Meidän Koira

Me päästiin lehteen! Entinen kollegani kyseli minulta, suostuisinko haastatteluun siitä, miten koirien kanssa asutaan ulkomailla. No tottakai 🙂 Kiva juttu siitä tulikin. Juttu löytyy nyt kesäkuun Meidän Koira numerosta.

Advertisements

San Juan

Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään juhannusta, täällä vietetään San Juania. Suomessa juhannus on keksikesän juhla, täällä San Juan vastaavasti kesän aloitus. Kevät muuttuu kesäksi vasta 21.6. eli vasta ihanalla kesän alkutaipaleella ollaan.

Tästä se kesä vasta lähtee kuumenemaan.

San Juania vietetään hieman eri tavoin eri osaa maassa ja maissa. Monet latinomaat juhlivat samaan juhlaa. Jossain kokoilla on isompi arvo, esimerkiksi tehdään hahmoja oljesta (tms.) jotka poltetaan keskiyöllä.

San Juania vietetään paikalliseen tapaan myöhään. Ihmiset kerääntyvät rannalle kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Perheet, nuoret, aikuiset, mummot ja papat. Paikalliset tuovat mukanaan koko kattauksen pöytiä, tuoleja ja jopa katoksia. Rannalla grillataan, napostellaan ja nautitaan cavaa.

Osa tekee kokkoja ja osa pienempiä tulia. Tasan keskiyöllä kuuluu kävellä mereen takaperin saadakseen hyvää onnea. Vesi oli vielä niin kylmää, että harva sinne uskalsi, mutta suurin osa käveli kyllä mereen nilkkojaan myöten. Samalla lähetetään ilmaan tulilyhtyjä, jotka nousevat korkealle ilmavirran mukana.

Itse olimme Benalmádenassa katsomassa menoa pienellä porukalla. Meillä oli mukana filtti, mansikoita, kirsikoita, keksejä ja cavaa.

Ystäväni tarvitsi hyvää onnea ja teki taian. Ja itseasiassa, se tuntuu toimineen! Toivotaan, että toimii loppuun asti ❤ Taika meni niin, että otetaan lasipurkki, joka täytetään merivedellä. Sinne laitetaan erilaisia koruja ja amuletteja. Veteen lisätään vielä merisuolaa ja purkki asetetaan kuunvaloon.

Juhla huipentui ilotulitukseen, joka alkoi yhdeltä yöllä. Meidän kohdalla oli mukana musiikkishow. Ilotulitus keski 15 minuuttia ja oli varmasti upein mitä olen koskaan nähnyt! Samaan aikaan taivaalla oli ehkä kahdeksan suurta rakettia! Upea!

Mitää örveltämistä täällä ei näkynyt vielä yhden jälkeen, eikä täällä se nyt yleensäkään ole tapana. Paljon ihmisiä poistuin yhden jälkeen, kuten itsekin ja moni autolla. Osa viettää yön rannalla ja herää sieltä aamulla 🙂

Tästä se kesä alkaa ❤

Asuuko Annissa pieni osa espanjalaisuutta

Olen pohdiskellut paljon, missä kohden olen lähes neljän vuoden aikana muuttunut espanjalaiseksi. Täällähän pystyy elämään hyvin kansainvälistä elämää ja pitämään kyllä kiinni suomalaisuudestaan ja suomalaisista tavoista. Itse olen enemmänkin “maassa maan tavalla” ihminen ja haluan hypätä mukaan kyseisen maan tapoihin. Kokisin olevani hankala, jos pitäisin täällä kiinni suomalaisista tottumuksista joka asian kanssa – lähinnnä niiden, mihin liittyy muita ihmisiä. Toki ihmiset, jotka eivät vietä aikaa espanjalaisten kanssa, vaan pysyvät hyvin omissa suomipiireissään, eivät he näitä tapoja edes tule oppineeksi. Itse  opin kyllä näitä tapoja espanjalaisen kanssa seurustellessa ja selvästi ne tavat, mitkä tuntui omilta, ovat hyvin jääneet matkaan mukaan.

Churroja ❤

Luulin, että tämä lista ei ole kovin pitkä, mutta kun aloin oikein muistelemaan, tulihan siitä melko pitkä.

