Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Illallisaikoja ja illallisaikoja

Espanjalaisethan on tunnettuja aamunukkujia ja iltakukkujia. Eikös? Espanjainen elää todella kellon mukaan. Kun on tietty aika aamusta herätään, ei herätä aiemmin, koska ei kuulu herätä. Mennään nukkumaan, kun kello sanoo niin, ei silloin kun väsyttää. Syödään, kun on oikea kellonaika syödä, ei välttämättä silloin kun on nälkä.

Turistialueella toki löytää jotain ravintoloita, joista ruokaa saa muuhunkin aikaan kuin “ruoka-aikoihin”, mutta mikään oikea espanjalainen ei ole auki koko päivää. Ja oikeasti hyvät ravintolat ovat kyllä suljettuina. Ravintolat sulkeutuvat noin neljän jälkeen ja avaa uudelleen illallisen aikaan eli joskus klo 19.

Espanjalainen ei syö klo 19. Silloin voi ottaa jonkun drinkin.

Näin enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sujahtaneena,  ei auta kuin oppia tavoille. Omasta mielestäni lounas klo 14-15 on ollut sopiva aika lounaalle jo muutaman vuoden täällä ollessa. Illallisenkin olen siirtänyt jo aikaa sitten noin 20-21 paikkeille. Taisi siirtyä automaattisesti viime kesänä, kun koirien kanssa lenkille pääsee kuumuuden vuoksi vasta 20 jälkeen ja illallinen tietenkin vasta sen jälkeen.

Mutta nyt on toinen ääni kellossa, klo 20 on vielä todella aikaista. Klo 21 alkaa olla jo jollain tavalla siedettävää, mutta oikeasti espanjalainen syö vasta 21-22. Siis aloittaa syömisen. On se sitten kotona tai ravintolassa. Ravintolaan varataan illallispöytä vasta klo 21.

Erään kerran meillä oli pöytävaraus klo 21 Málagan keskustassa, siihen tietenkin tuli kiire ja varsinkin pääsiäisaikaan olikin mahdotonta löytää parkkipaikka. Olimme 30 minuuttia myöhässä. No, eipä hätää, olimme kuitenkin seurueesta ensimmäisinä. Päästiin siis syömään täysi illallinen klo 22 jälkeen.

Itsellä nälkä kurnii jo aiemmin eikä varsinkaan illallisvuoro ja kokkaaminen oikein ole vielä tuohon aikaan tuntunut kovinkaan innostavalta. Lähinnä tulee etsittyä jotain helppoa tai jonka voi jo pistää uusiin hautumaan aiemmin (lue: kun on vielä hereillä).

Vaikka se ei helppoa olekaan, olen kuitenkin niitä, jotka ajattelevat maassa maan tavalla. Tämä on yksi selkeä asia, missä kaksi kulttuuria hakevat kompromissia ja välillä joustaa toinen ja välillä toinen. Annin saa onnelliseksi ehdottamalla klo 20, että pitäisiköhän jo tehdä ruokaa. Eli tällä mennään ja täyden vatsan viereen on tietenkin mukava kellahtaa 🙂

Pizza on oivallinen perjantain myöhäisruoka. Sen voi valmistella etukäteen ja heittää vaan uuniin oikean ajan koittaessa 

 

Deittailun ihmeellinen maailma

Yli kaksi ja puoli vuotta sitten lähti sinkkutyttö maailmalle. Silloin saatesanoina oli, että sä löydät sieltä kyllä heti jonkun. Blondi kun olen. Myös täällä päässä on ollut paljon kommentteja, että täällä on varmaan blodin helppo löytää seuraa. No tavallaan, jos vaan “leikkiseuraa” kaipaa.

Mutta siis, jos Suomessa deittailu on hankalaa, kun ikää on yli 35-vuotta:
– juuri eronneita, jotka eivät vielä ole exästään irti
– perheellisiä, johon ei oikeasti mahdu uusia ihmisiä
– sellaisia, jotka järjestävät omia häitä samalla kun deittailevat vaimon salassa muita
– sellaisia, jotka tekevät lapsia ja samalla deittailevat salassa muita
– sellaisia, joille on tapahtunut dramaattisia asioita aivan liian lähihistoriassa
– ja ihan vaan outoja tai urpoja

Kaikki yllä olevat eivät ihan itselle ole tapahtunut, mutta hyvin hyvin läpipiirille.

