Meidän Koira

Me päästiin lehteen! Entinen kollegani kyseli minulta, suostuisinko haastatteluun siitä, miten koirien kanssa asutaan ulkomailla. No tottakai 🙂 Kiva juttu siitä tulikin. Juttu löytyy nyt kesäkuun Meidän Koira numerosta.

Advertisements

San Juan

Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään juhannusta, täällä vietetään San Juania. Suomessa juhannus on keksikesän juhla, täällä San Juan vastaavasti kesän aloitus. Kevät muuttuu kesäksi vasta 21.6. eli vasta ihanalla kesän alkutaipaleella ollaan.

Tästä se kesä vasta lähtee kuumenemaan.

San Juania vietetään hieman eri tavoin eri osaa maassa ja maissa. Monet latinomaat juhlivat samaan juhlaa. Jossain kokoilla on isompi arvo, esimerkiksi tehdään hahmoja oljesta (tms.) jotka poltetaan keskiyöllä.

San Juania vietetään paikalliseen tapaan myöhään. Ihmiset kerääntyvät rannalle kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Perheet, nuoret, aikuiset, mummot ja papat. Paikalliset tuovat mukanaan koko kattauksen pöytiä, tuoleja ja jopa katoksia. Rannalla grillataan, napostellaan ja nautitaan cavaa.

Osa tekee kokkoja ja osa pienempiä tulia. Tasan keskiyöllä kuuluu kävellä mereen takaperin saadakseen hyvää onnea. Vesi oli vielä niin kylmää, että harva sinne uskalsi, mutta suurin osa käveli kyllä mereen nilkkojaan myöten. Samalla lähetetään ilmaan tulilyhtyjä, jotka nousevat korkealle ilmavirran mukana.

Itse olimme Benalmádenassa katsomassa menoa pienellä porukalla. Meillä oli mukana filtti, mansikoita, kirsikoita, keksejä ja cavaa.

Ystäväni tarvitsi hyvää onnea ja teki taian. Ja itseasiassa, se tuntuu toimineen! Toivotaan, että toimii loppuun asti ❤ Taika meni niin, että otetaan lasipurkki, joka täytetään merivedellä. Sinne laitetaan erilaisia koruja ja amuletteja. Veteen lisätään vielä merisuolaa ja purkki asetetaan kuunvaloon.

Juhla huipentui ilotulitukseen, joka alkoi yhdeltä yöllä. Meidän kohdalla oli mukana musiikkishow. Ilotulitus keski 15 minuuttia ja oli varmasti upein mitä olen koskaan nähnyt! Samaan aikaan taivaalla oli ehkä kahdeksan suurta rakettia! Upea!

Mitää örveltämistä täällä ei näkynyt vielä yhden jälkeen, eikä täällä se nyt yleensäkään ole tapana. Paljon ihmisiä poistuin yhden jälkeen, kuten itsekin ja moni autolla. Osa viettää yön rannalla ja herää sieltä aamulla 🙂

Tästä se kesä alkaa ❤

Kun sisäilman lämpö +18 tuntuu jo kivalta

Just niin, enpä muista milloin noin lämmintä olisi taas ollut ilman toimenpiteitä.

Meillä on taas talvi päällä. Me kuljetaan täällä toppatakeissa ja useammalla koiranulkoiluttajalla on pipo päässä. Vannon, ettei kysymys ole pelkästään tottumisesta. Täällä on kylmä!

Toki osaksi kesällä tottuu lämpimään ja kun sitten syksyllä alkaa viilentyä, tekee mieli pukea päälle heti jo enemmän. Syytän tosin ilman kosteutta, joka tekee ilmasta oikeasti kylmän.

