Punkki se oli eikä lämpöhalvaus

Kirjoittelin viimeksi lämpöhalvauksesta ja lupasin, että positiivisempaa juttua seuraavalla kerralla. No, aina ei mene niin kuin toivoo.

Vilja näytti toipuvan fyysisesti sunnuntain kuumeesta ja toiveet oli, että homma menee ohi. Perjantaina tarkastuksessa eläinlääkäri oli todella huolestunut edelleen liian vaaleista ikenistä. Otimme röntgenkuvan, jossa hänen mielestään näkyi suurentunut sydän. Saimme lähetteen cardiologille toiseen sairaalaan ultraääneen, koska ultraava lääkäri meidän omalla asemalla oli lomalla.

Saimme maanantaiaamuksi ajan ja Viljan kanssa siellä odoteltiin. Sairaalassa koira jää sinne ja ihmiset vapautetaan tutkimusten ajaksi. Ihan hyvä, ettei suoraan siellä ole stressaamassa koiraa. Koiraparka ei kuitenkaan ymmärrä mitä tapahtuu. Varsinkin Vilja marssii kenen tahansa perässä mihin tahansa. Saapahan paljon huomiota.

Potilas kaulurinsa kanssa. Siitä hän ei ole millässäkään vaan riuhtaisee itsensä irti, jos jää kiinni. Hajoavat esineet tarpeeksi ylös!

Tarkoituksena oli siis löytää syy vaaleille ikenille. Se on yleensä merkki jostain vakavasta. Ensin ultrattiin sydän, mistä ei lopulta löytynyt mitään ongelmaa. Sydän on vähän suuri, mutta niin noutajilla tuppaa kuulemma olemaan. Seuraavaksi ultrattiin vatsa, ettei siellä ole mitään suurta kasvainta joka vuotaa ja saa ikenet vaaleaksi. Verikokeet näyttivät, että Viljalla on paha anemia. Se lopulta selitti ikenet. Se, mistä anemia johtui, ei sitten ollut hajuakaan. Vuotava kasvain oli jo suljettu pois ja siihen taas ei viitanneet muut oireet.

Iltapäivällä selvisi, että anemian aiheuttaja ei ole yleisimmät punkkitaudit kuten borreliosis, jotka myöskin aiheuttavat anemiaa. Nämä testit tulivat nopeasti. Verta oli otettu sen verran, että tarvittaessa tehdään lisää tutkimuksia. Verestä lähti pidempään tutkimukseen viisi sairautta, seuraavaksi yleisimmät eli hieman harvinaisemmat. Hintaa kokeille oli 100 € / tauti. Saatiin onneksi 50% alennus…argh…ongenkoukku-tautikoira alkaa tulla aika kalliiksi…

Kaikki olimme huolissamme potilas Peltosesta

Samalla jo Viljalla annettiin vahva antibioottikuuri, koska jostain taudista oli vahva epäilys. Antibiootit alkoikin puremaan jo heti seuraavana päivänä. Koira oli virkeämpi päivä päivältä. Keskiviikkoa oli tarkastus, missä nähtiin, että veriarvot olivat edelleen alhaalla, mutta koira oli paremmassa kunnossa. Jäätiin seuraamaan ja seurattiin maanantaille eli tälle päivälle asti.

Aamulla oli siis tarkastus ja saimme heti kuulla, että syy on löytynyt. Anaplasmoosi. Punkin aiheuttama tauti. Antibiootit siis toimivat ihan syystä 🙂 Olin niin tyytyväinen, että syy löytyi. Eläinlääkäri ja vielä meidän oma lääkäri oli löydystä tyytyväisiä, koska tuo nyt on parhaimpia, mitä voi löytää, jos jotain ongelmaa on. Häviää neljän viikon antibioottikuurilla. Punasoluarvot olivat vieläkin alle normaalin, joten lisäsimme kortisoonia ja rautaa lääkkeisiin. Niillä autetaan kroppaa toipumaan.

Muuten Vilja voi jo kohtuullisen normaalisti. Jaksaa jo leikkiä ja juosta välillä. Kyllä täytyy sanoa, että oli viikon mittainen huoli. Eläinlääkärissä oli viime viikolla sattumalta toinen kultainennoutaja, 3-vuotias, jolla oli myös paha anemia ja tänään kuulin, että 1500€ tehty tutkimuksia eikä syytä ole löytynyt 😦 Täytyy siis olla kiitollinen, että me selvisimme tässä vaiheessa pienellä. Vielä käymme seurannassa, mutta kaiken pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin eteenpäin.

Koko arsenaali käytössä

Tänä vuonna olen nähnyt kaksi kävelevää punkkia turkissa enkä yhtään kiinni olevaa. Jotain huonoa tuuria on siis ollut matkassa jälleen kerran.

Tähän päälle Vilja sai vielä ensimmäisen hotspotin, joka voi hyvin olla myös oire matalasta immuunista pirun bakteerin takia. Kuumekin taisi olla ensioire, sattui vaan todella kuumaan päivään. Mutta pikkuhiljaa täällä tullaan kuntoon 🙂

Advertisements

Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Olemme elossa! My day – meidän torstaipäivä 6.4.

