Antibioottien yliannostus

Täällä sitä vietetään aikaa kunnon helteessä. Tosin minä tämän viikonlopun tiukasti seinien sisällä, pahimmillaan lähemmäksi 39 asteen kuumeessa ja hyvin lähellä vessaa…joku vatsakatarri iski ja kunnolla.

Mutta tässä tulee hieman samantapainen kirjoitus kuin luonnon arvostamisesta. Tällä kertaa antibiooteista. Tautini lähti vähän erikoisesti liikkeelle ja päädyin pelkäämään, että kyseessä voisi olla munuaistulehdus, kun oireet oli samanlaiset, kuin joskus, kun kyseisen tulehduksen sain aikaisin kiinni. Eli päädyin käväisemään sairaalassa, jotta saisin CPR:n ja voisin olla rauhassa, ettei ole kyseistä tulehdusta.

No sairaalassa sitten laitettiin aika nopeasti tippaan, antibioottiin. Koska kyseessä on kuitenkin epäilys todella vakavasta taudista. Samalla odotettiin tuloksia, jotka kesti sen 10-15 minuuttia. Ajattelin, että no, jos tulee negatiivinen, tippa lopetetaan. Tuli negatiivinen, mikä sinänsä hyvä. Mutta tippa jatkui. Kroppaani pistettiin pari pulloa antibioottia.

Jotenkin mulle on opetettu, että antibiootit tappavat myös hyödylliset bakteerit. Hmmm…vatsataudissa niitä myös tarvitaan. Lääkäri totesi jo ennen tippaa, että mulla on myös vatsassa selvästi ongelmia.

No, lääkärit tietävät.

Kun tipat oli tiputettu ja pääsin kotiin, määräsi lääkäri liudan lääkkeistä. Tai suosituksia. Siinäoli myös 500 mg antibioottia 5 päivän ajan. Öööö…siis mitään tulehdustahan ei ollut. Kaikki veriarvot ihan n

ormaalit. Mitähän hyötyä ne vatsataudissa antaisi? Kuvittelisin maalaisjärjellä, että tekee vaan haittaa. No, jätin hakematta ne. Ihan tarpeeksi kauhistuttaa ne pari pulloa.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Selvisi espanjalaisesta kulttuurista myös se, ettei täällä todellakaan tavalliselle tallaajalle ole selvää, mihin antibioottia ja paracetamolia otetaan. Mielestäni “kaikki” tietää, mihin antibioottia otetaan: tappamaan bakteereita. Ja päänsärkyyn yms. otetaan jotain muuta. Näin se tieto vaan on erilaista. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä!

Maailmassa on ongelma liiallisesta antibiootin käytöstä. Jälleen kerran jäi ihmetyttämään näiden suurien maiden tietämättömyys tai onko se sitten välinpitämättömyys. Miksi ihmeessä lääkäri laittaa antibiootin turhaan? Ehkä en olisi kuollut 10 minuutin odotuksessa? Tai miksi hän määräsi antibioottia vielä kotiin, kun ei ole kyseessä bakteeritulehdus? Miten ihmeessä tavallisille ihmisille saadaan opetettua, että antibiootti ei ole lääke mitä napsitaan kipuun? Varsinkin maissa, jossa antibiootteja saa ilman reseptejä.

Täällä tosiaan näkee näitä maailman isoja ongelmia vähän enemmän ja avoimemmin silmin kuin Suomessa.

Mutta näkee myös muuta 🙂 Hellettä! Vakavan aiheen perään kiva kuva uima-altaalta. Hellettä riittää 30 asteen yläpuolella kuumalla tuulella varustettuna. Otin juuri itse kuumelääkkeen ja olo on sen mukainen…huh hellettä!

Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Illallisaikoja ja illallisaikoja

Espanjalaisethan on tunnettuja aamunukkujia ja iltakukkujia. Eikös? Espanjainen elää todella kellon mukaan. Kun on tietty aika aamusta herätään, ei herätä aiemmin, koska ei kuulu herätä. Mennään nukkumaan, kun kello sanoo niin, ei silloin kun väsyttää. Syödään, kun on oikea kellonaika syödä, ei välttämättä silloin kun on nälkä.