  1. Poskisuudelmat
    Sekä tavatessa että erotessa, myös ensimmäistä kertaa tavatessa ja vaikka oletuksena on etten kyseisiä ihmisiä enää tapaa
  2. Suunnitemallisuus
    Tai sen puute. En osaa suunnitella menojani montaa päivää pidemmälle. Toki jotkut asiat ovat kalenterissa ja työasiat ovat tarkkoja, mutta esimerkiksi tänään olen menossa lounaalle, ei vielä hajuakaan monen aikaan (oletettavasti 13-15 välillä) Tai en torstaina klo 22 osannut päättää, ehdinkö lounaalle perjantaina. Ehdin, sen totesin 9:30 perjantaiaamuna 😀
    Eikä kukaan stressaa, sovitaan, että jutellaan huomenna, “habalmos”
  3. Lounas- ja illallisaika
    Klo 12 on ihan törkeän aikaista lounaalle ja klo 18 aivan törkeän aikaista illalliselle. Lounaan yleensä syön kahden aikaan ja illalliset klo 20-21:30 välillä, kesällä aina myöhemmin
  4. Ulkona syöminen
    Se on arkipäiväistynyt. En käy töistä lounaalla ulkona, mutta helposti töiden jälkeen lounaalla ystävien kanssa. Käyn enemmän lounailla kuin illallisilla.
  5. Ruokajuoma
    Yleensä ulkona syödessä lounaalla viini tai olut
  6. Ruoan jakaminen
    Tilaamme yhdessä annokset ja jaamme ruoat. Oma annos tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Täällä ihmiset yleensä syövät kaikkea. Olen mennyt vielä seuraavalle asteelle: napsin ruoan suoraan lautaselta, sen kulkematta oman pienen lautasen kautta. Riippuu toki vähän minkälainen ruoka. Eilen söimme kylmän tomaattikeiton kaikki kolme samalta lautaselta omilla lusikoillamme. Ps. pizza on pizza ja kukaan ei koske mun pizzaan (okei, voin vaihtaa kyllä palan toiseen)
  7. Vilkun käyttö (toim. huom. odottakaa vaan kun pääsen taas Suomen liikenteesee…)
    En käytä vilkkua, jos muita ei ole näköpiirissä, ainakaan aina. Liikenneympyrässä saatan näyttää vilkkua myös vasemmalle, jos totean, että se auttaa toista autoilijaa. Täällä liikenneympyrät ovat villilänsi
  8. Liikenneympyrät
    Vedän pienet ympyrät suoriksi. Jollekin poliisi oli todennut sääntöjä kysyttäessä: kunhan ette kolaroi. Siksi siellä mennään varovasti silmät selässä, samaan aikaan oikaisten mutkat ja vilkuttamalla joka suuntaan tai olla vilkuttamatta.
  9. Parkkeeraus
    Kunhan mahtuu ulos ja sisään. Välillä jätän hetkeksi auton kielletylle paikalle hätävilkut päällä, kun käväisen jossain (älkää muistuttako siitä 7 h vilkutuksesta, joka tyhjensi akun…)
  10. Kuulumisten vaihto
    Kun ajelen ja näen tutun kävelemässä, pysähdyn vaihtamaan kuulumiset. Hätävilkut päälle ja puoleksi minuutiksi tukkia liikenteen. En enää ärsyynny muidenkaan tästä tavasta. Minulla on se 30 minuuttia aikaa odottaa.
  11. Tervehtiminen
    Tervehdin ihmisiä esimerkiksi lenkkipolulla tai hississä.
  12. Juttelu
    Saatan jäädä juttelemaan enemmän vieraiden ihmisten kanssa vaikka kassajonossa
  13. Ilmastointi ja keskuslämmitys
    En käytä kumpaakaan kuin hätätapauksessa pari kertaa vuodessa. En näe tarvetta. Talvella pahimpana aikana käytän kaasulämmitystä auttamaan ja pistän lisää vaatetta päälle. Kesällä ikkunat auki ja on ihan riittävä.
  14. Kesävaatteet
    Toukokuu on liian aikasta vielä kesävaatteille kadulla: en laittaisi shortseja tai hellemekkoa vielä, sitä vielä ehtii. Tuuli onkin välillä niin kylmä, että 20 asteessa ei tarkene t-paidassakaan.

Herkkuannos: iberico secretoa, morcilla makkaraa, paistettua sipualia ja perunoita. Tuo meni jakoon kolmelle hengelle

Tulihan niitä tuossa, varmaan vielä joku ihme tapa on tullut, mitä ei edes tajua 😀

Merellinen paella

Tulipa tästä ruokakuvallinen postaus, mutta muuta osaa Espanjaa ei taas löydykään kuvista…huoh…

Tasapainoa

Jotta edelliseen hääpostauksen saa tasapainotettua, täytyy tässä kertoa vastakkaisesta tapahtumasta. Herra espanjalainen jäi tässä jokin aika historiaan maailman oudoimmalla erolla, joka ei tuntunut missään ja oli kyllä helpotus. Pitkä tarina ja henkilökohtainen, joten lyhyesti vaan, että joskus kun ihmisen tuntee pidempää, alkaa paljastua asioita, mitä ei halua omaan suhteeseen. Lähimmille lisätietoa yksityisesti 🙂

Mutta siis täällä voidaan oikein hyvin ja osaksi tuntuukin, että oma elämä on taas takas! Näin se menee ihmisillä, jotka ovat liiankin itsenäisiä (siis jouduin katsomaan sanakirjasta, mikä on suomeksi independent…oh god…) ja nauttivat täysillä siitä elämästä mitä se on tällä hetkellä.

Tähän postaukseen sopii kuvitukseksi täydelliseti yksi suosikkimiehistäni, Humbolt ❤

Kutsu espanjalaisiin häihin

Helmikuussa sain kivaa postia erään työpäivän aluksi. Kollegan hääkutsu ❤

Häät olivat huhtikuun 7. päivä Torremolinoksessa.

