandinaavisesta kulttuurista. Mutta erehdyin. Se ei tule kyllä muuttumaan. Talvella kyllä itsekin pidän sisäkenkiä ihan siitä syystäkin, että lattiat ovat pirun kylmiä. Mutta kesällä, se on vaikea. Niin kuuma, ettei halua pitää mitään ja lattiat ovat ihanan viileät. Jos jollain hyvä idea, mitä kesällä voisi pitää kotona jalassa, niin kerro! Flipflopit joo, mutta en tykkää sisällä niistäkään. Ja tuo sohvapöydällä jalat…heh, se on jo vaikeampi muuttaa 😉

Jos sulle tulee mieleen kysymyksiä, joita voisimme käsitellä yhdessä, niin ilmoita! Näitä on hauska pohtia 🙂

Advertisements

Punkki se oli eikä lämpöhalvaus

Kirjoittelin viimeksi lämpöhalvauksesta ja lupasin, että positiivisempaa juttua seuraavalla kerralla. No, aina ei mene niin kuin toivoo.

Vilja näytti toipuvan fyysisesti sunnuntain kuumeesta ja toiveet oli, että homma menee ohi. Perjantaina tarkastuksessa eläinlääkäri oli todella huolestunut edelleen liian vaaleista ikenistä. Otimme röntgenkuvan, jossa hänen mielestään näkyi suurentunut sydän. Saimme lähetteen cardiologille toiseen sairaalaan ultraääneen, koska ultraava lääkäri meidän omalla asemalla oli lomalla.

Saimme maanantaiaamuksi ajan ja Viljan kanssa siellä odoteltiin. Sairaalassa koira jää sinne ja ihmiset vapautetaan tutkimusten ajaksi. Ihan hyvä, ettei suoraan siellä ole stressaamassa koiraa. Koiraparka ei kuitenkaan ymmärrä mitä tapahtuu. Varsinkin Vilja marssii kenen tahansa perässä mihin tahansa. Saapahan paljon huomiota.

Potilas kaulurinsa kanssa. Siitä hän ei ole millässäkään vaan riuhtaisee itsensä irti, jos jää kiinni. Hajoavat esineet tarpeeksi ylös!

Tarkoituksena oli siis löytää syy vaaleille ikenille. Se on yleensä merkki jostain vakavasta. Ensin ultrattiin sydän, mistä ei lopulta löytynyt mitään ongelmaa. Sydän on vähän suuri, mutta niin noutajilla tuppaa kuulemma olemaan. Seuraavaksi ultrattiin vatsa, ettei siellä ole mitään suurta kasvainta joka vuotaa ja saa ikenet vaaleaksi. Verikokeet näyttivät, että Viljalla on paha anemia. Se lopulta selitti ikenet. Se, mistä anemia johtui, ei sitten ollut hajuakaan. Vuotava kasvain oli jo suljettu pois ja siihen taas ei viitanneet muut oireet.

Iltapäivällä selvisi, että anemian aiheuttaja ei ole yleisimmät punkkitaudit kuten borreliosis, jotka myöskin aiheuttavat anemiaa. Nämä testit tulivat nopeasti. Verta oli otettu sen verran, että tarvittaessa tehdään lisää tutkimuksia. Verestä lähti pidempään tutkimukseen viisi sairautta, seuraavaksi yleisimmät eli hieman harvinaisemmat. Hintaa kokeille oli 100 € / tauti. Saatiin onneksi 50% alennus…argh…ongenkoukku-tautikoira alkaa tulla aika kalliiksi…

Kaikki olimme huolissamme potilas Peltosesta

Samalla jo Viljalla annettiin vahva antibioottikuuri, koska jostain taudista oli vahva epäilys. Antibiootit alkoikin puremaan jo heti seuraavana päivänä. Koira oli virkeämpi päivä päivältä. Keskiviikkoa oli tarkastus, missä nähtiin, että veriarvot olivat edelleen alhaalla, mutta koira oli paremmassa kunnossa. Jäätiin seuraamaan ja seurattiin maanantaille eli tälle päivälle asti.

