Espanjaa opiskellen

Syksyn saapuessa tännekin, alkaa myös kansalaisopistot pyörittämään kursseja täälläkin. Löytyy maalausta, keramiikkaa, tietotekniikkaa, englanninopiskelua ja tietenkin espanjaa.

Ihana naapurini oli saanut nämä kurssit selville ja heinäkuun alussa kävimme itsemme ilmoittamassa tunneille. Tason joutui täysin arvaamaan, kun konttori-ihminen ei osannut sanoa tasoista mitään. Only in Spain. Mutta arvaus osui kummallekin oikein. Naapurini opiskelee tasoa alempana ja olemme peräkkäisillä tunneilla.

Minun ryhmäni tankkaa hieman vaikeampaa kielioppia. Futuuria, konditionaaleja, imperfectejä, preteriittejä yms. Tällä hetkellä puhun jo hyvin perusasioita ja voin helposti viettää pari päivää pelkästään espanjalaisessa seurassa väsymättä kielestä. Toki jos enemmän sattuu espanjalaisia samaan paikaan, he puhuvat keskenään jo liian nopeasti ja liian vaikeilla sanoilla ja murteilla.

Sanastoa on ihan kiitettävästi eikä kaksi viikkoa kestäneen opiskelun aikana ole tullut kuin kolme uutta sanaa. Kielioppia kylläkin ja huomaan jo nyt osaavani taas paremmin käyttää näitä juuri opiskeltuja uusia muotoja. Tunnilla niitä jankataan ja jankataan, että menee varmasti jakeluun.

Sanastoa opiskelen sitten itse. Kun kuulen uuden sanan, kirjaan sen ylös ja tankkaan kirjoittamalla, kunnes se on takaraivossa. Joskus sanat menevät kerrasta, joskus siihen tarvitaan hikeä ja kyyneleitä. Tällä hetkellä luen ihan espanjankieliestä romaania, josta sitten välillä kirjaan sanoja ylös ja välillä ihan vaan nautin lukemisesta.

Tunnit ovat kolmena päivänä viikossa, tunnin kerrallaan. Ja kotiläksyt tietenkin päälle. Edestakaisin se on ajamista, mutta onneksi opiskelupaikka on ihan tuossa omalla kylällä. Hintaa on koko syksylle 52 euroa, kun olen residenssi eli espanjassa vakituisesti asuva. Tämä kurssi on kaikille, jotka asuvat Mijaksen kunnassa. Jostain lehdestä juuri luin, että Fuengirolassa on sama käytäntö eli sieltäkin löytyy kaikille sopivat tunnit! Niitä ei vaan tietenkään espanjalaiseen tapaan mainosteta, vaan kaikki pitää löytää itse 😀

Espanjan opiskelu

Eturivin paikat ovat parhaita!

 

Advertisements

Jumputi-jumputi

Tiedättehän  siitä, miten kaupunkifestareita ja ulkoilmakonsertteja siirretään uusiin paikkoihin ja niiden kestoajoista keskutellaan Suomessa?

La Calassa on meossa Feriat. Niistä kirjoitin enemmän viime vuonna. Kyseessä on siis kylän vuoden suurimmat juhlat. Juhlat alkoivat torstaina ja onhan sen huomannut. Toriaukeaa rakennettiin tivoliksi alkuviikosta ja torstaina oli avajaiset. Ajelin silloin ohi ja näin juhlavalaistuksen ja ihmismassat. Päivisin on konsertteja ja muuta ohjelmaa, mutta vasta illalla alkaa biletys. Ja illalla tarkoitan kahdeksan yhdeksan aikaa illalla.

Liekö tuuli ollut viime yönä oikeasta suunnasta, ja taisi käsittääkseni olla ferian tärkein päivä, ja sen kyllä kuuli. Bilemusa kantautui kotiin asti. Ja jatkui ja jatkui. Ei auttanut, vaikka ikkunat sulki, jumputus ja jopa kuulutukset kuuluivat kotiini asti. Jossain vaiheessa hieman rauhoittui, mutta sitten alkoi bileet uudelleen. Kello oli noin 04:30.

Itse asun noin 5 km kylältä ylöspäin. Mitään maastomuotoja ei ole esteenä, jotka hiljentäisivät musiikkia. Mutta jos minä kuulen näin hyvin, niin talot siinä parin sadan metrin päässä saa nauttia musiikista ihan sanasta sanaan.