Johan on ollut kuukausi. Aikaa on ollut about hengittää. Pöydälläni oli pari työprojektia samaan aikaan, jossa kummassakin todella tiukat aikataulut ja kumpikin tärkeitä hommia. Olen siis viimeisen kuukauden ollut arkipäivät kiinni tietokoneessa.

Mutta nyt suurin ruuhka on ohi ja saman tien otin kuvaukseen yhden My Dayn, jotta tulee jotain myös taas tänne kirjoiteltua.

Tässä meidän torstai, eilinen, jolloin aamuherätys oli jo 7:15. Aamulla ylös ja sen jälkeen aamiainen ja koiruudet pihalle. Siitä lähdin suunnistamaan kohti Benalmádenaa, jossa on fysioterpiania. Siellä olen myös käynyt kaksi kertaa viikossa tämän ruuhkan aikana. Hartiani kipeytyi jo kolme vuotta sitten ja nyt talvella paheni, että pakko oli tehdä asialle jotain. Täällä vakuutus maksaa 10 kertaa vuodessa, joten käytin sen nyt hyväkseni.

Benalmádenan alamäkeä kohden fysioterapiaa. Tykkään niin ajella täällä, kun aina on hienot merimaisemat.

Odotusaula, josta sitten huikataan salin puolelle.

Fysioterapia on täällä erilaista kuin Suomessa. Kun olin tuolla ensimmäisen kerran, lähdin melkein itkien pois. Ensimmäiseen hoitoon kuului infrapunalamppuhoito. Kun lamppu sammui, odottelin, että tyyppi tulee takaisin. Ei tullut. Lopulta nousin ylös ja ihmettelin koppini ovella, tuli vastaus “Ai sä oot vielä siellä”.  Niin HUONO kokemus! Mutta sitten hengitin. Ehkäpä tämä on taas vaan sellainen asia, joka on ERILAINEN kuin mihin on tottunut. Eikä se välttämättä ole huono. Menin siis takaisin. Naureskelin tyypille, miten kävi ensimmäisellä kerralla. Ja hän kertoikin, että suomalaiset ovat tottuneet erilaiseen. Suomessa fysioterpia on yleensä tunnin verran ja siinä tehdään paljon. Täällä aika on lyhyempi, tehdään enemmänkin erilaisia hoitoja ja käydään lyhyempiä kertoja, mutta useammin. Ymmärin ja homma on toiminutkin hyvin. Vika olikin “hihnan tässä päässä”. Myös tila on erilainen. Tuolla on yksi iso sali, jossa kaikkea jumppatarvikkeita ja hoitopöytiä sekaisin. Mulla kun hoidetaan ilman yläosan vaatteita, olen kuitenkin omassa kopissani. Edelleen tulee siis asioita, jotka ovat pohjoisessa erilaisia 🙂

Hoitopöytä ja kidutuspiikit 

Tällä kertaa hoidossa tehtiin jotain sellaista, jota en ole koskaan kokenyt. Ja tässä elämässä olen kokenyt niin monta fysioterpiaa, että ihme, että jotain uutta vielä on. En tiedä, mikä tämä hoito on suomeksi. Jos tiedät, kerro! Espanjaksi se on técnica de punción seca eli suoraan käännettynä kuivapistoshoito (mikä ei ole oikea, ei löyty mitään tämänlaista). Siinä terapeutti ottaa tulehtuneen lihaksen sormiinsa ja pistää akupunktioneulalla. Pyörittelee jotenkin neulaa ja vaihtaa paikkaa. Olen ollut myös useamman kerran akupunktiossa. Se ei satu. Tämä sattui. Au. Tämän jälkeen yllä olevalla koneella laitettiin vielä kuuman patukan avulla jotain radiosädettä tulehtuneeseen lihakseen. Hän sanoi, että jos tämä nyt auttaa, tehdään se uudestaan maanantaina. En malta odottaa…en tiedä uskallanko sanoa, että piru vieköön, tuo hartia on parempi kidutuksen jälkeen…Pää ei nimittäin kääntynyt oikealle eikä viime yönä nukkumisesta tullut oikein mitään. Mutta jos se auttaa, niin jees.

Hoidon jälkeen lähdin ajamaan takaisin kohti La Calaa.

Aamuruuhkassa, pilvet väistyneet ja paljastaneet ihanan taivaan

Seuraava pysäkki oli heppatalli. Meillä eli CaballoSpainilla on asiakkaita tässä muutaman päivän ajan. Viiden hengen ryhmä tuli ratsastamaan kanssamme. Meidän konseptiin kuuluu, että olemme asiakkaiden kanssa ja huolehdimme, että heillä on onnistunut loma. Siksi minäkin menin tallille heidän kanssa seurustelemaan hetkeksi.

Aamuhalihepat ❤

Touhua hevosten kanssa ennen tuntia, täytyy sanoa, että ihana työ mulla!