Aamulla oli siis tarkastus ja saimme heti kuulla, että syy on löytynyt. Anaplasmoosi. Punkin aiheuttama tauti. Antibiootit siis toimivat ihan syystä 🙂 Olin niin tyytyväinen, että syy löytyi. Eläinlääkäri ja vielä meidän oma lääkäri oli löydystä tyytyväisiä, koska tuo nyt on parhaimpia, mitä voi löytää, jos jotain ongelmaa on. Häviää neljän viikon antibioottikuurilla. Punasoluarvot olivat vieläkin alle normaalin, joten lisäsimme kortisoonia ja rautaa lääkkeisiin. Niillä autetaan kroppaa toipumaan.

Muuten Vilja voi jo kohtuullisen normaalisti. Jaksaa jo leikkiä ja juosta välillä. Kyllä täytyy sanoa, että oli viikon mittainen huoli. Eläinlääkärissä oli viime viikolla sattumalta toinen kultainennoutaja, 3-vuotias, jolla oli myös paha anemia ja tänään kuulin, että 1500€ tehty tutkimuksia eikä syytä ole löytynyt 😦 Täytyy siis olla kiitollinen, että me selvisimme tässä vaiheessa pienellä. Vielä käymme seurannassa, mutta kaiken pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin eteenpäin.

Koko arsenaali käytössä

Tänä vuonna olen nähnyt kaksi kävelevää punkkia turkissa enkä yhtään kiinni olevaa. Jotain huonoa tuuria on siis ollut matkassa jälleen kerran.

Tähän päälle Vilja sai vielä ensimmäisen hotspotin, joka voi hyvin olla myös oire matalasta immuunista pirun bakteerin takia. Kuumekin taisi olla ensioire, sattui vaan todella kuumaan päivään. Mutta pikkuhiljaa täällä tullaan kuntoon 🙂

Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Antibioottien yliannostus

Täällä sitä vietetään aikaa kunnon helteessä. Tosin minä tämän viikonlopun tiukasti seinien sisällä, pahimmillaan lähemmäksi 39 asteen kuumeessa ja hyvin lähellä vessaa…joku vatsakatarri iski ja kunnolla.

Mutta tässä tulee hieman samantapainen kirjoitus kuin luonnon arvostamisesta. Tällä kertaa antibiooteista. Tautini lähti vähän erikoisesti liikkeelle ja päädyin pelkäämään, että kyseessä voisi olla munuaistulehdus, kun oireet oli samanlaiset, kuin joskus, kun kyseisen tulehduksen sain aikaisin kiinni. Eli päädyin käväisemään sairaalassa, jotta saisin CPR:n ja voisin olla rauhassa, ettei ole kyseistä tulehdusta.

No sairaalassa sitten laitettiin aika nopeasti tippaan, antibioottiin. Koska kyseessä on kuitenkin epäilys todella vakavasta taudista. Samalla odotettiin tuloksia, jotka kesti sen 10-15 minuuttia. Ajattelin, että no, jos tulee negatiivinen, tippa lopetetaan. Tuli negatiivinen, mikä sinänsä hyvä. Mutta tippa jatkui. Kroppaani pistettiin pari pulloa antibioottia.

Jotenkin mulle on opetettu, että antibiootit tappavat myös hyödylliset bakteerit. Hmmm…vatsataudissa niitä myös tarvitaan. Lääkäri totesi jo ennen tippaa, että mulla on myös vatsassa selvästi ongelmia.

No, lääkärit tietävät.

Kun tipat oli tiputettu ja pääsin kotiin, määräsi lääkäri liudan lääkkeistä. Tai suosituksia. Siinäoli myös 500 mg antibioottia 5 päivän ajan. Öööö…siis mitään tulehdustahan ei ollut. Kaikki veriarvot ihan n

ormaalit. Mitähän hyötyä ne vatsataudissa antaisi? Kuvittelisin maalaisjärjellä, että tekee vaan haittaa. No, jätin hakematta ne. Ihan tarpeeksi kauhistuttaa ne pari pulloa.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Selvisi espanjalaisesta kulttuurista myös se, ettei täällä todellakaan tavalliselle tallaajalle ole selvää, mihin antibioottia ja paracetamolia otetaan. Mielestäni “kaikki” tietää, mihin antibioottia otetaan: tappamaan bakteereita. Ja päänsärkyyn yms. otetaan jotain muuta. Näin se tieto vaan on erilaista. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä!

