Kun sisäilman lämpö +18 tuntuu jo kivalta

Just niin, enpä muista milloin noin lämmintä olisi taas ollut ilman toimenpiteitä.

Meillä on taas talvi päällä. Me kuljetaan täällä toppatakeissa ja useammalla koiranulkoiluttajalla on pipo päässä. Vannon, ettei kysymys ole pelkästään tottumisesta. Täällä on kylmä!

Toki osaksi kesällä tottuu lämpimään ja kun sitten syksyllä alkaa viilentyä, tekee mieli pukea päälle heti jo enemmän. Syytän tosin ilman kosteutta, joka tekee ilmasta oikeasti kylmän.

Mutta mistä tietää, että Espanjassa on oikesti kylmä:

  • Kyllähän ulkoilman kestää, sinnehän nyt voi pukeutua ja huono ilmahan on vain pukeutumiskysymys. Koiraihmisenä omistan tosi hyviä ulkoiluvaatteita, jotka pitää sekä veden että tuulen ulkopuolella. No kyllä! Mutta entäs sitten sisällä? Kun sisäilma on nyt ilman lämmitystä +15 astetta? Päällä on jo nyt legginsit, verkkarit, polveen asti olevat villasukat, pitkähihainen paita, 100% merinovillapaita sekä huivi. Ja huopatöppöset. Palelee. Mitä vielä lisäisin?
  • No joo, sen lämmityksen. Kun laittaa tuon keskusilmasysteemin päälle, se puhaltaa ensin täysin kylmää ilmaa. Sitähän tässä kaipaakin. Jatkossa se puhaltaa makuuhuoneeseen, vierashuoneeseen sekä olohuoneen osaan, jossa ei oleskella – keittiön ja olohuoneen väliin. Siihen mennessä, kun ilma ehtii pari metriä siitä sivuun, se on jo viilentynyt.
  • Kaasukamiina. No se on kyllä käytössä, mutta sitä ei uskalla jättää yksin, joten sytytän sen vasta, kun iltakoiralenkki on tehty. Kaipa sitä nyt voisi useamman kerran päivässä sytyttää ja sammuttaa. No, tämän pelastaa se, että voi viettää aikaa toimistolla ja käyttää sen kallista sähköä lämmittelyyn.
  • Kamiinan ollessa päällä, asteet nousevat lähes villeihin 17 ja risat lukemiin.
  • Ovet ovat täyttä sylttyä täällä. Tiivistyksestä ei ole pahemmin apua ja sillä keinolla saattaa tiivistää itsensä ulos asunnosta. Tämän talven superedistys on ollut hankkia paksu verho oven sisäpuolelle, joka estää viiman tulemasta sisälle. Auttaa muuten ihan älyttömästi!
  • Yöllä nukkuu tosi hyvin. Päällä on pitkät pöksyt, villasukat, pitkähihainen paita, 100% villainen kietaisupaita, villainen neule, Ikean paksuin täkki sekä viltti. Nukkuu tosi makoisasti.
  • Onneksi mulla on äiti, joka on opettanut villavaatteiden käytön. Ilman sitä kuolisin. Ihmettelen, miten ihmiset vaan jaksavat pukeutua puuvillaan ja tekokuituihin ja sittenkin valittavat kylmyydestä. Kuolisin. Ainoa vaan, että tästä maasta ei villaa niin helposti löydy. Lampaita kyllä, pöllisinkö pari?
  • Aamut ovat pahimpia. Kun pitää nousta tuon yövaate-täkki-rykelmän alta. Dödö on tosi kylmä, ihan kamalaa pistää sitä kainaloon. Miten sen voisi lämmittää? Toinen asia on vaatteet. Ne ovat kylmiä! Ihan kuin olisit unohtanut ne ulos yöksi ja sitten pitää pistää ne päälle. Onneks mun asunto ei ole kostea, ihan tämä peruskylmyys riittää. Mä puhaltelen rintsikat lämpimiksi.
  • Mä aloin joogata tuossa muutama viikko sitten joka ilta. Pakko oli jättää tauolle suurimmat säätämiset. Lattia on niin kylmä, että siitä saa varmasti jonkun taudin, jos siinä viettää iltaa eri asennoissa. Seuraava pidempi sessio saa odottaa pari viikkoa. Sitä ennen pelkkää niskajoogaa sohvalla.
  • Pääsin myös kivasti lounassalaatin makuun. Mutta kun on näin kylmä, kroppa huutaa hiilaria ja lämmintä pastaa. Annettava periksi ja salaattia taas, kun helpottaa.
  • Ruokaa on kiva laittaa, kun hellan levyt lämmittävät.
  • Suihkuun menoa varten on sähkölämmitin, joten se on ihan jees. Kun riisuu kylppärissä ja hakee vaihtovaatteet sinne. Eikä erehdyksessä kosketa jääkylmää seinää.
  • Koirilla on hyvät karvat.
  • Päässä pyörii villi ajatus, että pitäisikö joku talvi tulla pariksi viikoksi lämmittelemään Suomeen.

Mutta nyt tästä pitäisi siis lähteä ulos koiralauman kanssa. Kylmä pohjoistuuli houkuttaakin kovasti, kun nyt jo sormet ja varpaat jäässä. Aurinko onneksi paistaa. Mutta ulkona siis ihan hyvä, kun koirien kanssa kävelee. Varsinkin ensimmäisten satojen metrien jälkeen, kun sulaminen alkaa. Mutta entä sitten, kun tulee taas sisälle? Ikijää odottaa.

