Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Advertisements

Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Rapsakkaa aamua

Kyllä nyt tulee näitä extreme-ilmoja. Ensin muutaman päivän kaatosateet tulvineen ja nyt saatiin Mijaksen kuntaan lunta! Malagasta ja Marbellastakin on Facebookissa rantakuvia lumipeitteellä. Nerjassa ja Rondassa tullut ihan kunnolla lunta. Näin tapahtuu noin 20-30 vuoden välein ja eilen oli kahdeksaksi kylmin päivä sitten vuoden 1961.

Täällä ihan rannikolla kaikki tuli tietenkin vetenä, osaksi räntänä. Illalla ajelin kotiin seitsemän jälkeen ja mittari näytti iloisia lukemia. Serkku laittoi Helsingistä mittarikuva, jossa asteita +2,2  eli samoissa mentiin. Tosi sisällä siellä yli +20 ja täällä oli +16.

mittari

Mä tykkään enemmän, kun tuo näyttää +38

Aamulla olikin sitten raikasta. Peiton alta ei ole mitenkään mukava nousta, kun asunnossa on tasan +15 astetta. Aika rapsakkaa. Mutta hyvä päivä sulattaa pakastin! Eipähän pakasteet sula ulkonakaan, kun siellä alle +5 astetta.

Aamulla puoli yhdeksän aikaan auringon noustessa näkyi Mijaksen vuorella ensimmäisen kerran lunta mun täällä asuessa. Mijas Pueblossa olikin eilen satanut lunta niin, että jengiä oli fudiskentällä juoksemassa ja ihmettelemässä lunta. Itse en ole kovinkaan innostunut ajatuksesta, kun sitä on tänne pakoon muuttanut.

aamulumi

Mijaksen vuori auringon noustessa

Koiraulkoilulla sitten pitikin kaivaa pipo esiin. Hanskat ovat olleet kädessä jo muutaman päivän kylmän pohjoistuulen takia. Ja legginsit ulkoiluhousujen alla eivät olleet huono idea. Silti, naamaan sattui tuuli. Tuttuja muistituntoja palasi marraskuisesta Helsingistä kovan tuulen kera. Täällä sentään on valoisaa.

paivalumi

Lumivuoret päivänvalolla

Onneksi tämä kylmyys ei täällä kestä kuukausia ja ensi viikolla päivällä lämmöt nousevat takaisin yli +15 asteeseen. Sitä odotellessa 🙂

Ilo asua kukkulalla

Rain in Spain. Täällä sataa. Viime viikonloppuna oli jo kaatosateet, jotka kestivät muutaman päivän. Ne aiheuttivat ongelmia siellä sun täällä. Onnekseni oma koti pitää veden vaikka varaston lattia autotallissa olikin hieman saanut osumaa.

Ystävän asuntoon tuli vesi sisään, kuten varmaan moneen muuhunkin. Hyvä aika ostaa asuntoja, näkee ainakin, pysyvätkö kuivana 🙂

Oma pahin vesisade ongelma oli todella lähellä ollut kolari. Edellä ajava auto pyörähti sadan metrin päässä 80 tuntivauhdilla keskibetonista oikeaan laitaan. Onneksi oli juuri liittymä, että auto meni liittymäkaistalle. Onneksi sieltä ei tullut ketään. Onneksi en juuri vilkaissut mihinkään kuin tielle. Onneksi mitään isompaa rojua ei ollut tiellä. Onneksi onnistuin väistämään kaikki irronneet osaset.

Muutama päivä viikolla oli kuivaa, mutta taas mennään. Eilen lauantaina alkoi sataa ja yöllä oli kunnon myrsky. Nyt sunnuntaiaamuna on annettu punaiset eli korkeammat varoitukset sateesta ja kehotettu pysymään sisätiloissa eikä liikkumaan autoilla.

Onneksi oma talo sijaitsee kukkulalla eikä tarvitse pelätä, mitä tapahtuu. Tässä hieman sieltä sun täältä varastettuja kuvia.

Ja edit, pakko lisätä vielä linkki kuviin Diariosur.es sivuille. Joskus ihmettelemme täällä kuivia joen pohjia. Ei enää.

15253382_10153994144405841_3434765685835938837_n

 

Naapuruston Facebooksivuilta Fuengirolan joki.

