Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Hiekka voi tappaa koiran

Tiedätkö sen hetken, kun on jotenkin tosi täydellistä ja ihanaa. Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Esimerkiksi näkee koiran suusta tulevan kalastussiiman. Miten sitä sekunnissa muuttuu kaikki sen hetken suunnitelmat.

Rantalenkin loppumetreillä tämä kävi meille. Yhtäkkiä Vilja suusta todellakin tuli ulos siimaa ja heti sen tietää, että nyt ei ole hyvä. Vaikka koko ajan tuijotan ja tuijotan koiraa, mutta sinä sekuntina kun en, se ehtii jotain niellä.

Vilja yritti tassuilla repiä itse siimaa ja siinä rannalla todettiin, että se on jossain syvemmällä kuin suussa. Siitä sitten kävelimme autolle pitäen siiman lopusta kiinni, ettei se niele sitä loppua. Itse menin takapenkille pitämään ja rauhoittamaan Viljaa. Maissi käyttäytyi niin upeasti ja tiesi, että nyt tapahtuu jotain epätavallista.

Ajoimme suoraan Animal Bluecare 24h eläinsairaalaan, joka oli 1o minuutin ajomatkan päässä. Se on aina auki ja sinne voi vaan mennä hätätapauksessa. Ihanaa, että on tuollainen paikka, kun on hätä!

animal-bluecare-24

Illan hämärässä odoteltiin, mitä röntgen meille kertoo.

Hiekkainen ja märkä Vilja päätyi röntgeniin. Ottivat yhteensä neljä kuvaa, jotta pääsivät ongelmien luokse. Suolessa näkyi koukku, mutta näkyi myös vielä pahempaa. Vatsassa oli paljon hiekkaa! Täällä puhutaan paljon, mikä on vaarallista koirille: käärmeet, sammakot, katepillarit, ongenkoukut yms. mutta hiekasta en ole aiemmin kuullut. Syöty hiekka, joka päätyy lähinnä jonkun muun mukana vatsaan ei tulekaan ulos, miten voisi kuvitella. Se kertyy vatsaan, kovettuu kiveksi ja tukkii suolen ja mahdollisesti rikkoo koko vatsan. On siis erittäin salakavala ja vaarallinen juttu. Tämäkin hiekka ei ollut syöty samana päivänä vaan kertynyt sinne pidemmän aikaa. Tyypillä on huono tapa napsia suuhunsa vähän kaikkea.

Vilja jäi yöksi sairaalaan. Ensimmäisenä tehtiin tähystys, jossa koukku otetaan pois. Sain puhelun puolen yhdentoista aikaan illalla, että koukku on poistettu ja operaatio meni hyvin. Koukku oli lopulta helpommassa paikassa, kuin mitä olivat pelänneet. Sen jälkeen aloitettiin tiputuslääke, joka pehmentää hiekan, että se pääsee kulkeutumaan pois. Sovittiin, että soittavat aamulla kymmenen aikaan ja katsotaan mikä tilanne. Tuota hiekan pehmennyshoitoa tehdään yleensä 12-48 tuntia ja koira on tietenkin sen ajan sairaalassa.

Puhelu tuli puoli yhdeltä aamulla, että kaikki on hyvin ja Vilja pääsee kotiin! Hiekka oli siis pehmennyt nopeasti ja tyyppi on kunnossa! Lähdin hakemaan Viljan pois sairaalasta, joka onneksi on 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

odotusaula

Hieno paikka odotushuoneellatiski

Ihan uusi, siisti ja osaava sairaala

Sieltä se juoksi sitten suoraan syliin ❤

Sairaala on niin hieno paikka. Se on todella uusi ja heillä on kaikki mahdolliset uudet hoitovälineet ja myös veripankki koirille. Pystyi todellakin luottamaan, että koira on hyvässä hoitoa. Viljaa hoiti kirurgi ja anestesialääkäri. Lopulta vielä tänään halusivat palauttaa rahaa, koska olivat laskuttaneet liikaa, koska toimenpide oli lopulta hieman helpompi. Kallista lystiä, mutta veikkaan, että Suomessa kuitenkin ainakin 1/3 enemmän. Suosittelen kyllä paikkaa hätätapauksessa ja miksi ei muutenkin. Se sijaitsee hyvällä ja helpolla paikalla, varsinkin kun on kiire.

