San Juan

Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään juhannusta, täällä vietetään San Juania. Suomessa juhannus on keksikesän juhla, täällä San Juan vastaavasti kesän aloitus. Kevät muuttuu kesäksi vasta 21.6. eli vasta ihanalla kesän alkutaipaleella ollaan.

Tästä se kesä vasta lähtee kuumenemaan.

San Juania vietetään hieman eri tavoin eri osaa maassa ja maissa. Monet latinomaat juhlivat samaan juhlaa. Jossain kokoilla on isompi arvo, esimerkiksi tehdään hahmoja oljesta (tms.) jotka poltetaan keskiyöllä.

San Juania vietetään paikalliseen tapaan myöhään. Ihmiset kerääntyvät rannalle kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Perheet, nuoret, aikuiset, mummot ja papat. Paikalliset tuovat mukanaan koko kattauksen pöytiä, tuoleja ja jopa katoksia. Rannalla grillataan, napostellaan ja nautitaan cavaa.

Osa tekee kokkoja ja osa pienempiä tulia. Tasan keskiyöllä kuuluu kävellä mereen takaperin saadakseen hyvää onnea. Vesi oli vielä niin kylmää, että harva sinne uskalsi, mutta suurin osa käveli kyllä mereen nilkkojaan myöten. Samalla lähetetään ilmaan tulilyhtyjä, jotka nousevat korkealle ilmavirran mukana.

Itse olimme Benalmádenassa katsomassa menoa pienellä porukalla. Meillä oli mukana filtti, mansikoita, kirsikoita, keksejä ja cavaa.

Ystäväni tarvitsi hyvää onnea ja teki taian. Ja itseasiassa, se tuntuu toimineen! Toivotaan, että toimii loppuun asti ❤ Taika meni niin, että otetaan lasipurkki, joka täytetään merivedellä. Sinne laitetaan erilaisia koruja ja amuletteja. Veteen lisätään vielä merisuolaa ja purkki asetetaan kuunvaloon.

Juhla huipentui ilotulitukseen, joka alkoi yhdeltä yöllä. Meidän kohdalla oli mukana musiikkishow. Ilotulitus keski 15 minuuttia ja oli varmasti upein mitä olen koskaan nähnyt! Samaan aikaan taivaalla oli ehkä kahdeksan suurta rakettia! Upea!

Mitää örveltämistä täällä ei näkynyt vielä yhden jälkeen, eikä täällä se nyt yleensäkään ole tapana. Paljon ihmisiä poistuin yhden jälkeen, kuten itsekin ja moni autolla. Osa viettää yön rannalla ja herää sieltä aamulla 🙂

Tästä se kesä alkaa ❤

Advertisements

Asuuko Annissa pieni osa espanjalaisuutta

Olen pohdiskellut paljon, missä kohden olen lähes neljän vuoden aikana muuttunut espanjalaiseksi. Täällähän pystyy elämään hyvin kansainvälistä elämää ja pitämään kyllä kiinni suomalaisuudestaan ja suomalaisista tavoista. Itse olen enemmänkin “maassa maan tavalla” ihminen ja haluan hypätä mukaan kyseisen maan tapoihin. Kokisin olevani hankala, jos pitäisin täällä kiinni suomalaisista tottumuksista joka asian kanssa – lähinnnä niiden, mihin liittyy muita ihmisiä. Toki ihmiset, jotka eivät vietä aikaa espanjalaisten kanssa, vaan pysyvät hyvin omissa suomipiireissään, eivät he näitä tapoja edes tule oppineeksi. Itse  opin kyllä näitä tapoja espanjalaisen kanssa seurustellessa ja selvästi ne tavat, mitkä tuntui omilta, ovat hyvin jääneet matkaan mukaan.

Churroja ❤

Luulin, että tämä lista ei ole kovin pitkä, mutta kun aloin oikein muistelemaan, tulihan siitä melko pitkä.

  1. Poskisuudelmat
    Sekä tavatessa että erotessa, myös ensimmäistä kertaa tavatessa ja vaikka oletuksena on etten kyseisiä ihmisiä enää tapaa
  2. Suunnitemallisuus
    Tai sen puute. En osaa suunnitella menojani montaa päivää pidemmälle. Toki jotkut asiat ovat kalenterissa ja työasiat ovat tarkkoja, mutta esimerkiksi tänään olen menossa lounaalle, ei vielä hajuakaan monen aikaan (oletettavasti 13-15 välillä) Tai en torstaina klo 22 osannut päättää, ehdinkö lounaalle perjantaina. Ehdin, sen totesin 9:30 perjantaiaamuna 😀
    Eikä kukaan stressaa, sovitaan, että jutellaan huomenna, “habalmos”
  3. Lounas- ja illallisaika
    Klo 12 on ihan törkeän aikaista lounaalle ja klo 18 aivan törkeän aikaista illalliselle. Lounaan yleensä syön kahden aikaan ja illalliset klo 20-21:30 välillä, kesällä aina myöhemmin
  4. Ulkona syöminen
    Se on arkipäiväistynyt. En käy töistä lounaalla ulkona, mutta helposti töiden jälkeen lounaalla ystävien kanssa. Käyn enemmän lounailla kuin illallisilla.
  5. Ruokajuoma
    Yleensä ulkona syödessä lounaalla viini tai olut
  6. Ruoan jakaminen
    Tilaamme yhdessä annokset ja jaamme ruoat. Oma annos tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Täällä ihmiset yleensä syövät kaikkea. Olen mennyt vielä seuraavalle asteelle: napsin ruoan suoraan lautaselta, sen kulkematta oman pienen lautasen kautta. Riippuu toki vähän minkälainen ruoka. Eilen söimme kylmän tomaattikeiton kaikki kolme samalta lautaselta omilla lusikoillamme. Ps. pizza on pizza ja kukaan ei koske mun pizzaan (okei, voin vaihtaa kyllä palan toiseen)
  7. Vilkun käyttö (toim. huom. odottakaa vaan kun pääsen taas Suomen liikenteesee…)
    En käytä vilkkua, jos muita ei ole näköpiirissä, ainakaan aina. Liikenneympyrässä saatan näyttää vilkkua myös vasemmalle, jos totean, että se auttaa toista autoilijaa. Täällä liikenneympyrät ovat villilänsi
  8. Liikenneympyrät
    Vedän pienet ympyrät suoriksi. Jollekin poliisi oli todennut sääntöjä kysyttäessä: kunhan ette kolaroi. Siksi siellä mennään varovasti silmät selässä, samaan aikaan oikaisten mutkat ja vilkuttamalla joka suuntaan tai olla vilkuttamatta.
  9. Parkkeeraus
    Kunhan mahtuu ulos ja sisään. Välillä jätän hetkeksi auton kielletylle paikalle hätävilkut päällä, kun käväisen jossain (älkää muistuttako siitä 7 h vilkutuksesta, joka tyhjensi akun…)
  10. Kuulumisten vaihto
    Kun ajelen ja näen tutun kävelemässä, pysähdyn vaihtamaan kuulumiset. Hätävilkut päälle ja puoleksi minuutiksi tukkia liikenteen. En enää ärsyynny muidenkaan tästä tavasta. Minulla on se 30 minuuttia aikaa odottaa.
  11. Tervehtiminen
    Tervehdin ihmisiä esimerkiksi lenkkipolulla tai hississä.
  12. Juttelu
    Saatan jäädä juttelemaan enemmän vieraiden ihmisten kanssa vaikka kassajonossa
  13. Ilmastointi ja keskuslämmitys
    En käytä kumpaakaan kuin hätätapauksessa pari kertaa vuodessa. En näe tarvetta. Talvella pahimpana aikana käytän kaasulämmitystä auttamaan ja pistän lisää vaatetta päälle. Kesällä ikkunat auki ja on ihan riittävä.
  14. Kesävaatteet
    Toukokuu on liian aikasta vielä kesävaatteille kadulla: en laittaisi shortseja tai hellemekkoa vielä, sitä vielä ehtii. Tuuli onkin välillä niin kylmä, että 20 asteessa ei tarkene t-paidassakaan.