Pari tuntia kului tallilla ja sitten oli lähdettävä seuraavaan kohteeseen. Ajoin Maissin kasvattajan luoksi, koska olemme menossa koiravahdeiksi lauantai-sunnuntaiksi Portugalin näyttelyn takia. Tallilta on sinne ajomatkaa alle 10 minuttia.

Tämä päivä oli selvästi isojen mäkien ajoa ylös ja alas. Hyvin tyypillistä täällä.

Villa Dante portti ❤ eli Maissin kasvattajan koti, jossa saamme viettää viikonlopun.

Laumasta alle puolet ottamassa vastaan tai muut eivät mahtuneet kuvaan.

Viikonlopusta erityisen tärkeän tekee se, että siellä on pariviikkoiset pennut. Ja erityisesti se, että yksi ei tiedä, miten imeä. Pikkuinen ❤ Eli hän syö pullosta neljän tunnin välein. Hän on jäänyt myös puolet pienemmäksi ja toivomme että Rocky kuitenkin selviää. Tämän kanssa sitten ollaan neljän tunnin välein pullon kädessä. Hän ei ole mikään helppo tapaus…

Rocky ❤

Kun Rocky söi, oli aika siivota pentulaatikko ja muut odottivat sen aikaa tyytyväisinä korissa. He ovat Maissin sisarpuolia, heillä on sama äiti.

Tämän jälkeen herkuteltiin Maissin kasvattajan herkkupastalla. Italialainen osaa kyllä pastan salat. Pastaa kananmaksalla sherrykastikkeessa, nam!

Lounaan jälkeen kotiin ja hommiin. Siitä oli ihan turha ottaa kuvaa. Se olisi vain kädet läppärillä kymmeneen asti illalla. Mitäpä sitä kuvaamaan!

Ehkäpä taas nyt on aikaa kirjoittaa enemmän! Aiheitakin muhii ja yksi uusi teemakin olisi päässä, kunhan jotenkin muokkautuisi tekstiksi. Vaatii ehkä lasillisen viiniä joku ilta, tai kaksi.

Hiekka voi tappaa koiran

Tiedätkö sen hetken, kun on jotenkin tosi täydellistä ja ihanaa. Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Esimerkiksi näkee koiran suusta tulevan kalastussiiman. Miten sitä sekunnissa muuttuu kaikki sen hetken suunnitelmat.

Rantalenkin loppumetreillä tämä kävi meille. Yhtäkkiä Vilja suusta todellakin tuli ulos siimaa ja heti sen tietää, että nyt ei ole hyvä. Vaikka koko ajan tuijotan ja tuijotan koiraa, mutta sinä sekuntina kun en, se ehtii jotain niellä.

Vilja yritti tassuilla repiä itse siimaa ja siinä rannalla todettiin, että se on jossain syvemmällä kuin suussa. Siitä sitten kävelimme autolle pitäen siiman lopusta kiinni, ettei se niele sitä loppua. Itse menin takapenkille pitämään ja rauhoittamaan Viljaa. Maissi käyttäytyi niin upeasti ja tiesi, että nyt tapahtuu jotain epätavallista.

Ajoimme suoraan Animal Bluecare 24h eläinsairaalaan, joka oli 1o minuutin ajomatkan päässä. Se on aina auki ja sinne voi vaan mennä hätätapauksessa. Ihanaa, että on tuollainen paikka, kun on hätä!

animal-bluecare-24

Illan hämärässä odoteltiin, mitä röntgen meille kertoo.

Hiekkainen ja märkä Vilja päätyi röntgeniin. Ottivat yhteensä neljä kuvaa, jotta pääsivät ongelmien luokse. Suolessa näkyi koukku, mutta näkyi myös vielä pahempaa. Vatsassa oli paljon hiekkaa! Täällä puhutaan paljon, mikä on vaarallista koirille: käärmeet, sammakot, katepillarit, ongenkoukut yms. mutta hiekasta en ole aiemmin kuullut. Syöty hiekka, joka päätyy lähinnä jonkun muun mukana vatsaan ei tulekaan ulos, miten voisi kuvitella. Se kertyy vatsaan, kovettuu kiveksi ja tukkii suolen ja mahdollisesti rikkoo koko vatsan. On siis erittäin salakavala ja vaarallinen juttu. Tämäkin hiekka ei ollut syöty samana päivänä vaan kertynyt sinne pidemmän aikaa. Tyypillä on huono tapa napsia suuhunsa vähän kaikkea.

Vilja jäi yöksi sairaalaan. Ensimmäisenä tehtiin tähystys, jossa koukku otetaan pois. Sain puhelun puolen yhdentoista aikaan illalla, että koukku on poistettu ja operaatio meni hyvin. Koukku oli lopulta helpommassa paikassa, kuin mitä olivat pelänneet. Sen jälkeen aloitettiin tiputuslääke, joka pehmentää hiekan, että se pääsee kulkeutumaan pois. Sovittiin, että soittavat aamulla kymmenen aikaan ja katsotaan mikä tilanne. Tuota hiekan pehmennyshoitoa tehdään yleensä 12-48 tuntia ja koira on tietenkin sen ajan sairaalassa.