Turistialueella toki löytää jotain ravintoloita, joista ruokaa saa muuhunkin aikaan kuin “ruoka-aikoihin”, mutta mikään oikea espanjalainen ei ole auki koko päivää. Ja oikeasti hyvät ravintolat ovat kyllä suljettuina. Ravintolat sulkeutuvat noin neljän jälkeen ja avaa uudelleen illallisen aikaan eli joskus klo 19.

Espanjalainen ei syö klo 19. Silloin voi ottaa jonkun drinkin.

Näin enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sujahtaneena,  ei auta kuin oppia tavoille. Omasta mielestäni lounas klo 14-15 on ollut sopiva aika lounaalle jo muutaman vuoden täällä ollessa. Illallisenkin olen siirtänyt jo aikaa sitten noin 20-21 paikkeille. Taisi siirtyä automaattisesti viime kesänä, kun koirien kanssa lenkille pääsee kuumuuden vuoksi vasta 20 jälkeen ja illallinen tietenkin vasta sen jälkeen.

Mutta nyt on toinen ääni kellossa, klo 20 on vielä todella aikaista. Klo 21 alkaa olla jo jollain tavalla siedettävää, mutta oikeasti espanjalainen syö vasta 21-22. Siis aloittaa syömisen. On se sitten kotona tai ravintolassa. Ravintolaan varataan illallispöytä vasta klo 21.

Erään kerran meillä oli pöytävaraus klo 21 Málagan keskustassa, siihen tietenkin tuli kiire ja varsinkin pääsiäisaikaan olikin mahdotonta löytää parkkipaikka. Olimme 30 minuuttia myöhässä. No, eipä hätää, olimme kuitenkin seurueesta ensimmäisinä. Päästiin siis syömään täysi illallinen klo 22 jälkeen.

Itsellä nälkä kurnii jo aiemmin eikä varsinkaan illallisvuoro ja kokkaaminen oikein ole vielä tuohon aikaan tuntunut kovinkaan innostavalta. Lähinnä tulee etsittyä jotain helppoa tai jonka voi jo pistää uusiin hautumaan aiemmin (lue: kun on vielä hereillä).

Vaikka se ei helppoa olekaan, olen kuitenkin niitä, jotka ajattelevat maassa maan tavalla. Tämä on yksi selkeä asia, missä kaksi kulttuuria hakevat kompromissia ja välillä joustaa toinen ja välillä toinen. Annin saa onnelliseksi ehdottamalla klo 20, että pitäisiköhän jo tehdä ruokaa. Eli tällä mennään ja täyden vatsan viereen on tietenkin mukava kellahtaa 🙂

Pizza on oivallinen perjantain myöhäisruoka. Sen voi valmistella etukäteen ja heittää vaan uuniin oikean ajan koittaessa 

 

Deittailun ihmeellinen maailma

Yli kaksi ja puoli vuotta sitten lähti sinkkutyttö maailmalle. Silloin saatesanoina oli, että sä löydät sieltä kyllä heti jonkun. Blondi kun olen. Myös täällä päässä on ollut paljon kommentteja, että täällä on varmaan blodin helppo löytää seuraa. No tavallaan, jos vaan “leikkiseuraa” kaipaa.

Mutta siis, jos Suomessa deittailu on hankalaa, kun ikää on yli 35-vuotta:
– juuri eronneita, jotka eivät vielä ole exästään irti
– perheellisiä, johon ei oikeasti mahdu uusia ihmisiä
– sellaisia, jotka järjestävät omia häitä samalla kun deittailevat vaimon salassa muita
– sellaisia, jotka tekevät lapsia ja samalla deittailevat salassa muita
– sellaisia, joille on tapahtunut dramaattisia asioita aivan liian lähihistoriassa
– ja ihan vaan outoja tai urpoja

Kaikki yllä olevat eivät ihan itselle ole tapahtunut, mutta hyvin hyvin läpipiirille.

Mutta mitä sitten täällä. Mikä täällä on sitten haastavaa, jos sattuu olemaan blondi, joka ei nyt ihan peilejäkään hajota? Miksi täällä ei ole helppo löytää seuraa?

Ensinnäkin tällaisella alueella tämän näköisenä on ensinnäkin aina turisti. Vaikka mitä tekisi, niin loppuelämä musta luullaan ensi silmäyksellä turistiksi, joka häipyy kotimaahan parin viikon päästä. Magneetti: niille, jotka haluavat “leikkiseuraa”, Karkoite: niille, jotka etsivät vakavampaa. Tällä teorialla voi siis unohtaa kaupan kassajonon ja muut julkiset paikat.