Mutta mitä sitten täällä. Mikä täällä on sitten haastavaa, jos sattuu olemaan blondi, joka ei nyt ihan peilejäkään hajota? Miksi täällä ei ole helppo löytää seuraa?

Ensinnäkin tällaisella alueella tämän näköisenä on ensinnäkin aina turisti. Vaikka mitä tekisi, niin loppuelämä musta luullaan ensi silmäyksellä turistiksi, joka häipyy kotimaahan parin viikon päästä. Magneetti: niille, jotka haluavat “leikkiseuraa”, Karkoite: niille, jotka etsivät vakavampaa. Tällä teorialla voi siis unohtaa kaupan kassajonon ja muut julkiset paikat.

Toiseksi, Andalusiassa englannin osaaminen on todella heikkoa, siis todella. Yliopistokoulutetut eivät puhu englantia, kun taas alkuperäisessä kotimaassa kaikki niin tekevät. Eikä koulutuksella väliä, mutta kiva olisi pystyä kommunikoimaan muutenkin kuin käsimerkein. Ensin saatava siis puhekieli tasolle, jotta pystyy edes harkitsemaan deittailuja paikallisten kanssa. En ole tavannut yhtään espanjalaista, jonka kanssa deittailla olisi pystynyt englanniksi.

Kolmanneksi, ulkomaalaiset miehet oikeastaan menevät kolmeen kategoriaan:
1. sinkut, jonka elämäntehtävänä on tappaa itsenä viinalla
2. he ovat saapuneet tänne perheensä kanssa
3. he ovat turisteja ja palaavat pian kotiin

Mikään yllä olevista ei ole kiinnostava vaihtoehto.

Näiden lisäksi täällä tietenkin on koko tuo sama kirjo kuin Suomessa. Täällä ehkä vielä enemmän tapana, että vaimot ovat eri kaupungissa ja miekkoset käyvät töissä toisella. Eli tällaistakin täällä on tapahtunut. Ei itselle. Tai no, en ole tietenkään varma.

No missä sitten täällä voi tavata ihmisiä? No ihan samassa paikassa kuin Suomessakin, Tinderissä! Itse olen ollut kausikäyttäjä. Joskus olen käyttänyt ja sanon yhdelle noin 300 tyypistä kyllä ja lopuille ei. Omalla kohdalla on käynyt tuuri, tosi urpoja ei ole eteen sattunut ja muutamia kaverisuhteita on siten myös syntynyt. Täällä käytin ensin, mutta sitten huomasin ongelman nimeltään kielimuuri. Jätin koko touhun, mutta kun kieli alkoi sujua, ajattelin, että kokeillaan taas. Motiivina saada espanjantunti, jos ei muuta 🙂

No mitä sitten treffeillä? Mikä espanjalaisissa on erilaista kuin suomalaisissa? Ei itseasiassa kovinkaan paljoa, mutta olisi tosi noloa miehelle, jos hän ei saisi maksaa laskua. Eli aika loukkaus olisi tarjoilla rahaa. Kohteliaisuus ja se, miten espanjalaisten miesten kanssa tuntee olevan naispuolinen henkilö on paljon parempaa kuin Suomessa. Siitä voisi Suomimiehet ottaa mallia. Tai ehkäpä naiset, etteivät lyttäisi miestä ja antaisivat miehen olla mies 😉 Toisilla treffeillä jo jaetaan lasku tai voi vaikka nainen tarjota vuorostaan.

Miksi sitten tästä nyt vasta kirjoitan? Ehkäpä siksi, että kokemusta on pitänyt hetken kartuttaa. Tehdä niin sanottua kenttätyötä, että syntyy kirjoitus.

Ja ehkäpä siksi, että vihdoin kuuden vuoden sinkkuilun jälkeen nuo kaikki ylläolevat “miksi ei” kohdat on ohitettu ja ehkäpä päästään postauksissa tasolle, mikä kolahtaa kulttuureissa, kun suomalainen ja espanjalainen alkavat deittailla vakavammin. Huh, siitä varmaan voi kirjoittaa kirjan. Katsotaan mihin päästään!

Kukat täällä ainakin kukoistavat

 

Seteleitä puusta, työntekoa Espanjassa

Aamulla herään kun linnut laulavat ja keitän kahvin. Aurinko paistaa aina, ja kuten tänäkin aamuna ja lähden koirien kanssa ulos. Kävelen puulle, josta käyn poimimassa tukon seteleitä.

Juu ei, täälläkin täytyy tehdä töitä. Vielä ei olla eläkkeellä.