Puhelu tuli puoli yhdeltä aamulla, että kaikki on hyvin ja Vilja pääsee kotiin! Hiekka oli siis pehmennyt nopeasti ja tyyppi on kunnossa! Lähdin hakemaan Viljan pois sairaalasta, joka onneksi on 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

odotusaula

Hieno paikka odotushuoneellatiski

Ihan uusi, siisti ja osaava sairaala

Sieltä se juoksi sitten suoraan syliin ❤

Sairaala on niin hieno paikka. Se on todella uusi ja heillä on kaikki mahdolliset uudet hoitovälineet ja myös veripankki koirille. Pystyi todellakin luottamaan, että koira on hyvässä hoitoa. Viljaa hoiti kirurgi ja anestesialääkäri. Lopulta vielä tänään halusivat palauttaa rahaa, koska olivat laskuttaneet liikaa, koska toimenpide oli lopulta hieman helpompi. Kallista lystiä, mutta veikkaan, että Suomessa kuitenkin ainakin 1/3 enemmän. Suosittelen kyllä paikkaa hätätapauksessa ja miksi ei muutenkin. Se sijaitsee hyvällä ja helpolla paikalla, varsinkin kun on kiire.

Mutta nyt koiralainen nukkuu omassa sängyssään ja lepää. Saa elää normaalia elämää ja syö vaan vatsansuojalääkettä, että vatsa saa toipua rauhassa.

Huh, mikä ilta, yö ja aamu. Selvittiin isolla säikähdyksellä. Ja onneksi on ystävät, jotka elävät mukana ihan myös Suomesta asti ❤

Jatkossa kumpikin koira tulee käyttämään kuonokoppaa rannalla.

koukku

Tällainen aarre sieltä löytyi, mukana palanen mustekalaa.

Espanjalainen taipumuskoe

Noutajia testataan niinsanotuilla taipumuskokeilla ympäri maailman. Tämä tarkoittaa, että testataan onko koiralla taipumuksia rodunomaiseen toimintaan eli ammutun riistan noutamiseen.

Suomessa koe on selkeästi vaikeampi. Sen läpäisemiseksi järjestetään kursseja ja treenataan paljon. Kysymys kuuluukin, mitataanko sillä oikeasti Suomessa luontaisia taipumuksia vai miten paljon kouluttamisella on merkitystä. Miten paljon on koiria, jolla olisi luontaisia taipumksia, mutta kokematon kouluttaja onnistuu ne pilaamaan? Tai miten paljon on taipumuksettomia noutajia, jotka hyvä kouluttaja saa toimimaan sen kerran kun se kokeessa vaaditaan?

Espanjassa koe on erilainen. Jotta tulos on virallinen, on koiran oltava alla kaksivuotias. Koe suoritetaan lämpimällä riistailla ja damilla. Lämmin riista tarkoittaa, että lintu on juuri kuollut, ei ollut pakkasessa, kuten Suomessa. Muistuttaa siis enemmän oikeaa metsästystilannetta riistan osalta.

Kokeessa tuodaan esiin ensin lämmin riista laatikossa koirien nähtäväksi. Tässä tuomari katsoo, miten kiinnostuneita koirat on ilman apuja tuoksuvasta laatikosta.

lintu-boksissa

 

 

 

Lintu boksissa yhdessä varjossa. Maissi kävi nuuhkaisemassa, ja täts it. 

Tämän jälkeen riista käydään piilottamassa pellolle pieneen heinäkasaan. Ohjaaja lähtee kulkemaan kohti riistaa ja koira on vapaana. Tässä kohden katsotaan, miten koira saa vainun riistasta ja miten se käyttäytyy. Koira kytketään, kun se huomaa riistan.

lintuun-tutustuminen

 

 

Lintu on tällä kertaa pienessä ruohotupsussa. Koirakko lähestyy riistaa. Maissi huomasi riistan nopeasti, kun osuimme tuulen oikealla puolelle. Huomasi, muttei kiihtynyt liikaa.

Täällä koirat ovat muutenkin enemmän vapaana kuin Suomessa. Ainoakaan koira ei ottaut hatkoja ja lähtenyt tutustumaan kavereihin vaan kulki ohjaajan mukana hyvin luonnostaan.

Seuraavaksi testataan ampumisen sieto, riistan käsittely ja noutaminen. Ohjaaja jää koirineen odottamaan ja tuomari on noin 20-30 metrin päässä. Kuuluu pamaus ja lintu tipahtaa. Koira lähetetään noutoon. Koiran tulisi palauttaa riista ohjaajalle kauniisti.

nouto

Lintu on heitetty ja koira noutaa riistaa. Maissille tehtiin toinen heitto, koska ensimmäisen se markkeerasi liian lyhyeksi. Paikalla oli paljon koirien jälkiä. Siirryimme 20 metriä eteenpäin ja Maissi nouti linnun niin täydellisesti ettei olisi paremmin voinut noutaa. Lintu tuli kauniisti suoraan käteeni. 