Tästähän voisi vaikka hermostua, mutta ei kuulu maan tapoihin. Jos yksi yö 365:stä yöstä tulee kuunneltua jumputusta, niin ei se maata kaada. Se on kuitenkin vain yksi yö. Ja ehkä vähän pari muuta tässä viikon aikana. Ja mitä se auttaisi, jos hermostuisi. Oma verenpaine nousisi, eikä mitään muutosta kuitenkaan tulisi. En usko, että muutkaan hermostuvat. Maassa maan tavalla. Suomi voisi tietenkin vähän löysätä pipoa ja antaa ihmisten nauttia musiikista ulkona lyhyen kesän aikana.

 

Hevoslomalle Espanjaan?

Nyt kun olen tässä postaillut paljon hevosista, jatkettakoon sillä saralla. Lupaan kertoa jostain muustakin  taas tämän jälkeen 🙂

Minulta on toivottu esittelyä tallista jossa käyn viikottain ratsastamassa. Talli sijaitsee La Calassa, 15 mnuutin ajomatkan päässä Fuengirolasta. Talli on yksityistalli, joka tarjoaa pääosin maastovaelluksia ja ratsastuslomia suomalaisille, mutta miksi ei muunkin maalaisille vieraille. Heiltä voi varata päivän maastoilun tai koko viikon ratsastusloman, jossa hevosista nautitaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lomilla on mahdollista päästä tutustumaan muihinkin paikallisiin talleihin, kuten tuohon Ecuestre Artequus -talliin, josta olen kirjoittanut aiemminkin.

12710749_824209821058674_7041302567464386263_o

Tämä on mahdollista, pääset ratsastamaan upeissa maisemissa ja laukkaamaan ihania pitkiä mäkiä kukkuloille ❤

10346589_805215262958130_3789892540491552302_n

Pääset halutessasi vierailemaan myös tallilla, joka kouluttaa showhevosia, ehkäpä myös pääset nauttimaan ratsastuksesta siellä.

Ratsastuslomien ja -vaellustaen lisäksi ystävilläni on hevostarvikekauppa internetissä, josta löytyy perinteisiä espanjalaisia ratsastustarvikkeita ja muutakin.

Ystävieni hevosyritys on nimeltään CaballoSpain. Tykkää heistä Facebookissa, niin saat kaikki heidän uutisensa tiedoksesi heti.

Suomalainen Espanjassa eli SE-lehti kirjoitti myös CaballoSpainista jutun.

csm_IMG_0774_01_03e76e337b

Talli jouluasussa

Ratsastustunnit keskittyvät paljon siihen, miten ratsastetaan niin, että hevosella on hyvä olla. Espanjalainen ratsastustapa perustuu ratsastukseen vartalolla ja istunnalla. Ohjasote pidetään keveänä. Itselleni on täällä avautunut ihan eri maailma. Ratsastuskentältä on ehkä parhaimmat maisemat, mitä voi olla: toisella puolella näkyy vuoret, toisella Välimeri. Koko tunti on nautintoa kaikilla aisteilla. Ja pyllylihaksilla.

10368242_805215202958136_6948867006372335508_n

Oikeasti, voiko olla paremmat maiset ratsastuskentältä?

Jos siis haaveilet heppalomasta, voin ehdottomasti suositella heidän pitämiään lomia. Pääset pienellä tallilla nauttimaan espanjalaisesta hevoselämästä helposti suomenkielisessä opetuksessa ja hyvässä ilmapiirissä ilman kiirettä ja stressiä.

csm_IMG_0781_c7db820607

Espanjalaisen kotitallin tunnelmaa ❤

Pelastakaa koirat

Kuten yleisesti tiedetään, täällä pelastettavien koirien määrä on suuri. Itse ei pahemmin voi asialle tehdä mitään, koska koiria ei mahdu ylettömästi kerrostaloasuntoon. Mutta jotain voi tehdä. Voi mennä koiratarhoille vapaaehtoiseksi.

Tänään suuntasin kaverin kanssa heti aamu yhdeksältä kohti koiratarhaa. Se on alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä täältä kotoa. Tarha toimittaa pääosin koiria Belgiaan ja Hollantiin. Toki paikalliset voivat käydä etsimässä itselleen koiria myös. Ilmaiseksi koiraa ei saa, mikä on hyvä, että ihmiset joutuvat kuitenkin miettimään kaksi kertaa hankintaansa.