15356604_10153994144370841_5731856764289167580_n

Vesi on kulkenut vauhdilla Fuengirolassa, ihan ymmärrettävää, että kehoitetaan olla liikkumatta autolla…

15271817_1198787890215676_8386911671713432331_o

Málagan maratoni on peruttu tältä viikonlopulta, tai ainakin siirretty myöhäisemmäksi lähtöä. Ehkäpä triathlon…15271860_1198787940215671_5724033680880932555_o

En aio poistua kotoa muuta kuin viemään karvanaamat tarpeilleen. Ehkäpä hyvä päivä kaivaa vähän joulua esille 🙂

Palmupuut on puita vaan

Täällä meidän etelärannikolla kasvaa palmuja, mutta ne ovat tänne tuotuja eli eivät kasva täällä luonnostaan. Taas aukko sivistyksessä, kun en muista mistä päin niitä tuodaan.  Ja palmupuut kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Viime kesänä ne leikattiin ja tänä kesänä aloimme naapurien kanssa miettiä, milloinhan on tämän vuoden leikkaus. Ne kasvavat noin 40 cm vuodessa pituutta!

Kun asuu ylempänä ja palmut ovat maisematauluna, ne alkavat jossain vaiheessa peittää näkymää. Kesällä myös niihin tulee pieniä kukintoja, jotka kuivuessaan leviävät joka paikkaan. Pieniä, aika teräviäkin kukintoja, oikeastaan siemeniä, löytyy allastuolin pyyhkeen päältä ja auts.

Palmut isot

Tässä palmut täydessä varustuksessaan, kukkineen päivineen

Onneksemme eräänä päivänä ilmestyivät palmumiehet ja aloittivat hommat. Yhtenä kauniina, mutta pilvisenä päivänä istuessani parvekkeella, takanani kuului kuhinaa ja palmussa oli mies. Palmuni pääsivät hoidettavaksi.

Mies kiipeää palmuun jalkakoukkujen avulla. Muistelen, että papallani oli samanlaiset, kun toimi sähkömiehenä ja joutui kiipeämään puiseen sähkötolppaan. Palmut siistitään kaarevalla viidakkoveitsellä. Kunnon käsityötä!

Mies palmussa

Mies palmussa

Palmuista tulee ihan järjetön kasa roskaa. Äkkiä laskettuna, meidän takapihalla on 15 palmua eli alueella varmaan noin 100.  Roskat kasataan yhteen nurkkaan ja lajitellaan eri roskiin. Kuorma-auto hakee roskat myöhemmin pihasta.

Palmukasa

Roskien lajittelu toimii hienosti

Kun palmut on siistitty, ne näyttävät ihan alastomilta! Nakupalmuja! Hetken kestää, kun ne näyttävät taas hieman luonnollisimmilta. Vuoden kuluttua ne ovat kuitenkin taas leikkauskunnossa. Mielenkiintoista nähdä, miten korkeaksi lopulta kasvavat.

Nakupalmut

Nakupalmut! Sain myös enemmän maisemaa 🙂

Noutajaelämää helteessä

Hyvin usein ihmetellään, miten noutajani selviävät täällä kesästä. Hyvin, sanon. Kelin mukaan muokataan tekemisiä ja aikatauluja. Se onkin varmaan tärkein asia koko selviämisessä.

Meillä on normaaleja kesäpäiviä kesäkulta syyskuun loppuun, jossa lämpötilat ovat suomalaisittain hellelukemissa ja sen yli. Tämän lisäksi meillä on oikeasti ihan kamalan kuumia päiviä, jolloin ilma tulee saharasta. Tuuli tuntuu siltä, että joku puhaltaa kuumalla föönillä. Ja vielä keskityöllä on lämmintä yli 3o astetta ja tuulta ei silloin lainkaan.

Mutta niihin sopeudutaan eikä tietenkään tehdä samoja asioita, mitä tehdään talvella.

Kesäaikaan olen muuttanut aamutoimeni koirien mukaan. Talvella syön ensin aamiaiseni rauhassa ja lähden sitten ulos. Nyt se on tehtävä toisin päin. Sängystä suoraan aamulenkille. Muuten ehtii tulla liian kuuma. Jos haluaa oikeasti käydä reippaamman lenkin, on lähdettävä liikenteeseen viimeistään kahdeksalta. Jos on myöhempi, aamulenkki on lähinnä tallustelua lähiseuduilla. Vaihtoehtona on toki lähteä koirarantaa, joka onkin parasta liikuntaan. Paitsi, kun juoksuaika sattuu heinäkuulle…mur…viikon päästä pääsemme taas!

No mutta. Sitten iltapäivällä käytän koirat vain pikaisella pissillä nurkan takana. Asfaltti on polttavan kuuma, joten lenkille on turha lähteä.