Toiseksi, Andalusiassa englannin osaaminen on todella heikkoa, siis todella. Yliopistokoulutetut eivät puhu englantia, kun taas alkuperäisessä kotimaassa kaikki niin tekevät. Eikä koulutuksella väliä, mutta kiva olisi pystyä kommunikoimaan muutenkin kuin käsimerkein. Ensin saatava siis puhekieli tasolle, jotta pystyy edes harkitsemaan deittailuja paikallisten kanssa. En ole tavannut yhtään espanjalaista, jonka kanssa deittailla olisi pystynyt englanniksi.

Kolmanneksi, ulkomaalaiset miehet oikeastaan menevät kolmeen kategoriaan:
1. sinkut, jonka elämäntehtävänä on tappaa itsenä viinalla
2. he ovat saapuneet tänne perheensä kanssa
3. he ovat turisteja ja palaavat pian kotiin

Mikään yllä olevista ei ole kiinnostava vaihtoehto.

Näiden lisäksi täällä tietenkin on koko tuo sama kirjo kuin Suomessa. Täällä ehkä vielä enemmän tapana, että vaimot ovat eri kaupungissa ja miekkoset käyvät töissä toisella. Eli tällaistakin täällä on tapahtunut. Ei itselle. Tai no, en ole tietenkään varma.

No missä sitten täällä voi tavata ihmisiä? No ihan samassa paikassa kuin Suomessakin, Tinderissä! Itse olen ollut kausikäyttäjä. Joskus olen käyttänyt ja sanon yhdelle noin 300 tyypistä kyllä ja lopuille ei. Omalla kohdalla on käynyt tuuri, tosi urpoja ei ole eteen sattunut ja muutamia kaverisuhteita on siten myös syntynyt. Täällä käytin ensin, mutta sitten huomasin ongelman nimeltään kielimuuri. Jätin koko touhun, mutta kun kieli alkoi sujua, ajattelin, että kokeillaan taas. Motiivina saada espanjantunti, jos ei muuta 🙂

No mitä sitten treffeillä? Mikä espanjalaisissa on erilaista kuin suomalaisissa? Ei itseasiassa kovinkaan paljoa, mutta olisi tosi noloa miehelle, jos hän ei saisi maksaa laskua. Eli aika loukkaus olisi tarjoilla rahaa. Kohteliaisuus ja se, miten espanjalaisten miesten kanssa tuntee olevan naispuolinen henkilö on paljon parempaa kuin Suomessa. Siitä voisi Suomimiehet ottaa mallia. Tai ehkäpä naiset, etteivät lyttäisi miestä ja antaisivat miehen olla mies 😉 Toisilla treffeillä jo jaetaan lasku tai voi vaikka nainen tarjota vuorostaan.

Miksi sitten tästä nyt vasta kirjoitan? Ehkäpä siksi, että kokemusta on pitänyt hetken kartuttaa. Tehdä niin sanottua kenttätyötä, että syntyy kirjoitus.

Ja ehkäpä siksi, että vihdoin kuuden vuoden sinkkuilun jälkeen nuo kaikki ylläolevat “miksi ei” kohdat on ohitettu ja ehkäpä päästään postauksissa tasolle, mikä kolahtaa kulttuureissa, kun suomalainen ja espanjalainen alkavat deittailla vakavammin. Huh, siitä varmaan voi kirjoittaa kirjan. Katsotaan mihin päästään!

Kukat täällä ainakin kukoistavat

 

Jääkaappini sisältö

Jääkaappini ei tänä aamuna ollut kovin täysi, mutta siellä on kätevästi ne aineosat, jotka sieltä aina löytyy, joten nyt tulee toivottu jääkaappipostaus 😀

jaakaappi

Aloitetaan ylähyllyltä.

Kerma ja mansikkahillo: niitä nyt ei itseasiassa yleensä ole, mutta laskiainen. Paistoin pullia viikko sitten ja kaksi niistä pyöräytin pyöreiksi ja täysin kermalla ja hillolla. Mantelimassa olisi ollut parempi. Kerman käyttö täällä on todella vähäistä. Alussa käytin enemmän, mutta nykyään ruoat sisältävät kermaa todella harvoin. Jos sisältää, niin sisältää kyllä tätä kuohukermaa.