Olen ollut nyt freelancerina 1,5 vuotta ja onhan se hieno saavutus pystyä elättämään itsensä omalla työllä ja ihan pelkästään omilla saavutuksilla.

Suomesta jäi mukaan tukko upeaa kokemusta ja monta hyvää kontaktia. Niitä siis olen käyttänyt ja pääasiassa työni tulevat Suomesta. Teen pääosin digitaalista markkinointia: sosiaalisen median kampanjoita, rautalankoja verkkosivuille, kevyttä käyttöliittymäsuunnittelua, verkkosivuja WordPressillä (uh, ja eilen opin ensi askeleet style.css:n käytöstä!) ja kaikkea, mitä vaan voi etänä tehdä.

Täällä olen auttanut paikallisia pienyrittäjiä myös sosiaalisen markkinoinnin ja verkkosivujen kanssa. Muutenkin olemme sparrailleet markkinoinnista ja business strategioista.

Ystävällä on sisustuskauppa Zoco Home ja heille teen projektimyyntiä eli etsin paikallisia sisustussuunnittelijoita ja käyn heitä tapaamassa. Zoco Home avasi myös ensimmäisen oikean kaupan täällä Mijaksessa ja tuuraan siellä satunnaisesti ihan olemalla kaupan täti.

Eri paljon erilaista hommaa.

Ja tämän lisäksi vielä on yksi business, joka pulpahtaa ilmoille muutaman viikon kuluttua eli stay stuned, siitä kerron lisää pian!

Haastavinta töiden etsimisessä on se, että kun on itsensä laittanut yhteen kuppiin aiemmin, on sieltä vaikea päästä pois. Moni muistaa minut projektipäällikkönä ja tuottajana. Ja se ei kovin helposti muutu. Vaikeinta siis onkin aloittaa yhteistyö niiden yritysten kanssa, jotka tuntevat minut parhaiten. Päätä on vaikea kääntää, että oikeasti osaan paljon muutakin. Parhaiten yhteistyö on alkanut aivan uusien kontaktien kanssa ja heitä täytyykin kiittää rohkeudesta. Harmi sinänsä, että tutut tahot jättävät tilaisuuden käyttämättä: luotettavaa ja osaavaa työvoimaa vielä Espanjan hinnoilla 😉

Yrittäjänä olen kuitenkin ollut onnellisempi kuin koskaan. Rahaa on vähemmän käytössä kuin koskaan aiemmin, mutta onnellisempi olen kuin koskaan aiemmin. Kaikki muu ympärillä on paljon arvokkaampaa. Voi kun moni muu lähtisi vielä unelmiensa perään, jopa sellaisten unelmien, jonka ei tiedä edes olevan olemassa.

Työsivuni löytyvät täältä ja toivottavasti sinne ilmestyy pian uusia referenssejä, kun projektit valmistuvat ja lupa referenssejen käyttöön on saatu…jos joku vaikka kaipaa työntekijää 😉

freelancer-markkinointi

Freelancerin työpisteet vaihtuvat usein, tässä Marbellassa Organic Cafessa hommissa

Espanjaa opiskellen

Syksyn saapuessa tännekin, alkaa myös kansalaisopistot pyörittämään kursseja täälläkin. Löytyy maalausta, keramiikkaa, tietotekniikkaa, englanninopiskelua ja tietenkin espanjaa.

Ihana naapurini oli saanut nämä kurssit selville ja heinäkuun alussa kävimme itsemme ilmoittamassa tunneille. Tason joutui täysin arvaamaan, kun konttori-ihminen ei osannut sanoa tasoista mitään. Only in Spain. Mutta arvaus osui kummallekin oikein. Naapurini opiskelee tasoa alempana ja olemme peräkkäisillä tunneilla.

Minun ryhmäni tankkaa hieman vaikeampaa kielioppia. Futuuria, konditionaaleja, imperfectejä, preteriittejä yms. Tällä hetkellä puhun jo hyvin perusasioita ja voin helposti viettää pari päivää pelkästään espanjalaisessa seurassa väsymättä kielestä. Toki jos enemmän sattuu espanjalaisia samaan paikaan, he puhuvat keskenään jo liian nopeasti ja liian vaikeilla sanoilla ja murteilla.

