Hylättyjä koiranpentuja

Espanjassa hylätään paljon koiria. Metsästyskoiria, jotka eivät toimi metsästyksessä. Vahinkopentuja. Joululahjoja. Täällä eläin on enemmän eläimen asemassa mihin itse pohjoisessa on tottunut. Ei tosiaankaan kaikkien kohdalla, mutta osan kyllä. Niitä saatetaan jättää parvekkeelle loman ajaksi. Tai sitten ne vaan heitetään luontoon, kun niihin kyllästytään. Raaka peli. Koiratarhat ovat pullollaan pelastettavia koiria. Lisäksi on “tappotarha”, johon päätyy kadulta löydetyt. Niistä koiratarhat käyvät hakemassa sellaiset pois, joilla on hyvä todennäköisyys adoptoitua. Kaikki eivät ole sekarotuisia, myös rotukoiria, myös kultaisianoutajia heitetään kadulle. Surullista.

Aika paljon täällä näkee ns. villikoiria vapaana. Meidän alueella oli niitä aika montakin, mutta itseasiassa, enpä ole nähnyt viime syksyn jälkeen. Ehkäpä ne on saatu kiinni vihdoin.

Aina sitä on miettinyt ja pelännyt, milloin tulee eteen se päivä, kun roskiksesta kuuluu vikinää ja sieltä löytyy kokonainen pentue. Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen se päivä sitten tuli. Kävelin, kuten joka aamu ns. puistoon, jossa koiruudet ulkoilevat vapaana. Heti kun pääsin kiipeämään kukkulalle ja puiston alkuun, näen heti tien vieressä kyljellään olevan pienen eläinkuljetuskopan. Heti arvasin, että nyt on se päivä. Mun jengi oli vielä hihnoissa, joten menin varovasti katsomaan, mitä kopassa on. Kopan perältä tapitti vikisevä pentu, ja heti perään näin sielä toisen. Ajatus on vaan että voi ei 😦

Samassa paikalle onneksi ajoi tuttu nainen tästä lähistöltä, jolla on itsellä kaksi resque-koiraa. Hän pysähtyi myös ja hän otti pennut mukaansa toimitettavaksi eläinlääkärille ja hoitoon.

Olo tämän jälkeen oli tosi surullinen. Jotenkin sitä ei vaan tajua, miten paha ihminen on. Tässä kohdassa pennut oli selvästi jätetty alueelle, josta jättäjä tiesi, että ne löydetään helposti. Niitä ei ollut piilotettu eikä heitetty vapaaksi luontoon. Näillä pennuilla kävi tuuri.

Iltapäivällä sain vielä viestin yhdeltä tuttavalta, joka on paljon löytökoirien kanssa tekemisissä. Hän kertoi, että pennut olivat päätyneet todella hyvään paikkaan ja odottavat nyt oikeaa kotia, jotka heidät haluaisi adoptoida, pikkuinen tyttö ja poika ❤ Täytyy vaan toivoa, että he löytävät hyvät kodit.

 

 

Advertisements

Joulu 2017

Suomessa vietetään tätä kirjoittaessa Tapaninpäivää ja täällä on jo normaali arki. Itse päätin ottaa tämän viikon rauhallisesti ja pitää vähän lomaa. Muutama työjuttu on hoidettavana, mutta niitä ei lasketa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään 😉

Tänä vuonna suunnitelmat muuttuivat vähän lennossa. Muutenkin tässä maassa ei niin stressata suunnitemista. Niitä tehdään, mutta ne saattaa myös muuttua, jos siltä tuntuu. Aatonaatto vietettiinkin kotona ja tehtiin suurin osa ruoista valmiiksi jouluaattoa varten.

Jouluaattoaamuna iski laiskotus ja teimme joulupuuron kotona. Espanjalainen maistoi puuroa, vaikka ajatus lämpimästä maitopuurosta sai silmäkulmat kohoamaan. Otti jopa lisää, kun kuuli, ettei tänään ole lounasta vaan syödään illallinen skandiaikaan eli noin 18-19 eikä espanjalaisittain klo 21. Sen jälkeen lähdimme ottamaan lasilliset Maissin ja Bolon kasvattajan luo ja toivotimme sinne hyvät joulut. Söimme kinkkua (espanlaista, jota vuollaan suoraan kintusta (ei kinkusta) ja nautiskelimme viiniä ja cavaa. Saimme parhaan lahjan ja saimme jättää koirat hoitoon heille. Sitten kotosalla pieni lepo ja kohti ystävän kotia ruokakassit mukana.