Maissikin tietää, että kamiina on ihana!

Advertisements

Hylättyjä koiranpentuja

Espanjassa hylätään paljon koiria. Metsästyskoiria, jotka eivät toimi metsästyksessä. Vahinkopentuja. Joululahjoja. Täällä eläin on enemmän eläimen asemassa mihin itse pohjoisessa on tottunut. Ei tosiaankaan kaikkien kohdalla, mutta osan kyllä. Niitä saatetaan jättää parvekkeelle loman ajaksi. Tai sitten ne vaan heitetään luontoon, kun niihin kyllästytään. Raaka peli. Koiratarhat ovat pullollaan pelastettavia koiria. Lisäksi on “tappotarha”, johon päätyy kadulta löydetyt. Niistä koiratarhat käyvät hakemassa sellaiset pois, joilla on hyvä todennäköisyys adoptoitua. Kaikki eivät ole sekarotuisia, myös rotukoiria, myös kultaisianoutajia heitetään kadulle. Surullista.

Aika paljon täällä näkee ns. villikoiria vapaana. Meidän alueella oli niitä aika montakin, mutta itseasiassa, enpä ole nähnyt viime syksyn jälkeen. Ehkäpä ne on saatu kiinni vihdoin.

Aina sitä on miettinyt ja pelännyt, milloin tulee eteen se päivä, kun roskiksesta kuuluu vikinää ja sieltä löytyy kokonainen pentue. Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen se päivä sitten tuli. Kävelin, kuten joka aamu ns. puistoon, jossa koiruudet ulkoilevat vapaana. Heti kun pääsin kiipeämään kukkulalle ja puiston alkuun, näen heti tien vieressä kyljellään olevan pienen eläinkuljetuskopan. Heti arvasin, että nyt on se päivä. Mun jengi oli vielä hihnoissa, joten menin varovasti katsomaan, mitä kopassa on. Kopan perältä tapitti vikisevä pentu, ja heti perään näin sielä toisen. Ajatus on vaan että voi ei 😦

Samassa paikalle onneksi ajoi tuttu nainen tästä lähistöltä, jolla on itsellä kaksi resque-koiraa. Hän pysähtyi myös ja hän otti pennut mukaansa toimitettavaksi eläinlääkärille ja hoitoon.

Olo tämän jälkeen oli tosi surullinen. Jotenkin sitä ei vaan tajua, miten paha ihminen on. Tässä kohdassa pennut oli selvästi jätetty alueelle, josta jättäjä tiesi, että ne löydetään helposti. Niitä ei ollut piilotettu eikä heitetty vapaaksi luontoon. Näillä pennuilla kävi tuuri.

Iltapäivällä sain vielä viestin yhdeltä tuttavalta, joka on paljon löytökoirien kanssa tekemisissä. Hän kertoi, että pennut olivat päätyneet todella hyvään paikkaan ja odottavat nyt oikeaa kotia, jotka heidät haluaisi adoptoida, pikkuinen tyttö ja poika ❤ Täytyy vaan toivoa, että he löytävät hyvät kodit.

 

 

CaballoSpain “behind the scenes”

Minulla on ystäväni Hannan kanssa hevosalan yritys. Järjestämme ratsastuslomia tänne Aurinkorannikolle CaballoSpain yrityksen alla. Järjestämme ratsastuksia eri yhteistyötallien kanssa riippuen asiakkaiden toiveista ja tasoista, hoidamme kuljetukset majoituspaikasta tallille ja takaisin, tulkkaamme tarpeen vaatiessa ja teemme lounaan, joka nautitaan ratsastuksen jälkeen. Eli hemmotteluratsastusta 🙂

Mutta mitä tämä työ oikein on? Nauttia ratsastuksesta ja hevosista, ihanista ihmisistä ja auringosta. Juuri niin, hyvin arvattu. Mutta siihen kuuluu paljon muutakin.

Koskaan emme jätä asiakkaita itsekseen tallille, toki välillä asiakkaat menevät maastoon ilman meitä ja sillä aikaa hoidetaan asioita. Mutta välillä pääsemme itsekin mukaan ratsaille, kun asiakkaat joko kaipaavat tulkkausasioita tai ovat matkassa yksin. Silloin voimme lähteä juttuseuraksi 🙂

Ei hullumpi toimisto

Ratsastustuntien aikana odottelemme, tulkkaamme, seurustelemme mahdollisesti muiden perheenjäsenten kanssa, teemme toimistohommia tai suunnittelemme jo seuraavia käänteitä.

Krista Kotokorven tallilla pyöritettiin kahta tuntia saman aikaisesti

Antonio Serranon tallilla odottelemassa tunnin alkua

Toimisto viritettynä tallin pöydälle

Tosiaan teemme kaikki ruoat asiakkaille itse. Hieman valhe, ostamme vain yhtä tuotetta valmiina: Carrefourin porkkanakakkua, joka maistuu ihan itsetehdylle. Pyrimme tekemään raikkaita ruokia, jotka käyvät kaikille. Kesällä varsinkin on niin kuuma, että se aiheuttaa lisämietintää ruokien kanssa, jotta mikään pääse lämpiämään liiaksi. Lisäksi autoissa kulkee aina iso vesivarasto.