Maailmassa on ongelma liiallisesta antibiootin käytöstä. Jälleen kerran jäi ihmetyttämään näiden suurien maiden tietämättömyys tai onko se sitten välinpitämättömyys. Miksi ihmeessä lääkäri laittaa antibiootin turhaan? Ehkä en olisi kuollut 10 minuutin odotuksessa? Tai miksi hän määräsi antibioottia vielä kotiin, kun ei ole kyseessä bakteeritulehdus? Miten ihmeessä tavallisille ihmisille saadaan opetettua, että antibiootti ei ole lääke mitä napsitaan kipuun? Varsinkin maissa, jossa antibiootteja saa ilman reseptejä.

Täällä tosiaan näkee näitä maailman isoja ongelmia vähän enemmän ja avoimemmin silmin kuin Suomessa.

Mutta näkee myös muuta 🙂 Hellettä! Vakavan aiheen perään kiva kuva uima-altaalta. Hellettä riittää 30 asteen yläpuolella kuumalla tuulella varustettuna. Otin juuri itse kuumelääkkeen ja olo on sen mukainen…huh hellettä!

Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Vuosittainen Suomi-vierailu

Pyörähdin Suomessa kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, noin suurinpiirtein. Lomasta ei voi puhua, koska siellä vietetystä 12 päivästä nukuin yöni kahdeksassa eri paikassa. Siitä voi alkaa laskea, miten paljon pysyin noin yleensäkin paikoillani. Näkemistä on paljon. Tai ei oikeastaan. Ihmisiä sitä haluaa nähdä, se missä ja miten tulee vaan siitä, mikä hyvältä tuntuu.

Ystävien kanssa mökkiviikonloppu. Perinteinen, jo neljäs kerta ja toivottavasti perinne jatkuu 2018.

Helsingin Airbnb-asuntoni sijaitsi juuri sellaisessa talossa, jossa olisin Helsingissä halunnut asua. Nykyään tuntuu hurjalta, että tuohon ei ikipäivänä olisi ollut varaa. Ja täällä asuu vuori- ja merimaisemalla varustetussa kodissa.

Kahteentoista päivää mahtuu hyvin se tärkein jengi. Ne, kenen kanssa muutenkin pitää yhteyttä. Jopa enemmän kuin Suomessa asuessa. Uskonkin, että etäisyys tekee sen, että toiset ystävyyssuhteet vahvistuvat ja toiset haihtuvat. Mutta nämä kaikki ketä tuli tavattua, ovat kyllä erikoistärkeitä ❤ Ettäs tiedätte.

Suomireissu alkoi kummitytön lakkiaisilla ❤ Niin upea ja fiksu nuori nainen, että kaikki on hänelle mahdollista, kun vaan ottaa sen.

Kyllähän Suomessa riittää kauniita paikkoja ja niitä onkin kiva käydä katsomassa. Porvoo oli yhtenä kohteena ja samalla sai kokea hirvittävän kylmän ja kolean ja luihin menevän Suomen kesän pahimman puolen. Onneksi se tuli ensimmäisenä päivänä ja siitä lähtikin hieman nouseva suhdanne (joka päättyi viimeisen päivän kaatosateeseen…)

Porvoossa palelemassa rakkaan ystävän kanssa, jonka kanssa jo tunnettu yli 30-vuotta.

Puumalan tyyni Saimaa. Tuota kyllä jaksaa tuijottaa. Tätä näkyä ei ole täällä meillä päin.

Suomessa syödään kaunista ruokaa. Espanjassa syön enemmän ulkona ja kotonakin saa hyvää ruokaa. Mutta Suomessa ruoka on kauniimpaa. Tavoitteena oli syödä kaunista ruokaa ja se onnistui pariinkin otteeseen.

 

Kaunista ruokaa pääsin ensimmäisenä syömään Porvoon Sicapelleen. Sellaiset herkut oli tarjolla, että voi nenä! Munakoison maku on jäänyt suuhun ja mieleen.

