Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Hiekka voi tappaa koiran

Tiedätkö sen hetken, kun on jotenkin tosi täydellistä ja ihanaa. Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Esimerkiksi näkee koiran suusta tulevan kalastussiiman. Miten sitä sekunnissa muuttuu kaikki sen hetken suunnitelmat.

Rantalenkin loppumetreillä tämä kävi meille. Yhtäkkiä Vilja suusta todellakin tuli ulos siimaa ja heti sen tietää, että nyt ei ole hyvä. Vaikka koko ajan tuijotan ja tuijotan koiraa, mutta sinä sekuntina kun en, se ehtii jotain niellä.

Vilja yritti tassuilla repiä itse siimaa ja siinä rannalla todettiin, että se on jossain syvemmällä kuin suussa. Siitä sitten kävelimme autolle pitäen siiman lopusta kiinni, ettei se niele sitä loppua. Itse menin takapenkille pitämään ja rauhoittamaan Viljaa. Maissi käyttäytyi niin upeasti ja tiesi, että nyt tapahtuu jotain epätavallista.

Ajoimme suoraan Animal Bluecare 24h eläinsairaalaan, joka oli 1o minuutin ajomatkan päässä. Se on aina auki ja sinne voi vaan mennä hätätapauksessa. Ihanaa, että on tuollainen paikka, kun on hätä!

animal-bluecare-24

Illan hämärässä odoteltiin, mitä röntgen meille kertoo.

Hiekkainen ja märkä Vilja päätyi röntgeniin. Ottivat yhteensä neljä kuvaa, jotta pääsivät ongelmien luokse. Suolessa näkyi koukku, mutta näkyi myös vielä pahempaa. Vatsassa oli paljon hiekkaa! Täällä puhutaan paljon, mikä on vaarallista koirille: käärmeet, sammakot, katepillarit, ongenkoukut yms. mutta hiekasta en ole aiemmin kuullut. Syöty hiekka, joka päätyy lähinnä jonkun muun mukana vatsaan ei tulekaan ulos, miten voisi kuvitella. Se kertyy vatsaan, kovettuu kiveksi ja tukkii suolen ja mahdollisesti rikkoo koko vatsan. On siis erittäin salakavala ja vaarallinen juttu. Tämäkin hiekka ei ollut syöty samana päivänä vaan kertynyt sinne pidemmän aikaa. Tyypillä on huono tapa napsia suuhunsa vähän kaikkea.

Vilja jäi yöksi sairaalaan. Ensimmäisenä tehtiin tähystys, jossa koukku otetaan pois. Sain puhelun puolen yhdentoista aikaan illalla, että koukku on poistettu ja operaatio meni hyvin. Koukku oli lopulta helpommassa paikassa, kuin mitä olivat pelänneet. Sen jälkeen aloitettiin tiputuslääke, joka pehmentää hiekan, että se pääsee kulkeutumaan pois. Sovittiin, että soittavat aamulla kymmenen aikaan ja katsotaan mikä tilanne. Tuota hiekan pehmennyshoitoa tehdään yleensä 12-48 tuntia ja koira on tietenkin sen ajan sairaalassa.

Puhelu tuli puoli yhdeltä aamulla, että kaikki on hyvin ja Vilja pääsee kotiin! Hiekka oli siis pehmennyt nopeasti ja tyyppi on kunnossa! Lähdin hakemaan Viljan pois sairaalasta, joka onneksi on 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

odotusaula

Hieno paikka odotushuoneellatiski

Ihan uusi, siisti ja osaava sairaala

Sieltä se juoksi sitten suoraan syliin ❤

Sairaala on niin hieno paikka. Se on todella uusi ja heillä on kaikki mahdolliset uudet hoitovälineet ja myös veripankki koirille. Pystyi todellakin luottamaan, että koira on hyvässä hoitoa. Viljaa hoiti kirurgi ja anestesialääkäri. Lopulta vielä tänään halusivat palauttaa rahaa, koska olivat laskuttaneet liikaa, koska toimenpide oli lopulta hieman helpompi. Kallista lystiä, mutta veikkaan, että Suomessa kuitenkin ainakin 1/3 enemmän. Suosittelen kyllä paikkaa hätätapauksessa ja miksi ei muutenkin. Se sijaitsee hyvällä ja helpolla paikalla, varsinkin kun on kiire.