Päädyimme tarjoamaan lounaan, koska varsinkin kesällä lämpöjen noustessa yli 30 asteeseen, energiat häviävät ihmisestä hetkessä. Siksi tuputamme ruoan heti ratsastuksen jälkeen, jottei loppu lomapäivä mene pilalle väsymyksen takia. Kaikki ovatkin olleet tyytyväisiä ja positiivisesti yllättyneitä tästä lisäpalvelusta 🙂

Tässä wraptehdas, jossa valmistui 16 wrapiä: hummus, couscous kasviksilla, halloumijuustoa sekä rucolaa.

Valmiit wrapit lähtemässä asiakkaille

Hedelmäsalaattia kauden hedelmistä

Cazpacho-pastaa pakattuna asiakkaille

Lounas syödään tallilla ja käydään samalla läpi, miten tunnit menivät. Kiva hetki istahtaa alas ja rupatella

Ilmat suosivat tätä työtä suurimman osan vuodesta. Paitsi joskus käy näin:

Kyseinen päivä sattui kiireisimmälle viikollemme, Suomen syyslomaviikolle, jolloin teimme muutenkin ympäripyöreää päivää lasten ja koirien ollessa hoidossa. Yhtäkkiä viikossa oli katastrofipäivä: kaatosade. Maneeseja täällä ei kovin harrasteta, vettä tulee kuin esterin hanurista, osat kentistä kastuvat liikaa ja osille talleista ei pääse pahimmassa tapauksessa edes perille. Silloin käy viestit kuumina. Siirretään ratsastuksia mahdollisuuksien mukaan seuraaville päiville, mutta pahimmassa tapauksessa perutaan. Jos sade ei ole aivan ämpärimuotoinen, jotkut tallit myös järjestävät tunnit, jos rohkea asiakas vaan haluaa.

Lits läts märkää, heppanen ei edes pelännyt suurta vihreää sateenvarjoa, jonka alta opettaja ja tulkkaaja huutelimme ohjeita

Asiakas, joka ei ole tehty sokerista

Autot ovat tärkeä osa palveluamme, välillä niitä jopa ehditään pestä. Muutenkin kiireviikkoina auton toimivuus on ihan ehdoton. Tällaisina viikkoina ehdimme tavata Hannan kanssa liikenneympyröissä, jossa siirrämme lähinnä ruokia toisesta autosta toiseen. Tällaiset kiireviikot vievät mehut, mutta ovat superantoisia. Niitä meille lisää!

 

“Harjoittelijapoika” avustamassa autonpesussa

Muuten heppahomma on toimistotyötä. Järjestämme ratsastuksia, olemme yhteydessä asiakkaisiin ja talleihin, joskus myös majoituspaikkoihin. Organisoimme ajankäyttöämme, buukkamme lasten- ja koirienhoitajia. Käymme kaupassa ja suunnittelemme reseptejä lounaita varten, teemme sisältöä sosiaaliseen mediaan, markkinoimme ja mainostamme. Mutta tämä on ihanaa, ihahahaa!

Haluamme kasvattaa vielä suomalaista asiakaskuntaamme, mutta pian alamme myös markkinoida palveluitamme muihin maihin. On se ihanaa, kun saa tehdä tällaista työtä ja ihan itselleen. Ja ihan huipputyypin kanssa ❤

Hanna

Ja minä, kumpikin edustusasuissa 

Sellainen on siis CaballoSpain. Itse teen myös muita hommia, joten tämä on ihan huippu tasapaino digitaaliselle hommalle, jossa kaikki työ tapahtuu tietokoneella. Toivottavasti saamme jatkaa tätä pitkään ja onnistumme kasvattamaan bisnestämme pikkuhiljaa suuremmaksi. Siinä meille tavoitetta tälle vuodelle!

Käy tsekkaamassa sivumme ja tykkää meistä Facebookissa.

Joulu 2017

Suomessa vietetään tätä kirjoittaessa Tapaninpäivää ja täällä on jo normaali arki. Itse päätin ottaa tämän viikon rauhallisesti ja pitää vähän lomaa. Muutama työjuttu on hoidettavana, mutta niitä ei lasketa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään 😉

Tänä vuonna suunnitelmat muuttuivat vähän lennossa. Muutenkin tässä maassa ei niin stressata suunnitemista. Niitä tehdään, mutta ne saattaa myös muuttua, jos siltä tuntuu. Aatonaatto vietettiinkin kotona ja tehtiin suurin osa ruoista valmiiksi jouluaattoa varten.

Jouluaattoaamuna iski laiskotus ja teimme joulupuuron kotona. Espanjalainen maistoi puuroa, vaikka ajatus lämpimästä maitopuurosta sai silmäkulmat kohoamaan. Otti jopa lisää, kun kuuli, ettei tänään ole lounasta vaan syödään illallinen skandiaikaan eli noin 18-19 eikä espanjalaisittain klo 21. Sen jälkeen lähdimme ottamaan lasilliset Maissin ja Bolon kasvattajan luo ja toivotimme sinne hyvät joulut. Söimme kinkkua (espanlaista, jota vuollaan suoraan kintusta (ei kinkusta) ja nautiskelimme viiniä ja cavaa. Saimme parhaan lahjan ja saimme jättää koirat hoitoon heille. Sitten kotosalla pieni lepo ja kohti ystävän kotia ruokakassit mukana.