Ja Suomiherkut. Espanjassa sokerin syöminen on vähentynyt. Yksinkertaisesti varmaan siksi, että täällä ei osata tehdä mitään makeita herkkuja (joo, vaniljamunkki ;-)). Oikeastaan se, mitä halusi syödä on marjoja ja lakritsijäätelöä! Tuliaisiksikin tuli ruisleipää, raakalakritsijauhetta ja kuivahiivaa. Ainoa karkkipussi itselle oli Hopeatoffee. Kivempi keskittyä syömään Suomessa herkut ja jatkaa sitten taas tavallisella linjalla täällä helteessä.

Äidin luona aamupalaa: kaurapuuroa, raejuustoa, vadelmia, mustikoita, omenahilloa ja tyrniä.

Ystävien kanssa mökkiviikonlopulla kokataan aina. Ja aina onnistumme täydellisesti. Tai jopa vähän paremmin. Tällä kertaa teemana oli itämaiset maut.

Mutta sen huomasi enemmän kuin viime vuonna. Helsinki tuntui jo aika vieraalta. Keli varmaan vaikutti myös, mutta ei ollut yhtään tunnetta fiilistellä Helsingissä. Niinä hetkinä, kun olin hetken yksin, odotin vaan, että näen seuraavan ihmisen, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat paikkoja tärkeämpiä.

Paitsi kun tulin kotiin. Täällä ensimmäiset kaksi päivää ajattelin ympäriinsä ajellessa, että onpa ihana olla kotona ❤

 

Illallisaikoja ja illallisaikoja

Espanjalaisethan on tunnettuja aamunukkujia ja iltakukkujia. Eikös? Espanjainen elää todella kellon mukaan. Kun on tietty aika aamusta herätään, ei herätä aiemmin, koska ei kuulu herätä. Mennään nukkumaan, kun kello sanoo niin, ei silloin kun väsyttää. Syödään, kun on oikea kellonaika syödä, ei välttämättä silloin kun on nälkä.

Turistialueella toki löytää jotain ravintoloita, joista ruokaa saa muuhunkin aikaan kuin “ruoka-aikoihin”, mutta mikään oikea espanjalainen ei ole auki koko päivää. Ja oikeasti hyvät ravintolat ovat kyllä suljettuina. Ravintolat sulkeutuvat noin neljän jälkeen ja avaa uudelleen illallisen aikaan eli joskus klo 19.

Espanjalainen ei syö klo 19. Silloin voi ottaa jonkun drinkin.

Näin enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sujahtaneena,  ei auta kuin oppia tavoille. Omasta mielestäni lounas klo 14-15 on ollut sopiva aika lounaalle jo muutaman vuoden täällä ollessa. Illallisenkin olen siirtänyt jo aikaa sitten noin 20-21 paikkeille. Taisi siirtyä automaattisesti viime kesänä, kun koirien kanssa lenkille pääsee kuumuuden vuoksi vasta 20 jälkeen ja illallinen tietenkin vasta sen jälkeen.

Mutta nyt on toinen ääni kellossa, klo 20 on vielä todella aikaista. Klo 21 alkaa olla jo jollain tavalla siedettävää, mutta oikeasti espanjalainen syö vasta 21-22. Siis aloittaa syömisen. On se sitten kotona tai ravintolassa. Ravintolaan varataan illallispöytä vasta klo 21.

Erään kerran meillä oli pöytävaraus klo 21 Málagan keskustassa, siihen tietenkin tuli kiire ja varsinkin pääsiäisaikaan olikin mahdotonta löytää parkkipaikka. Olimme 30 minuuttia myöhässä. No, eipä hätää, olimme kuitenkin seurueesta ensimmäisinä. Päästiin siis syömään täysi illallinen klo 22 jälkeen.

Itsellä nälkä kurnii jo aiemmin eikä varsinkaan illallisvuoro ja kokkaaminen oikein ole vielä tuohon aikaan tuntunut kovinkaan innostavalta. Lähinnä tulee etsittyä jotain helppoa tai jonka voi jo pistää uusiin hautumaan aiemmin (lue: kun on vielä hereillä).