Tämän jälkeen testataan vesityöskentely. Tässä käytettiin apuna damia. Ampumisen seurauksena dami tippuu veteen noin 10 metrin päästä rannasta. Koiran tulee noutaa dami ja tuoda rannalle.

vesinouto

 

Andalucíassa vaikeinta on löytää vettä. Maissi suoritti vesinoudon ihan juosten läpi, täydellisesti ❤

Yksikään koira ei pelännyt ampumista. Muutama leikki riistalla tottumattomuuttaan. Muutama jännitti vettä. Läpäisemättämät koirat eivät nimenomaan tuoneet riistaa tai damia ohjaajalle vaan jättivät tippumispaikalle. Tai eivät suostuneet ottamaan riistaa lainkaan suuhun.

Mielestäni tämä koe testaa aidommin aitoja koiran taipumuksia. Koiria ei juurikaan kouluteta vaan testiin mennään aidosti testaamaan taipumukset. Maissi ei ollut koskenutkaan riistaan ennen koetta eikä nähnyt minkäänlaista riistaa. Se oli noutanut kaksi kertaa damin, jossa oli sulkia ympärillä. Ja kerran damin, jossa kanin karvaa ympärillä. Täällä annetaan koiralle myös tilausuus. Jos koira vaikkapa kierähtää linnun päällä, se ei automaattisesti ole hylkäävä virhe. Koira saattaa olla nuori ja jännittää tilannetta. Hetken päästä koira saa kokeilla uudelleen ja jos homma toimii moitteetta, koeosuus on hyväksytty. Silloinhan koiralla on taipumuksia, vaikka olikin alussa jännittänyt. Jännittäisin minäkin ottaa lämpimän riistan suuhen 😉

Läpäisemisprosentti varmaan aika sama kuin Suomessa, muutama koira jäi reilusta kymmenestä läpäisemättä testin. Eli kaikki eivät kuitenkaan läpi niistä pääse.

apto

Mehän läpäisimme! Maissi oli ryhmän paras. Niin sanotusti juoksi tehtävät läpi. Tähän voisi todeta “lahjattomat harjottelee” ❤

Maissi Gibraltarilla

Syksy saa ja niin alkaa taas koiranäyttelyt. Syyskuun Gibraltarin näyttely oli listallamme ja osallistuimme kahteen näyttelyyn samana päivänä. Aamulla oli kansainvälinen näyttely ja iltapäivällä erikoisnäyttely. Väliin jäi muutamia tunteja aikaa kävellä Gibraltarilla.

Viime Giraltarin käynnin jälkeen olin sitä mieltä, että plääh, ei ole näkemisen arvoinen paikka. Nyt olen hieman muuttanut mielipidettä. Onhan se pieni Englanti täällä Espanjassa. Vaikeinta on juuri tajuta, että ollaan Englannin maalla eikä englantilaiset nyt yleensäkään puhu espanjaa…

Gibraltarilta voi ostaa tuotteita ilman veroja, joten ihmiset ostavat tupakkaa, alkoholia ja tietenkin bensaa. Hintaero oli kyllä suuri! Ehkä pitäisi joskus mennä tutustumaan vähän enemmän, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Sieltä löytyy nimittäin myös brittikauppoja, joita ei välttämättä ole Espanjassa. Kävelykatu oli muutenkin ihan nätti.

Gibraltar

Englantilainen kävelykatu

Maissi Gibraltarilla

Maissi tutustui myös Gibraltariin

Hieman jännitin, miten Maissi jaksaa iltapäivän näyttelyn kiertämisen jälkeen. Ei itseasiassa mitään vaikeuksia.

Mutta siis mitä tapahtui näyttelyssä? Ensimmäisessä näyttelyssä Maissi oli kolmas luokassaan. Jälkimmäisessä Maissi voitti luokkansa, jossa oli samat koirat kuin aamulla (tai no yksi puuttui eli viisi koiraa kisassa). Maissi myös voitti junioriuroksen eli oli paras juniori. Harmi, että tämä oli iltapäivänäyttelyssä, aamunäyttelyssä olisi ollut Gibraltarin Junnuvoittajatitteli mukana. Lopulta Maissi jäi neljänneksi parhaaksi nartuksi, voittajien ollessa aikuisia koiria vauvan rinnalla ❤

Noutajaelämää helteessä

Hyvin usein ihmetellään, miten noutajani selviävät täällä kesästä. Hyvin, sanon. Kelin mukaan muokataan tekemisiä ja aikatauluja. Se onkin varmaan tärkein asia koko selviämisessä.

Meillä on normaaleja kesäpäiviä kesäkulta syyskuun loppuun, jossa lämpötilat ovat suomalaisittain hellelukemissa ja sen yli. Tämän lisäksi meillä on oikeasti ihan kamalan kuumia päiviä, jolloin ilma tulee saharasta. Tuuli tuntuu siltä, että joku puhaltaa kuumalla föönillä. Ja vielä keskityöllä on lämmintä yli 3o astetta ja tuulta ei silloin lainkaan.