Mutta mistä tietää, että Espanjassa on oikesti kylmä:

  • Kyllähän ulkoilman kestää, sinnehän nyt voi pukeutua ja huono ilmahan on vain pukeutumiskysymys. Koiraihmisenä omistan tosi hyviä ulkoiluvaatteita, jotka pitää sekä veden että tuulen ulkopuolella. No kyllä! Mutta entäs sitten sisällä? Kun sisäilma on nyt ilman lämmitystä +15 astetta? Päällä on jo nyt legginsit, verkkarit, polveen asti olevat villasukat, pitkähihainen paita, 100% merinovillapaita sekä huivi. Ja huopatöppöset. Palelee. Mitä vielä lisäisin?
  • No joo, sen lämmityksen. Kun laittaa tuon keskusilmasysteemin päälle, se puhaltaa ensin täysin kylmää ilmaa. Sitähän tässä kaipaakin. Jatkossa se puhaltaa makuuhuoneeseen, vierashuoneeseen sekä olohuoneen osaan, jossa ei oleskella – keittiön ja olohuoneen väliin. Siihen mennessä, kun ilma ehtii pari metriä siitä sivuun, se on jo viilentynyt.
  • Kaasukamiina. No se on kyllä käytössä, mutta sitä ei uskalla jättää yksin, joten sytytän sen vasta, kun iltakoiralenkki on tehty. Kaipa sitä nyt voisi useamman kerran päivässä sytyttää ja sammuttaa. No, tämän pelastaa se, että voi viettää aikaa toimistolla ja käyttää sen kallista sähköä lämmittelyyn.
  • Kamiinan ollessa päällä, asteet nousevat lähes villeihin 17 ja risat lukemiin.
  • Ovet ovat täyttä sylttyä täällä. Tiivistyksestä ei ole pahemmin apua ja sillä keinolla saattaa tiivistää itsensä ulos asunnosta. Tämän talven superedistys on ollut hankkia paksu verho oven sisäpuolelle, joka estää viiman tulemasta sisälle. Auttaa muuten ihan älyttömästi!
  • Yöllä nukkuu tosi hyvin. Päällä on pitkät pöksyt, villasukat, pitkähihainen paita, 100% villainen kietaisupaita, villainen neule, Ikean paksuin täkki sekä viltti. Nukkuu tosi makoisasti.
  • Onneksi mulla on äiti, joka on opettanut villavaatteiden käytön. Ilman sitä kuolisin. Ihmettelen, miten ihmiset vaan jaksavat pukeutua puuvillaan ja tekokuituihin ja sittenkin valittavat kylmyydestä. Kuolisin. Ainoa vaan, että tästä maasta ei villaa niin helposti löydy. Lampaita kyllä, pöllisinkö pari?
  • Aamut ovat pahimpia. Kun pitää nousta tuon yövaate-täkki-rykelmän alta. Dödö on tosi kylmä, ihan kamalaa pistää sitä kainaloon. Miten sen voisi lämmittää? Toinen asia on vaatteet. Ne ovat kylmiä! Ihan kuin olisit unohtanut ne ulos yöksi ja sitten pitää pistää ne päälle. Onneks mun asunto ei ole kostea, ihan tämä peruskylmyys riittää. Mä puhaltelen rintsikat lämpimiksi.
  • Mä aloin joogata tuossa muutama viikko sitten joka ilta. Pakko oli jättää tauolle suurimmat säätämiset. Lattia on niin kylmä, että siitä saa varmasti jonkun taudin, jos siinä viettää iltaa eri asennoissa. Seuraava pidempi sessio saa odottaa pari viikkoa. Sitä ennen pelkkää niskajoogaa sohvalla.
  • Pääsin myös kivasti lounassalaatin makuun. Mutta kun on näin kylmä, kroppa huutaa hiilaria ja lämmintä pastaa. Annettava periksi ja salaattia taas, kun helpottaa.
  • Ruokaa on kiva laittaa, kun hellan levyt lämmittävät.
  • Suihkuun menoa varten on sähkölämmitin, joten se on ihan jees. Kun riisuu kylppärissä ja hakee vaihtovaatteet sinne. Eikä erehdyksessä kosketa jääkylmää seinää.
  • Koirilla on hyvät karvat.
  • Päässä pyörii villi ajatus, että pitäisikö joku talvi tulla pariksi viikoksi lämmittelemään Suomeen.