Mutta nyt koiralainen nukkuu omassa sängyssään ja lepää. Saa elää normaalia elämää ja syö vaan vatsansuojalääkettä, että vatsa saa toipua rauhassa.

Huh, mikä ilta, yö ja aamu. Selvittiin isolla säikähdyksellä. Ja onneksi on ystävät, jotka elävät mukana ihan myös Suomesta asti ❤

Jatkossa kumpikin koira tulee käyttämään kuonokoppaa rannalla.

koukku

Tällainen aarre sieltä löytyi, mukana palanen mustekalaa.

Tiedättekö, että työnteko on kivaa

Aurinko paistaa ja saadaan olla hevostallilla, jossa taustalla voi Amelia-leffasta tuttu biisi. Kukat alkavat pikkuhiljaa tuoda kevään tullessaan. Terrierit juoksevat pallon perässä. Nauretaan ja rapsutellaan hevosia.

Ja sitten tajutaan, että ollaan töissä. Pidetään palaveria ja otetaan kuvia. Silloin sitä tajuaa, että voisihan sitä niin sanotusti paskemminkin olla asiat.

Ja, että mitä töitä. No siitä varmana lähipäivinä enemmän! Stay tuned!

ulkokentta talli-sisalta hevosen-laitto ale-1 hevoskumarrus

Casares – valkoinen kylä vuorilla

Jaahas, kuukausi on tässä kevyesti kadonnut. Mutta nyt taas on aineksia postauksiin.

Ystäväni oli viikon luonani kylässä ja pääsimme hieman retkeilemään uusiin paikkoihin. Joka vuosi kun ystävät tulevat kylään, mietin erilaisia tekemisiä. Ensimmäisen vuoden vakiopaikka oli Mijas Pueblo, tänä vuonna kaikki ovat syötetty tomaatti-kikherne-vuohenjuustokeitolla ja käytetty Puerto Banuksessa. Nyt on mielessä jo uusi päiväretki, joka vie ihaniin vuoristoihin ja maaseudulle.

Yksi tämän retken kohteista on Casares. Sitä on paljon kehuttu kauniiksi, jopa jossain lukee maailman kaunein valkoinen kylä. Pysähdyimme ensin kylän toiselle kukkulalle, josta internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy muutenkin paljon kuvia.

casares

Maisemat ovat todella upeat vaikka kylä sijaitsee vain 400 metrissä. Kirkkaalla ilmalla näkee Afrikkaan asti.

Saavuimme kylään hieman lounasajan loppumetreillä. Kylä oli hiljainen kuin huopatossutehdas. Auton sai parkkiin ilmaiseen parkkihalliin, josta pääsi hissillä nousemaan kylän korkeuteen. Korkeuserot ovat paikassa aika suuret ja mäet jyrkkiä.

Söimme lounaan juuri ennen kuin ravintola meni kiinni. Juttelin ravintolan omistajan kanssa ja hän kertoi, että aamulla oli kiireistä ja iltapäivästä viiden aikaan vilkastuu taas uudelleen. Illat ovat viileämpiä, joten silloin saa taas paikalliset olla rauhassa turisteilta. Suosittelen siis kylään menemistä joka aamusta tai sitten vasta alkuillasta.

casares-kuja

Kylä todellakin on valkoinen kylä, muut värisiä rakennuksia siellä ei ollut.