Aatto meni perinteisesti syödessä, avatessa lahjoja, höpöttäessä kolmea eri kieltä (neljättä välillä kuului talon isän ja pojan höpöttäessä keskenään). Puhuimme, mikä tekee joulusta joulun ja kyllähän se ihmiset aika pitkälti on. Täällä ihmisten kanssa viettää enemmän aikaa kuin Suomessa, eri porukoissa, mutta ihmisten kanssa. Ilta vielä huipentui ystävien tullessa kitaran ja laulutaitojen kanssa paikalle.

Joulupäivänä suuntasimme Málagaan espanjalaisen perheen kanssa lounaalle. Aiemmin tämä on järjestetty anoppikokelaan kokatessa kaiken, mutta porukka on sen verran iso, että hänkin halusi tänä vuonna vaan rentoutua, joten päädyimme koko porukka ravintolaan. Tämä lounas menee vain yhden kielen varassa. Vitsin hujahtaa välillä ohi sellaista vauhtia, mutta muuten sitä pärjää jo hyvin 🙂 Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa.

Tänään meillä piti olla perinteinen grillaus puistossa, mutta nyt Espanjana petti meidät! Voihan vesisade! Sitä ei vuodenaikana monena päivänä tule taivaalta, mutta tänäänpä sitten tuli ja kasteli paikat.  Ei auttanut kuin perua juhlat ja nyt espanjalainen grillaa omalla terassilla. Näin ne suunnitelmat muuttuu.

Espanjassa joulu jatkuu vielä pari viikkoa. Omasta mielestä se on ohi, mutta ehkä vielä jatkan pari päivää, että saan kaikki suklaat syötyä 🙂

Mistä tulee Joulutunnelma Espanjassa

Edellisessä postauksessa sanoin, että joulussa tärkein on tunnelma. Miten se sitten tulee täällä, kun ei ole lunta eikä pakkasta? Se tulee itseasiassa samoista asioista kuin Suomessa.

Kynttilät

Kynttilöitä tulee poltettua tähän aikaa paljon. Pelkästään kynttilöiden tuoksu tuo joulun. Kun pimenee, ei sisällä huomaa, missä maassa sitä on. Tähän aikaan vuodesta on pimeää sekä Espanjassa että Suomessa.

Jouluvalot muutenkin luo tunnelmaa. Täällä osataan laittaa valoja. Kaupungit koristellaan runsailla valoilla ja toki täällä käytetään väriä. Appelsiinipuut saavat valokoristeet. Málagassa on seudun upeimmat valot. Ne julkistetaan marraskuun lopulla ja niitä pääsee ihailemaan loppiaiseen asti. Joka päivä valot laitetaan päälle 18:30 (ehkä tammikuussa vähän myöhemmin, koska tuohon aikaan on nopeasti valoisaa, kun päivä pitenee) ja toisen kerran show on klo 21:30. Eli valot laitetaan joka päivä päälle musiikin kera. Valot vilkkuvat musiikin tahdissa ja kadut täyttyvät tuolloin ihmisistä. Ihana tapa käydä katsomassa valot ja käytä syömässä siihen päälle jotain. Ja ottaa lasi viiniä.

Calle Larionilla on upeimmat valot

Joulukuusi Málagan tyyliin

Joulukukat

Itse tykkään hyasintistä ja sen tuoksusta. Se tuoksuu ihan joululle. Hyasintin tuoksu ei tunnu koko ajan vaan pöllähtää aina välillä. Se on pieni joululeuhahdus.

Karkkikippo

Pöydällä pitää olla karkkikippo. Suklaata, marsipaania ja marmeladia. Ja vihreitä kuulia. Joulupaketista perinteisesti ilmestyy Julia-konvehteja.

Joulumusiikki

Kynttilät päällä, joulukuusessa valot, kamiina lämpimänä, filtti ja joulumusiikki. Hieman suomalaista, mutta suurimmaksi osaksi englantilaista. Jotenkin en innostunut vielä kokeilemaan espanjalaisia versioita…

Jouluruoat

Jos minut tuntee, tietää, että elän syödäkseni. Jouluna ruoka on yksi tärkeimmistä asioista, minkä miettimiseen käytän aikaa.

Meidän jouluaattoon kuuluu myös se, että mä toimin ruokapäällikkönä ja suunnittelen menun. Sitä suunnitellessa tulee kyllä joulufiilis. Keittiössä valmistuu aina myös jotain ruokalahjaa 🙂

Tämän joulu perinteinen suomalainen joulupöytä lisättynä tanskalaisella joulukinkulla

Tänä vuonna sain syödä oikean suomalaisen jouluruoan työporukan kanssa, mikä oli todella onnistunut. Siinä sai maistaa rosollit, pateet, kalat yms. jouluherkut. Ja maistui kyllä erinomaisen hyvälle kolmen vuoden tauon jälkeen.

Tämä näyttää ihan suomalaiselta

Joulukuusi

Suomessa en ikinä suostuisi ostamaan muovikuusta, olisin mieluummin ilman. Täällä asia on hieman toisin. Tosin kuusia näkee myytävän, mutta se jotenkin tuntuu vaan hassulta. Eli muovikuusi on hankittu pari vuotta sitten ja se saa valkoiset ja vaaleanpunaiset koristeet. Lumipallovalot tuovat vähän lumifiilistä oksille.

 

13 kysymystä Joulusta

Törmäsin kivaan postaukseen Char and The City -blogissa ja muuallakin tätä jo näkynyt. Teinpä siis itsekin.