Takaisin tähän päivään. Menimme paikalle ja pääsimme heti hommiin. Minä pääsin siivoamaan eläinlääkäritiloja remontin jälkeen. Putsasin koppeja, jotka on tarkoitettu sairaana oleville koirille. Kaksi pientä potilasta pääsikin heti muuttamaan puhtaisiin koppeihin, kun sain ne valmiiksi.

Pienen tauon jälkeen jatkoin pyykkien ripustamisella ja pääsin ruokkimaan 15 koiraa. Tilat oli jaettu eri yksiköihin ja itse toimin tiloissa, jossa oli keskikokoisia koirian. Kaikki saivat oman kuppinsa ja söivät hienosti. Koko paikassa on yli 300 koiraa. Todella iso paikka. Tämän jälkeen jatkoin vielä belgialaisen eläinlääkäriksi opiskelevan tytön kanssa klinikan siivoamista. Pyyhimme pölyjä ja pesimme ikkunoita.

Tarhalla joutuu hieman kovettamaan sydämensä. Muuten siellä käyminen on rankkaa. Ihania tyyppejä katselee kopeistaan ja aitauksistaan, kun kävelet ohi. Ihania espanjanmastiffeja katsoo perään, kun kävelet siellä. Kaikki eivät ole sekarotuisisa vaan joukossa on rotukoiria. Ihmiset antavat pentuja lahjaksi ja kun pennut kasvavat isoiksi, ne hylätään tielle. Tai lomien jälkeen ei haluta ottaa mukaan kaupunkiin. Vähän kuten suomalaiset kesäkissat. Todella surullista.

Mutta tosi hienoa päästä auttamaan ja näin tehdä työtä sen eteen, että osa koirista voi hyvin. Pieni osa kuitenkin päätyy pelastettavaksi. Suuri osaa päätyy rankkurin tarhalle ja siellä elämä on tosi lyhyt. Paljon olisi valistustyötä tehtäväksi. Tilanne paranee onneksi vuosi vuodelta, vaikka onkin vielä hurja.

ace

Minä ja sylihoidossa oleva pikkuherra, jota jännitti muut koirat kovasti.

Hop Lop espanjalaisittain

Kyllä. Eikä mikään aikuisten leikkipaikka. Vaan mitäpä se sinkkunainen perjantai-iltana tekee kuin viettää muutaman tunnin katsomassa lasten leikkejä.

Tai eipä oikeastaan. Kyseessä on täällä mun kylällä oleva lasten sisäleikkipaikka. Suomessa nämä ovat hoploppeja ja muita sellaisia.

Sanoin aluksi, ettei ole aikuisten paikka. Itseasiassa ehkä onkin. Istuimme siellä ystäväni kanssa ja päivitimme kuulumisia oikein pitkän kaavan kanssa. Ystäväni poika ja hänen ystävänsä touhusivat leikkipaikassa muutamaa visiittiä lukuunottamatta koko ajan. Touhua riitti ja me kahvittelimme. Ulkona satoi kaatamalla vettä ja meidän piti tuhlata muutama tunti kylällä. Mikä olisikaan ollut parempi paikka. No ranta, jos ei olisi satanut.

Paikallinen hop lop poikkeaa Suomen versioista samoin tavoin kuten koirapuistokin. Tarjolla on myös viiniä ja muita virvokkeita. Täällä alkoholi ei ole tabu vaan ihan normaali ruokajuoma. Sitä ei katsota pahalla. Miksi olisikaan, jos nauttii sivistyneesti pienen lasin viiniä tai likööriä. Täällähän kännissä ei ole kuin turistit.

tiski

Ruokatiski viinipulloineen

sisäleikkipuisto

Lapset portin taakse touhuamaan ja aikuisille kahvit!

Sateen jälkeen

Eilen aamulla herättiin sateen jälkeiseen auringonpaisteeseen. Suuntana vuorilenkki. En ole varmaan meidän vakkarilenkistä kirjoittanutkaan. Päästään campolle eli maalle kävelemällä pari sataa metriä mäkeä ylös. Koirat saavat juosta vapaana suurimman osan matkasta. Vakiopysähdys on Espanñolan kohdalla, jossa heppa saa herkutella porkkanansa.

Tällä kertaa ihmettelimme myös sateen tekemiä pieniä muutoksia maassa.

latakko

Meidän aamuleikkikentälle oli ilmestynyt lampi. Eipä siihen ole noutajien kanssa asiaa ihan hetkeen…

Sade oli siirtänyt pikkuhiekan ja saanut kallion esiin useammastakin kohtaa.