Mutta niihin sopeudutaan eikä tietenkään tehdä samoja asioita, mitä tehdään talvella.

Kesäaikaan olen muuttanut aamutoimeni koirien mukaan. Talvella syön ensin aamiaiseni rauhassa ja lähden sitten ulos. Nyt se on tehtävä toisin päin. Sängystä suoraan aamulenkille. Muuten ehtii tulla liian kuuma. Jos haluaa oikeasti käydä reippaamman lenkin, on lähdettävä liikenteeseen viimeistään kahdeksalta. Jos on myöhempi, aamulenkki on lähinnä tallustelua lähiseuduilla. Vaihtoehtona on toki lähteä koirarantaa, joka onkin parasta liikuntaan. Paitsi, kun juoksuaika sattuu heinäkuulle…mur…viikon päästä pääsemme taas!

No mutta. Sitten iltapäivällä käytän koirat vain pikaisella pissillä nurkan takana. Asfaltti on polttavan kuuma, joten lenkille on turha lähteä.

Iltalenkkiaika on noin yhdeksän aikaan. Aurinko laskee tällä hetkellä puoli kymmenen, joten siihen aikaan on mainio aika lenkkeillä. Paitsi jos sattuu afrikantuulet, voi senkin unohtaa. Silloin lenkki yksinkertaisesti jää väliin ja hengaamme vain ulkona. Täällä eletään enemmän sään armoilla. Talvella ehtii sitten taas lenkkeillä vaikka joka päivä!

Kuten jo sanoinkin aikataulu on suurin asia koko selviämisessä. Toinen asia on se, ettei koirat juurikaan lähde mihinkään autoreissulle mukaan. Täällä ei pysty edes varjossa tai parkkihallissa pitämään koiria autossa. Ja kaupungilla on liian kuuma. Eli autolla tehdään vain pakolliset reissut ja toki hauskat uimareissut!

Ja mitä sitten kotona. Ilmastointia olen käyttänyt ainostaan afrikantuulten aikoina, jolloin sisällä on piemeällä vielä yli +29 astetta. Silloin viilennän asunnon ennen nukkumaan menoa. Tosin lämpötila nousee hetkessä takaisin, koska seinät ovat niin lämpimät. Onneksi täällä on marmorilattiat ja kumpikin koirani on sammakkomallia. Masun lämmitys toimii helposti.

Terassilla

Tässä erään iltalenkin jälkeen masuviilennys menossa.

Olen kokeillut myös kylmiä pyyhkeitä, mutta ne eivät oikein vielä ole saanut suurta kannatusta. Suomessa on ollut myytävänä viilennystakkeja ja hyvällä tsägällä löytyessään sellaisen ovat mahdollisesti matkustamassa tänne loppukesästä.

Viljapyyhe

Vähän on sellainen tunnelma, että mitä hemmettiä…

Mutta koirien kasteleminen on hyvä keino huippuhelteessä. Kastelen koirat siis puutarhaletkulla parvekkeella. Ehkäpä tykkäävät siitä, eivät ainakaan karkuun juokse vaan nätisti seisovat rivissä.

Märkäkoira

Afrikkakuuman aikaan märkäkoira vielä sammakkona, täydellinen viilennys!

Jotkuthan leikkaavat kultaisen noutajan turkin lyhyeksi. Itse en sitä lähde tekemään paristakin syystä. Ensinnäkin, olen ottanut pitkäkarvaisen koiran. Toiseksi pelkään, että karvan laatu heikkenee ja pehmenee. Kolmanneksi tällä turkillä pärjää kyllä, kun tekee kaikkea edellä olevia muutoksia. Itse joutuu vaan tietyistä asioista tinkimään, tiedän, koiran ehdoilla! Ja itseasiassa, välillä ihmettelen, että turkki ei tunnut kovinkaan kuumalta, joten jonkin verran uskon siihen, että turkki myös osaksi suojaa kuumuudelta, ainakin palamiselta!

Yöllä meillä on ovet auki tai kiinni riippuen ilmasta. Asunnossani saa mukavan läpivedon ja käytän sitä hyödyksi niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi makuuhuoneen katossa on nykyään tuuletin, joka hiljaisesti viilentää oikein mukavasti. Koiratkin näyttävät nauttivan siitä.

Vilja on keksinyt myös ulkonanukkumisen ihan viikon sisällä. Tyyppi ei suostu tulemaan sisälle ja mikäs siinä. Jätän vain kultaisennoutajan menevän kolosen ikkunasäleiden väliin ja tyyppi pääsee puhjahtamaan sisälle, jos haluaa. Tosin, viettää mieluummin yöt parvekkeella. Paitsi jos sisällä on kylmempi kuin ulkona!