Aatto meni perinteisesti syödessä, avatessa lahjoja, höpöttäessä kolmea eri kieltä (neljättä välillä kuului talon isän ja pojan höpöttäessä keskenään). Puhuimme, mikä tekee joulusta joulun ja kyllähän se ihmiset aika pitkälti on. Täällä ihmisten kanssa viettää enemmän aikaa kuin Suomessa, eri porukoissa, mutta ihmisten kanssa. Ilta vielä huipentui ystävien tullessa kitaran ja laulutaitojen kanssa paikalle.

Joulupäivänä suuntasimme Málagaan espanjalaisen perheen kanssa lounaalle. Aiemmin tämä on järjestetty anoppikokelaan kokatessa kaiken, mutta porukka on sen verran iso, että hänkin halusi tänä vuonna vaan rentoutua, joten päädyimme koko porukka ravintolaan. Tämä lounas menee vain yhden kielen varassa. Vitsin hujahtaa välillä ohi sellaista vauhtia, mutta muuten sitä pärjää jo hyvin 🙂 Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa.

Tänään meillä piti olla perinteinen grillaus puistossa, mutta nyt Espanjana petti meidät! Voihan vesisade! Sitä ei vuodenaikana monena päivänä tule taivaalta, mutta tänäänpä sitten tuli ja kasteli paikat.  Ei auttanut kuin perua juhlat ja nyt espanjalainen grillaa omalla terassilla. Näin ne suunnitelmat muuttuu.

Espanjassa joulu jatkuu vielä pari viikkoa. Omasta mielestä se on ohi, mutta ehkä vielä jatkan pari päivää, että saan kaikki suklaat syötyä 🙂

Mistä tulee Joulutunnelma Espanjassa

Edellisessä postauksessa sanoin, että joulussa tärkein on tunnelma. Miten se sitten tulee täällä, kun ei ole lunta eikä pakkasta? Se tulee itseasiassa samoista asioista kuin Suomessa.

Kynttilät

Kynttilöitä tulee poltettua tähän aikaa paljon. Pelkästään kynttilöiden tuoksu tuo joulun. Kun pimenee, ei sisällä huomaa, missä maassa sitä on. Tähän aikaan vuodesta on pimeää sekä Espanjassa että Suomessa.

Jouluvalot muutenkin luo tunnelmaa. Täällä osataan laittaa valoja. Kaupungit koristellaan runsailla valoilla ja toki täällä käytetään väriä. Appelsiinipuut saavat valokoristeet. Málagassa on seudun upeimmat valot. Ne julkistetaan marraskuun lopulla ja niitä pääsee ihailemaan loppiaiseen asti. Joka päivä valot laitetaan päälle 18:30 (ehkä tammikuussa vähän myöhemmin, koska tuohon aikaan on nopeasti valoisaa, kun päivä pitenee) ja toisen kerran show on klo 21:30. Eli valot laitetaan joka päivä päälle musiikin kera. Valot vilkkuvat musiikin tahdissa ja kadut täyttyvät tuolloin ihmisistä. Ihana tapa käydä katsomassa valot ja käytä syömässä siihen päälle jotain. Ja ottaa lasi viiniä.

Calle Larionilla on upeimmat valot

Joulukuusi Málagan tyyliin

Joulukukat

Itse tykkään hyasintistä ja sen tuoksusta. Se tuoksuu ihan joululle. Hyasintin tuoksu ei tunnu koko ajan vaan pöllähtää aina välillä. Se on pieni joululeuhahdus.

Karkkikippo

Pöydällä pitää olla karkkikippo. Suklaata, marsipaania ja marmeladia. Ja vihreitä kuulia. Joulupaketista perinteisesti ilmestyy Julia-konvehteja.