Fetajuusto: se on hankittu täytettyjä paprikoita varten.

Kuohuviini: no, sitä nyt on aina hyvä olla kylmässä

Ylähyllylle näyttää kertyvän jotain jäänteitä: luumuhillo joulusta, dijon-sinappia, joku toinen hillo ja patee.

Uh, valokuvausta haittasi tuo discovalo. Saa nähdä, milloin tulee se vaihdettua. Varmaan sitten, kun se oikeasti lopettaa toimintansa.

Hypätään seuraavalle hyllylle.

Sieltä löytyvät siideri- ja olutpullo. Itseasiassa kumpaakaan en ole itse sinne ostanut eli kumpaakaan ei tule juotua. Ja ovat siinä seisseet jo jonkin aikaa. Pitää ehkä kutsua vieraita ja juottaa ne pois.

Maito: sitä nyt on oltava kahvin kanssa. Luin juttua siitä, miten rasvaton maito on huono ihmiselle, joten nykyään maitoni on vaan puoliksi rasvatonta. Ehkä pitäisi oikeasti vielä siirtyä ihan täysmaitoon.

Pirkka-pesto: siis paras pesto! Sitä tänne olen pyytänyt ja sitä tänne olen itse kantanut. Viimeinen puolikas purkki menossa! Apua!

Inkivääri: sitä on hyvä olla, jos tekee smoothien tai jotain.

Maustamaton jogurtti: aamiaistarpeeni ja ehdottomasti täysirasvainen, yök rasvattomat.

Kreikkalainen omena-kaneli-jogurtti: nam, joku herkku hyvä olla kaapissa

Seuraavalta hyllyltä löytyy olutta. Koska täällä vaan täytyy olla aina juomia tarjolla. Kansainvälisissä piireissä aina kysytään ensimmäisenä ovesta sisään astuvalta, mitä haluaa juoda. Vähän kuin ravintolassakin, kun ei pyllyä ehdi penkkiin laittaa, niin jo kysytään juomatoiveet. Joukossa myös yksi jäätee ja urheilujuoma.

Hmmm…tuo patee onkin tällä hylyllä. Mutta lisäksi löytyy parmesaania. Sitä täytyy olla aina. Puoliksi käytetty ja avaamaton varmuudeksi.

Voita ja juustoa: Voin ostan Carrefourista, sieltä saa parhaimman. Espanjalainen voi on tosi suolatonta, vaikka siinä lukisi suolan kanssa. Juusto taas on lähes aina valmiiksi leikattuja viipaleita ja se vaihtelee, mutta oikeastaan aina löytyy juustoa kaapista.

Kurkku: koska nykyinen himoni on maissikakku (sellainen pahvi, kuten riisikakku), hummus ja kurkkuviipaleet, nam!

Seuraavalla hyllyllä pönttö on markkinoilta ostettuja oliiveja. Oliivit tykkään ostaa markkinoilta, koska ne voi aina maistaa ennen ostoa. Sitten ostan pönikän hyviä.

Hummus: sitä on saatava lähes joka päivä, joko maissikakulla tai porkkanan tai kukkakaalin kanssa dipattuna.

Nakit: siis kylmä nakki on vaan parasta! Ja meni aikansa, että täältä löytyi hyviä kuorellisia maukkaita nakkeja. Aldista eli saksalaisia, ja hyviä ovat!

Porkkana: no nyt vaan tasan yksi markkinaporkkana jäljellä. Española-hevonen söi juuri viimeiset toisesta pussista. Mutta porkkanoita on aina.

Paprikat: nuo on ostettu täytettyjä paprikoita varten, jotka tänään olisi tarkoitus tehdä: linssejä, fetaa, sipulia, valkosipulia ja ehkä sieniä.

Perunat: onpa nuo laatikot tyhjät, yleensä toisen vie kokonaan pään kokoinen kukkakaali. Sitä on yleensä aina kaapissa. Ja toisen vie se iso porkkanapussi. Kesällä säilytän toisessa laatikossa hedelmiä, kun muuten menee tosi nopeasti kuumassa huonoksi. Mutta siis ne perunat. Välillä tekee mieli joko uunissa valmistettuja tai pannussa paistettuna ohuita perunaviipaleita, jotka pöyritetty oliiviöljyssä.