Sanastoa on ihan kiitettävästi eikä kaksi viikkoa kestäneen opiskelun aikana ole tullut kuin kolme uutta sanaa. Kielioppia kylläkin ja huomaan jo nyt osaavani taas paremmin käyttää näitä juuri opiskeltuja uusia muotoja. Tunnilla niitä jankataan ja jankataan, että menee varmasti jakeluun.

Sanastoa opiskelen sitten itse. Kun kuulen uuden sanan, kirjaan sen ylös ja tankkaan kirjoittamalla, kunnes se on takaraivossa. Joskus sanat menevät kerrasta, joskus siihen tarvitaan hikeä ja kyyneleitä. Tällä hetkellä luen ihan espanjankieliestä romaania, josta sitten välillä kirjaan sanoja ylös ja välillä ihan vaan nautin lukemisesta.

Tunnit ovat kolmena päivänä viikossa, tunnin kerrallaan. Ja kotiläksyt tietenkin päälle. Edestakaisin se on ajamista, mutta onneksi opiskelupaikka on ihan tuossa omalla kylällä. Hintaa on koko syksylle 52 euroa, kun olen residenssi eli espanjassa vakituisesti asuva. Tämä kurssi on kaikille, jotka asuvat Mijaksen kunnassa. Jostain lehdestä juuri luin, että Fuengirolassa on sama käytäntö eli sieltäkin löytyy kaikille sopivat tunnit! Niitä ei vaan tietenkään espanjalaiseen tapaan mainosteta, vaan kaikki pitää löytää itse 😀

Espanjan opiskelu

Eturivin paikat ovat parhaita!

 

Vuosipäivä

Ihan tässä yhtäkkiä tajusin, että eilen tuli vuosi täyteen Espanjassa. Siis jos ei edellistä syksyä lasketa. Mutta tasan vuosi sitten palasin kuuden viikon Suomi-keikalta ja asetuin tähän taloyhtiöön. Mitä kaikkea sitä on tapahtunutkaan.

Tammikuu 2015
Muutto La Cala de Mijasiin ja asettuminen uuteen kotiin. Tammikuu meni asettuessa ja tarpeellisten ja tarpeettomien tarvikkeiden hankintaa. Oli pirun kylmä ja kesti kyllä tottuessa siihen, että sisällä on kylmä. Tutustuttiin Viljan ympäristöön ja lenkkeiltiin ekan kerran meren rannalla.

Helmikuu 2015
Tein YAMK opiskeluja ja samalla aloitettiin ystäväni kanssa espanjanopiskelut. Heppailtiin tietenkin tutulla tallilla ja tutustuttiin naapurin heppaan. Kävin myös kalankäsittelykurssilla. Tutustuin hyvin tärkää ihmiseen eli Maissin kasvattajaan.

Maaliskuu 2015
Sain ensimmäisen vieraani Helin kotiini! Kierreltiin rannikkoa pitkän viikonlopun ajan. Kävin ruokakurssilla ja teimme siellä tapaksia. Naapureiden kanssa järjestetiin allasbileet, jotta tutustutaan toisiimme. Kuun loppupuolella tein visiitin Irlantiin serkkuni häihin. Kuun lopussa 25. päivä syntyi 11 pentua Terra di Siena kenneliin ❤

Huhtikuu 2015
Sain toisen vieraan eli äitini tänne reiluksi viikoksi. Siihen viikkoon riittikin tapahtumia esimerkiksi automurto. Lämpötila ulkona alkoi vihdoin muuttua kesäisemmäksi ennätuskylmän talven jälkeen ja kukat olivat loistossaan. Sain kenkää työpaikastani Suomesta, mitäs halusin jäädä tänne. Samana päivänä sain uuden työpaikan Marbellasta. Työt alkoivatkin huhtikuun lopussa.

Toukokuu 2015
Seuraavat vieraat saapui. Ystäväni tyttärensä saapui pitkäksi viikonlopuksi. Aika kului heppailun ja hengailun merkeissä. Parin viikon päästä tuli seuraavat ystävät pitkäksi viikonlopuksi. Hyvää ruokaa, viiniä, kiertelyä ja shoppailua. Lämpötilat nousivat jo Suomen hellelukemiin. Maissi muutti meille kuun loppupuolella ja häntä käytiin muutenkin ihailemassa kuun aikana.

Kesäkuu 2015
Kesäkuussa sain serkkuni tänne käväisemään. Työt olivat täysillä käynnissä.  Saimme jälleen uuden perheenjäsenen, oman auton.