Herkkuannos: iberico secretoa, morcilla makkaraa, paistettua sipualia ja perunoita. Tuo meni jakoon kolmelle hengelle

Tulihan niitä tuossa, varmaan vielä joku ihme tapa on tullut, mitä ei edes tajua 😀

Merellinen paella

Tulipa tästä ruokakuvallinen postaus, mutta muuta osaa Espanjaa ei taas löydykään kuvista…huoh…

Kutsu espanjalaisiin häihin

Helmikuussa sain kivaa postia erään työpäivän aluksi. Kollegan hääkutsu ❤

Häät olivat huhtikuun 7. päivä Torremolinoksessa.

Ennen häitä kyselin vinkit ystävältä, joka on asunut täällä pidemmän aikaa. Oliko jotain erityistä, joka pitäisi tietää. Oikeastaan kaksi vinkkiä: päivähäissä voi käyttää polveen olevaan mekkoa, mutta iltahäissä yleensä käytetään pitkää. Toinen juttu oli hattu – ne ovat yleisiä täällä. Häneltä sain lainattua “tocadon”, joka oli hiuspannalla oleva pieni hattu. Sukkahousut ja kirkossa olkapäät piiloon – joka on tuttu sääntö jo Suomesta. Eli ei mitään kovin kummallista tullut eteen.

Lahja on täällä hyvin paljon anteliaampi kuin Suomessa. Jokainen häihin osallistuja antaa vähintää 100€ lahjan. Jossain se saattaa olla useampia satoja euroja. Eli halpaa häihin osallistuminen ei ole. Yleensä lahja annetaan suoraan rahana. Me kuitenkin keräsimme rahat yhteen ja hankimme rahaa sisältävän kirjekuoren lisäksi Muumipeikko ja Niiskuneiti -mukit sekä Marimekon kylpypyyhkeet. Saimme tilattua ne kätevästi Finnish Design Shopista.

Häät alkoivat jo tosi aikaisin, 12:30 kirkossa. Koirat päätyivät siis hoitoon jo edellisen iltana. Helpottaakseni päivää, varasin kätevästi kampaajan, jotta ei tarvitsi kampauksesta murehtia.

Muuten varustus olikin hankittu, mutta kukkatakin lämmittämään ja peittämään harteita kävin vielä hankkimassa edeltävällä viikolla

Valmiina lähtöön kampaajalta kohti kirkkoa. Tocado oli päässä ruokapöytää asti ja sitten siitä luovuin.

 

Kirkko oli katolinen, kuten täällä asiaan kuuluu. Kirkko oli San Miguel Torremolinoksessa. Tämä kirkko oli hyvinkin moderni ja tyylikäs.

Sulhanen oli puoli tuntia aiemmin tervehtimässä juhlavieraita, mutta sitten siirtyi kirkkoon odottamaan morsianta äitinsä kanssa. Ainakaan näissä häissä ei näkynyt bestmania eikä myöskään morsiusneitoja.

Yleensä rauhallinen ja viilipytty-sulhanen jännittyneenä ja hengittämättä. Oli kuulemma jännittänyt kovasti juhlapäivänä, kun morsian taas etukäteen 🙂

Sitten saapui morsian isänsä kanssa. Tilanne oli aivan sama kuin Suomessa. Noustaan seisomaan ja seurataan morsianta hänen kävellessään käytävällä. Musiikkina oli viulunsoittoa.

Morsian rentona ja hymyilevänä. Näin tapasin hänet ensimmäisen keran.

Luterilaisiin häihin verrattuna, tämä vihkiminen oli hyvinkin samanlainen. Tosin, eroja täälläkin on paljon. Morsiuspari istui pienillä jakkaroilla ja morsiamen isä ja sulhasen äiti olivat heidän kanssaan. Välillä noustiin seisomaan ja välillä istuttiin. Tässä tilaisuudessa pappi oli hyvin huumorintajuinen ja kertoi vitsejä. Joskus tilaisuus saattaa olla hyvinkin sotilaallinen, mutta tämä oli hyvin rento ja mukava tilaisuus. Pappi puhui hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.

Ennen vihkimisosuutta morsiusparin täytyi vastata kolmeen kysymykseen. Oletteko menossa naimisiin omasta tahdosta, onko mitään esteitä ja onko tarkoitus olla yhdessä ikuisesti. Niihin kumpikin vastaa myöntävästi.