Vaikka se ei helppoa olekaan, olen kuitenkin niitä, jotka ajattelevat maassa maan tavalla. Tämä on yksi selkeä asia, missä kaksi kulttuuria hakevat kompromissia ja välillä joustaa toinen ja välillä toinen. Annin saa onnelliseksi ehdottamalla klo 20, että pitäisiköhän jo tehdä ruokaa. Eli tällä mennään ja täyden vatsan viereen on tietenkin mukava kellahtaa 🙂

Pizza on oivallinen perjantain myöhäisruoka. Sen voi valmistella etukäteen ja heittää vaan uuniin oikean ajan koittaessa 

 

Deittailun ihmeellinen maailma

Yli kaksi ja puoli vuotta sitten lähti sinkkutyttö maailmalle. Silloin saatesanoina oli, että sä löydät sieltä kyllä heti jonkun. Blondi kun olen. Myös täällä päässä on ollut paljon kommentteja, että täällä on varmaan blodin helppo löytää seuraa. No tavallaan, jos vaan “leikkiseuraa” kaipaa.

Mutta siis, jos Suomessa deittailu on hankalaa, kun ikää on yli 35-vuotta:
– juuri eronneita, jotka eivät vielä ole exästään irti
– perheellisiä, johon ei oikeasti mahdu uusia ihmisiä
– sellaisia, jotka järjestävät omia häitä samalla kun deittailevat vaimon salassa muita
– sellaisia, jotka tekevät lapsia ja samalla deittailevat salassa muita
– sellaisia, joille on tapahtunut dramaattisia asioita aivan liian lähihistoriassa
– ja ihan vaan outoja tai urpoja

Kaikki yllä olevat eivät ihan itselle ole tapahtunut, mutta hyvin hyvin läpipiirille.

Mutta mitä sitten täällä. Mikä täällä on sitten haastavaa, jos sattuu olemaan blondi, joka ei nyt ihan peilejäkään hajota? Miksi täällä ei ole helppo löytää seuraa?

Ensinnäkin tällaisella alueella tämän näköisenä on ensinnäkin aina turisti. Vaikka mitä tekisi, niin loppuelämä musta luullaan ensi silmäyksellä turistiksi, joka häipyy kotimaahan parin viikon päästä. Magneetti: niille, jotka haluavat “leikkiseuraa”, Karkoite: niille, jotka etsivät vakavampaa. Tällä teorialla voi siis unohtaa kaupan kassajonon ja muut julkiset paikat.

Toiseksi, Andalusiassa englannin osaaminen on todella heikkoa, siis todella. Yliopistokoulutetut eivät puhu englantia, kun taas alkuperäisessä kotimaassa kaikki niin tekevät. Eikä koulutuksella väliä, mutta kiva olisi pystyä kommunikoimaan muutenkin kuin käsimerkein. Ensin saatava siis puhekieli tasolle, jotta pystyy edes harkitsemaan deittailuja paikallisten kanssa. En ole tavannut yhtään espanjalaista, jonka kanssa deittailla olisi pystynyt englanniksi.

Kolmanneksi, ulkomaalaiset miehet oikeastaan menevät kolmeen kategoriaan:
1. sinkut, jonka elämäntehtävänä on tappaa itsenä viinalla
2. he ovat saapuneet tänne perheensä kanssa
3. he ovat turisteja ja palaavat pian kotiin

Mikään yllä olevista ei ole kiinnostava vaihtoehto.

Näiden lisäksi täällä tietenkin on koko tuo sama kirjo kuin Suomessa. Täällä ehkä vielä enemmän tapana, että vaimot ovat eri kaupungissa ja miekkoset käyvät töissä toisella. Eli tällaistakin täällä on tapahtunut. Ei itselle. Tai no, en ole tietenkään varma.

No missä sitten täällä voi tavata ihmisiä? No ihan samassa paikassa kuin Suomessakin, Tinderissä! Itse olen ollut kausikäyttäjä. Joskus olen käyttänyt ja sanon yhdelle noin 300 tyypistä kyllä ja lopuille ei. Omalla kohdalla on käynyt tuuri, tosi urpoja ei ole eteen sattunut ja muutamia kaverisuhteita on siten myös syntynyt. Täällä käytin ensin, mutta sitten huomasin ongelman nimeltään kielimuuri. Jätin koko touhun, mutta kun kieli alkoi sujua, ajattelin, että kokeillaan taas. Motiivina saada espanjantunti, jos ei muuta 🙂