Yönukkuja

Parvekenukkuja

Koirat selviävät siis täällä erinomaisesti. Viljalla on selkeästi kuumempi kuin Maissilla. Ero varmasti on turkissa, mutta myös siinä, että se on elämässään tottunut viileämpiin olosuhteisiin. Maissia ei taas pieni lämpö haittaa yhtään. Tämä nyt +28 oleva lämpötila on ihan normaali eikä vaadi itseasiassa kummallekaan koiralle erikoistoimenpiteitä. Täällä vaan nautitaan!

 

Roman Spa ihmisille

Paluumatkallamme Tarifalta saimme päähänpiston juuri oikealla kohdalla moottoritietä. Mennään roomalaiseen kylpylään!! Siis siihen, josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Kartturi pisti navigaattorin päälle, ja yhdessä mun sisäisen hyväksi koetun navigaattorin kanssa pääsimme loistavasti perille. Edelleenkään kylttejä ei ole, joten paikka pitää vaan tietää.

Viimeksi olen käynyt siellä syyskuussa, jolloin muita ihmisiä ei paikalla näkynyt. Vilja sai silloin olla vapaana ja tutustua paikkaa. Nyt kesäaikaan yllätykseksi paikka onkin sellainen, johon espanjalaiset tulevat rantatelttoineen viettämään päivää.

Koirat pääsivät ensimmäisenä pulahtamaan ja vilvoittelemaan veteen. Vesi oli nyt eri väristä kuin loppukesästä. Lieneekö syynä veden määrä vai se, että sitä enemmän pyöritetään ihmisten siinä pulikoidessa.

Rohkeimmat menivät uimaan altaaseen, joka on kiven sisällä. Jätin sen ahtaanpaikankammoisena väliin. Mutta kun mentiin puron tai joen matalaan kohtaan, oli pakko jo vaihtaa bikinit päälle. Löysimme sieltä saven, jota ihmiset levittivät iholleen. Ja me myös! Levitimme saven ihollemme ja ja voi vitsi, miten käsien iho pehmeni jo savea levitettäessä. Kun savi oli levitetty, annoimme sen kuivua.

Savinaama

Levittelyvaihe menossa, saven kuivuessa hymyily oli jo vaikeampaa

Tällä aikaa koirat leikkivät vedessä. Tai siis koira, Maissi. Maissi löysi “samanikäistään” seuraa ja viihtyi vedessä niin hyvin, että tuskin olisi heti huomannut, jos olisimme hävinneet paikalta. Vilja taas silmän välttäessä löytyi yhdestä espanjalaisten leiristä tassut pöydällä ja pää kassissa, komentaessa tuli sieltä sämpylä suussa pois. Joder…

Lapset ja Maissi

Maissi ja ystävät

Taas espanjalaiset, miten ihania ne ovat! Ketään ei haitannut, että koirat olivat samassa lätäkössä ihmisten kanssa. Se, että koira käy vieraiden kassilla varastamassa leipää, aiheutti vaan naurua. Jaksan aina ilostua siitä, miten mukavasti espanlaisten keskuuteen mahtuu erilaista elämää.

Kun savet oli pesty pois, suuntasimme kuivatellen kohti autoa.

Cueva del Gato ja espanjalainen kyltitys

Muutama viikko sitten kävimme täällä vierailevan ystäväni kanssa pienellä retkellä Rondan ympäristössä. Yksi kohteemme oli Cueva del Gato eli kissan luola, noin 15 kilometriä Rondasta. Kuulin naapuriltani, että siellä kannattaa käydä. Luola sijaitsee lähellä Benaojánin kylää, johon suunnistimme. Tarkempia ohjeita ei ollut, koska sinne on sitten lopulta kyltit.

Olimme jo hieman retkeilleet, joten nälkä kurni vatsassa. Suuntasimme ensin meille vinkattuun ravintolaan, joka oli ihan päätien varressa. Paikka näytti tyhjältä vaikka telkkari oli päällä. Pihalla oli myös kyltti Open – Abierto. Vahtikoirana oleva iso espanjan mastiffi nosti päätään, kun melkein astuin sen kuonolle, ja kävi takaisin nukkumaan. Eli paikka oli kiinni.

Benaojánin kylä oli aivan vieressä, joten ajoimme sinne. Ei yhtään ravintolaa. Häh. Ehkä olivat jossain toisella kulmalla kuin pääkadulla. Suuntasimme takaisin pois kylästä ja ajoimme rautatieasemaa kohden koska siellä näytti olevan ihmisiä. Samalla näimme kyltin Cueva del Gato, joka oli lähellä rautatieasemaa. Auto parkkiin ja kävelimme kohti ensimmäistä kivannäköistä ravintolaa. Pääruan hinta 25 euroa, joka on ihan mahdoton täällä. Eli ei. Toinen ravintola oli sisältä täynnä ja kun kysyin tarjoillaanko ulos, ei. Sisälle ei mahtunut eikä varsinkaan koirien kanssa. Olisi ollut kiukkupähkinöille käyttöä.