Kallio nakyy

espis

Española meitä jo hirnahdellen odotti. Vesi tehnyt inhottavaa tuhoa tässäkin mäessä.

Kierrämme ympyräreittiä. Lenkin voi tehdä joku myötäpäivään, jolloin ensimmäinen nousu on jyrkempi tai sitte vastapäivään, milloin noustaan tasaisemmin ylös koko ajan. Nyt olen löytänyt vielä jyrkän pikanousuoikopolun, mutta se on vähän puolikuntoisen nilkan kanssa ikävä.

Kiipeäminen palkitsee joka kerran. A) tulee aina lämmin, B) maisemat ovat huikeat.

gibraltar

Näkymä Calahondaan päin, Marbella pilkottaa oikealla ja tarkkanäköisemmät näkevät Gibraltarin.

Tuolta näköalapaikalta on 360 asteiset näkymät sekä vuorille että merelle. Arvata saattaa, että on mun lempipaikka.

mijas

Toiseen suuntaan avautuu Mijasin vuori, pikkuinen valkeampi läntti vuoren kyljessä on Mijas Pueblo.

Motivaatio olla ulkona ja kävellä näitä maastoja on ihan toinen kuin Suomessa. Tietenkin lämptila ja tuo ihanista ihanin aurinko on kyllä parasta.

koirat

Nämä tyypit nauttii vapaanajuoksemisesta

Vuosipäivä

Ihan tässä yhtäkkiä tajusin, että eilen tuli vuosi täyteen Espanjassa. Siis jos ei edellistä syksyä lasketa. Mutta tasan vuosi sitten palasin kuuden viikon Suomi-keikalta ja asetuin tähän taloyhtiöön. Mitä kaikkea sitä on tapahtunutkaan.

Tammikuu 2015
Muutto La Cala de Mijasiin ja asettuminen uuteen kotiin. Tammikuu meni asettuessa ja tarpeellisten ja tarpeettomien tarvikkeiden hankintaa. Oli pirun kylmä ja kesti kyllä tottuessa siihen, että sisällä on kylmä. Tutustuttiin Viljan ympäristöön ja lenkkeiltiin ekan kerran meren rannalla.

Helmikuu 2015
Tein YAMK opiskeluja ja samalla aloitettiin ystäväni kanssa espanjanopiskelut. Heppailtiin tietenkin tutulla tallilla ja tutustuttiin naapurin heppaan. Kävin myös kalankäsittelykurssilla. Tutustuin hyvin tärkää ihmiseen eli Maissin kasvattajaan.

Maaliskuu 2015
Sain ensimmäisen vieraani Helin kotiini! Kierreltiin rannikkoa pitkän viikonlopun ajan. Kävin ruokakurssilla ja teimme siellä tapaksia. Naapureiden kanssa järjestetiin allasbileet, jotta tutustutaan toisiimme. Kuun loppupuolella tein visiitin Irlantiin serkkuni häihin. Kuun lopussa 25. päivä syntyi 11 pentua Terra di Siena kenneliin ❤

Huhtikuu 2015
Sain toisen vieraan eli äitini tänne reiluksi viikoksi. Siihen viikkoon riittikin tapahtumia esimerkiksi automurto. Lämpötila ulkona alkoi vihdoin muuttua kesäisemmäksi ennätuskylmän talven jälkeen ja kukat olivat loistossaan. Sain kenkää työpaikastani Suomesta, mitäs halusin jäädä tänne. Samana päivänä sain uuden työpaikan Marbellasta. Työt alkoivatkin huhtikuun lopussa.

Toukokuu 2015
Seuraavat vieraat saapui. Ystäväni tyttärensä saapui pitkäksi viikonlopuksi. Aika kului heppailun ja hengailun merkeissä. Parin viikon päästä tuli seuraavat ystävät pitkäksi viikonlopuksi. Hyvää ruokaa, viiniä, kiertelyä ja shoppailua. Lämpötilat nousivat jo Suomen hellelukemiin. Maissi muutti meille kuun loppupuolella ja häntä käytiin muutenkin ihailemassa kuun aikana.

Kesäkuu 2015
Kesäkuussa sain serkkuni tänne käväisemään. Työt olivat täysillä käynnissä.  Saimme jälleen uuden perheenjäsenen, oman auton.