Mutta nyt tästä pitäisi siis lähteä ulos koiralauman kanssa. Kylmä pohjoistuuli houkuttaakin kovasti, kun nyt jo sormet ja varpaat jäässä. Aurinko onneksi paistaa. Mutta ulkona siis ihan hyvä, kun koirien kanssa kävelee. Varsinkin ensimmäisten satojen metrien jälkeen, kun sulaminen alkaa. Mutta entä sitten, kun tulee taas sisälle? Ikijää odottaa.

Maissikin tietää, että kamiina on ihana!

CaballoSpain “behind the scenes”

Minulla on ystäväni Hannan kanssa hevosalan yritys. Järjestämme ratsastuslomia tänne Aurinkorannikolle CaballoSpain yrityksen alla. Järjestämme ratsastuksia eri yhteistyötallien kanssa riippuen asiakkaiden toiveista ja tasoista, hoidamme kuljetukset majoituspaikasta tallille ja takaisin, tulkkaamme tarpeen vaatiessa ja teemme lounaan, joka nautitaan ratsastuksen jälkeen. Eli hemmotteluratsastusta 🙂

Mutta mitä tämä työ oikein on? Nauttia ratsastuksesta ja hevosista, ihanista ihmisistä ja auringosta. Juuri niin, hyvin arvattu. Mutta siihen kuuluu paljon muutakin.

Koskaan emme jätä asiakkaita itsekseen tallille, toki välillä asiakkaat menevät maastoon ilman meitä ja sillä aikaa hoidetaan asioita. Mutta välillä pääsemme itsekin mukaan ratsaille, kun asiakkaat joko kaipaavat tulkkausasioita tai ovat matkassa yksin. Silloin voimme lähteä juttuseuraksi 🙂

Ei hullumpi toimisto

Ratsastustuntien aikana odottelemme, tulkkaamme, seurustelemme mahdollisesti muiden perheenjäsenten kanssa, teemme toimistohommia tai suunnittelemme jo seuraavia käänteitä.

Krista Kotokorven tallilla pyöritettiin kahta tuntia saman aikaisesti

Antonio Serranon tallilla odottelemassa tunnin alkua

Toimisto viritettynä tallin pöydälle

Tosiaan teemme kaikki ruoat asiakkaille itse. Hieman valhe, ostamme vain yhtä tuotetta valmiina: Carrefourin porkkanakakkua, joka maistuu ihan itsetehdylle. Pyrimme tekemään raikkaita ruokia, jotka käyvät kaikille. Kesällä varsinkin on niin kuuma, että se aiheuttaa lisämietintää ruokien kanssa, jotta mikään pääse lämpiämään liiaksi. Lisäksi autoissa kulkee aina iso vesivarasto.

Päädyimme tarjoamaan lounaan, koska varsinkin kesällä lämpöjen noustessa yli 30 asteeseen, energiat häviävät ihmisestä hetkessä. Siksi tuputamme ruoan heti ratsastuksen jälkeen, jottei loppu lomapäivä mene pilalle väsymyksen takia. Kaikki ovatkin olleet tyytyväisiä ja positiivisesti yllättyneitä tästä lisäpalvelusta 🙂

Tässä wraptehdas, jossa valmistui 16 wrapiä: hummus, couscous kasviksilla, halloumijuustoa sekä rucolaa.

Valmiit wrapit lähtemässä asiakkaille

Hedelmäsalaattia kauden hedelmistä

Cazpacho-pastaa pakattuna asiakkaille

Lounas syödään tallilla ja käydään samalla läpi, miten tunnit menivät. Kiva hetki istahtaa alas ja rupatella

Ilmat suosivat tätä työtä suurimman osan vuodesta. Paitsi joskus käy näin:

Kyseinen päivä sattui kiireisimmälle viikollemme, Suomen syyslomaviikolle, jolloin teimme muutenkin ympäripyöreää päivää lasten ja koirien ollessa hoidossa. Yhtäkkiä viikossa oli katastrofipäivä: kaatosade. Maneeseja täällä ei kovin harrasteta, vettä tulee kuin esterin hanurista, osat kentistä kastuvat liikaa ja osille talleista ei pääse pahimmassa tapauksessa edes perille. Silloin käy viestit kuumina. Siirretään ratsastuksia mahdollisuuksien mukaan seuraaville päiville, mutta pahimmassa tapauksessa perutaan. Jos sade ei ole aivan ämpärimuotoinen, jotkut tallit myös järjestävät tunnit, jos rohkea asiakas vaan haluaa.