Ennen häitä kyselin vinkit ystävältä, joka on asunut täällä pidemmän aikaa. Oliko jotain erityistä, joka pitäisi tietää. Oikeastaan kaksi vinkkiä: päivähäissä voi käyttää polveen olevaan mekkoa, mutta iltahäissä yleensä käytetään pitkää. Toinen juttu oli hattu – ne ovat yleisiä täällä. Häneltä sain lainattua “tocadon”, joka oli hiuspannalla oleva pieni hattu. Sukkahousut ja kirkossa olkapäät piiloon – joka on tuttu sääntö jo Suomesta. Eli ei mitään kovin kummallista tullut eteen.

Lahja on täällä hyvin paljon anteliaampi kuin Suomessa. Jokainen häihin osallistuja antaa vähintää 100€ lahjan. Jossain se saattaa olla useampia satoja euroja. Eli halpaa häihin osallistuminen ei ole. Yleensä lahja annetaan suoraan rahana. Me kuitenkin keräsimme rahat yhteen ja hankimme rahaa sisältävän kirjekuoren lisäksi Muumipeikko ja Niiskuneiti -mukit sekä Marimekon kylpypyyhkeet. Saimme tilattua ne kätevästi Finnish Design Shopista.

Häät alkoivat jo tosi aikaisin, 12:30 kirkossa. Koirat päätyivät siis hoitoon jo edellisen iltana. Helpottaakseni päivää, varasin kätevästi kampaajan, jotta ei tarvitsi kampauksesta murehtia.

Muuten varustus olikin hankittu, mutta kukkatakin lämmittämään ja peittämään harteita kävin vielä hankkimassa edeltävällä viikolla

Valmiina lähtöön kampaajalta kohti kirkkoa. Tocado oli päässä ruokapöytää asti ja sitten siitä luovuin.

 

Kirkko oli katolinen, kuten täällä asiaan kuuluu. Kirkko oli San Miguel Torremolinoksessa. Tämä kirkko oli hyvinkin moderni ja tyylikäs.

Sulhanen oli puoli tuntia aiemmin tervehtimässä juhlavieraita, mutta sitten siirtyi kirkkoon odottamaan morsianta äitinsä kanssa. Ainakaan näissä häissä ei näkynyt bestmania eikä myöskään morsiusneitoja.

Yleensä rauhallinen ja viilipytty-sulhanen jännittyneenä ja hengittämättä. Oli kuulemma jännittänyt kovasti juhlapäivänä, kun morsian taas etukäteen 🙂

Sitten saapui morsian isänsä kanssa. Tilanne oli aivan sama kuin Suomessa. Noustaan seisomaan ja seurataan morsianta hänen kävellessään käytävällä. Musiikkina oli viulunsoittoa.

Morsian rentona ja hymyilevänä. Näin tapasin hänet ensimmäisen keran.

Luterilaisiin häihin verrattuna, tämä vihkiminen oli hyvinkin samanlainen. Tosin, eroja täälläkin on paljon. Morsiuspari istui pienillä jakkaroilla ja morsiamen isä ja sulhasen äiti olivat heidän kanssaan. Välillä noustiin seisomaan ja välillä istuttiin. Tässä tilaisuudessa pappi oli hyvin huumorintajuinen ja kertoi vitsejä. Joskus tilaisuus saattaa olla hyvinkin sotilaallinen, mutta tämä oli hyvin rento ja mukava tilaisuus. Pappi puhui hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.

Ennen vihkimisosuutta morsiusparin täytyi vastata kolmeen kysymykseen. Oletteko menossa naimisiin omasta tahdosta, onko mitään esteitä ja onko tarkoitus olla yhdessä ikuisesti. Niihin kumpikin vastaa myöntävästi.

Sormusten vaihdossa morsiuspari sanoi valansa ääneen. Täälläkin kuulemma voi sanoa vaan kyllä ja kyllä.

Muutama pieni erikoisuus tilanteeseen liittyi. Sormusten vaihdon jälkeen papille annettiin pieni pussukka, joka sisälsi kolikoita. Ne siunataan ja tämän kuuluisi tuoda rikkauksia avioliittoon. Yhtäkkiä ihmiset antoivat poskisuudelmat vieruskavereilleen ja näin tapahtuu juhlaväen siunaus. Samalla, kun poskisuudelmat annetaan, toinen sanoo La paz sea contigo ja toinen contigo espiritu. Eli “rauha olkoon kanssasi” ja “Pyhähenki sinun kanssasi”. Tuttuja lauseita toki.

Vihkimisen päätteeksi kirjoitettiin vielä dokumentit, jotka allekirjoitti morsiuspari, pappi novellin verran ja osa vanhemmista. Ja tästä syntyi raikuvat ablodit. Vieraat poistuivat kirkosta ja perhe jäi vielä alttarille.