Sitten vielä ovi.

Kananmuna: ovat luomua ja niitä on aina.

TehoBakt: bakteerivalmiste koirille, sitä hyvä antaa, jos koiramasut ovat sekaisin, suomentuliaisia.

Oho, sieltä pilkottaa pieni makea ja tumma sherry-pullo, olen unohtanut, täytyykin nautiskella se pois.

Majoneesit: aina oltava perusmajoneesia sekä aiolia, niitä nyt vaan täytyy olla.

Salaatinkastikkeet: Aldissa oli kesällä huippu Ceasar-kastike, jota enää ei löydy! Sitten ostin kaksi muuta testiin ja ei ole samaa ei….

Ketsuppi: no, kenen jääkaapissa ei sitä ole? Enkä nyt edes ole sen kova kuluttaja, ranskikset majoneesilla, kiitos!

Jalopenokastike: oli muuten sairaan hyvä tortillojen kanssa, on ehkä vaan nyt ollut liian pitkään auki. Täytyy tarkistaa.

Wasabi: lohta ja wasabimajoneesia, en selitä enempää.

Valkoviiniä: sama selitys kuin olueeseen. Yksinäni en kovin usein viinipulloa aukaise, joskus kesällä kyllä. Mutta sitä aina hyvä olla kylmässä, koska tilaisuus avata se saattaa tulla hetkessä ja siinä hetkessä on myöhäistä laittaa pullo kylmään. Toinen avattu on risottoa varten. Ja risottoa tehdessä yleensä tulee otettua lasi viiniä. Kuten huomaa viinin kulutuksesta, tällä kertaa lasi jäi ottamatta.

Málaga Moscatel: siis jälkkäriviini, jota välillä ihana ottaa pieni tujaus. Niin herkkua, että korvaa kaikki makeat.

Maidonjämä: no siihen kahviin!

Jääkaappi on aika vähälihainen, vaikka olenkin kaikkiruokainen. Yleensä sieltä kyllä löytyy myös joku muukin suolainen makkara. Niitä on ihana napostella 🙂

 

 

Jouluaatto Espanjan suomalaisittain

Jouluaatosta on muutama päivä ja suomalaisten mielestä joulu on ohi. Olenkin täällä kertonut suomalaisesta joulusta, että tärkein päivämme meille on aatto ja muut kaksi pyhäpäivää pääasiassa ollaan perheen kanssa ja rauhassa kotona. Sitten joulu pakettiin ja 27.12. alkaa taas tavallinen arki, paitsi tietenkin lomailijoille.

Espanjassa joulu alkaa 24.12 (Nochebuena). ja kestää oikeasti 6.1. asti. Kun espanjalaisten ystävien kanssa juttelee, että nähdäänkö jouluna, se voi tarkoittaa mitä tahansa päivää tuona aikavälinä. Kun näemme uutena vuotena (Nocheviaja) se käsitetään jouluna. Suomessa on uusi vuosi ihan oma juhlansa. Itselläni on kutsu maistelemaan espanjalaisia jouluherkkuja jouluna eli 1.1. Maassa maan tavalla 🙂

Lahjoja lapsille jaetaan sekä Nochebuenana että loppiaisena. Enemmän kyllä loppiaisena. Jouluaatto (Nochebuena) täällä vietetään perheen kesken. Espanjalaiset kuten suomalaisetkin syövät illallisen perheen kesken. Heillä on pyhä ainoastaan 25.12. Tänä vuonna heillä kävi tuuri ja tämä pyhä osui sunnuntaille. Eli koska pyhä on sunnuntaina, se “tipahtaa” maanantaille eli eilinen maanantai oli pyhäpäivä.

Mutta mitä sitten meidän aattoon kuului. Nukuin pitkään ja herättyäni laitoin riisipuuron hautumaan. Koirat pääsivät ulos nauttimaan ihanasta säästä, jonka jälkeen puuro kahvin kanssa olikin valmiina.

puuro

Suurta herkkua kanelilla ja sokerilla

Tämän jälkeen viimeistelin illallisen valmisteluja ja pakkasin laukut täyteen purkkia ja purnukkaa.