Lits läts märkää, heppanen ei edes pelännyt suurta vihreää sateenvarjoa, jonka alta opettaja ja tulkkaaja huutelimme ohjeita

Asiakas, joka ei ole tehty sokerista

Autot ovat tärkeä osa palveluamme, välillä niitä jopa ehditään pestä. Muutenkin kiireviikkoina auton toimivuus on ihan ehdoton. Tällaisina viikkoina ehdimme tavata Hannan kanssa liikenneympyröissä, jossa siirrämme lähinnä ruokia toisesta autosta toiseen. Tällaiset kiireviikot vievät mehut, mutta ovat superantoisia. Niitä meille lisää!

 

“Harjoittelijapoika” avustamassa autonpesussa

Muuten heppahomma on toimistotyötä. Järjestämme ratsastuksia, olemme yhteydessä asiakkaisiin ja talleihin, joskus myös majoituspaikkoihin. Organisoimme ajankäyttöämme, buukkamme lasten- ja koirienhoitajia. Käymme kaupassa ja suunnittelemme reseptejä lounaita varten, teemme sisältöä sosiaaliseen mediaan, markkinoimme ja mainostamme. Mutta tämä on ihanaa, ihahahaa!

Haluamme kasvattaa vielä suomalaista asiakaskuntaamme, mutta pian alamme myös markkinoida palveluitamme muihin maihin. On se ihanaa, kun saa tehdä tällaista työtä ja ihan itselleen. Ja ihan huipputyypin kanssa ❤

Hanna

Ja minä, kumpikin edustusasuissa 

Sellainen on siis CaballoSpain. Itse teen myös muita hommia, joten tämä on ihan huippu tasapaino digitaaliselle hommalle, jossa kaikki työ tapahtuu tietokoneella. Toivottavasti saamme jatkaa tätä pitkään ja onnistumme kasvattamaan bisnestämme pikkuhiljaa suuremmaksi. Siinä meille tavoitetta tälle vuodelle!

Käy tsekkaamassa sivumme ja tykkää meistä Facebookissa.

Punkki se oli eikä lämpöhalvaus

Kirjoittelin viimeksi lämpöhalvauksesta ja lupasin, että positiivisempaa juttua seuraavalla kerralla. No, aina ei mene niin kuin toivoo.

Vilja näytti toipuvan fyysisesti sunnuntain kuumeesta ja toiveet oli, että homma menee ohi. Perjantaina tarkastuksessa eläinlääkäri oli todella huolestunut edelleen liian vaaleista ikenistä. Otimme röntgenkuvan, jossa hänen mielestään näkyi suurentunut sydän. Saimme lähetteen cardiologille toiseen sairaalaan ultraääneen, koska ultraava lääkäri meidän omalla asemalla oli lomalla.

Saimme maanantaiaamuksi ajan ja Viljan kanssa siellä odoteltiin. Sairaalassa koira jää sinne ja ihmiset vapautetaan tutkimusten ajaksi. Ihan hyvä, ettei suoraan siellä ole stressaamassa koiraa. Koiraparka ei kuitenkaan ymmärrä mitä tapahtuu. Varsinkin Vilja marssii kenen tahansa perässä mihin tahansa. Saapahan paljon huomiota.

Potilas kaulurinsa kanssa. Siitä hän ei ole millässäkään vaan riuhtaisee itsensä irti, jos jää kiinni. Hajoavat esineet tarpeeksi ylös!