Itse vihkiminen kirkossa kesti reilu puoli tuntia. Kuvittelin todellakin toimitusta pidemmäksi ja vakavammaksi. Pappi teki suuren eron 🙂 Mutta mitä minusta puuttui oli musiikki. Suomessa häissä kuulee aina kauniita musiikkiesityksiä, jotka puuttuivat kokonaan. Myöskään laulaminen ei kuulunut vihkimiseen ainakaan tuona kertana.

Vihkiminen menossa

Kokoonnuimme odottamaan paria kirkon ovelle riisipussin kera. Osalla oli pamautettavia juttuja, joista lenti isoja konfetteja.

Rentoutunut pariskunta tuli kirkosta ulos

Siirryimme Hotel Pez Espadaan juhlimaan. Juhlavieraat odottelivat terassilla ja sisätiloissa. Tarjoilijat toivat olutta ja cavaa. Alkuruoka syötiin coctail-tapaisesti tarjoilijoiden tuodessa täysiä tarjottimia, reilu kymmentä erilaista alkupalaa päästiin nauttimaan. Tällä aikaa morsiuspari oli kuvattavana rannalla.

Juomia ja herkkuja nautiskellessa

Terassilta pääsi seuraamaan morsiusparin valokuvausta. Onneksi sade loppui iltapäiväksi

Tämän jälkeen siirryttiin ruokasaliin, johon oli katettu yli kymmenen pöytää. Vieraita oli noin 120 henkeä. Meidän työporukka oli pöydässä numero kymmenen.

Morsiusparin ja perheen pöytä

Kattaus valmiina odottamassa

Pitkä menu juomineen ja ruokineen

Alkupalat tosiaan nautittiin jo seisten ja sen jälkeen aloitettiin syömään 🙂 Alkuruokana syötiin kala-merenelävä-piirakkaa ja salaattia. Sen jälkeen possunfilettä, perunaa ja herkkusientä. Väliin vielä tuli mojito-sorbetti. Jälkiruokana tietenkin hääkakkua!

 

Nauroimme, että ylempiä kakkuosia ei varmaan syödä koskaan vaan alempana oleva kakku leikattiin vieraille 😀 Oli ihan jäätävän hyvää suklaakakkua!

Ruoan jälkeen alkoi seurustelu. Annoimme lahjan, kun saimme pariskunnan juttelemaan pöytäämme. He kiersivät juttelemassa ja heillä oli jokaiselle aikaa. Itse höpötin pitkän aikaa morsiammen kanssa, joka osoittautui aivan ihanaksi tyypiksi ❤

Seinällä pyöri myös valokuvashow ensin kyseisen aamupäivän kuvista – mitä tapahtui ennen vihkimistä. Kuulemma ei yleistä, mutta oli aivan ihana nähdä niitä kuvia. Ja upeita kuvia olivat ottaneetkin! Sen jälkeen videolla näytettiin ensin Evan lapsuudesta ja sen jälkeen Juan Carlosin, sitten heidän tapaamisestaan ja siitä eteenpäin. Kiva tapa esitellä heidän polkunsa ❤

Osaa vieraista myös haastateltiin ja jäi mysteeriksi, miksi. Varmaan tuli kokoelmavideolle, koska videota tehtiin häistä koko ajan muutenkin.

Illan päätti tanssit. Morsiuspari tanssi tietenkin ensin, jonka jälkeen se muuttui diskoksi. 

Ihana pari ❤

Sitten ehkä illan yllättävin momentti. Nämä häät päätyivät jo yhdeksältä. Olen kuullut huhuja, että espanjalaiset häät kestävät seuraavaan aamuun. Nämä nyt kuitenkin jostain syystä päättyivät aikaisin. Myöskään mitään esityksiä, puheita tai musiikkia ei kuulunut näihin häihin. Eli oikeastaan vaan ruokailu, kakku ja tanssi olivat päivän ohjelmanumerot.

Kuitenkin, itse olin kotona kahden jälkeen, joten me vieraat sitten järjestimme omaa ohjelmaa, kun kerrankin olimme työporukalla liikenteessä 🙂

Upea tilaisuus oli päästä näkemään espanjalaiset häät! Toivottavasti vielä joskus toisenkin kerran!

Muistutus varovaisuudesta

Elämä on aika rauhallista ja mitään ei ole aikoihin sattunut alun auto- ja asuntomurron jälkeen. Tässä taloyhtiössä oli talvella muutaman viikon sisällä muutamia murtoja, jonka jälkeen on tullut enemmän tuijoteltua ketä täällä liikkuu.

Kadulla ei ennen ole ollut läheltäpititilannetta. Nyt sekin tuli koettua ensimmäisen kerran. Aika outo fiilis.

Olimme koirien kanssa treenaamassa näyttelyhommia paikassa, jossa olemme käyneet parin viikon ajan, noin neljä kertaa viikossa. Alue on ison Miramar ostoskeskuksen lähellä, alueella, johon johtaa pieni kävelysilta. Tiedossa on, että lähellä on etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten asuntoalue, josta muutenkin on varoiteltu. Siellä sattuu ja tapahtuu.