Joulumusiikki

Kynttilät päällä, joulukuusessa valot, kamiina lämpimänä, filtti ja joulumusiikki. Hieman suomalaista, mutta suurimmaksi osaksi englantilaista. Jotenkin en innostunut vielä kokeilemaan espanjalaisia versioita…

Jouluruoat

Jos minut tuntee, tietää, että elän syödäkseni. Jouluna ruoka on yksi tärkeimmistä asioista, minkä miettimiseen käytän aikaa.

Meidän jouluaattoon kuuluu myös se, että mä toimin ruokapäällikkönä ja suunnittelen menun. Sitä suunnitellessa tulee kyllä joulufiilis. Keittiössä valmistuu aina myös jotain ruokalahjaa 🙂

Tämän joulu perinteinen suomalainen joulupöytä lisättynä tanskalaisella joulukinkulla

Tänä vuonna sain syödä oikean suomalaisen jouluruoan työporukan kanssa, mikä oli todella onnistunut. Siinä sai maistaa rosollit, pateet, kalat yms. jouluherkut. Ja maistui kyllä erinomaisen hyvälle kolmen vuoden tauon jälkeen.

Tämä näyttää ihan suomalaiselta

Joulukuusi

Suomessa en ikinä suostuisi ostamaan muovikuusta, olisin mieluummin ilman. Täällä asia on hieman toisin. Tosin kuusia näkee myytävän, mutta se jotenkin tuntuu vaan hassulta. Eli muovikuusi on hankittu pari vuotta sitten ja se saa valkoiset ja vaaleanpunaiset koristeet. Lumipallovalot tuovat vähän lumifiilistä oksille.

 

13 kysymystä Joulusta

Törmäsin kivaan postaukseen Char and The City -blogissa ja muuallakin tätä jo näkynyt. Teinpä siis itsekin.

1. Millaisia jouluperinteitä vaalit?

Tykkään kovasti joulusta ja tiettyjä juttuja ehdottomasti haluan jouluna toteuttaa. Kotiin laitan sellaisia asioita, joita olen aina laittanut: kuusi, hyasintit, suklaata esillä koko ajan ja kynttilöitä. Jouluperinteisiin kuuluu myös joulupuuro jouluaattoaamuna. Täällä jonkin verran on perinteen hioutuneet, mutta pysyneet kyllä jollain tavalla mukana. Jos olen Suomessa jouluna, kuuluu siihen joulurauhan julistuksen kuunteleminen (taisin kyllä kuunnella viime vuonna täälläkin) sekä Lumiukko.

2. Mitä asioita lapsuuden jouluista on jäänyt parhaiten mieleen?

Vietimme jouluja mielestäni paljon serkkujeni perheen kanssa. Ne ovat jääneet hyvinä mieleen ❤ Serkkujen kanssa käytiin salaa katsomassa lahjoja etukäteneen: ravistelemassa niitä ja katsomassa, kuka minkäkinlaisen paketin saa, aikuisten ollessa kävelyllä. Samoin muistan tätini ❤ itse tekemän joulukalenterin, josta avattiin tulitikkurasioita. Heillä ollessani minäkin sain välillä avata luukun. Ja aina laulettiin joulupukille, voi pukkiparat.

Yhden joulun muistan myös. Oltiin äitini kanssa kahden. Olin ehkä 7 tai 8. Lähdimme aattoiltana kävelylle ja äiti unohti roskapussin. Jäin odottamaan pihalle, kun äiti sen haki. Kävimme kävelyllä ja kun tulimme kotiin, oli joulupukki jo käynyt. Lahjat odottivat kuusen alla. Muistan miten pettynyt olin, kun oltiin missattu pukki. Olen kuitenkin selvinnyt jo nyt tästä traumasta 😀

3. Mikä on sinun lempi joululaulu?

Sanoisin, että Tulkoon Joulu sekä Hei Mummo. Ja tietenkin Sydämeeni joulun teen.

4. Onko jotain jouluperinteitä omasta lapsuudestasi joita tahtoisit siirtää joskus tulevalle omalle perheellesi, vai haluatko keksiä kokonaan uusia perinteitä?