Sormusten vaihdossa morsiuspari sanoi valansa ääneen. Täälläkin kuulemma voi sanoa vaan kyllä ja kyllä.

Muutama pieni erikoisuus tilanteeseen liittyi. Sormusten vaihdon jälkeen papille annettiin pieni pussukka, joka sisälsi kolikoita. Ne siunataan ja tämän kuuluisi tuoda rikkauksia avioliittoon. Yhtäkkiä ihmiset antoivat poskisuudelmat vieruskavereilleen ja näin tapahtuu juhlaväen siunaus. Samalla, kun poskisuudelmat annetaan, toinen sanoo La paz sea contigo ja toinen contigo espiritu. Eli “rauha olkoon kanssasi” ja “Pyhähenki sinun kanssasi”. Tuttuja lauseita toki.

Vihkimisen päätteeksi kirjoitettiin vielä dokumentit, jotka allekirjoitti morsiuspari, pappi novellin verran ja osa vanhemmista. Ja tästä syntyi raikuvat ablodit. Vieraat poistuivat kirkosta ja perhe jäi vielä alttarille.

Itse vihkiminen kirkossa kesti reilu puoli tuntia. Kuvittelin todellakin toimitusta pidemmäksi ja vakavammaksi. Pappi teki suuren eron 🙂 Mutta mitä minusta puuttui oli musiikki. Suomessa häissä kuulee aina kauniita musiikkiesityksiä, jotka puuttuivat kokonaan. Myöskään laulaminen ei kuulunut vihkimiseen ainakaan tuona kertana.

Vihkiminen menossa

Kokoonnuimme odottamaan paria kirkon ovelle riisipussin kera. Osalla oli pamautettavia juttuja, joista lenti isoja konfetteja.

Rentoutunut pariskunta tuli kirkosta ulos

Siirryimme Hotel Pez Espadaan juhlimaan. Juhlavieraat odottelivat terassilla ja sisätiloissa. Tarjoilijat toivat olutta ja cavaa. Alkuruoka syötiin coctail-tapaisesti tarjoilijoiden tuodessa täysiä tarjottimia, reilu kymmentä erilaista alkupalaa päästiin nauttimaan. Tällä aikaa morsiuspari oli kuvattavana rannalla.

Juomia ja herkkuja nautiskellessa

Terassilta pääsi seuraamaan morsiusparin valokuvausta. Onneksi sade loppui iltapäiväksi

Tämän jälkeen siirryttiin ruokasaliin, johon oli katettu yli kymmenen pöytää. Vieraita oli noin 120 henkeä. Meidän työporukka oli pöydässä numero kymmenen.

Morsiusparin ja perheen pöytä

Kattaus valmiina odottamassa

Pitkä menu juomineen ja ruokineen

Alkupalat tosiaan nautittiin jo seisten ja sen jälkeen aloitettiin syömään 🙂 Alkuruokana syötiin kala-merenelävä-piirakkaa ja salaattia. Sen jälkeen possunfilettä, perunaa ja herkkusientä. Väliin vielä tuli mojito-sorbetti. Jälkiruokana tietenkin hääkakkua!

 

Nauroimme, että ylempiä kakkuosia ei varmaan syödä koskaan vaan alempana oleva kakku leikattiin vieraille 😀 Oli ihan jäätävän hyvää suklaakakkua!

Ruoan jälkeen alkoi seurustelu. Annoimme lahjan, kun saimme pariskunnan juttelemaan pöytäämme. He kiersivät juttelemassa ja heillä oli jokaiselle aikaa. Itse höpötin pitkän aikaa morsiammen kanssa, joka osoittautui aivan ihanaksi tyypiksi ❤

Seinällä pyöri myös valokuvashow ensin kyseisen aamupäivän kuvista – mitä tapahtui ennen vihkimistä. Kuulemma ei yleistä, mutta oli aivan ihana nähdä niitä kuvia. Ja upeita kuvia olivat ottaneetkin! Sen jälkeen videolla näytettiin ensin Evan lapsuudesta ja sen jälkeen Juan Carlosin, sitten heidän tapaamisestaan ja siitä eteenpäin. Kiva tapa esitellä heidän polkunsa ❤

Osaa vieraista myös haastateltiin ja jäi mysteeriksi, miksi. Varmaan tuli kokoelmavideolle, koska videota tehtiin häistä koko ajan muutenkin.

Illan päätti tanssit. Morsiuspari tanssi tietenkin ensin, jonka jälkeen se muuttui diskoksi. 

Ihana pari ❤

Sitten ehkä illan yllättävin momentti. Nämä häät päätyivät jo yhdeksältä. Olen kuullut huhuja, että espanjalaiset häät kestävät seuraavaan aamuun. Nämä nyt kuitenkin jostain syystä päättyivät aikaisin. Myöskään mitään esityksiä, puheita tai musiikkia ei kuulunut näihin häihin. Eli oikeastaan vaan ruokailu, kakku ja tanssi olivat päivän ohjelmanumerot.

Kuitenkin, itse olin kotona kahden jälkeen, joten me vieraat sitten järjestimme omaa ohjelmaa, kun kerrankin olimme työporukalla liikenteessä 🙂

Upea tilaisuus oli päästä näkemään espanjalaiset häät! Toivottavasti vielä joskus toisenkin kerran!

Muistutus varovaisuudesta

Elämä on aika rauhallista ja mitään ei ole aikoihin sattunut alun auto- ja asuntomurron jälkeen. Tässä taloyhtiössä oli talvella muutaman viikon sisällä muutamia murtoja, jonka jälkeen on tullut enemmän tuijoteltua ketä täällä liikkuu.

Kadulla ei ennen ole ollut läheltäpititilannetta. Nyt sekin tuli koettua ensimmäisen kerran. Aika outo fiilis.

Olimme koirien kanssa treenaamassa näyttelyhommia paikassa, jossa olemme käyneet parin viikon ajan, noin neljä kertaa viikossa. Alue on ison Miramar ostoskeskuksen lähellä, alueella, johon johtaa pieni kävelysilta. Tiedossa on, että lähellä on etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten asuntoalue, josta muutenkin on varoiteltu. Siellä sattuu ja tapahtuu.