Treenialue on pieni aukio, jonka läpi ihmiset kulkevat ostarille. Perheitä, lapsia, työmatkalaisia, ihan kaikkia. Vieressä on minigolf rata ja kahvila. Olemme laittaneet koirat aitaan kiinni ja treenattu parin kanssa kerrallaan. Olen laittanut laukun koirien keskelle, toisen treenikassin alle.

Nyt pari päivää sitten treenikaverini yhtäkkiä sanoi, että mennään muiden koirien lähelle. Samalla huomasin viiden teinipojan lähestyvän koiria. Yksi poika oli jo aika lähellä, kun pelästyi pystyyn nousevaa koiraa. Treenikaveri sanoi, ota laukku ja koirat ja lähdetään. Lähdimme siitä liikenteeseen ja ryhmä seurasi meitä. Oli kuulemma jo kytännyt meitä useampana päivänä!! Siis miten sitä voi olla huomaamatta! Hän on espanajalainen ja hieman vanhempi, ja tietenkin osaa katsoa ihan eri tavalla. Vielä näiden vuosien jälkeen itseltä puuttuu silmä tuohon kokonaan!

He jäivät norkoilemaan sillan päätyyn, emmekä pääsee sillalle, josta meidän pitäisi mennä autoille. Tuskin olisin laukun kanssa enää, jos siitä olisimme yrittäneet. Oli siis aivan valoisaa kuuden aikaan illalla ja ihmisiä liikkui jatkuvasti. Meidän täytyi lähetä kiertämään toisen sillan kautta. Näimme, miten porukka kyttää ja lopulta tulivat vielä toiseen päätyyn siltaa sitä mukaan miten kävelimme toisella. He jäivät hengailemaan puistoon, mistä meidän olisi pitänyt kävellä. Kiersimme vielä korttelin. Kun tulimme autoille, treenikaveri sanoi, että nyt ei tässä paikassa ole enää hätää, eivät tule tänne. Eroa heidän viimeiseen paikkaa oli muutama sata metri. Eli hyvin ovat oman alueensa tietäviä.

No, mitä jatkossa. Ei tässä pelkäämään kannata ruveta. Laukku jää kyllä jatkossa pois noista hommista. Vain tarvittavat tavarat taskuun. Toivoisin, että oppisi vielä seuraamaan noita kyttääjiä, koska sitä näyttää tapahtuvat. Varsinkin, jos tekee jotain aikataulullisesti toistuvaa. Ovat ihan ammattilaisia.

Ja tänne matkustaville taas vaan huomautus, että kannattaa pitää tavaroistaan huolta.

Kuva ei ole nyt treeneistä, mutta Sevillan näyttelussä tästä keväältä. Nähtävissä pennun korkeaa pyllyä ja muutama juttu, miksi pitää treenata 😉

Kevät!

Nyt on kevät, itseasiassa jo kolmatta päivää. No ei siltä kyllä tunnu! Tuulivaroitukset jälleen annettu ja vettäkin taitaa sataa huomenna. Asunto jälleen laskenut muutaman hyvän viikon jälleen alle 17 asteen. Tämä on ehdottomasti ollut kylmin talvi kolmeen talveen, mitkä olen täällä viettänyt. Ja sateisin! Andalucía tarvitsee vettä, mutta rajansa kaikella…

Espanjalaiset ovat tunnetusti aikataulujen kanssa mitä ovat. Ainoa mistä he ovat tarkkoja on ruoka-ajat ja vuodenajat. Täällä ilmasto on enemmän tasapaksu vuoden aikana kuin Suomessa, joten täällä on määritetty tarkat päivämäärät, milloin vuodenaika vaihtuu.

Kevät alkaa 21.3.
Kesä 21.6.
Syksy 21.9.
Ja talvi 21.12.

Ja that’s it 🙂

Mutta on täällä jotain kevään merkkejä:

Niittyt alkavat olla täynnä kukkia, tänä vuonna sateen takia tosi riehakasta kukintaa

Joessa on sateen jäljiltä ihanaa raikasta pulisevaa vettä, missä voi ludata. Mimosat kukkivat keltaisenaan.

 

Unikoita pilkaltelee väripisaroina siellä täällä

Ja kaikki on vihreää!

Ensi viikolla yhden päivän kohdalla on +21 astetta. Ehkä tämä tästä alkaa helpottaa. Kuten aina täällä sanon: jos Suomessa odottaa sitä, että räntä ja loska loppuu niin täällä odottaa, että loppuis jo kamalat tuulet!

Espanjalaisuudesta

Yritin tässä aluksi miettiä, millainen mielikuva  minulla oli espanjalaisista ennen tänne muuttoa. Täytyy sanoa, ettei oikein minkäänlainen. Vähän hajuton ja mauton. Maasta kyllä oli mielipiteitä. Muistan, kun ystäväni mietti tänne muuttoa muutama vuosi ennen minua ja pohdittiin yhdessä, että plääh, Espanja on kyllä vähän tylsä ja jälkeenjäänyt. No täällä sitä ollaan kumpikin 😀

Mutta itse espanjalaisista oli todellakin vähän mitäänsanomaton kuva. Puhuvat nopeasti ja pitävät kovaa ääntä.