1. Millaisia jouluperinteitä vaalit?

Tykkään kovasti joulusta ja tiettyjä juttuja ehdottomasti haluan jouluna toteuttaa. Kotiin laitan sellaisia asioita, joita olen aina laittanut: kuusi, hyasintit, suklaata esillä koko ajan ja kynttilöitä. Jouluperinteisiin kuuluu myös joulupuuro jouluaattoaamuna. Täällä jonkin verran on perinteen hioutuneet, mutta pysyneet kyllä jollain tavalla mukana. Jos olen Suomessa jouluna, kuuluu siihen joulurauhan julistuksen kuunteleminen (taisin kyllä kuunnella viime vuonna täälläkin) sekä Lumiukko.

2. Mitä asioita lapsuuden jouluista on jäänyt parhaiten mieleen?

Vietimme jouluja mielestäni paljon serkkujeni perheen kanssa. Ne ovat jääneet hyvinä mieleen ❤ Serkkujen kanssa käytiin salaa katsomassa lahjoja etukäteneen: ravistelemassa niitä ja katsomassa, kuka minkäkinlaisen paketin saa, aikuisten ollessa kävelyllä. Samoin muistan tätini ❤ itse tekemän joulukalenterin, josta avattiin tulitikkurasioita. Heillä ollessani minäkin sain välillä avata luukun. Ja aina laulettiin joulupukille, voi pukkiparat.

Yhden joulun muistan myös. Oltiin äitini kanssa kahden. Olin ehkä 7 tai 8. Lähdimme aattoiltana kävelylle ja äiti unohti roskapussin. Jäin odottamaan pihalle, kun äiti sen haki. Kävimme kävelyllä ja kun tulimme kotiin, oli joulupukki jo käynyt. Lahjat odottivat kuusen alla. Muistan miten pettynyt olin, kun oltiin missattu pukki. Olen kuitenkin selvinnyt jo nyt tästä traumasta 😀

3. Mikä on sinun lempi joululaulu?

Sanoisin, että Tulkoon Joulu sekä Hei Mummo. Ja tietenkin Sydämeeni joulun teen.

4. Onko jotain jouluperinteitä omasta lapsuudestasi joita tahtoisit siirtää joskus tulevalle omalle perheellesi, vai haluatko keksiä kokonaan uusia perinteitä?

Ne, mitkä jo edellä mainitsin haluan säilyttää. Täällä etelässä on tullut myös uusia perinteitä. Aattoaamuna käymme joulupuurolla tallilla ystävien kanssa. Sen jälkeen jatkamme koiralenkille. Tämän jälkeen valmistuu ruoka ja valmistaudumme aaton viettoon ystäväni luona, johon tulee myös hänen vanhempansa. Eli oikea suomalainen joulu höystettynä tanskalaisuudella ja tänä vuonna myös espanjalaisuudella. Yleensä olemme laulaneet joululauluja akustisen kitaran säestyksellä, toivottavasti perinne jatkuu tänä vuonna.

26.12. on pidämme naapurini kanssa joulugrillauksen kylämme picnic-puistossa ja kustumme sinne väkeä grillaamaan. Täällä ilmat yleensä ovat suosineet ja tämänkin vuosi näyttää ihan lupaavalta.

Tänä vuonna 25. päivä on uusi perinne. Vietämme joulu espanjalisen perheen kanssa, joka koostuu noin 25 ihmisestä. Jännittävää, millainen on espanjalainen joulu.

5. Pidätkö jouluruuista? Mikä on lemppari joulupöydän antimista?

Pidän ja paljon. Kaikki kalat, pateet ja imelletty perunalaatikko. Ei oikeastaan ole, mistä en pidä. Rosolli on vähän sillä rajalla, mutta täällä tänä vuonna se kyllä maistui tosi hyvälle.

6. Mikä on parasta joulussa?

Tunnelma.

7. Onko joku asia mistä et pidä joulussa/joulukuussa?

Suomessa sanoisin ilma, täällä ei voi valittaa 🙂 Täällä ei myöskään ihmiset stressaa joulusta, kuin ei paljon muustakaan. Olen tehnyt joulusta sellaisen, josta tykkään, joten ei voi olla mitään, josta ei tykkäisi.

8. Tykkäätkö jouluelokuvista?

Kyllä, klassikot Holiday ja Love Actually ❤ ja myös kaikki perheleffat huumorilla uppoavat…

9. Voisitko olla joulun jossain lämpöisessä?

Heh, helposti. Vaikka lämpöinen nyt on vähän vaihteleva käsite. Kaasulämmittimen kanssa kyllä ihan ok lämmin. No mutta, siis kyllä. Olen viettänyt jouluja pois Suomesta. Jo teini-ikäisenä oltiin useampi joulu Kanarialla ja tykkäsin palmuista jouluvaloilla. Vaikka tykkään joulusta, ei sitä tarvitse joka vuosi viettää ihan pakolla.

10. Onko sinulla joku joululahjatoive?

Itseasiassa ei, mä vaan haluan nauttia aatosta miten se täällä vietetään ❤

11. Paras saamasi joululahja?

Enpä oikein muista aikuisiän lahjoja. Yleensä tykkään perusasioita yökkäreistä, herkuista ja ruokakirjoista 😀 Lapsena pehmolelut olivat parhaita ❤

12. Ärsyttävin joululaulu, tai sellainen josta et pidä?

Joulupuu on rakennettu

13. Onko sinulla joulukalenteria?

On, Fazerin ❤

Joulukukka anoppikokelaalta ❤

Yllätyspentu!