Treenialue on pieni aukio, jonka läpi ihmiset kulkevat ostarille. Perheitä, lapsia, työmatkalaisia, ihan kaikkia. Vieressä on minigolf rata ja kahvila. Olemme laittaneet koirat aitaan kiinni ja treenattu parin kanssa kerrallaan. Olen laittanut laukun koirien keskelle, toisen treenikassin alle.

Nyt pari päivää sitten treenikaverini yhtäkkiä sanoi, että mennään muiden koirien lähelle. Samalla huomasin viiden teinipojan lähestyvän koiria. Yksi poika oli jo aika lähellä, kun pelästyi pystyyn nousevaa koiraa. Treenikaveri sanoi, ota laukku ja koirat ja lähdetään. Lähdimme siitä liikenteeseen ja ryhmä seurasi meitä. Oli kuulemma jo kytännyt meitä useampana päivänä!! Siis miten sitä voi olla huomaamatta! Hän on espanajalainen ja hieman vanhempi, ja tietenkin osaa katsoa ihan eri tavalla. Vielä näiden vuosien jälkeen itseltä puuttuu silmä tuohon kokonaan!

He jäivät norkoilemaan sillan päätyyn, emmekä pääsee sillalle, josta meidän pitäisi mennä autoille. Tuskin olisin laukun kanssa enää, jos siitä olisimme yrittäneet. Oli siis aivan valoisaa kuuden aikaan illalla ja ihmisiä liikkui jatkuvasti. Meidän täytyi lähetä kiertämään toisen sillan kautta. Näimme, miten porukka kyttää ja lopulta tulivat vielä toiseen päätyyn siltaa sitä mukaan miten kävelimme toisella. He jäivät hengailemaan puistoon, mistä meidän olisi pitänyt kävellä. Kiersimme vielä korttelin. Kun tulimme autoille, treenikaveri sanoi, että nyt ei tässä paikassa ole enää hätää, eivät tule tänne. Eroa heidän viimeiseen paikkaa oli muutama sata metri. Eli hyvin ovat oman alueensa tietäviä.

No, mitä jatkossa. Ei tässä pelkäämään kannata ruveta. Laukku jää kyllä jatkossa pois noista hommista. Vain tarvittavat tavarat taskuun. Toivoisin, että oppisi vielä seuraamaan noita kyttääjiä, koska sitä näyttää tapahtuvat. Varsinkin, jos tekee jotain aikataulullisesti toistuvaa. Ovat ihan ammattilaisia.

Ja tänne matkustaville taas vaan huomautus, että kannattaa pitää tavaroistaan huolta.

Kuva ei ole nyt treeneistä, mutta Sevillan näyttelussä tästä keväältä. Nähtävissä pennun korkeaa pyllyä ja muutama juttu, miksi pitää treenata 😉

Espanjalaisuudesta

Yritin tässä aluksi miettiä, millainen mielikuva  minulla oli espanjalaisista ennen tänne muuttoa. Täytyy sanoa, ettei oikein minkäänlainen. Vähän hajuton ja mauton. Maasta kyllä oli mielipiteitä. Muistan, kun ystäväni mietti tänne muuttoa muutama vuosi ennen minua ja pohdittiin yhdessä, että plääh, Espanja on kyllä vähän tylsä ja jälkeenjäänyt. No täällä sitä ollaan kumpikin 😀

Mutta itse espanjalaisista oli todellakin vähän mitäänsanomaton kuva. Puhuvat nopeasti ja pitävät kovaa ääntä.

Oikeastaan nyt vasta voi miettiä tarkemmin, millainen on espanjalainen. Tai oikeastaan etelä-espanjalainen. Maa on niin suuri, että uskon myös tyypillisen espanjalaisen olevan erilainen eri puolella maata. Kaikki tämä perustuu täysin omiin havaintoihin ja varmasti on yleistetty rajulla kädellä. Eivätkä kommentit koske tätä yhtä espanjalaista, kenen kanssa yleensä pyörii vaan otos on laajempi.

Espanjalainen on todella perhekeskeinen. Ydinperhe on laaja: siihen kuuluu lapsien ja lasten lapsien jälkeen myös tädit ja sedät. Ei ihme, että ääntä riittää. Monilla perheillä on tapana kokoontua yhteen sunnuntaisin syömään lounasta. Juuri asiakasta keskustelin erään espanjalaisen naisihmisen kanssa, joka valitteli tämän tavan haihtumista ja sitä, että kokoonnutaan helpommin ravintolaan. Pohdimme, että tämä varmaan johtuu siitä, että perheen naiset ovat myös nykyään lähes aina töissä. Kotiäitejä toki on mutta selvästi vähenemässä määrin kuin aiemmin. Kenelläkään ei ole aikaa sunnuntaisin pyöräyttää lounasta 20 hengelle. Toki, tämänlaisia tapoja kyllä edelleen näkee. Kun astun tuohon maaseudulle, kokoontuvat perheet maalaistaloihin sunnuntailounaalle.

Vanhempien kunnioitus on täällä edelleen vahvana tapana. Kun kokoonnumme, on hyvin selvää, että nuoremmat menevät vanhempien luokse antamaan poskipusut sekä tullessa että lähtiessä. Tosin, tämäkin on espanjalaisten mielestä haihtumassa ja menossa väärään suuntaan. Nuorten menot menevät ohi papan synttäreiden. Lohdutin kyllä tässä tilanteessa, että täällä tilanne on vielä selkeästi parempi kuin Suomessa, jossa vanhempien kunnioitus on kyllä haihtunut jonkun  verran vapaan kasvatuksen aallon alle. Teitittelykulttuuri on edelleen täällä voimassa, joka varmasti tuo oman säväyksensä asiaan.

Isänmaanrakkaus. Espanjan on niin suuri, että muuta ei tarvita. Tuntuu siltä, että espanjalaiset ovat niin tyytyväisiä maansa tarjotaan, ettei täältä tarvitse matkustaa mihinkään. Kaikki täällä tehty on se parasta, mitä voi saada ja löytää. Espanjalaista viiniä ei voita mikään, muu on suoraan pyhäinhäväistystä. Ruokakulttuuristakin ollaan ylpeitä vaikka näin ulkomaalaisesta tuntuukin, että ruoka hieman toistaa itseään.