Iltalenkkiaika on noin yhdeksän aikaan. Aurinko laskee tällä hetkellä puoli kymmenen, joten siihen aikaan on mainio aika lenkkeillä. Paitsi jos sattuu afrikantuulet, voi senkin unohtaa. Silloin lenkki yksinkertaisesti jää väliin ja hengaamme vain ulkona. Täällä eletään enemmän sään armoilla. Talvella ehtii sitten taas lenkkeillä vaikka joka päivä!

Kuten jo sanoinkin aikataulu on suurin asia koko selviämisessä. Toinen asia on se, ettei koirat juurikaan lähde mihinkään autoreissulle mukaan. Täällä ei pysty edes varjossa tai parkkihallissa pitämään koiria autossa. Ja kaupungilla on liian kuuma. Eli autolla tehdään vain pakolliset reissut ja toki hauskat uimareissut!

Ja mitä sitten kotona. Ilmastointia olen käyttänyt ainostaan afrikantuulten aikoina, jolloin sisällä on piemeällä vielä yli +29 astetta. Silloin viilennän asunnon ennen nukkumaan menoa. Tosin lämpötila nousee hetkessä takaisin, koska seinät ovat niin lämpimät. Onneksi täällä on marmorilattiat ja kumpikin koirani on sammakkomallia. Masun lämmitys toimii helposti.

Terassilla

Tässä erään iltalenkin jälkeen masuviilennys menossa.

Olen kokeillut myös kylmiä pyyhkeitä, mutta ne eivät oikein vielä ole saanut suurta kannatusta. Suomessa on ollut myytävänä viilennystakkeja ja hyvällä tsägällä löytyessään sellaisen ovat mahdollisesti matkustamassa tänne loppukesästä.

Viljapyyhe

Vähän on sellainen tunnelma, että mitä hemmettiä…

Mutta koirien kasteleminen on hyvä keino huippuhelteessä. Kastelen koirat siis puutarhaletkulla parvekkeella. Ehkäpä tykkäävät siitä, eivät ainakaan karkuun juokse vaan nätisti seisovat rivissä.

Märkäkoira

Afrikkakuuman aikaan märkäkoira vielä sammakkona, täydellinen viilennys!

Jotkuthan leikkaavat kultaisen noutajan turkin lyhyeksi. Itse en sitä lähde tekemään paristakin syystä. Ensinnäkin, olen ottanut pitkäkarvaisen koiran. Toiseksi pelkään, että karvan laatu heikkenee ja pehmenee. Kolmanneksi tällä turkillä pärjää kyllä, kun tekee kaikkea edellä olevia muutoksia. Itse joutuu vaan tietyistä asioista tinkimään, tiedän, koiran ehdoilla! Ja itseasiassa, välillä ihmettelen, että turkki ei tunnut kovinkaan kuumalta, joten jonkin verran uskon siihen, että turkki myös osaksi suojaa kuumuudelta, ainakin palamiselta!

Yöllä meillä on ovet auki tai kiinni riippuen ilmasta. Asunnossani saa mukavan läpivedon ja käytän sitä hyödyksi niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi makuuhuoneen katossa on nykyään tuuletin, joka hiljaisesti viilentää oikein mukavasti. Koiratkin näyttävät nauttivan siitä.

Vilja on keksinyt myös ulkonanukkumisen ihan viikon sisällä. Tyyppi ei suostu tulemaan sisälle ja mikäs siinä. Jätän vain kultaisennoutajan menevän kolosen ikkunasäleiden väliin ja tyyppi pääsee puhjahtamaan sisälle, jos haluaa. Tosin, viettää mieluummin yöt parvekkeella. Paitsi jos sisällä on kylmempi kuin ulkona!

Yönukkuja

Parvekenukkuja

Koirat selviävät siis täällä erinomaisesti. Viljalla on selkeästi kuumempi kuin Maissilla. Ero varmasti on turkissa, mutta myös siinä, että se on elämässään tottunut viileämpiin olosuhteisiin. Maissia ei taas pieni lämpö haittaa yhtään. Tämä nyt +28 oleva lämpötila on ihan normaali eikä vaadi itseasiassa kummallekaan koiralle erikoistoimenpiteitä. Täällä vaan nautitaan!

 

Ulkosauna

Kello on puoli yksitoista aamulla, on pilvistä ja mittari näyttää +33,9 C. Lämpötilavaroitukset ovat annettu klo 12-21 välille, lämpötilaennuste +39 C.

Costa del Sol (Aurinkorannikko) on ollut aikoinaan nimeltään Costa del Viento eli Tuulirannikko. Täällä tuulee lähes aina. Varsinkin iltapäivällä palmut alkaa lepattaa tai huojua tuulessa.

Talvella kylmä menee luihin ja ytimiin. Kesällä tuuli yleensä helpottaa.