Välillä on hirvittävän kiva yllättää itsensä. Ehkä se on joku blodin taipumus, että siihen pystyy.

Terra di Siena kenneliin syntyi 11.8.2017 kymmenpäinen pentue, jonka isänä ja äitinä ihan huipputyypit sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan. Kolme kertaa taisin käydä pentuetta hoitamassa tietämättä, että yksi niistä joku päivä vielä muuttaa kotiin meille.

Hoitopäivän räpsäisy pennuista, en tiennyt, että keltaisen kaulapannan omaava on mun!

Neljä pentua lähti kahdeksan viikkoisena kotiin ja loput jäivät odottamaan rabies-rokotusta ulkomaille lähdön vuoksi ja yksi jäi odottamaan muuttoa espanjalaiselle kasvattajalle muista syistä. Ulkomaille lähtö onnistuu vasta 3 kuukauden ikäisenä.

Sitten tapahtui se, että Englantiin lähtevä pennun tuleva omistaja perui koko homman. Ja Espanjaan jäävän vaan tuntui lykkääntyvän ja lykkääntyvän. Sitten tuli se ilta, kun nautitiin hieman viiniä ja hyvää ruokaa kasvattajan sekä yhden Englantiin lähtevät pennun omistajien kanssa. “Miksi sä et ottaisi pentua?”. Jep, hyvä kysymys. Nukuttiin yö ja aamulla ilmoitus kasvattajalle, että jos otan, annatko?

Illalta, jolloin valittiin Boloa, katseltiin niiden päitä ja ilmeitä ❤

Ja antoihan se 🙂 Sain valita kahden uroksen väliltä vielä. Bolo sitten valikoitui. Jerezin näyttely häämötti, joten tyyppi muutti päätöksestä viikon kuluttua kotiin. Ehkä noita on jo niin monta ollut, ettei se meidän elämää juuri muuttanut. Ulkona rampataan useammin ja yksi ruokahetki enemmän päivässä. Muuten maailma ei liikkunut.

Onhan tuo ihan täydellinen ❤ Tyypillä on ikää nyt 4 kuukautta ja yhdeksän päivää. Viikkoon en ole siivonnut jälkiä sisältä. Muutama terassin kulma kärsii rappauksen puutteesta. Leikki sujuu välillä kolmistaan niin, että naapuritkin herää siihen puoli kahdeksan aikaan aamulla. Nukkuisi pidempään, jos en lähtisi töihin. Hän hyytyy yhdeksältä illalla ja herää kahdeksan jälkeen kun aurinko nousee. Touhua riittää, mutta ei hullutuksia. Paitsi välillä voi vahingossa kiivetä sohvapöydälle istumaan.  Ja onhan tuo kaunis kuin mikä. Näyttää tällä hetkellä oikein lupaavalta otukselta, jännä nähdä, mihin Bolítus tuosta muokkautuu.

Loppuu vielä pientä kuvakavalkadia.

Tässä Bolo näyttäytyy isänsä kasvattajan ja omistajan kanssa

Ihka oikea sylikoira

Maissi on bestisv ❤ 

Turvalinen sisko ❤

Edelleen sylikoira

Sisarusten kanssa rannalla ennen kuin muuttivat maasta: Englantiin, Ranskaan ja Belgiaan, mukana myös äiti Tati näyttämässä uintimallia täti Tiarén kanssa.

Ja kerrankos sitä sohvalle voi mennä salaa mun suihkun aikana…

Pieni vuorikiipeilijän alku

Videon screenshotista Málagan näyttelyssä ensimmäisessä showssa

On se kunnon pikku-äijä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! Happy Independence Day Finland!

Hyvää Itsenäisyyspäivää satavuotias Suomi!

(In English at the end)

Kolme vuotta Suomesta poissa olleena ja siellä vain muutamia kertoja käyneenä, täytyy kirjoittaa muutama sana. Ensimmäisen vuoden aikana vietin täällä kuherruskuukautta, jolloin kaikki asiat tuntuivat olevan paremmin täällä etelässä. Aivan normaalia, kuten aina uudessa suhteessa, kaikki on vaan niin ihanaa.

Kunnes tulee talvi, ulkona +9 astetta, myrskyisä pohjoistuuli ja sisällä +16 astetta. Sää ja maan kauneus ovat se pääsyy, miksi täällä oikeasti haluan asua. Onneksi sää on suurimmaksi osaksi vuodesta upea ja pahin aika kestää vain muutaman kuukauden. Toki kulttuuri ja omalla tavallaan leppoisampi elämänasenne ja positiivisuus tulevat seuraavana. Kaikkeahan ei voi saada, joten jotta tämän tavoittaa, täytyy jostain asioista luopua.

Itse en näe enää syytä, miksi muuttaisin takaisin Suomeen. Täällä olen onnistunut luomaan oman elämän alusta alkaen uudelleen. Olen löytänyt ystävät, joista osan voin laskea perheeksi, parisuhde, koti ja työ, joka ei tule täällä ilmaisena. Silti en koe mitään inhoa entistä kotimaatani kohtaan. No, marraskuuta, joulukuuta jne. kyllä. Jotain jaksan täällä ihmetellä: jollain osaa väestä on jonkinlaiset kovinkin suuret traumat Suomea kohtaan ja sitä haukutaan kovasti Facebook-ryhmissä. Vaikka sitä Suomen on jättänyt taakseen, kyllä siellä on asioita, jotka ovat hyvin ja hyviä. On se sitten vihreät kuulat, savukala, sauna tai digitaalisuus.