Ruokailu on rentoa, jakamiskulttuuri on täällä sellaista, mihin meni tottuessa, mutta sen jälkeen tuntuukin vähän hassulta syödä vaan omaa annostaan. Kivempi tilata monta ja syödä yhdessä, saa paljon enemmän makuja maisteltavaksi.

Espanjalainen puhuu paljon, mutta kaikkea mitä sanotaan ääneen, ei voi kuitenkaan ottaa niin todesta, miten suomalainen on tottunut ottamaan todeksi kaiken, mitä sanotaan. Ilmaan saatetaan heittää suunnitelmia niiden ollessa todellakin vasta ensimmäisiä ajatuksia vaikka ne kuulostavat jo kiveen lyödyltä. Muistan kun tästä jo joku mainitsi ennen kuin itse olen paremmin päässyt sisään espanjalaisuuteen. Kellonajat ovat tunnetusti hyvin ympäripyöreitä. Paitsi kun puhutaan ruoka-ajoista. Ne ovat pyhiä ja on täysin katastrofaalista, jos ruoka-aika alittuu tai ylittyy.

Jos kellonajat ovat ympäripyöreitä, niin ovat myös lait ja ohjeistukset. Ei nyt täällä mitään rikollisia olla, mutta lain raja on enemmänkin harmaa kuin mustavalkoinen. Lain noudattamiseen voi käyttää maalaisjärkeä. Jos siitä ei ole haittaa kenellekään, niin ei se nyt niin vaarallista ole.

Espanja on selvästi muita Länsi-Euroopan maita jäljessä. Näin myöntää täällä väki itsekin. Herra Francolla oli kyllä iso kauha tässä sopassa. Kun maasta löytyy kaikki, ei sinänsä ole tarvetta katsoa rajojen ulkopuolelle. Eikä näin vielä kovin pitkään ole tehtykään (Kiitos iso F). Tosin, ulospäin katsomattomuus aiheuttaa sen, että kehitystä ei oikein tapahdu. Muita kieliä ei osata, joten ulkomaiset vaikutteet jäävät harvojen ja valittujen tietoon. Espanjalainen on myös hyvin tyytyväinen siihen mitä hän on. Suomalaiset mummot ja papat, lapset ja aikuiset harrastavat ja opettelevat uusia asioita koko elämänsä ajan. Täällä tyydytään siihen, mitä koulusta on saatu ja se siitä sitten. Tämä on todella raju yleistys, mutta näyttää olevan kohtuu yleisestä, ettei itsensä kehittäminen ole niin pop. Oman alan, digitaalisuuden kehitykseen, en ota edes nyt kantaa…syvä huokaus.

Espanjalaiset tulevat tosi iholle. Perheet, serkukset, sedät ja tädit ovat fyysisesti lähellä toisiaan. Serkukset käpertyvät sohvalle, vaikka ikää on jo 15-vuotta, tytöt ja pojat kaikki yhdessä. Puskipusuja ja haleja annetaan yhtäkkiä ja muutenkin nojaillaan toisiin ihan muuten vaan.

Nyt täällä on tullut asuttua 3,5 vuotta ja viimeisen vuoden aikana vasta päässyt sisälle enemmän espanjalaisuuteen. Noin puolen vuoden sisällä asiat ovat ärsyttäneet enemmän kuin alussa. Honeymoon selvästi on ohi. Varmasti siihen vaikuttaa se, että tosiaan tietää enemmän ja tieto nyt lisää tuskaa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että hyvät puolet eivät edelleen voittaisi 🙂 Maitojunaa ei ole tarkoitus buukata. Mielenkiintoista itse huomata tämä vaihe itsessään.  Jäämme seuraamaan jatkoa 🙂

Hylättyjä koiranpentuja

Espanjassa hylätään paljon koiria. Metsästyskoiria, jotka eivät toimi metsästyksessä. Vahinkopentuja. Joululahjoja. Täällä eläin on enemmän eläimen asemassa mihin itse pohjoisessa on tottunut. Ei tosiaankaan kaikkien kohdalla, mutta osan kyllä. Niitä saatetaan jättää parvekkeelle loman ajaksi. Tai sitten ne vaan heitetään luontoon, kun niihin kyllästytään. Raaka peli. Koiratarhat ovat pullollaan pelastettavia koiria. Lisäksi on “tappotarha”, johon päätyy kadulta löydetyt. Niistä koiratarhat käyvät hakemassa sellaiset pois, joilla on hyvä todennäköisyys adoptoitua. Kaikki eivät ole sekarotuisia, myös rotukoiria, myös kultaisianoutajia heitetään kadulle. Surullista.

Aika paljon täällä näkee ns. villikoiria vapaana. Meidän alueella oli niitä aika montakin, mutta itseasiassa, enpä ole nähnyt viime syksyn jälkeen. Ehkäpä ne on saatu kiinni vihdoin.

Aina sitä on miettinyt ja pelännyt, milloin tulee eteen se päivä, kun roskiksesta kuuluu vikinää ja sieltä löytyy kokonainen pentue. Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen se päivä sitten tuli. Kävelin, kuten joka aamu ns. puistoon, jossa koiruudet ulkoilevat vapaana. Heti kun pääsin kiipeämään kukkulalle ja puiston alkuun, näen heti tien vieressä kyljellään olevan pienen eläinkuljetuskopan. Heti arvasin, että nyt on se päivä. Mun jengi oli vielä hihnoissa, joten menin varovasti katsomaan, mitä kopassa on. Kopan perältä tapitti vikisevä pentu, ja heti perään näin sielä toisen. Ajatus on vaan että voi ei 😦

Samassa paikalle onneksi ajoi tuttu nainen tästä lähistöltä, jolla on itsellä kaksi resque-koiraa. Hän pysähtyi myös ja hän otti pennut mukaansa toimitettavaksi eläinlääkärille ja hoitoon.

Olo tämän jälkeen oli tosi surullinen. Jotenkin sitä ei vaan tajua, miten paha ihminen on. Tässä kohdassa pennut oli selvästi jätetty alueelle, josta jättäjä tiesi, että ne löydetään helposti. Niitä ei ollut piilotettu eikä heitetty vapaaksi luontoon. Näillä pennuilla kävi tuuri.