Ne, mitkä jo edellä mainitsin haluan säilyttää. Täällä etelässä on tullut myös uusia perinteitä. Aattoaamuna käymme joulupuurolla tallilla ystävien kanssa. Sen jälkeen jatkamme koiralenkille. Tämän jälkeen valmistuu ruoka ja valmistaudumme aaton viettoon ystäväni luona, johon tulee myös hänen vanhempansa. Eli oikea suomalainen joulu höystettynä tanskalaisuudella ja tänä vuonna myös espanjalaisuudella. Yleensä olemme laulaneet joululauluja akustisen kitaran säestyksellä, toivottavasti perinne jatkuu tänä vuonna.

26.12. on pidämme naapurini kanssa joulugrillauksen kylämme picnic-puistossa ja kustumme sinne väkeä grillaamaan. Täällä ilmat yleensä ovat suosineet ja tämänkin vuosi näyttää ihan lupaavalta.

Tänä vuonna 25. päivä on uusi perinne. Vietämme joulu espanjalisen perheen kanssa, joka koostuu noin 25 ihmisestä. Jännittävää, millainen on espanjalainen joulu.

5. Pidätkö jouluruuista? Mikä on lemppari joulupöydän antimista?

Pidän ja paljon. Kaikki kalat, pateet ja imelletty perunalaatikko. Ei oikeastaan ole, mistä en pidä. Rosolli on vähän sillä rajalla, mutta täällä tänä vuonna se kyllä maistui tosi hyvälle.

6. Mikä on parasta joulussa?

Tunnelma.

7. Onko joku asia mistä et pidä joulussa/joulukuussa?

Suomessa sanoisin ilma, täällä ei voi valittaa 🙂 Täällä ei myöskään ihmiset stressaa joulusta, kuin ei paljon muustakaan. Olen tehnyt joulusta sellaisen, josta tykkään, joten ei voi olla mitään, josta ei tykkäisi.

8. Tykkäätkö jouluelokuvista?

Kyllä, klassikot Holiday ja Love Actually ❤ ja myös kaikki perheleffat huumorilla uppoavat…

9. Voisitko olla joulun jossain lämpöisessä?

Heh, helposti. Vaikka lämpöinen nyt on vähän vaihteleva käsite. Kaasulämmittimen kanssa kyllä ihan ok lämmin. No mutta, siis kyllä. Olen viettänyt jouluja pois Suomesta. Jo teini-ikäisenä oltiin useampi joulu Kanarialla ja tykkäsin palmuista jouluvaloilla. Vaikka tykkään joulusta, ei sitä tarvitse joka vuosi viettää ihan pakolla.

10. Onko sinulla joku joululahjatoive?

Itseasiassa ei, mä vaan haluan nauttia aatosta miten se täällä vietetään ❤

11. Paras saamasi joululahja?

Enpä oikein muista aikuisiän lahjoja. Yleensä tykkään perusasioita yökkäreistä, herkuista ja ruokakirjoista 😀 Lapsena pehmolelut olivat parhaita ❤

12. Ärsyttävin joululaulu, tai sellainen josta et pidä?

Joulupuu on rakennettu

13. Onko sinulla joulukalenteria?

On, Fazerin ❤

Joulukukka anoppikokelaalta ❤

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! Happy Independence Day Finland!

Hyvää Itsenäisyyspäivää satavuotias Suomi!

(In English at the end)

Kolme vuotta Suomesta poissa olleena ja siellä vain muutamia kertoja käyneenä, täytyy kirjoittaa muutama sana. Ensimmäisen vuoden aikana vietin täällä kuherruskuukautta, jolloin kaikki asiat tuntuivat olevan paremmin täällä etelässä. Aivan normaalia, kuten aina uudessa suhteessa, kaikki on vaan niin ihanaa.

Kunnes tulee talvi, ulkona +9 astetta, myrskyisä pohjoistuuli ja sisällä +16 astetta. Sää ja maan kauneus ovat se pääsyy, miksi täällä oikeasti haluan asua. Onneksi sää on suurimmaksi osaksi vuodesta upea ja pahin aika kestää vain muutaman kuukauden. Toki kulttuuri ja omalla tavallaan leppoisampi elämänasenne ja positiivisuus tulevat seuraavana. Kaikkeahan ei voi saada, joten jotta tämän tavoittaa, täytyy jostain asioista luopua.