Arvostelua kuulee myös siitä, jos haluaa täällä kokea jotain suomalaista. Esimerkiksi ostaa karjanlanpiirakoita. Aikuiset ihmiset haukkuvat toisiaan, että mitäs läksit Suomesta, jos et osaa ilman karjalanpiirakkaa olla. Ihmettelen, miksi täytyy tehdä niin suuri valinta – voihan sitä nauttia siitä, että on suomalainen vaikka asuu toisessa maassa.

Täällä mielestäni ei voi elää täysin espanjalaisena, koska sitähän me suomalaiset ei olla. Mutta ei myöskään suomalaisena, koska mielestäni täytyy kunnioittaa maata, jossa ollaan ulkomaalaisina.

Itse olen itseasiassa ylpeä suomalaisuudestani. Olen ylpeä kansasta, joka on todella hyvin koulutettu. Ihmisissä ei näy pahemmin eroa, onko hän käynyt peruskoulun vai lukenut tohtoriksi. Käytöstavat ovat todella hienot ja luontoa kunnioitetaan aina upealla tavalla. Olen ylpeä, että puhun kieltä, joka olisi käsittämättömän vaikea opiskella toisena tai kolmantena kielenä.

Tänään itsenäisyyspäivänä lounaaksi syömme karjalanpaistia ja perunamuusia. Illalla tulemme nostamaan maljan ystävien kanssa, johon kuuluu kolmea kansalaisuutta, syömme karjalanpiirakoita ja Väinämöisen nappeja. Malja nostetaan cavalla ja suomea ei pahemmin puhuta. Silti olemme suomalaisia ja katsomme linnanjuhlia.

Kuvat ovat Instagramistani, kokoelma Suomi-kuvia, joilla selvästi on jotain merkitystä

 

Happy Independence Day Finland, 100 Years!

Three years after leaving Finland and only a few visits back there ever since I now wanted to write a few words about it. First year, it was like a honeymoon,  everything just seemed to be better here in the south. Just like in a new relationship, everything was so wonderful.

Then came the winter,+9 degrees outdoors with a stormy northern wind and inside the house chilly +16 degrees. But the weather is mostly gorgeous and the worst time takes only a few months. It is the main reason why I really live here. Sure the culture and happier attitude comes next. You can not get everything, so in order to reach this, you have to give up on something.

In fact, I don´t  see why I would go back to Finland. I have created my own life here from the beginning again. I have found friends, some of whom can be counted as family, partnership, home and work. Still, I don´t have anything against my former country. Well, November, December…But I’m wondering: some people have some kind of traumas of Finland and there is a lot of hate and complaints against Finland in the Facebook groups. Although I have left Finland behind, there are things that are very good there. Whether it is The Finnish chocolate, smoked salmon, sauna or digitalization.

Sometimes you can hear complaints if you want to do something Finnish here. For example, buy Karelian pies. Adult people are barking at each other about why you are living in Spain, if you do not know how to live without Karelian Pie. I’m wondering why you need to make such a big choice – I can still enjoy being a Finn while living in another country.

Here, in my opinion, we can not live entirely like Spanish, because that we are not. But it´s also impossible to live a Finnish life, because I think we must respect the country where we are foreigners.

In fact, I am proud of my nationality. I am proud of the well educated nation. There isn’t that much difference in people whether they have gone to elementary school or studied to have a doctor’s degree, overall people behave well and they respect nature in a wonderful way. I am proud that I speak the language, which would be so difficult to study as a second or third language.

Today, on the Independence Day, for lunch, we´ll eat Karelian roast and mashed potatoes. In the evening, we will toast with friends of three nationalities, eat Karelian pies and Väinämöinen’s buttons. The toast is with cava and Finnish is not spoken much. Still, we are Finns and we will watch the Finnish tradition – Linnan juhlat – President´s reception from TV.

The photos are from my Instagram, I can see they have some meaning in my life

No nytten kuulumisia!

Nyt nyt on kyllä aika karannut käsistä. Ei voi sanoa, että blogi olisi unohtunut. Valitettavasti aika juoksee sellaista vauhtia ja kaikkea on tapahtunut, joten yksinkertaisesti blogi on ollut unessa. Mikä tässä nyt sitten auttaa?

Blogi kertoo, että 18.9. on viimeisin postaus. Ei auta ottaa kuin kalenteri esiin ja katsoa, mitä ihmettä sitä on tullut puuhattua.

Syyskuu

Hankin täältä elokuun puolessa välissä sijoitusasunnon ja sen laittamiseen meni sitten syyskuu. Lähes joka päivä piti jotain siihen liittyvää säätää, remontoida ja hankkia tavaroita. Tämä siis vuokrattavissa 😉

Söpön asunnon olohuone

Syyskuussa aloitin myös tekemään suomalaiselle start-upille 20 tuntia viikossa töitä ja tämän käyn suurimmaksi osaksi tekemässä toimistolla.

Samoin alkoi taas kesätauon jälkeen espanjantunnit. Kaksi kertaa viikossa pitäisi sielläkin käydä. Maanantaisin kielioppia ja keskiviikkoisin keskustelua. Lisäksi joka viikko kirjoitettava aina. Tunnustan, kolme kertaa olen ehtinyt kirjoittaa. Yritän tsempata!