Ystävän kanssa kävimme koirien kanssa ulkona ja itseasiassa törmäsimme aika erikoiseen asiaan. Näimme miehen piippailevan antennin kanssa puistossa. Hän kertoi meille, että hänen kotkansa on karannut ja hän etsii sitä. Kotka oli jossain ihan lähettyvillä, joten päätimme ottaa koirat kiinni ja palata samaa reittiä takaisin. Tyypillä oli kädessä iso hanska lintua varten ja antenni piipitti niin, että totesimme, ettemme halua joutua linnun kanssa silmäkkäin. Toivottavasti kotka löysi kotiinsa. Only in Spain.

koirajengi

Koirajengi, josta vain yhdellä oli aikaa hymyillä kameralle

Illallinen valmistui ja pääsimme syömään herkkuja. Pienin ihminen odotti kovasti joulupukkia, mutta harmiksi se oli ollut niin kiireinen ja jättänyt lahjat takapihalle. Onneksi niitä oli aika monta pienelle herralle avattavaksi.

ruoat

Herkkupöytä, muutamia reseptejä tulossa ruokablogin puolelle, toimi muutenkin kuin joulunakuusi

Joulutunnelmaa, joku tonttukin on heijastunut ikkunaan ❤

Vielä myöhemmin ystäväpariskunta tuli jo viime vuoden perinteitä seuraten kitaran ja hyvän lauluäänen kanssa meitä viihdyttämään. Lauloimme yhdessä joululauluja kynttilöiden ja takan valossa. Ihan tunnelma!

porukka

Ihanaa rauhaisaa joulunviettoa tärkeiden ihmisten kanssa ❤

Yöksi tulin koiraneitien kanssa kotiin nukkumaan. Yksi joulu taas vietetty espanjan malliin, vaikka hyvin suomalaiseen tapaan.

Espanjalainen taipumuskoe

Noutajia testataan niinsanotuilla taipumuskokeilla ympäri maailman. Tämä tarkoittaa, että testataan onko koiralla taipumuksia rodunomaiseen toimintaan eli ammutun riistan noutamiseen.

Suomessa koe on selkeästi vaikeampi. Sen läpäisemiseksi järjestetään kursseja ja treenataan paljon. Kysymys kuuluukin, mitataanko sillä oikeasti Suomessa luontaisia taipumuksia vai miten paljon kouluttamisella on merkitystä. Miten paljon on koiria, jolla olisi luontaisia taipumksia, mutta kokematon kouluttaja onnistuu ne pilaamaan? Tai miten paljon on taipumuksettomia noutajia, jotka hyvä kouluttaja saa toimimaan sen kerran kun se kokeessa vaaditaan?

Espanjassa koe on erilainen. Jotta tulos on virallinen, on koiran oltava alla kaksivuotias. Koe suoritetaan lämpimällä riistailla ja damilla. Lämmin riista tarkoittaa, että lintu on juuri kuollut, ei ollut pakkasessa, kuten Suomessa. Muistuttaa siis enemmän oikeaa metsästystilannetta riistan osalta.

Kokeessa tuodaan esiin ensin lämmin riista laatikossa koirien nähtäväksi. Tässä tuomari katsoo, miten kiinnostuneita koirat on ilman apuja tuoksuvasta laatikosta.

lintu-boksissa

 

 

 

Lintu boksissa yhdessä varjossa. Maissi kävi nuuhkaisemassa, ja täts it. 

Tämän jälkeen riista käydään piilottamassa pellolle pieneen heinäkasaan. Ohjaaja lähtee kulkemaan kohti riistaa ja koira on vapaana. Tässä kohden katsotaan, miten koira saa vainun riistasta ja miten se käyttäytyy. Koira kytketään, kun se huomaa riistan.

lintuun-tutustuminen

 

 

Lintu on tällä kertaa pienessä ruohotupsussa. Koirakko lähestyy riistaa. Maissi huomasi riistan nopeasti, kun osuimme tuulen oikealla puolelle. Huomasi, muttei kiihtynyt liikaa.

Täällä koirat ovat muutenkin enemmän vapaana kuin Suomessa. Ainoakaan koira ei ottaut hatkoja ja lähtenyt tutustumaan kavereihin vaan kulki ohjaajan mukana hyvin luonnostaan.