Tarkoituksena oli siis löytää syy vaaleille ikenille. Se on yleensä merkki jostain vakavasta. Ensin ultrattiin sydän, mistä ei lopulta löytynyt mitään ongelmaa. Sydän on vähän suuri, mutta niin noutajilla tuppaa kuulemma olemaan. Seuraavaksi ultrattiin vatsa, ettei siellä ole mitään suurta kasvainta joka vuotaa ja saa ikenet vaaleaksi. Verikokeet näyttivät, että Viljalla on paha anemia. Se lopulta selitti ikenet. Se, mistä anemia johtui, ei sitten ollut hajuakaan. Vuotava kasvain oli jo suljettu pois ja siihen taas ei viitanneet muut oireet.

Iltapäivällä selvisi, että anemian aiheuttaja ei ole yleisimmät punkkitaudit kuten borreliosis, jotka myöskin aiheuttavat anemiaa. Nämä testit tulivat nopeasti. Verta oli otettu sen verran, että tarvittaessa tehdään lisää tutkimuksia. Verestä lähti pidempään tutkimukseen viisi sairautta, seuraavaksi yleisimmät eli hieman harvinaisemmat. Hintaa kokeille oli 100 € / tauti. Saatiin onneksi 50% alennus…argh…ongenkoukku-tautikoira alkaa tulla aika kalliiksi…

Kaikki olimme huolissamme potilas Peltosesta

Samalla jo Viljalla annettiin vahva antibioottikuuri, koska jostain taudista oli vahva epäilys. Antibiootit alkoikin puremaan jo heti seuraavana päivänä. Koira oli virkeämpi päivä päivältä. Keskiviikkoa oli tarkastus, missä nähtiin, että veriarvot olivat edelleen alhaalla, mutta koira oli paremmassa kunnossa. Jäätiin seuraamaan ja seurattiin maanantaille eli tälle päivälle asti.

Aamulla oli siis tarkastus ja saimme heti kuulla, että syy on löytynyt. Anaplasmoosi. Punkin aiheuttama tauti. Antibiootit siis toimivat ihan syystä 🙂 Olin niin tyytyväinen, että syy löytyi. Eläinlääkäri ja vielä meidän oma lääkäri oli löydystä tyytyväisiä, koska tuo nyt on parhaimpia, mitä voi löytää, jos jotain ongelmaa on. Häviää neljän viikon antibioottikuurilla. Punasoluarvot olivat vieläkin alle normaalin, joten lisäsimme kortisoonia ja rautaa lääkkeisiin. Niillä autetaan kroppaa toipumaan.

Muuten Vilja voi jo kohtuullisen normaalisti. Jaksaa jo leikkiä ja juosta välillä. Kyllä täytyy sanoa, että oli viikon mittainen huoli. Eläinlääkärissä oli viime viikolla sattumalta toinen kultainennoutaja, 3-vuotias, jolla oli myös paha anemia ja tänään kuulin, että 1500€ tehty tutkimuksia eikä syytä ole löytynyt 😦 Täytyy siis olla kiitollinen, että me selvisimme tässä vaiheessa pienellä. Vielä käymme seurannassa, mutta kaiken pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin eteenpäin.

Koko arsenaali käytössä

Tänä vuonna olen nähnyt kaksi kävelevää punkkia turkissa enkä yhtään kiinni olevaa. Jotain huonoa tuuria on siis ollut matkassa jälleen kerran.

Tähän päälle Vilja sai vielä ensimmäisen hotspotin, joka voi hyvin olla myös oire matalasta immuunista pirun bakteerin takia. Kuumekin taisi olla ensioire, sattui vaan todella kuumaan päivään. Mutta pikkuhiljaa täällä tullaan kuntoon 🙂

Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Hiekka voi tappaa koiran

Tiedätkö sen hetken, kun on jotenkin tosi täydellistä ja ihanaa. Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Esimerkiksi näkee koiran suusta tulevan kalastussiiman. Miten sitä sekunnissa muuttuu kaikki sen hetken suunnitelmat.