Lounaan jälkeen kipusimme linnakkeelle katselemaan maisemia. Kaikki muut nähtävyydet oli kiinni siihen aikaan päivästä. Saimme kulkea lähes kahdestaan, muutama muu siellä oli myös ihailemassa paikkoja, mutta todella, todella hiljaista siellä oli.

casares-ovi

Pienet kujat vaativat kapeat talot

Koska kylä tosiaan nukkyi täysin, emme saaneet edes kahvia mistään. Meillä oli hyvin aikaa ja kotiinpaluu ei vielä houkuttanut, joten lähdimme pienelle seikkailulle kohti toista kylää. Siitä sitten ihan oma tarinansa.

casares-jalkeen

Casares vielä toisesta suunnasta kuvattuna

Yökukkujat Starlitessa

Jos joku espanjan kulttuuriosanen vaatii totuttautumista, on se heidän aikataulut. Enkä nyt tarkoita kaikkien tuntemaan mañana-meininkiä vaan tämän maan aikataulua tavata ihmisiä ja juhlia.

Joulun alla talliporukkamme piti pikkujoulut ja kokoonnuimme tallille mennäksemme illalliselle klo 21. Ruokailu lopetettiin joskus kahden jälkeen yöllä. Hyvin tavallista. Paikallisethan ei lähde illalliselle viikonloppuisin ennen kello yhdeksää illalla.

Marbellassa järjestetään heinä-elokuussa Starlite-niminen musiikkifestari, jossa esiintyy sekä espanjalaisia että ulkomaalaisia esiintyjiä. Minut saatii houkuteltua mukaan ja hyvä niin!

Varasimme liput Juan Maganin konsertiin. Ei muuten hajuakaan, onko hän ollenkaan tunnettu Suomessa, mutta täällä Juan soi jatkuvasti radiossa. Konsertti oli sunnuntai-iltana ja alkoi kello 02:00. Tai no oikeasti tietenkin myöhässä.

Lähdimme ajamaan paikanpäälle 22.30 La Calasta. Paikkana on Marbellan takana vuorelle rakennettu esiintymispaikka. Se on kaiverrettu vuoreen, joten musiikki kuuluu hyvin eikä häiritse naapureita. Tapahtuma on täysin ulkoilmatapahtuma. Sateen risti tähän aikaan vuodesta on olematon.

Starlite valo

Paikka valasti hienosti piemeässä illassa

Istahdimme ensimmäisenä baariin ja tilasimme viinit. Starlite-lisä tuli viineihin ja lasillisesta roseta sai maksaa 5 euroa, joka on paikalliselle kova hinta yhdestä juomasta. Mutta yllätyksemme hinta nousi puolen yön jälkeen 10 euroon, joten viisi euroa siinä kohden tuntuikin jo edulliselta. Tämä selitti myös hyvin nuoremman väen istuskelut omien mukien kanssa paikan ulkopuolella.

Starlite baari

Suosittelen syömiseen ja juomiseen keskittymistä jossain muualla 🙂

Yhden aikaan siirryimme tanssilattialle ja ensimmäistä kertaan oikeasti tajusin lämmittelybändin osuuden. Muutenkin “discossa” ennen keikkaa soittettiin juuri tämän hetken hitit. Lämmittelybändin hoiti DJ ja nainen, joka todellakin lämmitti yleisön tanssillaan, esiintymisellään ja laulamisellaan. Hän oikeasti osasi virittää jengin fiiliksen kohdalleen jo ennen keikkaa. Monesti Suomessa on tuntunut, että vasta puolessa välissä keikaa tunnelma alkaa nousta ja se on parhaimmillaan kahden viimeisen biisin soidessa. Nyt koko fiilis oli eri.

Juan Magan oli todella hyvä. Parasta oli kuitenkin tanssia tumman tähtitaivaan alla kohtuullisen lämpimässä, mutta raikkaassa ilmassa. Ihan parasta!

Juan Magan Starlite dance

 

 

Kun Espanjassa suunnittelee tanssimaan ja juhlimaan lähtemistä illalla, se kannattaa ehdottomasti tehdä vasta puolen yön aikaan. Myös ravintolat aukeavat vasta puolen yön aikaan, mutta jatkavat varsinkin viikonloppuisin aamuseitsemään.

Täällä yöt ovat juhlia ja ystäviä varten 🙂

Starlite chicas

Kiitos Nina ja Suski huippuillasta!

