Eli ruoka-annos: bolo maissilla ja kookoksella. Bolo on simpukkalaji, joka voi espanjaksi olla bolo, venus verrucosa, la escupiña grabada tai almejón. Rakkalla lapsella on monta nimeä. Noita saa täälläkin jostain ravintoloista, itse olen niitä pari kertaa maistanut. Maissi ja kookos ei esittelyitä kaipaa. Tai ehkäpä Kookos tarvitseekin.
Bolosta (Terra di Siena Total Eclipse of the Earth) tuli jälleen isä elokuun 17. päivä, kun hänen ja Tiarén (Put Your Trust on Lady Luck Terra di Siena) saivat seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä. Odotusaikana kasvattaja kyseli, kiinnostaisiko minua ottaa pentu.
Elämä kahden aikuisen kanssa oli niin helppoa ja vaivatonta. Kukaan ei ollut vielä vanhuuden vaivat -iässä. Ulkoilemaan pääsi miten vaan ja helposti. Mistään ei tarvinnut niiden kanssa stressata. Kyllä. Liian helppoa. Siitä se päätös sitten tuli.
Kookos saa muuttaa meille. Kookoksen virallinen nimi on Terra di Siena My Lady d’Arbanville, Cat Stevensin laulun mukaan.
Kookos on nyt 4, kuukautta. Aika moinen tapaus. Siinä on paljon isäänsä, äitinsä hymy ja mummonsa pylly!
Kookos luulee olevansa jo iso koira. Sitkeä sissi, joka ensimmäiset pari viikkoa murisi, kun löysi aarteen. En ole ennen kenenkään kanssa niin paljon harjoitellut luomista. Tyyppi on fiksu, ehkä vähän liiankin. On tiennyt jo viikkoja mikä on sallittua ja mikä ei. Ja kun yliväsymys tulee, voi toteuttaa kaikki ei-sallitus ihan vartin sisällä. Sisäsiisteys on ollut lähes täydellistä parin viikon ajan. Vanhinkoja sattuu erikoistapauksissa.
Se osaa myös heittäytyä lattialle veltoksi, kun pitäisi lähteä ulos. Tai astua hissiin, kun ovet menossa pian kiinni. Tai tulla autosta ulos, kun ollaan omassa autotallissa. Kasvattaa kärsivällisyyttä, sanovat. Pikkuhiljaa nämäkin helpottavat.
Kookoksen suosikkijutut
- juosta pallo suussa muita karkuun
- syödä keppejä (argh)
- leikkiä Minerva-tädin kanssa, joka syntyi samana päivänä
- leikkiä Maissin kanssa
- nukkua isin kanssa
- pehmolelut
- huitoa tassuilla (selvästi isältä perittyä)
- pitää ulkona koko ajan jotain suussa (selvästi äidiltä perittyä)
Se mikä on tosi ihanaa ja erityistä, että tunnen niin hyvin sekä isän, että äidin ja lisäksi vielä isovanhempiakin. Kiva katsoa, mikä on mistäkin peritty. Toinen mikä on erityistä on se, että olen saanut hoitaa Kookosta yhden päivän ikäisestä asti. Ja ruokkia häntä tuttipullolla. Hauska sinänsä, että jo silloin näki tiettyä luonteenpiirteitä.
Kookoksen sisko, jonka kesken lopulta päädyin tähän tyyppiin, asuu Lanzarotella. Olemme omistajan kanssa paljon yhteyksissä, joten on kiva kuulla, mitä “vaalealle Kookokselle” kuuluu.
Kookos painaa reilu 18 kiloa ja on kasvanut hurjaa vauhtia. Tassut näyttävät, että iso koiruus tulossa. Välillä meinaa unohtaa, että toinen on vielä ihan vauva.
Ulkomuodellisesti tyyppi on vallan pätevä. Päätä lähinnä jännitän millainen siitä lopulta kehittyy. Upea selkälinja ja karva on ainakin tulossa. Liikkeet myös näyttävät todella lennokkailta.
Innolla odotan, millainen tapaus tuosta tulee. Vaikuttaa kovin persoonalta tässä vaiheessa ❤
Vaihtamalla paranee 
Oi Kookos! Onnea vauvasta! Jostain syystä en ollut tätä postausta aiemmin vielä huomannutkaan.
On sulla nyt menoa ja meininkiä kun isopienivauva touhottaa muidenkin edestä.
LikeLike