Paitsi Sirocco. Se on kotoisin Afrikasta, tulee etelän suunnasta ja tuo mukanaan todella kuumaa ja kuivaa ilmaa. Jos tuuli on tarpeeksi kova, tuuli tuo mukaan Saharan hiekkaa. Siroccon tuntee iholla kuumana tuulena.

Idästä tuleva tuuli on Levante ja sekin tulee Afrikasta ja on todella lämmin. Tuuli on yleensä myös kovempi.

Lännen suunnalta tuleva tuuli on nimeltään Poniente. Se on raikkaampi ja talvella se todella jäätävä tuuli.

Kuumat tuulet lämmittävät talot ja hiki tulee, kun tiskaa astioita.  Eilen illalla tiesi kuuman ilman tulevan. Myöhään illalla oli vielä +28 astetta ja tuulen suunta kääntyi. Ja ilma oli kuivempaa. Ja yöllä heräsin hetkelliseen kovaan tuuleen, silloin se alkoi puhaltaa.

Tällä hetkellä ole on todella tyytyväinen, että pilvet peittävät auringon. Koiratkin saivat oman osuutensa puutarhaletkusta. Lämpötila nousee kohti iltapäivää ja iltaa vielä useammalla asteella. Tuuli näyttää pyörivän etelän ja idän välillä koko päivän.

Ennuste näyttää tätä keliä nyt pariksi päiväksi, kunnes taas helpottaa.

Lisää Espanjan tuulista.

Roman Spa ihmisille

Paluumatkallamme Tarifalta saimme päähänpiston juuri oikealla kohdalla moottoritietä. Mennään roomalaiseen kylpylään!! Siis siihen, josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Kartturi pisti navigaattorin päälle, ja yhdessä mun sisäisen hyväksi koetun navigaattorin kanssa pääsimme loistavasti perille. Edelleenkään kylttejä ei ole, joten paikka pitää vaan tietää.

Viimeksi olen käynyt siellä syyskuussa, jolloin muita ihmisiä ei paikalla näkynyt. Vilja sai silloin olla vapaana ja tutustua paikkaa. Nyt kesäaikaan yllätykseksi paikka onkin sellainen, johon espanjalaiset tulevat rantatelttoineen viettämään päivää.

Koirat pääsivät ensimmäisenä pulahtamaan ja vilvoittelemaan veteen. Vesi oli nyt eri väristä kuin loppukesästä. Lieneekö syynä veden määrä vai se, että sitä enemmän pyöritetään ihmisten siinä pulikoidessa.

Rohkeimmat menivät uimaan altaaseen, joka on kiven sisällä. Jätin sen ahtaanpaikankammoisena väliin. Mutta kun mentiin puron tai joen matalaan kohtaan, oli pakko jo vaihtaa bikinit päälle. Löysimme sieltä saven, jota ihmiset levittivät iholleen. Ja me myös! Levitimme saven ihollemme ja ja voi vitsi, miten käsien iho pehmeni jo savea levitettäessä. Kun savi oli levitetty, annoimme sen kuivua.

Savinaama

Levittelyvaihe menossa, saven kuivuessa hymyily oli jo vaikeampaa

Tällä aikaa koirat leikkivät vedessä. Tai siis koira, Maissi. Maissi löysi “samanikäistään” seuraa ja viihtyi vedessä niin hyvin, että tuskin olisi heti huomannut, jos olisimme hävinneet paikalta. Vilja taas silmän välttäessä löytyi yhdestä espanjalaisten leiristä tassut pöydällä ja pää kassissa, komentaessa tuli sieltä sämpylä suussa pois. Joder…

Lapset ja Maissi

Maissi ja ystävät

Taas espanjalaiset, miten ihania ne ovat! Ketään ei haitannut, että koirat olivat samassa lätäkössä ihmisten kanssa. Se, että koira käy vieraiden kassilla varastamassa leipää, aiheutti vaan naurua. Jaksan aina ilostua siitä, miten mukavasti espanlaisten keskuuteen mahtuu erilaista elämää.

Kun savet oli pesty pois, suuntasimme kuivatellen kohti autoa.

Tarifa – Bolonia

Ala imuroi kotona, älä imuroi autoa. Ne ovat ohjeet itselleni ennen Tarifalle lähtöä. Auto on joka tapauksessa täynnä hiekkaa reissun jälkeen. Ja koti koska koirat.