Oikeastaan nyt vasta voi miettiä tarkemmin, millainen on espanjalainen. Tai oikeastaan etelä-espanjalainen. Maa on niin suuri, että uskon myös tyypillisen espanjalaisen olevan erilainen eri puolella maata. Kaikki tämä perustuu täysin omiin havaintoihin ja varmasti on yleistetty rajulla kädellä. Eivätkä kommentit koske tätä yhtä espanjalaista, kenen kanssa yleensä pyörii vaan otos on laajempi.

Espanjalainen on todella perhekeskeinen. Ydinperhe on laaja: siihen kuuluu lapsien ja lasten lapsien jälkeen myös tädit ja sedät. Ei ihme, että ääntä riittää. Monilla perheillä on tapana kokoontua yhteen sunnuntaisin syömään lounasta. Juuri asiakasta keskustelin erään espanjalaisen naisihmisen kanssa, joka valitteli tämän tavan haihtumista ja sitä, että kokoonnutaan helpommin ravintolaan. Pohdimme, että tämä varmaan johtuu siitä, että perheen naiset ovat myös nykyään lähes aina töissä. Kotiäitejä toki on mutta selvästi vähenemässä määrin kuin aiemmin. Kenelläkään ei ole aikaa sunnuntaisin pyöräyttää lounasta 20 hengelle. Toki, tämänlaisia tapoja kyllä edelleen näkee. Kun astun tuohon maaseudulle, kokoontuvat perheet maalaistaloihin sunnuntailounaalle.

Vanhempien kunnioitus on täällä edelleen vahvana tapana. Kun kokoonnumme, on hyvin selvää, että nuoremmat menevät vanhempien luokse antamaan poskipusut sekä tullessa että lähtiessä. Tosin, tämäkin on espanjalaisten mielestä haihtumassa ja menossa väärään suuntaan. Nuorten menot menevät ohi papan synttäreiden. Lohdutin kyllä tässä tilanteessa, että täällä tilanne on vielä selkeästi parempi kuin Suomessa, jossa vanhempien kunnioitus on kyllä haihtunut jonkun  verran vapaan kasvatuksen aallon alle. Teitittelykulttuuri on edelleen täällä voimassa, joka varmasti tuo oman säväyksensä asiaan.

Isänmaanrakkaus. Espanjan on niin suuri, että muuta ei tarvita. Tuntuu siltä, että espanjalaiset ovat niin tyytyväisiä maansa tarjotaan, ettei täältä tarvitse matkustaa mihinkään. Kaikki täällä tehty on se parasta, mitä voi saada ja löytää. Espanjalaista viiniä ei voita mikään, muu on suoraan pyhäinhäväistystä. Ruokakulttuuristakin ollaan ylpeitä vaikka näin ulkomaalaisesta tuntuukin, että ruoka hieman toistaa itseään.

Ruokailu on rentoa, jakamiskulttuuri on täällä sellaista, mihin meni tottuessa, mutta sen jälkeen tuntuukin vähän hassulta syödä vaan omaa annostaan. Kivempi tilata monta ja syödä yhdessä, saa paljon enemmän makuja maisteltavaksi.

Espanjalainen puhuu paljon, mutta kaikkea mitä sanotaan ääneen, ei voi kuitenkaan ottaa niin todesta, miten suomalainen on tottunut ottamaan todeksi kaiken, mitä sanotaan. Ilmaan saatetaan heittää suunnitelmia niiden ollessa todellakin vasta ensimmäisiä ajatuksia vaikka ne kuulostavat jo kiveen lyödyltä. Muistan kun tästä jo joku mainitsi ennen kuin itse olen paremmin päässyt sisään espanjalaisuuteen. Kellonajat ovat tunnetusti hyvin ympäripyöreitä. Paitsi kun puhutaan ruoka-ajoista. Ne ovat pyhiä ja on täysin katastrofaalista, jos ruoka-aika alittuu tai ylittyy.

Jos kellonajat ovat ympäripyöreitä, niin ovat myös lait ja ohjeistukset. Ei nyt täällä mitään rikollisia olla, mutta lain raja on enemmänkin harmaa kuin mustavalkoinen. Lain noudattamiseen voi käyttää maalaisjärkeä. Jos siitä ei ole haittaa kenellekään, niin ei se nyt niin vaarallista ole.

Espanja on selvästi muita Länsi-Euroopan maita jäljessä. Näin myöntää täällä väki itsekin. Herra Francolla oli kyllä iso kauha tässä sopassa. Kun maasta löytyy kaikki, ei sinänsä ole tarvetta katsoa rajojen ulkopuolelle. Eikä näin vielä kovin pitkään ole tehtykään (Kiitos iso F). Tosin, ulospäin katsomattomuus aiheuttaa sen, että kehitystä ei oikein tapahdu. Muita kieliä ei osata, joten ulkomaiset vaikutteet jäävät harvojen ja valittujen tietoon. Espanjalainen on myös hyvin tyytyväinen siihen mitä hän on. Suomalaiset mummot ja papat, lapset ja aikuiset harrastavat ja opettelevat uusia asioita koko elämänsä ajan. Täällä tyydytään siihen, mitä koulusta on saatu ja se siitä sitten. Tämä on todella raju yleistys, mutta näyttää olevan kohtuu yleisestä, ettei itsensä kehittäminen ole niin pop. Oman alan, digitaalisuuden kehitykseen, en ota edes nyt kantaa…syvä huokaus.