Itse en näe enää syytä, miksi muuttaisin takaisin Suomeen. Täällä olen onnistunut luomaan oman elämän alusta alkaen uudelleen. Olen löytänyt ystävät, joista osan voin laskea perheeksi, parisuhde, koti ja työ, joka ei tule täällä ilmaisena. Silti en koe mitään inhoa entistä kotimaatani kohtaan. No, marraskuuta, joulukuuta jne. kyllä. Jotain jaksan täällä ihmetellä: jollain osaa väestä on jonkinlaiset kovinkin suuret traumat Suomea kohtaan ja sitä haukutaan kovasti Facebook-ryhmissä. Vaikka sitä Suomen on jättänyt taakseen, kyllä siellä on asioita, jotka ovat hyvin ja hyviä. On se sitten vihreät kuulat, savukala, sauna tai digitaalisuus.

Arvostelua kuulee myös siitä, jos haluaa täällä kokea jotain suomalaista. Esimerkiksi ostaa karjanlanpiirakoita. Aikuiset ihmiset haukkuvat toisiaan, että mitäs läksit Suomesta, jos et osaa ilman karjalanpiirakkaa olla. Ihmettelen, miksi täytyy tehdä niin suuri valinta – voihan sitä nauttia siitä, että on suomalainen vaikka asuu toisessa maassa.

Täällä mielestäni ei voi elää täysin espanjalaisena, koska sitähän me suomalaiset ei olla. Mutta ei myöskään suomalaisena, koska mielestäni täytyy kunnioittaa maata, jossa ollaan ulkomaalaisina.

Itse olen itseasiassa ylpeä suomalaisuudestani. Olen ylpeä kansasta, joka on todella hyvin koulutettu. Ihmisissä ei näy pahemmin eroa, onko hän käynyt peruskoulun vai lukenut tohtoriksi. Käytöstavat ovat todella hienot ja luontoa kunnioitetaan aina upealla tavalla. Olen ylpeä, että puhun kieltä, joka olisi käsittämättömän vaikea opiskella toisena tai kolmantena kielenä.

Tänään itsenäisyyspäivänä lounaaksi syömme karjalanpaistia ja perunamuusia. Illalla tulemme nostamaan maljan ystävien kanssa, johon kuuluu kolmea kansalaisuutta, syömme karjalanpiirakoita ja Väinämöisen nappeja. Malja nostetaan cavalla ja suomea ei pahemmin puhuta. Silti olemme suomalaisia ja katsomme linnanjuhlia.

Kuvat ovat Instagramistani, kokoelma Suomi-kuvia, joilla selvästi on jotain merkitystä

 

Happy Independence Day Finland, 100 Years!

Three years after leaving Finland and only a few visits back there ever since I now wanted to write a few words about it. First year, it was like a honeymoon,  everything just seemed to be better here in the south. Just like in a new relationship, everything was so wonderful.

Then came the winter,+9 degrees outdoors with a stormy northern wind and inside the house chilly +16 degrees. But the weather is mostly gorgeous and the worst time takes only a few months. It is the main reason why I really live here. Sure the culture and happier attitude comes next. You can not get everything, so in order to reach this, you have to give up on something.

In fact, I don´t  see why I would go back to Finland. I have created my own life here from the beginning again. I have found friends, some of whom can be counted as family, partnership, home and work. Still, I don´t have anything against my former country. Well, November, December…But I’m wondering: some people have some kind of traumas of Finland and there is a lot of hate and complaints against Finland in the Facebook groups. Although I have left Finland behind, there are things that are very good there. Whether it is The Finnish chocolate, smoked salmon, sauna or digitalization.

Sometimes you can hear complaints if you want to do something Finnish here. For example, buy Karelian pies. Adult people are barking at each other about why you are living in Spain, if you do not know how to live without Karelian Pie. I’m wondering why you need to make such a big choice – I can still enjoy being a Finn while living in another country.

Here, in my opinion, we can not live entirely like Spanish, because that we are not. But it´s also impossible to live a Finnish life, because I think we must respect the country where we are foreigners.

In fact, I am proud of my nationality. I am proud of the well educated nation. There isn’t that much difference in people whether they have gone to elementary school or studied to have a doctor’s degree, overall people behave well and they respect nature in a wonderful way. I am proud that I speak the language, which would be so difficult to study as a second or third language.