Kyltti näytti, että luolalle on vain 180 metriä. Päätimme, että sinnittelemme sen vaikka on miten nälkä, kun sinne asti pääsimme. Kävelimme tuon matkan ja kyltti oli siinä kohden ilman mitään matkamääreitä. Ja alueella ei näkynyt minkään moista vuorta, jossa voisi olla luola.

Turhautuneena ilman kiukkupähkinöitä päätimme lähteä ajamaan päätielle. Josko siinä olisi joku ravintola auki. Oli. Venta de Cueva del Gato oli paikan nimi. Saa ruokaa ja sai syödä ulkona. Söimme 17 eurolla alkuruoat, pääruoat, kahvit, jaoimme jälkkärin ja joimme oluen ja tinto de veranon. Jostain syystä avasin pöydässä Google Mapsin ja hmmmm…se näyttää, että kyseinen luola olisi ihan vieressä. Kysyin tarjoilijalta ja kyllä, 150 metrin päässä on parkkipaikka ja luola siinä ihan vieressä.

Näin oli. Vieläkään tähän päivään mennessä en ymmärrä kylttejä rautatiasemalla, joka oli about 3 km päässä luolasta. Miksi ihmeessä siinä luki 180 metriä. En ymmärrä, mutta espanjan logiikka on välillä mielenkiintoista. Ja Google Map näyttää ravintolan sijainnin väärin, se on juuri toisella puolella luolan parkkipaikkaa. No on se onneksi muutaman sadan metrin säteellä ihan oikein.

Pääsimme siis lopulta luolalle ja kuvat kertokoot siitä loput.

Maissi

Otukset pääsivät pulikoimaan ihanaan makeaan veteen. Maissi on todellakin vettä rakastava noutaja

Maissi toinen

Alue oli ihanan vehreä ja on sitä varmaan kesähelteidenkin aikaa. Vettä riittää tässä paikassa.koirat vedessä

Tämä luolan suu on 4 km pitkän luolan alajuoksu. Yläjuoksulla on myös nähtävyyspaikka, ja ymmärsin, että siltä järjestetään retkiä myös luolan sisälle. Muuten sinne ei pääse. Vettä liikuu välillä hyvinkin runsaasti. putous

Luolasta vesi valuu alas putouksesta kunnon kohinalla.Luola

Luolan suuaukko. Voisin kuvitella saavani ahtaanpaikankammon tuolla luolassa, jos joutuisin 4 km läpi kulkemaan.alas

Vesi oli ihana sinistä ja niin raikkaan näköistä. 

Koiranäytelmää Granadassa

Viikonloppuna kävimme Maissin kanssa koiranäyttelyssä Granadassa. Maissi esiintyi ensimmäistä kertaa junioriluokassa.

Täällähän tosiaan luettelot osallistujista julkaistaan etukäteen. Tällä kertaa luetteloa lukiessa tiesin jo, että jaahas, ei tulla voittamaan meidän luokkaan. Luokassa oli tasan kaksi koiraa ja tämä toinen koira oli puoli vuotta vanhempi kuin Maissi. Ja hyvin arvattu, tuomari sanoi tietenkin Maissia vielä pentumaiseksi vaikka tykkäsikin kovasti. Kehittyneempi voittaa aina.

Mutta saimme laatuarvostelussa erinoamisen, mikä on paras mahdollinen. Espanjassa jaetaan juniorisertejä ja luokan voittaja sai sen. Junioriserteillä tullaan juniorivalioksi. Niitä pitää saada kolme kolmelta eri tuomarilta. Jos toiseksi tullut saa laatuarvosteluksi erinomaisen, sille myönnetään varaserti. Me saimme siis sen sitten. Siitä nyt ei niin sanottua muuta iloa ole 🙂

Edellisellä kerralla Maissi esiintyi niin täydellisesti, että jotenkin luotin siihen, että lahjattomat harjoittelee. Justiinsa joo. Pahin esiintyminen ikinä! Ensinnäkin en tajunnut, että Maissi on liikenteessä ensimmäistä kertaa ilman Viljaa. Hui kamala, että oli jännää! Ja sen vuoksi muut koirat olivat kiinnostavampia. Siis ensimmäistä kertaa törmäsin noutajaan, joka ei pysty syömään, kun jännittää niin paljon. Siis edes nakkia!! No oltiin hieman pulassa. Lähinnän ympyrän juokseminen toisen perässä oli niiiiin noloa. Kaveri kääntää keskelle ympyrää, ettei varmasti tuomari nähnyt liikkeen liikettä. Ja meidän tuurilla oli tuomari, joka seisotti kerran. Kolme sekuntia, etten edes ehtinyt saada koiraa seisomaan. Ja sitten vaan liikuttiin.

LUPAAMME harjoitella seuraavaa kertaa varten enemmän. Ja en varmasti anna ruokaa ennen näyttelyä, että nakki kiinnostaa.

kultainennoutaja

Tässä kohden tuomari naureskeli karvapilveä, joka Maissista irtosi. Nättihän tuo Maissi on ❤ 

Ja meanwhile in La Cala de Mijas, Vilja nautti päivästä naapurien kanssa rannalla.