Iltapäivällä sain vielä viestin yhdeltä tuttavalta, joka on paljon löytökoirien kanssa tekemisissä. Hän kertoi, että pennut olivat päätyneet todella hyvään paikkaan ja odottavat nyt oikeaa kotia, jotka heidät haluaisi adoptoida, pikkuinen tyttö ja poika ❤ Täytyy vaan toivoa, että he löytävät hyvät kodit.

 

 

Joulu 2017

Suomessa vietetään tätä kirjoittaessa Tapaninpäivää ja täällä on jo normaali arki. Itse päätin ottaa tämän viikon rauhallisesti ja pitää vähän lomaa. Muutama työjuttu on hoidettavana, mutta niitä ei lasketa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään 😉

Tänä vuonna suunnitelmat muuttuivat vähän lennossa. Muutenkin tässä maassa ei niin stressata suunnitemista. Niitä tehdään, mutta ne saattaa myös muuttua, jos siltä tuntuu. Aatonaatto vietettiinkin kotona ja tehtiin suurin osa ruoista valmiiksi jouluaattoa varten.

Jouluaattoaamuna iski laiskotus ja teimme joulupuuron kotona. Espanjalainen maistoi puuroa, vaikka ajatus lämpimästä maitopuurosta sai silmäkulmat kohoamaan. Otti jopa lisää, kun kuuli, ettei tänään ole lounasta vaan syödään illallinen skandiaikaan eli noin 18-19 eikä espanjalaisittain klo 21. Sen jälkeen lähdimme ottamaan lasilliset Maissin ja Bolon kasvattajan luo ja toivotimme sinne hyvät joulut. Söimme kinkkua (espanlaista, jota vuollaan suoraan kintusta (ei kinkusta) ja nautiskelimme viiniä ja cavaa. Saimme parhaan lahjan ja saimme jättää koirat hoitoon heille. Sitten kotosalla pieni lepo ja kohti ystävän kotia ruokakassit mukana.

Aatto meni perinteisesti syödessä, avatessa lahjoja, höpöttäessä kolmea eri kieltä (neljättä välillä kuului talon isän ja pojan höpöttäessä keskenään). Puhuimme, mikä tekee joulusta joulun ja kyllähän se ihmiset aika pitkälti on. Täällä ihmisten kanssa viettää enemmän aikaa kuin Suomessa, eri porukoissa, mutta ihmisten kanssa. Ilta vielä huipentui ystävien tullessa kitaran ja laulutaitojen kanssa paikalle.

Joulupäivänä suuntasimme Málagaan espanjalaisen perheen kanssa lounaalle. Aiemmin tämä on järjestetty anoppikokelaan kokatessa kaiken, mutta porukka on sen verran iso, että hänkin halusi tänä vuonna vaan rentoutua, joten päädyimme koko porukka ravintolaan. Tämä lounas menee vain yhden kielen varassa. Vitsin hujahtaa välillä ohi sellaista vauhtia, mutta muuten sitä pärjää jo hyvin 🙂 Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa.

Tänään meillä piti olla perinteinen grillaus puistossa, mutta nyt Espanjana petti meidät! Voihan vesisade! Sitä ei vuodenaikana monena päivänä tule taivaalta, mutta tänäänpä sitten tuli ja kasteli paikat.  Ei auttanut kuin perua juhlat ja nyt espanjalainen grillaa omalla terassilla. Näin ne suunnitelmat muuttuu.

Espanjassa joulu jatkuu vielä pari viikkoa. Omasta mielestä se on ohi, mutta ehkä vielä jatkan pari päivää, että saan kaikki suklaat syötyä 🙂

Mistä tulee Joulutunnelma Espanjassa

Edellisessä postauksessa sanoin, että joulussa tärkein on tunnelma. Miten se sitten tulee täällä, kun ei ole lunta eikä pakkasta? Se tulee itseasiassa samoista asioista kuin Suomessa.

Kynttilät

Kynttilöitä tulee poltettua tähän aikaa paljon. Pelkästään kynttilöiden tuoksu tuo joulun. Kun pimenee, ei sisällä huomaa, missä maassa sitä on. Tähän aikaan vuodesta on pimeää sekä Espanjassa että Suomessa.

Jouluvalot muutenkin luo tunnelmaa. Täällä osataan laittaa valoja. Kaupungit koristellaan runsailla valoilla ja toki täällä käytetään väriä. Appelsiinipuut saavat valokoristeet. Málagassa on seudun upeimmat valot. Ne julkistetaan marraskuun lopulla ja niitä pääsee ihailemaan loppiaiseen asti. Joka päivä valot laitetaan päälle 18:30 (ehkä tammikuussa vähän myöhemmin, koska tuohon aikaan on nopeasti valoisaa, kun päivä pitenee) ja toisen kerran show on klo 21:30. Eli valot laitetaan joka päivä päälle musiikin kera. Valot vilkkuvat musiikin tahdissa ja kadut täyttyvät tuolloin ihmisistä. Ihana tapa käydä katsomassa valot ja käytä syömässä siihen päälle jotain. Ja ottaa lasi viiniä.

Calle Larionilla on upeimmat valot

Joulukuusi Málagan tyyliin

Joulukukat

Itse tykkään hyasintistä ja sen tuoksusta. Se tuoksuu ihan joululle. Hyasintin tuoksu ei tunnu koko ajan vaan pöllähtää aina välillä. Se on pieni joululeuhahdus.

Karkkikippo

Pöydällä pitää olla karkkikippo. Suklaata, marsipaania ja marmeladia. Ja vihreitä kuulia. Joulupaketista perinteisesti ilmestyy Julia-konvehteja.

Joulumusiikki

Kynttilät päällä, joulukuusessa valot, kamiina lämpimänä, filtti ja joulumusiikki. Hieman suomalaista, mutta suurimmaksi osaksi englantilaista. Jotenkin en innostunut vielä kokeilemaan espanjalaisia versioita…

Jouluruoat

Jos minut tuntee, tietää, että elän syödäkseni. Jouluna ruoka on yksi tärkeimmistä asioista, minkä miettimiseen käytän aikaa.