Espanjalaiset tulevat tosi iholle. Perheet, serkukset, sedät ja tädit ovat fyysisesti lähellä toisiaan. Serkukset käpertyvät sohvalle, vaikka ikää on jo 15-vuotta, tytöt ja pojat kaikki yhdessä. Puskipusuja ja haleja annetaan yhtäkkiä ja muutenkin nojaillaan toisiin ihan muuten vaan.

Nyt täällä on tullut asuttua 3,5 vuotta ja viimeisen vuoden aikana vasta päässyt sisälle enemmän espanjalaisuuteen. Noin puolen vuoden sisällä asiat ovat ärsyttäneet enemmän kuin alussa. Honeymoon selvästi on ohi. Varmasti siihen vaikuttaa se, että tosiaan tietää enemmän ja tieto nyt lisää tuskaa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että hyvät puolet eivät edelleen voittaisi 🙂 Maitojunaa ei ole tarkoitus buukata. Mielenkiintoista itse huomata tämä vaihe itsessään.  Jäämme seuraamaan jatkoa 🙂

Kun sisäilman lämpö +18 tuntuu jo kivalta

Just niin, enpä muista milloin noin lämmintä olisi taas ollut ilman toimenpiteitä.

Meillä on taas talvi päällä. Me kuljetaan täällä toppatakeissa ja useammalla koiranulkoiluttajalla on pipo päässä. Vannon, ettei kysymys ole pelkästään tottumisesta. Täällä on kylmä!

Toki osaksi kesällä tottuu lämpimään ja kun sitten syksyllä alkaa viilentyä, tekee mieli pukea päälle heti jo enemmän. Syytän tosin ilman kosteutta, joka tekee ilmasta oikeasti kylmän.

Mutta mistä tietää, että Espanjassa on oikesti kylmä:

  • Kyllähän ulkoilman kestää, sinnehän nyt voi pukeutua ja huono ilmahan on vain pukeutumiskysymys. Koiraihmisenä omistan tosi hyviä ulkoiluvaatteita, jotka pitää sekä veden että tuulen ulkopuolella. No kyllä! Mutta entäs sitten sisällä? Kun sisäilma on nyt ilman lämmitystä +15 astetta? Päällä on jo nyt legginsit, verkkarit, polveen asti olevat villasukat, pitkähihainen paita, 100% merinovillapaita sekä huivi. Ja huopatöppöset. Palelee. Mitä vielä lisäisin?
  • No joo, sen lämmityksen. Kun laittaa tuon keskusilmasysteemin päälle, se puhaltaa ensin täysin kylmää ilmaa. Sitähän tässä kaipaakin. Jatkossa se puhaltaa makuuhuoneeseen, vierashuoneeseen sekä olohuoneen osaan, jossa ei oleskella – keittiön ja olohuoneen väliin. Siihen mennessä, kun ilma ehtii pari metriä siitä sivuun, se on jo viilentynyt.
  • Kaasukamiina. No se on kyllä käytössä, mutta sitä ei uskalla jättää yksin, joten sytytän sen vasta, kun iltakoiralenkki on tehty. Kaipa sitä nyt voisi useamman kerran päivässä sytyttää ja sammuttaa. No, tämän pelastaa se, että voi viettää aikaa toimistolla ja käyttää sen kallista sähköä lämmittelyyn.
  • Kamiinan ollessa päällä, asteet nousevat lähes villeihin 17 ja risat lukemiin.
  • Ovet ovat täyttä sylttyä täällä. Tiivistyksestä ei ole pahemmin apua ja sillä keinolla saattaa tiivistää itsensä ulos asunnosta. Tämän talven superedistys on ollut hankkia paksu verho oven sisäpuolelle, joka estää viiman tulemasta sisälle. Auttaa muuten ihan älyttömästi!
  • Yöllä nukkuu tosi hyvin. Päällä on pitkät pöksyt, villasukat, pitkähihainen paita, 100% villainen kietaisupaita, villainen neule, Ikean paksuin täkki sekä viltti. Nukkuu tosi makoisasti.
  • Onneksi mulla on äiti, joka on opettanut villavaatteiden käytön. Ilman sitä kuolisin. Ihmettelen, miten ihmiset vaan jaksavat pukeutua puuvillaan ja tekokuituihin ja sittenkin valittavat kylmyydestä. Kuolisin. Ainoa vaan, että tästä maasta ei villaa niin helposti löydy. Lampaita kyllä, pöllisinkö pari?
  • Aamut ovat pahimpia. Kun pitää nousta tuon yövaate-täkki-rykelmän alta. Dödö on tosi kylmä, ihan kamalaa pistää sitä kainaloon. Miten sen voisi lämmittää? Toinen asia on vaatteet. Ne ovat kylmiä! Ihan kuin olisit unohtanut ne ulos yöksi ja sitten pitää pistää ne päälle. Onneks mun asunto ei ole kostea, ihan tämä peruskylmyys riittää. Mä puhaltelen rintsikat lämpimiksi.
  • Mä aloin joogata tuossa muutama viikko sitten joka ilta. Pakko oli jättää tauolle suurimmat säätämiset. Lattia on niin kylmä, että siitä saa varmasti jonkun taudin, jos siinä viettää iltaa eri asennoissa. Seuraava pidempi sessio saa odottaa pari viikkoa. Sitä ennen pelkkää niskajoogaa sohvalla.
  • Pääsin myös kivasti lounassalaatin makuun. Mutta kun on näin kylmä, kroppa huutaa hiilaria ja lämmintä pastaa. Annettava periksi ja salaattia taas, kun helpottaa.
  • Ruokaa on kiva laittaa, kun hellan levyt lämmittävät.
  • Suihkuun menoa varten on sähkölämmitin, joten se on ihan jees. Kun riisuu kylppärissä ja hakee vaihtovaatteet sinne. Eikä erehdyksessä kosketa jääkylmää seinää.
  • Koirilla on hyvät karvat.
  • Päässä pyörii villi ajatus, että pitäisikö joku talvi tulla pariksi viikoksi lämmittelemään Suomeen.