Suuntasimme Suomesta täällä lomailevan ystäväperheen kanssa kohti Tarifaa. Jo La Calassa tuuli, mutta vielä itseltä puuttuu se tietotaito, josta ymmärtää miten paljon Tarifalla tuulee. Sehän kyllä tiedetään, että Tarifalla tuulee oikeastaan aina. Sen takiahan se on kite surfing mekka. Mutta miten paljon tuulee, se onkin eri asia.

Huolestuttava merkki oli jo se, että vaahtopäät näkyivät pitkälle. Ja kite surfing varjoja ei näkynyt.

Sain vinkin naapureilta, että Tarifan Bolonia ranta on kaunis ja rauhallisempi paikka, kun Tarifan muut rannat. Suuntasimme siis ensin sinne. Omalle suosikkirannalleni päätettiin pysähtyä paluumatkalla.

Bolonia vuori

 

Tuulessa on hyvätkin puolet, nähtiin ranta aika itseksemme. Oli siellä ihan muutama muukin.Vilja ja Maissi

Näitä tyttöjä ei pahemmin tuuli hidastanut.

Pääsimme Boloniaa ja autosta noustua tajusimme todellisen tuulen. Tai oikeastaan silloin, kun saavuimme rantaan. Hiekka lensi niin, että ihoa pisteli. Pisteli koko ajan ja välillä tuntui, että joku heitti kasan hiekkaa selkään. Vauhdilla. Hetken koirat saivat leikkiä ja ihailimme paikkaa. Kuvista ei valitettavasti näe tuulen voimakkuutta, mutta harvoin koiratkin siristelevät silmiä, kun hiekka niihin lentää.

Vilja ja Maissi Bolonia

No vähän siellä tuulahti

Paluumatkalla unohdimme suosikkirantani, ei mitään järkeä. Kuten myös dyyneille kiipeäminen jäi seuraavaan kertaan. Auto luultavasti olisi peittynyt lentävään hiekkaan.

Päädyimme Tarifan keskustaan, jos oli hiljaisempaa kuin ikinä. Eli tuulta oltiin piilossa. Vakio turistiopasreissukohteelleni Atlantin ja Välimeren väliselle laiturille ei päästy edes kävelemään tuulen vuoksi. Päädyimme pizzeriaan, jossa olen kyllä syönyt nyt pari kertaa Espanjan parhaat pizzat.

IMG_1566

Mozzarella, savu provolone, pekoni ja sienet. NAM! Illalla menikin alas enää nektariini ja luumu 😀

Seuraavaksi kerraksi Tarifan reissulle:

  • älä imuroi kotona
  • älä imuroi autoa
  • lataa puhelimeen aplikaatio, josta voi katsoa Tarifan tuuliolosuhteet

Hiekkaset

 

Tässä suurin syy, miksi se imuri ei käynnisty ennen Tarifaa

Setenil de Bodegas

Eräänä viikonloppuna tuli ajeltelua Rondaan ja samalla vierailtua muutamassa lähipaikassa. Yksi niistä oli kylä nimeltä Setenil de Bodegas. Naapuri vinkkasi paikasta ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Kylä on Gadizin maakunnassa, Rondasta vähän alle puolen tunnin matkan päässä. Riippuu vähän siitä, opastaako rouva-navigaattori pyörimään puolessa välissä matkaa sijaitsevan kylän keskelle pienille teille….en suosittele.

No mutta pääsimme paikalle. Tiesin, mitä kylästä etsitään, mutta ei hajuakaan, mihin puolelle kannattaa pysäköidä ja mihin suuntaan lähteä kävelemään. Löysimme jonkun kyltin, jossa opastettiin keskustaan. Auto jätetiin heti, kun vapaat parkkipaikat alkoivat vähentyä. Oletettavasti edessä oli pienehkö kylä, joten ei olisi niin vaarallista, mihin auto jätetään. Ja näin se olikin. Eli ei  sen enempää parkkivinkkejä. Jouduin kysäisemään kyllä, mihin päin meidän pitää kävellä.

Setenil 1

Ensimmäinen näkymä kylän erikoisuudesta, aika vaikuttava.

Setenil de Bodegasin erikoisuus on kallioon kaivetut talot. Kylä sijaitsee solan ympärillä, joten osa taloista on kallion alla ja osa sitten päällä. Siellä kannattaa tehdä kävelylenkki, piipahtaa bodegoissa ja herkkukaupoissa. Kunhan ei mene siestan aikaan…

Setenil 4

Kahvittelua kiven alla. Kesällä varmaan kivan viileää. Vai “pesiiköhän” lämpö tuossa alla.Setenil 3

Kylä muutenkin on tosi kaunis, täynnä pieniä kujia.Setenil 2

Kapeat kujat, jonka päällä “roikkuu” kallio.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.