Heinäkuu 2015
Kummityttö, isosisko ja kaksi kaveria saapuivat viihdyttämään minua pariksi viikoksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, maastopaloa ja asuntomurtoa. Nautittiin helteistä ja ihanasta kesästä. Ja töitä aamusta iltaan. Ihania hetkiä naapureiden kanssa ja tutustuen hyvin. Käytiin heidän kanssa Mijas Pueblossa Luna Morassa ja La Cala de Mijasin Ferioilla. Sain tietää, että ihana asunto tässä yhtiössä tulee myyntiin.

Elokuu 2015
Käväisin Suomessa parin viikon lomalla, viikko pääkaupunkiseudulla ja viikko Puumalassa. Koirat olivat kotona Suomesta saadun dogsitterin kanssa. Ihanat, ihanat helteet jatkuivat kotona. Ja myös tulipalot. Onnkesi pyromaanikin saatiin lopulta kiinni.

Syyskuu 2015
Elettiin arkea: hevosia, kävelyistä, hedelmiä suoraan puista. Töitä ja töitä. Kävimme ensimmäisessä koiranäyttelyssä Gibraltarilla.

Lokakuu 2015
Sain lähtöpassit työpaikastani ja aloitin freelancer urani. Aikaa oli taas enemmän nauttia tästä maasta. Ja elämästä. Käytiin ihanalla tallilla, jossa treenataan mm. Passionatassa esiintyneitä heppoja. Tehtiin asuntokaupat! Hoidin muuttokuorman järjestelyt Suomesta Aurinkorannikolle.

Marraskuu 2015
Uuden kodin remontti alkoi ja pian pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Sama talo, sama rappu, yksi ylempänä oleva kerros. Sain osani espanjalaisesta asiakaspalvelusta, joka tosin oli hyväksi viimeisille opiskeluilleni ja sain kokemuksista rakennettua hyviä caseja. Kuivan kesän jälkeen alkoi vihertää. Reissattiin Rondaan kummitätini kanssa.

Joulukuu 2015
Pääsin Granadaan ensimmäisen kerran, jälleen kiva reissu kummitätini kanssa. Paistoin naapureille joulutorttuja ja tein glögiä. Vietettiin talliporukalla pikkujouluja ja ystäväperheen kanssa joulua. Naapureiden kanssa grillattiin ja vierettiin running dinneriä. Sain ystäväni kylään Uudeksi Vuodeksi. Ja 31.12. valmistuin virallisesti YAMK trandenomiksi.

Tammikuu 2016
Eletään tammikuuta. Täällä on kylmä tuuli kuten viime vuonnakin. Vähän lämpimämpi onneksi. Takana ihana vuosi uudessa kotimassa. Joulun alla oli hetken pieni Suomi-ikävä, mutta se haihtui glögillä ja joulutortuilla. Nyt lukien pakkkas- ja lumiuutisia, ei ikävästä ole merkkiäkään. Tämä on mun koti ❤

Feliz Año Nuevo

Hyvää Uutta Vuotta!

Taas myöhässä toivotteluista, mutta täällä se ei ole niin tarkkaa. Yksi vuosi taas paketoitiin ja uutta on alettu tallustaa eteenpäin.

Uutta vuotta viestin ystäväni kanssa, joka tuli luokseni pariksi päiväksi ollessaan täällä viikon lomalla. Olemme tutustuneet heppahommissa täällä Espanjassa. Söimme dinnerin ja nautiskelimme viiniä kahteen asti yöllä. Dinneriksi oli kuohkea hernekeitto, seesamilohta sieni-papuhöystöllä sekä jälkkäriksi Tarte Tatinia. Ohjeet tulossa ruokablogin puolelle.

Ilotulitus oli täällä huomattavasti pienempi. En ollut varma, ammutaanko täällä yhtään, koska se on periaatteessa kiellettyä. En edes tiedä, mistä raketteja täällä voi ostaa. Kaupungilla kuuli jonkin verran “kiinalaispauketta”, mutta täällä meillä maalla ei yhtään. Rakettejakaan ei ammuttu kovin läheltä. Tosin vuorelta näimme ne, mitä lähimpien kilometrien päästä aamuttiin. Tai kymmenen kilometrin päässä 🙂 Tämä toiminta siis huomattavasti Suomea pienimuotoisempaa. Yhden pelkäävän noutajan kanssa ei harmittanut.

Kun kello lyö kaksitoista, on tapana syödä jokaisella kellonlyömällä yksi viinirypäle onnea tuottamaan. Rakkauselämän parantamiseksi pitäisi myös olla pukeutunut punaisiin alusvaatteisiin. Valitttavasti tämä vinkki tuli liian myöhään, joten rakkauselämäni taitaa pysyä tämänkin vuoden ihan yhtä ankeana kuin viimeiset neljä vuotta.