Today, on the Independence Day, for lunch, we´ll eat Karelian roast and mashed potatoes. In the evening, we will toast with friends of three nationalities, eat Karelian pies and Väinämöinen’s buttons. The toast is with cava and Finnish is not spoken much. Still, we are Finns and we will watch the Finnish tradition – Linnan juhlat – President´s reception from TV.

The photos are from my Instagram, I can see they have some meaning in my life

Suomi ja Espanja – mitä sanoo espanjalainen

Huh, tein sitten pienen haastattelun tuon herran kanssa Suomesta ja suomalaisuudesta. Jotkut kysymykset kirvoittivat keskustelua ja välillä piti vähän hengitellä ja laskea kymmeneen tai vähän jopa pidemmälle.

Haastattelussa on otettava huomioon, että herran kokemukset suomalaisista perustuu mun ystäväpiiriin ja ystäväpiiriin kyllä valikoituu pitkälti aika omanlaiset ja samanlaiset ihmiset. Olen sanonutkin herralle, että hän ymmärtää enemmän monia mun asioita, kun pääsee käymään Suomessa.

Mitä tiesit Suomesta ennen Annin tapaamista?
Tiesin, että se on pohjoisessa ja missä sijaitsee. En ole tuntenut tai ollut tekemisissä ennen Annin yhdenkään suomalaisen kanssa. Ah, ja tiesin, että Suomi on ollut osa Venäjää ja itsenäistynyt 1900 -luvun alussa.

Mitä ajattelit suomalaisista ennen Annin tapaamista?
En paljoa, mutta sen, että suomalaisilla on hyvä yliopistokoulutus.

Oletko muuttanut mielesi jostain kohden?
En osannut oikein odottaa mitään, joten mikään ei ole muuttunut, mutta oppinut olen paljon.

Mitä uutta olet oppinut Suomesta ja suomalaisista?
Suomalaiset ovat todella pikkutarkkoja ja suunnittelevat paljon. Käydään tosi aikaisin nukkumaan ja herätään paljon. Ajatellaan paljon terveysasioita – syödään terveellisesti ja eletään terveellisesti. Ei käytetä paljon alkoholia (Toim. huom. olisikohan espanjaksi jossain tilastotietoja tähän miten “hyvin” suomalaiset osaavat käyttää alkoholia :-D). Suunnitelmallisuus tulee tapaamisten muodossa, suunnittelemme esim. juhlia pitkään. Täällä tehdään kaikki enemmän extempore.

Mitkä ovat mielestäsi isoimpia eroja espanjalaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa?
Varsinaisesta kulttuurista en tiedä, mutta haluaisin kyllä tietää. Suurin ero päivittäisessä elämässä on vuorokausirytmi: ruokailuajat ja nukkuminen. Tähän varmaan vaikuttaa lämpötila ja luonnon rytmi. Espanjassa ystäviä nähdään enemmän kodin ulkopuolella, kun taas suomalaiset kutsuvat ystäviä kotiin. Espanjalaiset kutsuvat kotiinsa vain todella, todella läheiset ystävät ja perheenjäsenet.

Yksi kulttuuriero on myös kenkien käyttö sisällä. Suomalaiset heittävät kengät heti ovella pois jalasta ja ovat sukkasillaan tai varpaillaan. Espanjalaisten mielestä se on todella huonoa käytöstä ja vain todella huonosti koulutetut ja huonosti käyttäytyvät ihmiset heittävät kengät pois. Jalkojen pitäminen esim. sohvapöydällä on myös huonoa käytöstä. Kengät kyllä voisi olla paremminkin sisäkengät kuin ulkokengät, mutta missään nimessä ei ilman mitään.

Mikä kulttuuriin liittyvä asia on haasteellisin suhteessa suomalaisen ja espanjalaisen välillä?
Olen tottunut lähtemään enemmän ulos kotoa ja viettämään aikaa ulkona. Suomalaiset tykkäävät olla kodeissaan ja viettää aikaa siellä enemmän.

Onko joku asia ollut sellainen, joka olisi helppo omaksua?
Nukkumaanmenoajat ja olenkin tykännyt mennä aiemmin nukkumaan. Tuntuu paremmalta hyvinvoinnille.