Heinäkuu 2015
Kummityttö, isosisko ja kaksi kaveria saapuivat viihdyttämään minua pariksi viikoksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, maastopaloa ja asuntomurtoa. Nautittiin helteistä ja ihanasta kesästä. Ja töitä aamusta iltaan. Ihania hetkiä naapureiden kanssa ja tutustuen hyvin. Käytiin heidän kanssa Mijas Pueblossa Luna Morassa ja La Cala de Mijasin Ferioilla. Sain tietää, että ihana asunto tässä yhtiössä tulee myyntiin.

Elokuu 2015
Käväisin Suomessa parin viikon lomalla, viikko pääkaupunkiseudulla ja viikko Puumalassa. Koirat olivat kotona Suomesta saadun dogsitterin kanssa. Ihanat, ihanat helteet jatkuivat kotona. Ja myös tulipalot. Onnkesi pyromaanikin saatiin lopulta kiinni.

Syyskuu 2015
Elettiin arkea: hevosia, kävelyistä, hedelmiä suoraan puista. Töitä ja töitä. Kävimme ensimmäisessä koiranäyttelyssä Gibraltarilla.

Lokakuu 2015
Sain lähtöpassit työpaikastani ja aloitin freelancer urani. Aikaa oli taas enemmän nauttia tästä maasta. Ja elämästä. Käytiin ihanalla tallilla, jossa treenataan mm. Passionatassa esiintyneitä heppoja. Tehtiin asuntokaupat! Hoidin muuttokuorman järjestelyt Suomesta Aurinkorannikolle.

Marraskuu 2015
Uuden kodin remontti alkoi ja pian pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Sama talo, sama rappu, yksi ylempänä oleva kerros. Sain osani espanjalaisesta asiakaspalvelusta, joka tosin oli hyväksi viimeisille opiskeluilleni ja sain kokemuksista rakennettua hyviä caseja. Kuivan kesän jälkeen alkoi vihertää. Reissattiin Rondaan kummitätini kanssa.

Joulukuu 2015
Pääsin Granadaan ensimmäisen kerran, jälleen kiva reissu kummitätini kanssa. Paistoin naapureille joulutorttuja ja tein glögiä. Vietettiin talliporukalla pikkujouluja ja ystäväperheen kanssa joulua. Naapureiden kanssa grillattiin ja vierettiin running dinneriä. Sain ystäväni kylään Uudeksi Vuodeksi. Ja 31.12. valmistuin virallisesti YAMK trandenomiksi.

Tammikuu 2016
Eletään tammikuuta. Täällä on kylmä tuuli kuten viime vuonnakin. Vähän lämpimämpi onneksi. Takana ihana vuosi uudessa kotimassa. Joulun alla oli hetken pieni Suomi-ikävä, mutta se haihtui glögillä ja joulutortuilla. Nyt lukien pakkkas- ja lumiuutisia, ei ikävästä ole merkkiäkään. Tämä on mun koti ❤

Feliz Navidad!

Espanjaankin tulee joulu, vaikka sitä on vaikea huomata. Tai ei tavallaan. Kaupat soittaa joululauluja, kaupat ovat täynnä lahjaideoita ja jouluvaloja sekä koristeita on kotien parvekkeilla ja ovissa.

Itselläni ei ollut tänä jouluna halua tulla Suomeen. En ole anti-jouluihminen, tykkään siitä kovasti ja tykkäään laittaa. Kuitekaan se ei ole sellainen juhla, mitä ei voisi vaikka väliin jättää. Olen ollut mielelläni matkoilla jouluna. En tosin pistä pahakseni perhejouluakaan, päinvastoin. Niistä on lapsuudesta hyvät muistot. Vaihtelu virkistää tässäkin, joulu tulee joka vuosi 🙂

Sain kyllä muutaman huolestuneen utelun, olenko yksin joulun. Kuten aikaisempinakin “sinkkujouluina”. En ole yksin, mutta en sitäkään pitäisi mitenkään pahana. Samanlainen päivä se on oikeastaan, kun mikäkin vuodessa. Suomessa Joulu on todella perhekeskeinen, tunnelmallinen ja harras. Joululaulutkin ovat mollivoitttoisia. Toisin on muualla. Joululaulut on iloa täynnä ja joulua vietetään myös ystäväporukoissa. Suomalaisena täytyy kuitenkin istua pimeässä ja poltaa kynttilöitä, kuten siihen kuuluu. Paikallisille tärkein pyhä jouluna on loppiainen ja loppu väki on niin kansainvälistä, että joka päivä on joku ohjelmanumero.