No mitä sitten treffeillä? Mikä espanjalaisissa on erilaista kuin suomalaisissa? Ei itseasiassa kovinkaan paljoa, mutta olisi tosi noloa miehelle, jos hän ei saisi maksaa laskua. Eli aika loukkaus olisi tarjoilla rahaa. Kohteliaisuus ja se, miten espanjalaisten miesten kanssa tuntee olevan naispuolinen henkilö on paljon parempaa kuin Suomessa. Siitä voisi Suomimiehet ottaa mallia. Tai ehkäpä naiset, etteivät lyttäisi miestä ja antaisivat miehen olla mies 😉 Toisilla treffeillä jo jaetaan lasku tai voi vaikka nainen tarjota vuorostaan.

Miksi sitten tästä nyt vasta kirjoitan? Ehkäpä siksi, että kokemusta on pitänyt hetken kartuttaa. Tehdä niin sanottua kenttätyötä, että syntyy kirjoitus.

Ja ehkäpä siksi, että vihdoin kuuden vuoden sinkkuilun jälkeen nuo kaikki ylläolevat “miksi ei” kohdat on ohitettu ja ehkäpä päästään postauksissa tasolle, mikä kolahtaa kulttuureissa, kun suomalainen ja espanjalainen alkavat deittailla vakavammin. Huh, siitä varmaan voi kirjoittaa kirjan. Katsotaan mihin päästään!

Kukat täällä ainakin kukoistavat

 

Olemme elossa! My day – meidän torstaipäivä 6.4.

Johan on ollut kuukausi. Aikaa on ollut about hengittää. Pöydälläni oli pari työprojektia samaan aikaan, jossa kummassakin todella tiukat aikataulut ja kumpikin tärkeitä hommia. Olen siis viimeisen kuukauden ollut arkipäivät kiinni tietokoneessa.

Mutta nyt suurin ruuhka on ohi ja saman tien otin kuvaukseen yhden My Dayn, jotta tulee jotain myös taas tänne kirjoiteltua.

Tässä meidän torstai, eilinen, jolloin aamuherätys oli jo 7:15. Aamulla ylös ja sen jälkeen aamiainen ja koiruudet pihalle. Siitä lähdin suunnistamaan kohti Benalmádenaa, jossa on fysioterpiania. Siellä olen myös käynyt kaksi kertaa viikossa tämän ruuhkan aikana. Hartiani kipeytyi jo kolme vuotta sitten ja nyt talvella paheni, että pakko oli tehdä asialle jotain. Täällä vakuutus maksaa 10 kertaa vuodessa, joten käytin sen nyt hyväkseni.

Benalmádenan alamäkeä kohden fysioterapiaa. Tykkään niin ajella täällä, kun aina on hienot merimaisemat.

Odotusaula, josta sitten huikataan salin puolelle.

Fysioterapia on täällä erilaista kuin Suomessa. Kun olin tuolla ensimmäisen kerran, lähdin melkein itkien pois. Ensimmäiseen hoitoon kuului infrapunalamppuhoito. Kun lamppu sammui, odottelin, että tyyppi tulee takaisin. Ei tullut. Lopulta nousin ylös ja ihmettelin koppini ovella, tuli vastaus “Ai sä oot vielä siellä”.  Niin HUONO kokemus! Mutta sitten hengitin. Ehkäpä tämä on taas vaan sellainen asia, joka on ERILAINEN kuin mihin on tottunut. Eikä se välttämättä ole huono. Menin siis takaisin. Naureskelin tyypille, miten kävi ensimmäisellä kerralla. Ja hän kertoikin, että suomalaiset ovat tottuneet erilaiseen. Suomessa fysioterpia on yleensä tunnin verran ja siinä tehdään paljon. Täällä aika on lyhyempi, tehdään enemmänkin erilaisia hoitoja ja käydään lyhyempiä kertoja, mutta useammin. Ymmärin ja homma on toiminutkin hyvin. Vika olikin “hihnan tässä päässä”. Myös tila on erilainen. Tuolla on yksi iso sali, jossa kaikkea jumppatarvikkeita ja hoitopöytiä sekaisin. Mulla kun hoidetaan ilman yläosan vaatteita, olen kuitenkin omassa kopissani. Edelleen tulee siis asioita, jotka ovat pohjoisessa erilaisia 🙂