Vilja oli vakavasti sairaana tuohon aikaan ja teimme viikottain reissuja eläinlääkäriin ja vaihdoimme vielä lääkäriäkin, joka onnistu pelastamaan pienen otuksen hengen.

CaballoSpain-yrityksemme kanssa järjestimme samaan syssyyn asiakkaita ratsastamaan ja nauttimaan hevosista.

Asiakkaamme laukkailemassa 

Lokakuu

Sama meno jatkuu töiden, espanjantuntien ja Vilja hoitojen kanssa. Lisäksi tietenkin kesän jälkeen muut työprojektit tulevat ovista ja ikkunoista. Ihanaa, kun on vakiintuneita asiakkaita eikä tarvitse joka päivä murehtia, mistä leipä tulee.

Vilja onneksi alkoi parantua ja oli jo selvää, että tyyppi oikeasti selviää hengissä.

Maissin kasvattajan luona olimme viettämässä viikonloppua ja hoitamassa koiria, kun talonväki oli reissussa.

Ihana koiraparatiisi

Sijoitusasunnossa vaihtui vesivaraaja ja muutamia muita säätöjä edelleen. Lisäksi ensimmäiset vuokralaiset saapuivat.

Syyslomaviikko oli hullunmyllyä! Teimme aamusta iltaan ratsastuksia ja näimme ystäväni kanssa liikenneympyröissä, jossa siirsimme tavaraa (ruokaa) autosta toiseen ja huristimme ympäri Málagan provinssia. Upea viikko vaikka sen jälkeen oltiinkin aivan poikki! Kaikki muut työt seisoivat tämän viikon, jonka jälkeen sitten alkoikin vasta oikea kiire, jotta sai viikon työt kurottua kiinni.

Ihana Anni Hautalakin kävi meillä asiakkaana ❤ ja vielä meistä puhui kauniita sanoja Aamulypsyssä.

Myös kummitätini miehineen ilmestyi maisemiin, kuten jokaisena vuonna 🙂

Ja yhtenä lauantai-iltana viiniä maistellessa tuli maisteltua viiniä, ja samalla tuli tehtyä hyviä päätöksiä.

Marraskuu

Sama hulina jatkui töiden kanssa, hieman ehkäpä jopa helpottaen, ettei tarvitse tehdä 10h päiviä.

Syksyn ensimmäinen koiranäyttelykin tuli eteen Jerezissä heti kuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Viinilauantain päätös muutti meille, Terra di Siena Total Eclipse of the Earth, tuttavallisemmin Bolo, 3 kk muutti meille. Kultainennoutaja. Tietenkin.

Sitten saapuikin jo äiti kylään reiluksi viikoksi.

Marraskuussa ehdin jopa jo kampaajalle, jee! Ja hierontaan! Tai hierojani ehti meille 🙂

Málagan koiranäyttelyssä käytiin esiintymässä kumpanakin päivänä.

Tähän kuukauteen liittyy hyvin paljon koiranpissitystä ja vauvaleikkejä ❤

Joulukuu

Tänne ollaan siis selvitty. Arki on pikku hiljaa kovan syksyn jälkeen rauhoittunut. Nyt tehdään töitä täällä ja projekteja lisäksi, suunnitellaan CaballoSpain seuraavia kuvioita ja kevättä, edelleenkin juostaan pissillä paljon.

Lämmin kasa

Kylmä on saapunut ja aamulla ulkona on alle +10 astetta ja sisällä +16,5. Nukkuu ainakin hyvin. Pohjoistuuli on herkullinen lisä tähän. Glögiä on jo keitelty ja espanjalainen mies on päässyt maistamaan joulutorttuja.

Joulua siis odotellaan ja toivottavasti sitten on hetki aikaa hengähtää.

Josko tännekin ehtisi kirjoitella. Toiveita aiheista saa laittaa ja jos meidän syksystä kiinnostaa tietyt aiheet, niin saa vinkata 🙂

Härän munat!

Siis eikös tomaatti nyt ole tomaatti?

No ei. Tomate Huevo de Toro eli härän munat ovat Málagan erikoisuuksia. Toki niitä kasvaa muuallakin, mutta juuri tämän seudun maaperä tekee tomaateista erikoisia.

Tomaatit ovat isoja ja painavat noin 300-600g. Tomaatin painon tekee se lihaisuus. Nestettä ja siemeniä on todella vähän tavallisiin tomaatteihin verrattuna. Tomaatti on vihertävän punainen ja on siis silti ihan kypsä syötäväksi. Kunhan vähän on myös punaista.

Toro kokonaisena mollukkana

Tomaatti kannattaa syödä sellaisenaan, hieman suolalla ja hyvällä oliiviöljyllä maustettuna.

Mutta varo huijaustomaatteja! Kaikki, jotka ulospäin näyttävät samanlaisilta eivät ole samoja. Tomaatti on halkaistava, jotta näkee, että kyseessä on juuri Toro. Näitä ei valitettavasti löydä helpolla, koska kyseessä on niin harvinainen herkku. Vihannestoreilta tai kaupoista saattaa löytää.

Toron lihaisa sisus

Maku on kyllä niin hyvä ja erilainen, että sitä kannattaa täällä päin kysellä ja jopa metsästää 🙂 Itse en ole raa´an tomaatin ystävä, mutta tämä oli kyllä aivan loistava!

Toroa lautasella, hieman suolaa, valkosipulia, mustapippuria ja hyvää oliiviöljyä