Itselläni seuraavat kolme päivää riitää joulutohinaa. Kuten ennemminkin, jouluni muodostuu pitkälti ruoanlaitosta. Täytyykin tästä lähteä laittamaan vuorokauden marinoitunut kassu uuniin, jotta saadaan herkutella sitä huomenna, aattona.

Hyvää Joulua! Feliz Navidad!

IMG_9644

Meidän pieni joulukuusi, valkoista ja vaaleanpunaista

Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten alkoi Viljan ja mun seikkailu Espanjassa.

Aamu-unisena Helsinki-Vantaalla odottamassa Viljan ensimmäistä 
lentoa kohti Espanjaa.

Sen jälkeen on tapahtunutkin paljon. Ensimmäiset kolme kuukautta Fuengirolassa tutustumassa paikalliseen ja turistirikkaaseen menoon. Tammikuussa muutto uuteen kylään ja uuteen asuntoon. Opinnäytetyön valmistuminen ja opiskeleminen hitaasti, mutta varmasti talven mittaan.

Yllättäen työpaikalla löytyi aiemmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Loma loppui lyhyeen ja työt alkoivat huhtikuussa. Sen jälkeen on ollut paperihommia siellä sun täällä.

Automurto ja asuntomurto, että varmasti sai harjoittaa espanjankieltä.

Auton hankkiminen, josta myös paperiasiat edelleen auki.

Maissi-makkaran liittyminen meidän pieneen perheeseen. Se onkin ollut aivan ihana päätös. Viljan paras kaveri, vaikka onkin juuri nyt sen mielestä ärsyttävä kakara. Samalla sain ystävystä aivan ihanan kasvattajapariskunnan kanssa.

Ihanien ystävien ja äidin vierailut pitkin kevättä ja kesää ovat olleet hienoja kokemusia. Ja olen huomannut, että ystävien kanssa pitää jopa enemmän yhteyttä, kun ovat kauempana. Kiitos pikaviestimien.

Aivan mahtaviin naapureihin tutustuminen. Tänään juhlin vuosipäivää ensimmäisellä espanjalaisella sairaslomalla (ihan sama kuin Suomessa, kolmannelta päivältä saikkutodistus). Kuumetta ja yskää. Mutta naapurit tulivat ja hakivat koirat yli tunnin lenkille. Toivat vielä sirtuunasorpettia ja lähettivät hauskoja YouTube videoita katsottavaksi siksi aikaa, kun olivat ulkona. Oikeasti.

Ensimmäinen kesä vietetty. Joka sattui olemaan kuumin sitten 1960-luvun. Niin kuin talvikin oli kylmin sitten kiven ja kepin. Nekin siis koettu. Kertaakaan suusta ei päässyt, että on liian kuuma. Kuuma kylläkin 🙂

Syksyyn onkin odotettavassa taas ihan uusia juttuja. Voi kun ehtisi vaan enemmän kirjoittaa. Ehkäpä sitten laatu vaan korvaa määrän 🙂

Osoitteenmuutos

Suomessa menet nettisivulle, täytät yhden lomakkeen ja hupsistakeikkaa, osoitteenmuutos menee lähes jokaiseen paikkaan, mihin nyt ikinä sitten osoite pitäisikään muuttaan. Muutamaan paikkaan joudut tekemään sen ihan itse ilmoittamalla.

Espanjassa mennään rekisteröitymään kaupungintalolle, jotta tulee kyseisen kaupungin asukkaaksi. Sitten pitää mennä poliisilaitokselle tekemään poliisille osoitteenmuutos. Residencinä (pysyvänä täällä asuvana) saa sakot, jos osoitteenmuutosta ei ole tehnyt. Mutta ei vielä riitä. Osoitteenmuutos pitää tehdä myös verotoimistoon. Se onnistuu menemällä Provincin eli Malagan toimistoon ja täyttämällä kaavake. Kaavake jätetään verotoimistoon kahdeksi viikoksi leimattavaksi ja mennään hakemaan paperi kahden viikon päästä. Ja vaikka veroja täällä olen maksanut vain tästä asumastani kunnasta, oli kuitenkin verotoimistolla syksyinen osoitteeni. Se oli kuitenkin päätynyt sinne jotain reitttiä automaattisesti. Ota siitä sitten selvää.

Ihan hirvittävän kätevää.

Oi onni nämä espanjalaiset leimaajat ja heidän lomakkeensa.