Palmupuut on puita vaan

Täällä meidän etelärannikolla kasvaa palmuja, mutta ne ovat tänne tuotuja eli eivät kasva täällä luonnostaan. Taas aukko sivistyksessä, kun en muista mistä päin niitä tuodaan.  Ja palmupuut kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Viime kesänä ne leikattiin ja tänä kesänä aloimme naapurien kanssa miettiä, milloinhan on tämän vuoden leikkaus. Ne kasvavat noin 40 cm vuodessa pituutta!

Kun asuu ylempänä ja palmut ovat maisematauluna, ne alkavat jossain vaiheessa peittää näkymää. Kesällä myös niihin tulee pieniä kukintoja, jotka kuivuessaan leviävät joka paikkaan. Pieniä, aika teräviäkin kukintoja, oikeastaan siemeniä, löytyy allastuolin pyyhkeen päältä ja auts.

Palmut isot

Tässä palmut täydessä varustuksessaan, kukkineen päivineen

Onneksemme eräänä päivänä ilmestyivät palmumiehet ja aloittivat hommat. Yhtenä kauniina, mutta pilvisenä päivänä istuessani parvekkeella, takanani kuului kuhinaa ja palmussa oli mies. Palmuni pääsivät hoidettavaksi.

Mies kiipeää palmuun jalkakoukkujen avulla. Muistelen, että papallani oli samanlaiset, kun toimi sähkömiehenä ja joutui kiipeämään puiseen sähkötolppaan. Palmut siistitään kaarevalla viidakkoveitsellä. Kunnon käsityötä!

Mies palmussa

Mies palmussa

Palmuista tulee ihan järjetön kasa roskaa. Äkkiä laskettuna, meidän takapihalla on 15 palmua eli alueella varmaan noin 100.  Roskat kasataan yhteen nurkkaan ja lajitellaan eri roskiin. Kuorma-auto hakee roskat myöhemmin pihasta.

Palmukasa

Roskien lajittelu toimii hienosti

Kun palmut on siistitty, ne näyttävät ihan alastomilta! Nakupalmuja! Hetken kestää, kun ne näyttävät taas hieman luonnollisimmilta. Vuoden kuluttua ne ovat kuitenkin taas leikkauskunnossa. Mielenkiintoista nähdä, miten korkeaksi lopulta kasvavat.

Nakupalmut

Nakupalmut! Sain myös enemmän maisemaa 🙂

Food Truck Festival

Helsingissä katuruoka on ollut muodissa pari vuotta ja se mitä Suomesta kaipaan todella paljon on ruokakulttuuri. Tarjonta on niin monipuolista ruokaa, joten ihmettelen, että Helsingissä pärjää vielä ketjuravinolat kaikkien ihanin paikkojen rinnalla.

Täällä ruoka on hyvää, mutta erilasta. Tykkään kovasti espanjalaisesta yksinkertaisesta ruoasta, koska raaka-aineet ovat tuoreita. Toki täälläkin pitää tietää missä syö. Mikron kautta valmistettavia ruokia puolivalmisteista tehtyjä annoksia löytyy turistialueelta vaikka kuinka ja paljon. On tuntunyt vähän siltä, että tämä rannikko on kaukana ruokatrendeistä. Toki Málaga ja Marbella sekä muut isommat kaupungit ovat enemmän kiinni siinä, mitä maailmalla tapahtuu.

Siksi olikin hieno huomata, että Fuengirolaan tuli viikonlopun ajaksi Food Truck Festival. Sinne suuntasimme naapurini kanssa katsomaan tunnelmaa ja maistelemaan jotain pientä.

Food trucks

Alue oli kohtuullisen pieni puisto, jossa oli noin kymmenisen ruokarekkaa, tai ei nyt ihan rekkoja. Valtavan nätisti laitettu. Alueella oli heti hieno tunnelma, vaikka saavuimmekin sinne pohjoiseurooppalaiseen tapaan hieman liian aikaisin. Puihin oli laitettu valoja ja lippuja sekä tuolit ja pöydät sopivat erinomaisesti tyyliin.