Meidän jouluaattoon kuuluu myös se, että mä toimin ruokapäällikkönä ja suunnittelen menun. Sitä suunnitellessa tulee kyllä joulufiilis. Keittiössä valmistuu aina myös jotain ruokalahjaa 🙂

Tämän joulu perinteinen suomalainen joulupöytä lisättynä tanskalaisella joulukinkulla

Tänä vuonna sain syödä oikean suomalaisen jouluruoan työporukan kanssa, mikä oli todella onnistunut. Siinä sai maistaa rosollit, pateet, kalat yms. jouluherkut. Ja maistui kyllä erinomaisen hyvälle kolmen vuoden tauon jälkeen.

Tämä näyttää ihan suomalaiselta

Joulukuusi

Suomessa en ikinä suostuisi ostamaan muovikuusta, olisin mieluummin ilman. Täällä asia on hieman toisin. Tosin kuusia näkee myytävän, mutta se jotenkin tuntuu vaan hassulta. Eli muovikuusi on hankittu pari vuotta sitten ja se saa valkoiset ja vaaleanpunaiset koristeet. Lumipallovalot tuovat vähän lumifiilistä oksille.

 

13 kysymystä Joulusta

Törmäsin kivaan postaukseen Char and The City -blogissa ja muuallakin tätä jo näkynyt. Teinpä siis itsekin.

1. Millaisia jouluperinteitä vaalit?

Tykkään kovasti joulusta ja tiettyjä juttuja ehdottomasti haluan jouluna toteuttaa. Kotiin laitan sellaisia asioita, joita olen aina laittanut: kuusi, hyasintit, suklaata esillä koko ajan ja kynttilöitä. Jouluperinteisiin kuuluu myös joulupuuro jouluaattoaamuna. Täällä jonkin verran on perinteen hioutuneet, mutta pysyneet kyllä jollain tavalla mukana. Jos olen Suomessa jouluna, kuuluu siihen joulurauhan julistuksen kuunteleminen (taisin kyllä kuunnella viime vuonna täälläkin) sekä Lumiukko.

2. Mitä asioita lapsuuden jouluista on jäänyt parhaiten mieleen?

Vietimme jouluja mielestäni paljon serkkujeni perheen kanssa. Ne ovat jääneet hyvinä mieleen ❤ Serkkujen kanssa käytiin salaa katsomassa lahjoja etukäteneen: ravistelemassa niitä ja katsomassa, kuka minkäkinlaisen paketin saa, aikuisten ollessa kävelyllä. Samoin muistan tätini ❤ itse tekemän joulukalenterin, josta avattiin tulitikkurasioita. Heillä ollessani minäkin sain välillä avata luukun. Ja aina laulettiin joulupukille, voi pukkiparat.

Yhden joulun muistan myös. Oltiin äitini kanssa kahden. Olin ehkä 7 tai 8. Lähdimme aattoiltana kävelylle ja äiti unohti roskapussin. Jäin odottamaan pihalle, kun äiti sen haki. Kävimme kävelyllä ja kun tulimme kotiin, oli joulupukki jo käynyt. Lahjat odottivat kuusen alla. Muistan miten pettynyt olin, kun oltiin missattu pukki. Olen kuitenkin selvinnyt jo nyt tästä traumasta 😀

3. Mikä on sinun lempi joululaulu?

Sanoisin, että Tulkoon Joulu sekä Hei Mummo. Ja tietenkin Sydämeeni joulun teen.

4. Onko jotain jouluperinteitä omasta lapsuudestasi joita tahtoisit siirtää joskus tulevalle omalle perheellesi, vai haluatko keksiä kokonaan uusia perinteitä?

Ne, mitkä jo edellä mainitsin haluan säilyttää. Täällä etelässä on tullut myös uusia perinteitä. Aattoaamuna käymme joulupuurolla tallilla ystävien kanssa. Sen jälkeen jatkamme koiralenkille. Tämän jälkeen valmistuu ruoka ja valmistaudumme aaton viettoon ystäväni luona, johon tulee myös hänen vanhempansa. Eli oikea suomalainen joulu höystettynä tanskalaisuudella ja tänä vuonna myös espanjalaisuudella. Yleensä olemme laulaneet joululauluja akustisen kitaran säestyksellä, toivottavasti perinne jatkuu tänä vuonna.

26.12. on pidämme naapurini kanssa joulugrillauksen kylämme picnic-puistossa ja kustumme sinne väkeä grillaamaan. Täällä ilmat yleensä ovat suosineet ja tämänkin vuosi näyttää ihan lupaavalta.

Tänä vuonna 25. päivä on uusi perinne. Vietämme joulu espanjalisen perheen kanssa, joka koostuu noin 25 ihmisestä. Jännittävää, millainen on espanjalainen joulu.

5. Pidätkö jouluruuista? Mikä on lemppari joulupöydän antimista?

Pidän ja paljon. Kaikki kalat, pateet ja imelletty perunalaatikko. Ei oikeastaan ole, mistä en pidä. Rosolli on vähän sillä rajalla, mutta täällä tänä vuonna se kyllä maistui tosi hyvälle.

6. Mikä on parasta joulussa?

Tunnelma.

7. Onko joku asia mistä et pidä joulussa/joulukuussa?

Suomessa sanoisin ilma, täällä ei voi valittaa 🙂 Täällä ei myöskään ihmiset stressaa joulusta, kuin ei paljon muustakaan. Olen tehnyt joulusta sellaisen, josta tykkään, joten ei voi olla mitään, josta ei tykkäisi.

8. Tykkäätkö jouluelokuvista?

Kyllä, klassikot Holiday ja Love Actually ❤ ja myös kaikki perheleffat huumorilla uppoavat…

9. Voisitko olla joulun jossain lämpöisessä?

Heh, helposti. Vaikka lämpöinen nyt on vähän vaihteleva käsite. Kaasulämmittimen kanssa kyllä ihan ok lämmin. No mutta, siis kyllä. Olen viettänyt jouluja pois Suomesta. Jo teini-ikäisenä oltiin useampi joulu Kanarialla ja tykkäsin palmuista jouluvaloilla. Vaikka tykkään joulusta, ei sitä tarvitse joka vuosi viettää ihan pakolla.