Onko joku sellainen, mistä et tykkää ollenkaan?
Liiallinen asioiden suunnittelu ja miettiminen ja murehtiminen etukäteen.

Oletko oppinut suomenkielisiä sanoja tai sanontoja?
Lopeta, alas, hitto, moi, mitä kuuluu, älä vedä, nyt, tänne, hus hus, kakalle, pissalle

 

Täytyy vielä loppulauseena sanoa noista kengistä. Ajattelin, että se oikeasti olisi sellainen asia, joka olisi miellyttävämpi omaksua skandinaavisesta kulttuurista. Mutta erehdyin. Se ei tule kyllä muuttumaan. Talvella kyllä itsekin pidän sisäkenkiä ihan siitä syystäkin, että lattiat ovat pirun kylmiä. Mutta kesällä, se on vaikea. Niin kuuma, ettei halua pitää mitään ja lattiat ovat ihanan viileät. Jos jollain hyvä idea, mitä kesällä voisi pitää kotona jalassa, niin kerro! Flipflopit joo, mutta en tykkää sisällä niistäkään. Ja tuo sohvapöydällä jalat…heh, se on jo vaikeampi muuttaa 😉

Jos sulle tulee mieleen kysymyksiä, joita voisimme käsitellä yhdessä, niin ilmoita! Näitä on hauska pohtia 🙂

Antibioottien yliannostus

Täällä sitä vietetään aikaa kunnon helteessä. Tosin minä tämän viikonlopun tiukasti seinien sisällä, pahimmillaan lähemmäksi 39 asteen kuumeessa ja hyvin lähellä vessaa…joku vatsakatarri iski ja kunnolla.

Mutta tässä tulee hieman samantapainen kirjoitus kuin luonnon arvostamisesta. Tällä kertaa antibiooteista. Tautini lähti vähän erikoisesti liikkeelle ja päädyin pelkäämään, että kyseessä voisi olla munuaistulehdus, kun oireet oli samanlaiset, kuin joskus, kun kyseisen tulehduksen sain aikaisin kiinni. Eli päädyin käväisemään sairaalassa, jotta saisin CPR:n ja voisin olla rauhassa, ettei ole kyseistä tulehdusta.

No sairaalassa sitten laitettiin aika nopeasti tippaan, antibioottiin. Koska kyseessä on kuitenkin epäilys todella vakavasta taudista. Samalla odotettiin tuloksia, jotka kesti sen 10-15 minuuttia. Ajattelin, että no, jos tulee negatiivinen, tippa lopetetaan. Tuli negatiivinen, mikä sinänsä hyvä. Mutta tippa jatkui. Kroppaani pistettiin pari pulloa antibioottia.

Jotenkin mulle on opetettu, että antibiootit tappavat myös hyödylliset bakteerit. Hmmm…vatsataudissa niitä myös tarvitaan. Lääkäri totesi jo ennen tippaa, että mulla on myös vatsassa selvästi ongelmia.

No, lääkärit tietävät.

Kun tipat oli tiputettu ja pääsin kotiin, määräsi lääkäri liudan lääkkeistä. Tai suosituksia. Siinäoli myös 500 mg antibioottia 5 päivän ajan. Öööö…siis mitään tulehdustahan ei ollut. Kaikki veriarvot ihan n

ormaalit. Mitähän hyötyä ne vatsataudissa antaisi? Kuvittelisin maalaisjärjellä, että tekee vaan haittaa. No, jätin hakematta ne. Ihan tarpeeksi kauhistuttaa ne pari pulloa.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Selvisi espanjalaisesta kulttuurista myös se, ettei täällä todellakaan tavalliselle tallaajalle ole selvää, mihin antibioottia ja paracetamolia otetaan. Mielestäni “kaikki” tietää, mihin antibioottia otetaan: tappamaan bakteereita. Ja päänsärkyyn yms. otetaan jotain muuta. Näin se tieto vaan on erilaista. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä!