Rantalenkin loppumetreillä tämä kävi meille. Yhtäkkiä Vilja suusta todellakin tuli ulos siimaa ja heti sen tietää, että nyt ei ole hyvä. Vaikka koko ajan tuijotan ja tuijotan koiraa, mutta sinä sekuntina kun en, se ehtii jotain niellä.

Vilja yritti tassuilla repiä itse siimaa ja siinä rannalla todettiin, että se on jossain syvemmällä kuin suussa. Siitä sitten kävelimme autolle pitäen siiman lopusta kiinni, ettei se niele sitä loppua. Itse menin takapenkille pitämään ja rauhoittamaan Viljaa. Maissi käyttäytyi niin upeasti ja tiesi, että nyt tapahtuu jotain epätavallista.

Ajoimme suoraan Animal Bluecare 24h eläinsairaalaan, joka oli 1o minuutin ajomatkan päässä. Se on aina auki ja sinne voi vaan mennä hätätapauksessa. Ihanaa, että on tuollainen paikka, kun on hätä!

animal-bluecare-24

Illan hämärässä odoteltiin, mitä röntgen meille kertoo.

Hiekkainen ja märkä Vilja päätyi röntgeniin. Ottivat yhteensä neljä kuvaa, jotta pääsivät ongelmien luokse. Suolessa näkyi koukku, mutta näkyi myös vielä pahempaa. Vatsassa oli paljon hiekkaa! Täällä puhutaan paljon, mikä on vaarallista koirille: käärmeet, sammakot, katepillarit, ongenkoukut yms. mutta hiekasta en ole aiemmin kuullut. Syöty hiekka, joka päätyy lähinnä jonkun muun mukana vatsaan ei tulekaan ulos, miten voisi kuvitella. Se kertyy vatsaan, kovettuu kiveksi ja tukkii suolen ja mahdollisesti rikkoo koko vatsan. On siis erittäin salakavala ja vaarallinen juttu. Tämäkin hiekka ei ollut syöty samana päivänä vaan kertynyt sinne pidemmän aikaa. Tyypillä on huono tapa napsia suuhunsa vähän kaikkea.

Vilja jäi yöksi sairaalaan. Ensimmäisenä tehtiin tähystys, jossa koukku otetaan pois. Sain puhelun puolen yhdentoista aikaan illalla, että koukku on poistettu ja operaatio meni hyvin. Koukku oli lopulta helpommassa paikassa, kuin mitä olivat pelänneet. Sen jälkeen aloitettiin tiputuslääke, joka pehmentää hiekan, että se pääsee kulkeutumaan pois. Sovittiin, että soittavat aamulla kymmenen aikaan ja katsotaan mikä tilanne. Tuota hiekan pehmennyshoitoa tehdään yleensä 12-48 tuntia ja koira on tietenkin sen ajan sairaalassa.

Puhelu tuli puoli yhdeltä aamulla, että kaikki on hyvin ja Vilja pääsee kotiin! Hiekka oli siis pehmennyt nopeasti ja tyyppi on kunnossa! Lähdin hakemaan Viljan pois sairaalasta, joka onneksi on 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

odotusaula

Hieno paikka odotushuoneellatiski

Ihan uusi, siisti ja osaava sairaala

Sieltä se juoksi sitten suoraan syliin ❤

Sairaala on niin hieno paikka. Se on todella uusi ja heillä on kaikki mahdolliset uudet hoitovälineet ja myös veripankki koirille. Pystyi todellakin luottamaan, että koira on hyvässä hoitoa. Viljaa hoiti kirurgi ja anestesialääkäri. Lopulta vielä tänään halusivat palauttaa rahaa, koska olivat laskuttaneet liikaa, koska toimenpide oli lopulta hieman helpompi. Kallista lystiä, mutta veikkaan, että Suomessa kuitenkin ainakin 1/3 enemmän. Suosittelen kyllä paikkaa hätätapauksessa ja miksi ei muutenkin. Se sijaitsee hyvällä ja helpolla paikalla, varsinkin kun on kiire.