Mutta nyt tästä pitäisi siis lähteä ulos koiralauman kanssa. Kylmä pohjoistuuli houkuttaakin kovasti, kun nyt jo sormet ja varpaat jäässä. Aurinko onneksi paistaa. Mutta ulkona siis ihan hyvä, kun koirien kanssa kävelee. Varsinkin ensimmäisten satojen metrien jälkeen, kun sulaminen alkaa. Mutta entä sitten, kun tulee taas sisälle? Ikijää odottaa.

Maissikin tietää, että kamiina on ihana!

Hylättyjä koiranpentuja

Espanjassa hylätään paljon koiria. Metsästyskoiria, jotka eivät toimi metsästyksessä. Vahinkopentuja. Joululahjoja. Täällä eläin on enemmän eläimen asemassa mihin itse pohjoisessa on tottunut. Ei tosiaankaan kaikkien kohdalla, mutta osan kyllä. Niitä saatetaan jättää parvekkeelle loman ajaksi. Tai sitten ne vaan heitetään luontoon, kun niihin kyllästytään. Raaka peli. Koiratarhat ovat pullollaan pelastettavia koiria. Lisäksi on “tappotarha”, johon päätyy kadulta löydetyt. Niistä koiratarhat käyvät hakemassa sellaiset pois, joilla on hyvä todennäköisyys adoptoitua. Kaikki eivät ole sekarotuisia, myös rotukoiria, myös kultaisianoutajia heitetään kadulle. Surullista.

Aika paljon täällä näkee ns. villikoiria vapaana. Meidän alueella oli niitä aika montakin, mutta itseasiassa, enpä ole nähnyt viime syksyn jälkeen. Ehkäpä ne on saatu kiinni vihdoin.

Aina sitä on miettinyt ja pelännyt, milloin tulee eteen se päivä, kun roskiksesta kuuluu vikinää ja sieltä löytyy kokonainen pentue. Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen se päivä sitten tuli. Kävelin, kuten joka aamu ns. puistoon, jossa koiruudet ulkoilevat vapaana. Heti kun pääsin kiipeämään kukkulalle ja puiston alkuun, näen heti tien vieressä kyljellään olevan pienen eläinkuljetuskopan. Heti arvasin, että nyt on se päivä. Mun jengi oli vielä hihnoissa, joten menin varovasti katsomaan, mitä kopassa on. Kopan perältä tapitti vikisevä pentu, ja heti perään näin sielä toisen. Ajatus on vaan että voi ei 😦

Samassa paikalle onneksi ajoi tuttu nainen tästä lähistöltä, jolla on itsellä kaksi resque-koiraa. Hän pysähtyi myös ja hän otti pennut mukaansa toimitettavaksi eläinlääkärille ja hoitoon.

Olo tämän jälkeen oli tosi surullinen. Jotenkin sitä ei vaan tajua, miten paha ihminen on. Tässä kohdassa pennut oli selvästi jätetty alueelle, josta jättäjä tiesi, että ne löydetään helposti. Niitä ei ollut piilotettu eikä heitetty vapaaksi luontoon. Näillä pennuilla kävi tuuri.

Iltapäivällä sain vielä viestin yhdeltä tuttavalta, joka on paljon löytökoirien kanssa tekemisissä. Hän kertoi, että pennut olivat päätyneet todella hyvään paikkaan ja odottavat nyt oikeaa kotia, jotka heidät haluaisi adoptoida, pikkuinen tyttö ja poika ❤ Täytyy vaan toivoa, että he löytävät hyvät kodit.