Seuraavaksi testataan ampumisen sieto, riistan käsittely ja noutaminen. Ohjaaja jää koirineen odottamaan ja tuomari on noin 20-30 metrin päässä. Kuuluu pamaus ja lintu tipahtaa. Koira lähetetään noutoon. Koiran tulisi palauttaa riista ohjaajalle kauniisti.

nouto

Lintu on heitetty ja koira noutaa riistaa. Maissille tehtiin toinen heitto, koska ensimmäisen se markkeerasi liian lyhyeksi. Paikalla oli paljon koirien jälkiä. Siirryimme 20 metriä eteenpäin ja Maissi nouti linnun niin täydellisesti ettei olisi paremmin voinut noutaa. Lintu tuli kauniisti suoraan käteeni. 

Tämän jälkeen testataan vesityöskentely. Tässä käytettiin apuna damia. Ampumisen seurauksena dami tippuu veteen noin 10 metrin päästä rannasta. Koiran tulee noutaa dami ja tuoda rannalle.

vesinouto

 

Andalucíassa vaikeinta on löytää vettä. Maissi suoritti vesinoudon ihan juosten läpi, täydellisesti ❤

Yksikään koira ei pelännyt ampumista. Muutama leikki riistalla tottumattomuuttaan. Muutama jännitti vettä. Läpäisemättämät koirat eivät nimenomaan tuoneet riistaa tai damia ohjaajalle vaan jättivät tippumispaikalle. Tai eivät suostuneet ottamaan riistaa lainkaan suuhun.

Mielestäni tämä koe testaa aidommin aitoja koiran taipumuksia. Koiria ei juurikaan kouluteta vaan testiin mennään aidosti testaamaan taipumukset. Maissi ei ollut koskenutkaan riistaan ennen koetta eikä nähnyt minkäänlaista riistaa. Se oli noutanut kaksi kertaa damin, jossa oli sulkia ympärillä. Ja kerran damin, jossa kanin karvaa ympärillä. Täällä annetaan koiralle myös tilausuus. Jos koira vaikkapa kierähtää linnun päällä, se ei automaattisesti ole hylkäävä virhe. Koira saattaa olla nuori ja jännittää tilannetta. Hetken päästä koira saa kokeilla uudelleen ja jos homma toimii moitteetta, koeosuus on hyväksytty. Silloinhan koiralla on taipumuksia, vaikka olikin alussa jännittänyt. Jännittäisin minäkin ottaa lämpimän riistan suuhen 😉

Läpäisemisprosentti varmaan aika sama kuin Suomessa, muutama koira jäi reilusta kymmenestä läpäisemättä testin. Eli kaikki eivät kuitenkaan läpi niistä pääse.

apto

Mehän läpäisimme! Maissi oli ryhmän paras. Niin sanotusti juoksi tehtävät läpi. Tähän voisi todeta “lahjattomat harjottelee” ❤

Renfe eli junamatkailu

Jos Espanjassa joku toimii minuutilleen, on se juna. Junaverkosto on hyvä ja toimiva ja siisti. Tosin myös hieman hinnakas.

Tässä eräänä viikonloppuna kävin pikavisiitillä Sevillassa. Renfen sivuilta voi ostaa kätevästi liput. Sivut ovat myös englanniksi. Sevillaan kulkee sekä hidas että nopea juna. Nopea oli hieppasen alle kaksi tuntia ja maksoin noin 35 euroa. Hidas kulki junasta riippuen kaksi ja puoli tuntia tai vartin enemmän. Tälle hintaa tuli alle 20 euroa. Käytin itseasiassa kumpaakin versiota, mennessä nopeaa ja paluussa hitaampaa.

Kaikilla oli vielä tulostetut liput, kuten itsellänikin. Tajusin vasta myöhemmin ladata puhelimeen Renfen aplikaation. Eli ehkäpä pääsee myös digilipulla. Täytyy ensi junamatkalla selvittää sekin.

Málagan asemalla, Maria Zambranolla, on helppo liikkua. Kaikki laiturit ovat vierekkäin ja samassa kerroksessa. Asemahallissa on kahvila ja muutamia kauppoja, myös Mercadona eli ruokakauppa.

Ensimmäisenä täytyi mennä turvatarkastuksen läpi, jossa tavarat läpivalaistiin ja itse kävelin metallinpaljastajan läpi. Ihan hyvä näinä päivinä. Sevillan päässä tätä tarkastusta ei ollut.