10. Onko sinulla joku joululahjatoive?

Itseasiassa ei, mä vaan haluan nauttia aatosta miten se täällä vietetään ❤

11. Paras saamasi joululahja?

Enpä oikein muista aikuisiän lahjoja. Yleensä tykkään perusasioita yökkäreistä, herkuista ja ruokakirjoista 😀 Lapsena pehmolelut olivat parhaita ❤

12. Ärsyttävin joululaulu, tai sellainen josta et pidä?

Joulupuu on rakennettu

13. Onko sinulla joulukalenteria?

On, Fazerin ❤

Joulukukka anoppikokelaalta ❤

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! Happy Independence Day Finland!

Hyvää Itsenäisyyspäivää satavuotias Suomi!

(In English at the end)

Kolme vuotta Suomesta poissa olleena ja siellä vain muutamia kertoja käyneenä, täytyy kirjoittaa muutama sana. Ensimmäisen vuoden aikana vietin täällä kuherruskuukautta, jolloin kaikki asiat tuntuivat olevan paremmin täällä etelässä. Aivan normaalia, kuten aina uudessa suhteessa, kaikki on vaan niin ihanaa.

Kunnes tulee talvi, ulkona +9 astetta, myrskyisä pohjoistuuli ja sisällä +16 astetta. Sää ja maan kauneus ovat se pääsyy, miksi täällä oikeasti haluan asua. Onneksi sää on suurimmaksi osaksi vuodesta upea ja pahin aika kestää vain muutaman kuukauden. Toki kulttuuri ja omalla tavallaan leppoisampi elämänasenne ja positiivisuus tulevat seuraavana. Kaikkeahan ei voi saada, joten jotta tämän tavoittaa, täytyy jostain asioista luopua.

Itse en näe enää syytä, miksi muuttaisin takaisin Suomeen. Täällä olen onnistunut luomaan oman elämän alusta alkaen uudelleen. Olen löytänyt ystävät, joista osan voin laskea perheeksi, parisuhde, koti ja työ, joka ei tule täällä ilmaisena. Silti en koe mitään inhoa entistä kotimaatani kohtaan. No, marraskuuta, joulukuuta jne. kyllä. Jotain jaksan täällä ihmetellä: jollain osaa väestä on jonkinlaiset kovinkin suuret traumat Suomea kohtaan ja sitä haukutaan kovasti Facebook-ryhmissä. Vaikka sitä Suomen on jättänyt taakseen, kyllä siellä on asioita, jotka ovat hyvin ja hyviä. On se sitten vihreät kuulat, savukala, sauna tai digitaalisuus.

Arvostelua kuulee myös siitä, jos haluaa täällä kokea jotain suomalaista. Esimerkiksi ostaa karjanlanpiirakoita. Aikuiset ihmiset haukkuvat toisiaan, että mitäs läksit Suomesta, jos et osaa ilman karjalanpiirakkaa olla. Ihmettelen, miksi täytyy tehdä niin suuri valinta – voihan sitä nauttia siitä, että on suomalainen vaikka asuu toisessa maassa.

Täällä mielestäni ei voi elää täysin espanjalaisena, koska sitähän me suomalaiset ei olla. Mutta ei myöskään suomalaisena, koska mielestäni täytyy kunnioittaa maata, jossa ollaan ulkomaalaisina.

Itse olen itseasiassa ylpeä suomalaisuudestani. Olen ylpeä kansasta, joka on todella hyvin koulutettu. Ihmisissä ei näy pahemmin eroa, onko hän käynyt peruskoulun vai lukenut tohtoriksi. Käytöstavat ovat todella hienot ja luontoa kunnioitetaan aina upealla tavalla. Olen ylpeä, että puhun kieltä, joka olisi käsittämättömän vaikea opiskella toisena tai kolmantena kielenä.

Tänään itsenäisyyspäivänä lounaaksi syömme karjalanpaistia ja perunamuusia. Illalla tulemme nostamaan maljan ystävien kanssa, johon kuuluu kolmea kansalaisuutta, syömme karjalanpiirakoita ja Väinämöisen nappeja. Malja nostetaan cavalla ja suomea ei pahemmin puhuta. Silti olemme suomalaisia ja katsomme linnanjuhlia.

Kuvat ovat Instagramistani, kokoelma Suomi-kuvia, joilla selvästi on jotain merkitystä

 

Happy Independence Day Finland, 100 Years!

Three years after leaving Finland and only a few visits back there ever since I now wanted to write a few words about it. First year, it was like a honeymoon,  everything just seemed to be better here in the south. Just like in a new relationship, everything was so wonderful.

Then came the winter,+9 degrees outdoors with a stormy northern wind and inside the house chilly +16 degrees. But the weather is mostly gorgeous and the worst time takes only a few months. It is the main reason why I really live here. Sure the culture and happier attitude comes next. You can not get everything, so in order to reach this, you have to give up on something.

In fact, I don´t  see why I would go back to Finland. I have created my own life here from the beginning again. I have found friends, some of whom can be counted as family, partnership, home and work. Still, I don´t have anything against my former country. Well, November, December…But I’m wondering: some people have some kind of traumas of Finland and there is a lot of hate and complaints against Finland in the Facebook groups. Although I have left Finland behind, there are things that are very good there. Whether it is The Finnish chocolate, smoked salmon, sauna or digitalization.

Sometimes you can hear complaints if you want to do something Finnish here. For example, buy Karelian pies. Adult people are barking at each other about why you are living in Spain, if you do not know how to live without Karelian Pie. I’m wondering why you need to make such a big choice – I can still enjoy being a Finn while living in another country.

Here, in my opinion, we can not live entirely like Spanish, because that we are not. But it´s also impossible to live a Finnish life, because I think we must respect the country where we are foreigners.

In fact, I am proud of my nationality. I am proud of the well educated nation. There isn’t that much difference in people whether they have gone to elementary school or studied to have a doctor’s degree, overall people behave well and they respect nature in a wonderful way. I am proud that I speak the language, which would be so difficult to study as a second or third language.

Today, on the Independence Day, for lunch, we´ll eat Karelian roast and mashed potatoes. In the evening, we will toast with friends of three nationalities, eat Karelian pies and Väinämöinen’s buttons. The toast is with cava and Finnish is not spoken much. Still, we are Finns and we will watch the Finnish tradition – Linnan juhlat – President´s reception from TV.

The photos are from my Instagram, I can see they have some meaning in my life