Maailmassa on ongelma liiallisesta antibiootin käytöstä. Jälleen kerran jäi ihmetyttämään näiden suurien maiden tietämättömyys tai onko se sitten välinpitämättömyys. Miksi ihmeessä lääkäri laittaa antibiootin turhaan? Ehkä en olisi kuollut 10 minuutin odotuksessa? Tai miksi hän määräsi antibioottia vielä kotiin, kun ei ole kyseessä bakteeritulehdus? Miten ihmeessä tavallisille ihmisille saadaan opetettua, että antibiootti ei ole lääke mitä napsitaan kipuun? Varsinkin maissa, jossa antibiootteja saa ilman reseptejä.

Täällä tosiaan näkee näitä maailman isoja ongelmia vähän enemmän ja avoimemmin silmin kuin Suomessa.

Mutta näkee myös muuta 🙂 Hellettä! Vakavan aiheen perään kiva kuva uima-altaalta. Hellettä riittää 30 asteen yläpuolella kuumalla tuulella varustettuna. Otin juuri itse kuumelääkkeen ja olo on sen mukainen…huh hellettä!

Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Illallisaikoja ja illallisaikoja

Espanjalaisethan on tunnettuja aamunukkujia ja iltakukkujia. Eikös? Espanjainen elää todella kellon mukaan. Kun on tietty aika aamusta herätään, ei herätä aiemmin, koska ei kuulu herätä. Mennään nukkumaan, kun kello sanoo niin, ei silloin kun väsyttää. Syödään, kun on oikea kellonaika syödä, ei välttämättä silloin kun on nälkä.

Turistialueella toki löytää jotain ravintoloita, joista ruokaa saa muuhunkin aikaan kuin “ruoka-aikoihin”, mutta mikään oikea espanjalainen ei ole auki koko päivää. Ja oikeasti hyvät ravintolat ovat kyllä suljettuina. Ravintolat sulkeutuvat noin neljän jälkeen ja avaa uudelleen illallisen aikaan eli joskus klo 19.

Espanjalainen ei syö klo 19. Silloin voi ottaa jonkun drinkin.

Näin enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sujahtaneena,  ei auta kuin oppia tavoille. Omasta mielestäni lounas klo 14-15 on ollut sopiva aika lounaalle jo muutaman vuoden täällä ollessa. Illallisenkin olen siirtänyt jo aikaa sitten noin 20-21 paikkeille. Taisi siirtyä automaattisesti viime kesänä, kun koirien kanssa lenkille pääsee kuumuuden vuoksi vasta 20 jälkeen ja illallinen tietenkin vasta sen jälkeen.

Mutta nyt on toinen ääni kellossa, klo 20 on vielä todella aikaista. Klo 21 alkaa olla jo jollain tavalla siedettävää, mutta oikeasti espanjalainen syö vasta 21-22. Siis aloittaa syömisen. On se sitten kotona tai ravintolassa. Ravintolaan varataan illallispöytä vasta klo 21.

Erään kerran meillä oli pöytävaraus klo 21 Málagan keskustassa, siihen tietenkin tuli kiire ja varsinkin pääsiäisaikaan olikin mahdotonta löytää parkkipaikka. Olimme 30 minuuttia myöhässä. No, eipä hätää, olimme kuitenkin seurueesta ensimmäisinä. Päästiin siis syömään täysi illallinen klo 22 jälkeen.

Itsellä nälkä kurnii jo aiemmin eikä varsinkaan illallisvuoro ja kokkaaminen oikein ole vielä tuohon aikaan tuntunut kovinkaan innostavalta. Lähinnä tulee etsittyä jotain helppoa tai jonka voi jo pistää uusiin hautumaan aiemmin (lue: kun on vielä hereillä).

Vaikka se ei helppoa olekaan, olen kuitenkin niitä, jotka ajattelevat maassa maan tavalla. Tämä on yksi selkeä asia, missä kaksi kulttuuria hakevat kompromissia ja välillä joustaa toinen ja välillä toinen. Annin saa onnelliseksi ehdottamalla klo 20, että pitäisiköhän jo tehdä ruokaa. Eli tällä mennään ja täyden vatsan viereen on tietenkin mukava kellahtaa 🙂

Pizza on oivallinen perjantain myöhäisruoka. Sen voi valmistella etukäteen ja heittää vaan uuniin oikean ajan koittaessa