Hoitopöytä ja kidutuspiikit 

Tällä kertaa hoidossa tehtiin jotain sellaista, jota en ole koskaan kokenyt. Ja tässä elämässä olen kokenyt niin monta fysioterpiaa, että ihme, että jotain uutta vielä on. En tiedä, mikä tämä hoito on suomeksi. Jos tiedät, kerro! Espanjaksi se on técnica de punción seca eli suoraan käännettynä kuivapistoshoito (mikä ei ole oikea, ei löyty mitään tämänlaista). Siinä terapeutti ottaa tulehtuneen lihaksen sormiinsa ja pistää akupunktioneulalla. Pyörittelee jotenkin neulaa ja vaihtaa paikkaa. Olen ollut myös useamman kerran akupunktiossa. Se ei satu. Tämä sattui. Au. Tämän jälkeen yllä olevalla koneella laitettiin vielä kuuman patukan avulla jotain radiosädettä tulehtuneeseen lihakseen. Hän sanoi, että jos tämä nyt auttaa, tehdään se uudestaan maanantaina. En malta odottaa…en tiedä uskallanko sanoa, että piru vieköön, tuo hartia on parempi kidutuksen jälkeen…Pää ei nimittäin kääntynyt oikealle eikä viime yönä nukkumisesta tullut oikein mitään. Mutta jos se auttaa, niin jees.

Hoidon jälkeen lähdin ajamaan takaisin kohti La Calaa.

Aamuruuhkassa, pilvet väistyneet ja paljastaneet ihanan taivaan

Seuraava pysäkki oli heppatalli. Meillä eli CaballoSpainilla on asiakkaita tässä muutaman päivän ajan. Viiden hengen ryhmä tuli ratsastamaan kanssamme. Meidän konseptiin kuuluu, että olemme asiakkaiden kanssa ja huolehdimme, että heillä on onnistunut loma. Siksi minäkin menin tallille heidän kanssa seurustelemaan hetkeksi.

Aamuhalihepat ❤

Touhua hevosten kanssa ennen tuntia, täytyy sanoa, että ihana työ mulla!

Pari tuntia kului tallilla ja sitten oli lähdettävä seuraavaan kohteeseen. Ajoin Maissin kasvattajan luoksi, koska olemme menossa koiravahdeiksi lauantai-sunnuntaiksi Portugalin näyttelyn takia. Tallilta on sinne ajomatkaa alle 10 minuttia.

Tämä päivä oli selvästi isojen mäkien ajoa ylös ja alas. Hyvin tyypillistä täällä.

Villa Dante portti ❤ eli Maissin kasvattajan koti, jossa saamme viettää viikonlopun.

Laumasta alle puolet ottamassa vastaan tai muut eivät mahtuneet kuvaan.

Viikonlopusta erityisen tärkeän tekee se, että siellä on pariviikkoiset pennut. Ja erityisesti se, että yksi ei tiedä, miten imeä. Pikkuinen ❤ Eli hän syö pullosta neljän tunnin välein. Hän on jäänyt myös puolet pienemmäksi ja toivomme että Rocky kuitenkin selviää. Tämän kanssa sitten ollaan neljän tunnin välein pullon kädessä. Hän ei ole mikään helppo tapaus…

Rocky ❤

Kun Rocky söi, oli aika siivota pentulaatikko ja muut odottivat sen aikaa tyytyväisinä korissa. He ovat Maissin sisarpuolia, heillä on sama äiti.

Tämän jälkeen herkuteltiin Maissin kasvattajan herkkupastalla. Italialainen osaa kyllä pastan salat. Pastaa kananmaksalla sherrykastikkeessa, nam!

Lounaan jälkeen kotiin ja hommiin. Siitä oli ihan turha ottaa kuvaa. Se olisi vain kädet läppärillä kymmeneen asti illalla. Mitäpä sitä kuvaamaan!

Ehkäpä taas nyt on aikaa kirjoittaa enemmän! Aiheitakin muhii ja yksi uusi teemakin olisi päässä, kunhan jotenkin muokkautuisi tekstiksi. Vaatii ehkä lasillisen viiniä joku ilta, tai kaksi.