Mutta nyt koiralainen nukkuu omassa sängyssään ja lepää. Saa elää normaalia elämää ja syö vaan vatsansuojalääkettä, että vatsa saa toipua rauhassa.

Huh, mikä ilta, yö ja aamu. Selvittiin isolla säikähdyksellä. Ja onneksi on ystävät, jotka elävät mukana ihan myös Suomesta asti ❤

Jatkossa kumpikin koira tulee käyttämään kuonokoppaa rannalla.

koukku

Tällainen aarre sieltä löytyi, mukana palanen mustekalaa.

Tiedättekö, että työnteko on kivaa

Aurinko paistaa ja saadaan olla hevostallilla, jossa taustalla voi Amelia-leffasta tuttu biisi. Kukat alkavat pikkuhiljaa tuoda kevään tullessaan. Terrierit juoksevat pallon perässä. Nauretaan ja rapsutellaan hevosia.

Ja sitten tajutaan, että ollaan töissä. Pidetään palaveria ja otetaan kuvia. Silloin sitä tajuaa, että voisihan sitä niin sanotusti paskemminkin olla asiat.

Ja, että mitä töitä. No siitä varmana lähipäivinä enemmän! Stay tuned!

ulkokentta talli-sisalta hevosen-laitto ale-1 hevoskumarrus

Casares – valkoinen kylä vuorilla

Jaahas, kuukausi on tässä kevyesti kadonnut. Mutta nyt taas on aineksia postauksiin.

Ystäväni oli viikon luonani kylässä ja pääsimme hieman retkeilemään uusiin paikkoihin. Joka vuosi kun ystävät tulevat kylään, mietin erilaisia tekemisiä. Ensimmäisen vuoden vakiopaikka oli Mijas Pueblo, tänä vuonna kaikki ovat syötetty tomaatti-kikherne-vuohenjuustokeitolla ja käytetty Puerto Banuksessa. Nyt on mielessä jo uusi päiväretki, joka vie ihaniin vuoristoihin ja maaseudulle.

Yksi tämän retken kohteista on Casares. Sitä on paljon kehuttu kauniiksi, jopa jossain lukee maailman kaunein valkoinen kylä. Pysähdyimme ensin kylän toiselle kukkulalle, josta internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy muutenkin paljon kuvia.

casares

Maisemat ovat todella upeat vaikka kylä sijaitsee vain 400 metrissä. Kirkkaalla ilmalla näkee Afrikkaan asti.

Saavuimme kylään hieman lounasajan loppumetreillä. Kylä oli hiljainen kuin huopatossutehdas. Auton sai parkkiin ilmaiseen parkkihalliin, josta pääsi hissillä nousemaan kylän korkeuteen. Korkeuserot ovat paikassa aika suuret ja mäet jyrkkiä.

Söimme lounaan juuri ennen kuin ravintola meni kiinni. Juttelin ravintolan omistajan kanssa ja hän kertoi, että aamulla oli kiireistä ja iltapäivästä viiden aikaan vilkastuu taas uudelleen. Illat ovat viileämpiä, joten silloin saa taas paikalliset olla rauhassa turisteilta. Suosittelen siis kylään menemistä joka aamusta tai sitten vasta alkuillasta.

casares-kuja

Kylä todellakin on valkoinen kylä, muut värisiä rakennuksia siellä ei ollut.

Lounaan jälkeen kipusimme linnakkeelle katselemaan maisemia. Kaikki muut nähtävyydet oli kiinni siihen aikaan päivästä. Saimme kulkea lähes kahdestaan, muutama muu siellä oli myös ihailemassa paikkoja, mutta todella, todella hiljaista siellä oli.

casares-ovi

Pienet kujat vaativat kapeat talot

Koska kylä tosiaan nukkyi täysin, emme saaneet edes kahvia mistään. Meillä oli hyvin aikaa ja kotiinpaluu ei vielä houkuttanut, joten lähdimme pienelle seikkailulle kohti toista kylää. Siitä sitten ihan oma tarinansa.

casares-jalkeen

Casares vielä toisesta suunnasta kuvattuna