Moni on käynyt vuottaan läpi ja mitä toivoo seuraavalta. Itselläni on takana suuri muutosten vuosi. Totesin, että aloitin elämäni kaksi kertaa uudelleen yhden vuoden aikana. Ensin muuttamalla virallisesti Espanjaan ja aloittamalla työt. Toisen kerran aloitin uudelleen, kun työt yllättäen loppuivat ja aloitin freelancerina. Ehkä aika rankka vuosikin, mutta hyvin positiivinen. Tältä uudelta vuodelta odotan eniten, että saan tämän elämäni rullaamaan ja löydän tarpeeksi töitä, jotta voin elää elämääni niin kuin tahdon. Näin uskon tapahtuvan, asioilla on tapana järjestyä.

Oikein menestyksekästä ja onnellista tätä vuotta kaikille!

Uusi Vuosi

Running Dinner – kiertävä illallinen

Naapurillani on aina hyviä idoita. Tällä kertaa ajatuksena oli järjestää naapurien kesken Tapaninpäivän/boxing dayn running dinner eli kiertävä illallinen. Kutsuun vastasi neljä asuntoa meidän rapusta. Eli kaikki joille kutsu kävi 🙂 (toisen rapun yksi naapuri oli Ranskassa koko joulun). Pari päivää aiemmin arvoimme pullonpyöritykellä, kuka asunto vastaa mistäkin ruoasta. Minulle sattui arvonnassa alkuruoka.

Aloitimme illallisen viideltä alkupaloilla ja alkudrinkillä. Valittavana oli shampanjacoctail tai martini. Lisäksi tarjolla oli pientä naposteltavaa. Nämä naapurit olivat englantilaisia.

Itse tein kaiken valmiiksi ennen alkupaloille siirtymistä. Katoin pöydän ja tein ruoan valmiiksi. Tein valkopapukeittoa, joka osoittautui todella herkulliseksi. Resepti tulossa jossain välissä ruokablogin puolelle. Erikoisuutena vieraani toivat myös oma tuolit tulleessaan, edelleen odotan omia tuoleja saapuvaksi kaupasta.

kattaus

Kattaus ennen vieraita

vieraat

Vieraat ja ruoat pöydässä. Ai kamala, mikä pahvilaatikko röykkiö vielä pilkistää.

Tämän jälkeen siirryimme seuraaville, hollantilaisille, jossa tarjolla oli pieniä jauhelihapihvejä, perunakasvishöystöä ja lihapasteijaa.

paaruoka

Maukas pääruoka

Jälkiruoka tarjoiltiin unkarilaisen pariskunnan kotona. Saimme syödä herkullista omenapiirakkaa.

vivieninvieraat

Omenapiirakalla

Seuraavana päivänä etsittiin mikä lasi oli eksynyt mihinkin asuntoon. Kaikki tuolit palautuivat jo illalla 🙂

Tämä oli älyttömän hauska tapahtuma. Teemme ehdottomasti myös uudelleen. Se on vielä erikoishauskaa, että kaikki on kotoisin eri maista, joten samalla tulee hieman tutustuttua eri maiden ruokakulttuureihin. Itselläni ruoka oli enemmänkin eurooppalaista, mutta kattaus oli kyllä pelkkää Iittalaa, Arabiaa ja Hackmania 🙂

Joulupäivä

Joulupäivä alkoi hieman pilvisenä, vaikka olimme tilanneet auringonpaistetta. Onneksi yhden aikaan alkoi hieman kirkastua, koska kahdelta oli tarkoitus kokoontua picnicpuistoon grillaamaan.

Meillä oli täytettyä possunfiletta, perunoita, minä tein coleslawta ja foccacian.

joulupuisto

Kokit asemissaan

Taas jälkeen hauska tapa viettää aikaa. Täällä kelit ovat suurimmaksi osaksi hyvät. Tällä kertaa emme myöskään olleet ainoita grillaajia vaan muutama muukin seurue oli päätynyt paikalle.

Joulupuistotoinen

Viimekerrasta oppineena betonijakkaralla oli styroksia ja pehmusteita.

Jälkkäriksi syötiin vielä saksalaisella suklaakeksillä ja marsipaanilla täytettyjä omenoita. NAM!

tonttu

Tonttukin oli paikalla. Lakki päässä “ihan sen takia”, että lämmitti mukavasti viilenevässä iltapäivässä.