Malaga Maria Zambrano

Malagan juna-asema, Maria Zambrano

Sevillassa juna-asema oli hieman ehkä isompi, mutta myös siellä oli hyvin helppo liikkua. Asemahallista löytyi muutamakin ravintola ja pikkuliikkeitä. Sijainti on noin 15 minuutin päässä keskustasta, johon pääsee helposti myös bussilla.

Sevilla oli ihana! Valokuvia en pahemmin ottanut, mutta sekin sitten seuraavalla kerralla 🙂 Tärkeimmät kohteet tuli kierrettyä ja näin upean esittelyn Real Alcazarista yöaikaan. Sitä voi suositella, jos Sevillaan menee! En ole varma, onko esitys myös englanniksi. Mutta vaikka ei sanaakaan ymmärtäisi, on se kokemuksena upea.

Plaza Espana Sevilla

Plaza España, niin iso ja upea. Vaikea saada kuvassa näkymään sen suuruutta.

sevilla

Ihana, ihana Sevilla

Gaucín

Palataan takasin Casaresin tunnelmiin. Olimme lähdössä siis seikkaululle kohti Gaucín-kylää, josta olin löytänyt mainintoja, kun lueskelin faktoja Casaresista. Google maps näytti sinne noin puolen tunnin ajomatkaa. Lähdimme suuntaamaan siis sinne, jotta saamme päiväkahvimme.

Päädyimme ihanaan maalaismaisemaan. Emme ajaneet kovinkaan korkealla vaan oikeastaan keskellä peltoja, mutta silti näkymä oli avara vielä alempana olevaan laaksoon.

Andalucian PRE

Pakollinen pysähdys! Hevosia myytävänä! Ihania Andalucialaisia ❤ Löytyi  varmaan jokainen olemassa oleva sävy tältä pellolta.

Matka jatkui ja vuorella näkyi kylä. Tiesin, että tulemme ajamaan 600 metrin korkeuteen, joten oli mahdollista, että häämöttävä kylä on kohteemme.

gaucin

Niin se olikin, Gaucín

Koko ajomatka oli ajamisen arvoinen. Näkyi upeita “kuuvuoria”, jotka arvelin olevan samat, kuin Rondan ajoreitillä. Gaucínin kautta voi jatkaa myös Rondaan, johon kylältä oli noin 30 km. Eli hienon päiväretken saa rakennettua pikkuteillä ajamisella. Tie Gaucíniin oli todella huonossa kunnossa. Isoja kuoppia ja rikkinäistä asfalttia. Eli ajoamisen joutui tekemään todella huolella, ettei auto tai rengas mene rikki. Liikennettä ei onneksi ollut pahemmin.

gaucin-ylhaalta

Caucín hieman ylempää, kun olemme juuri saapumassa kylään

Kylä oli pieni ja hiljainen. Kylästä en jostain syystä ottanut kuvia. Erikoista sinänsä, pitää siis mennä toisenkin kerran. Kyllässä oli jotenkin hyvä tunnelma. En tiedä mikä siinä viehätti. Ehkä se korkeus ja sijainti vuorella, josta on näkymät joka suuntaan. Ihastuin tähän enemmän kuin Casaresiin.

Gaucín linna

Päänähtänyys on linna, joka valitettavasti on maanantaisin ja tiistaisin ja siestan aikaa suljettu

Linna sijaitsee korkeimmalla kohtaa ja sinne on ehdottomasti päästävä ihailemaan maisemia joku toinen kerta. Kylä on syksyaikaan hiljainen ja kaupat olivat vain auki aamulla ja illalla vasta klo 18-20. Olimme siihen siis taas liian ajoissa. Hyvät kahvit ja kakkupalat kuitenkin saimme. Luin vielä jälkikäteen, että alueen matkamuistot ovat korkista tehdyt esineet. Kylää ympäröi korkkipuumetsä.

Monissa parvekkeissa roikkui unisieppareita. Kylällä oli siis ollut joku tapahtuma tai kurssi, jossa näitä on varmasti opittu tekemään. Niillä oli myös tehty “katto” yhdelle aukiolle.

unisiepparit

Unisiepparit kattona

Siis Gaucíniin vielä vie joskus tie. Kuka onkaan seuraava vieras, jonka sinne ohjaan 😉