Yleiskuva

Jokainen auto näytti kivalta. Tarjotaa oli pitaleivistä donitseihin ja chorizosta hattaraan. Hinnat vallan sopivia tarjoitukseen eikä huimannut jälleenkään päätä.

Truck

Pita-leipä kuulosti siltä, että se päätyy suuhini. Valitsin libanonilaisen falafel version. Oli todella hyvä, mutta en vertaisi kuitenkaan Helsingin Fafa´sin huippupitoihin. Tänne voisi laajentaa, kiitos! Sellaista tarvittaisiin ehdottomasti tähän muuten laajaan tarjontaan.

Pita

Bändi alkoi soittaa rockia ja hyvin soittikin. Me istahdimme pöytään kuuntelemaan. Vielä teki mieli jotain suolaista kuuman päivän jälkeen, joten haimme juuri paikalla tehtyjä ranskalaisia ja toiset tinto de veranot. Samalla pöytää istahti italialainen seurue, joka myös asui vakituisesti täällä suunnalla. Täällä on niin hienoa, vieraat ihmiset alkavat vaan juttelemaan ja käytiin läpi, miten kukakin oli päätynyt aurinkorannikolle. Täällä tutustuu niin helposti uusiin ihmisiin, kun ei vaan möllätä suomalaisittan. Lähdön hetkellä vaihdettiin tietenkin poskipusut.

Ranskalaiset

Tämänkaltaiset tapahtumat ovat ihan parhaita. Huono puoli niissä on, että niitä ei osata markkinoida! Itse näin ohi ajaessa, että paikalle laitetaan hassun näköisiä autoja. Ja sattumalta Facebookissa näin eventin. Missään muualla tapahtumasta ei ollut mainintaa. Tapahtumat menevät ohi vähän turhan helposti. Siinäkin olisi jollain tekemistä 🙂

Ulkosauna

Kello on puoli yksitoista aamulla, on pilvistä ja mittari näyttää +33,9 C. Lämpötilavaroitukset ovat annettu klo 12-21 välille, lämpötilaennuste +39 C.

Costa del Sol (Aurinkorannikko) on ollut aikoinaan nimeltään Costa del Viento eli Tuulirannikko. Täällä tuulee lähes aina. Varsinkin iltapäivällä palmut alkaa lepattaa tai huojua tuulessa.

Talvella kylmä menee luihin ja ytimiin. Kesällä tuuli yleensä helpottaa.

Paitsi Sirocco. Se on kotoisin Afrikasta, tulee etelän suunnasta ja tuo mukanaan todella kuumaa ja kuivaa ilmaa. Jos tuuli on tarpeeksi kova, tuuli tuo mukaan Saharan hiekkaa. Siroccon tuntee iholla kuumana tuulena.

Idästä tuleva tuuli on Levante ja sekin tulee Afrikasta ja on todella lämmin. Tuuli on yleensä myös kovempi.

Lännen suunnalta tuleva tuuli on nimeltään Poniente. Se on raikkaampi ja talvella se todella jäätävä tuuli.

Kuumat tuulet lämmittävät talot ja hiki tulee, kun tiskaa astioita.  Eilen illalla tiesi kuuman ilman tulevan. Myöhään illalla oli vielä +28 astetta ja tuulen suunta kääntyi. Ja ilma oli kuivempaa. Ja yöllä heräsin hetkelliseen kovaan tuuleen, silloin se alkoi puhaltaa.

Tällä hetkellä ole on todella tyytyväinen, että pilvet peittävät auringon. Koiratkin saivat oman osuutensa puutarhaletkusta. Lämpötila nousee kohti iltapäivää ja iltaa vielä useammalla asteella. Tuuli näyttää pyörivän etelän ja idän välillä koko päivän.

Ennuste näyttää tätä keliä nyt pariksi päiväksi, kunnes taas helpottaa.

Lisää Espanjan tuulista.