Mutta nyt koiralainen nukkuu omassa sängyssään ja lepää. Saa elää normaalia elämää ja syö vaan vatsansuojalääkettä, että vatsa saa toipua rauhassa.

Huh, mikä ilta, yö ja aamu. Selvittiin isolla säikähdyksellä. Ja onneksi on ystävät, jotka elävät mukana ihan myös Suomesta asti ❤

Jatkossa kumpikin koira tulee käyttämään kuonokoppaa rannalla.

koukku

Tällainen aarre sieltä löytyi, mukana palanen mustekalaa.

Eläinlääkärissä

Suomessa ollaan kaikki eläintenomistajat totuttu maksamaan eläinlääkäreille. Ja paljon. Hyvin harvoin selviää alle 50 euron tai jopa alle 100 euron. Maksetaan erikseen toimistokulut, lääkärin vastaanottopalkkiot ja tutkimuskulut.

Täällä ollaan käyty lääkärissä jo useamman kerran. Rokotuksia pentuvaiheessa on enemmän täällä kuin Suomessa. Ja otan vielä koirilleni rokotteen leishmaniaa varten.

Rabies rokotus maksaa alle 14 euroa. Joo, siinä kaikki. Ei lisäkuluja. Ei toimistomaksuja. Vilja sai ripulin, mihin piti hakea antibiootit. Maksoin alle 25 euroa ja lääkkeet reilu 3 euroa.

Seuraava potilas tällä viikolla on ollut Maissi. Alkoi yskiä jo joku viikko sitten, mutta olen seuraillut. Liekö hihnassa vetämisestä vai onko joku kepin pala ärsyttänyt. Tällä viikolla yskä paheni ja soitin lääkärille. Liikkeellä todella paljon yskää. Ei tarvitse vielä tuoda koiraa, mutta yskänlääkettä kannattaisi hakea, Eli hain eläinlääkäriltä reseptin. Kulut nolla euroa. Yskänlääke reilu kuusi euroa. Jos kolmen päivän kuuri ei auta, sitten täytyy käydä näyttämässä. Ja otus on ihan tarpeeksi aktiivinen (yksi menetetty tyyny). Täällä ei haluata koirille turhia antibiootteja, kun pitäisi parantua ihan itsekseen. Hyvä niin 🙂

Mutta tämä on parantunut vaihtamalla. Eläinlääkärit todella mukavia ja muistavat koirien nimet, asiakkaiden nimet ja aina aikaa pussailla koiria. Niin tykkään! Ja on pikkupaikkakunnalla omat hyvät puolensa!

Eläinlääkäri Espanjassa

Los parasitos

Yksi asia, mikä ei vaihtamalla parane, on koirien loisten määrä. Kun koiran tuo Suomesta Espanjaan ei vaadita kuin raivotautirokoite ja EU-passi. Järkikin tietenkin sanoo, että lämpimissä maissa kirppuja on enemmän eli sellainen lääkitys tietenkin vaaditaan. Suomessahan lähinnä ongelmana on kausittai esiintyvät täit, joita mun koirissa ei varmaan kymmeneen vuoteen ole ollut. Ja tietenkin punkit kesällä. Nenäpunkkia oli joskus, mutta siitä varmaan 15 vuotta, kun sellaiseen viimeksi olen törmännyt.

Täällä sitten onkin muutama uusi tuttavuus. Tai ei lähemmin onneksi olla törmätty, mutta lääkkeet haettiin eläinlääkäristä, koska eivät ole kovinkaan houkuttelevia.

Sydänmato on ensimmäinen tapaus, tappava sellainen, jos sitä ei hoideta. Ja Espanjassa sitä esiintyy runsaasti. Se otus saattaa elää seitsemän vuotta ja olla 30 senttiä pitkä. Sellaista en Viljaan halua, joten lääkkeet on annettu. Lääkkeenä Cardotek. Se on lihaherkun näköinen lääke, joka annetaan kerran kuussa.

Koirapunkit levittävät Ehrlichia Canista. Se oireileen kovana kuumeena ja hoidetaan antibiooteilla.

Kolmantena ilona on Leishmania, jota levittää niinkin kiva otus kuin hietasääski. Malagan alueella eli täällä sitä on 35 % koirista. Loinen elää valkosoluissa ja leviää siellä aiheuttaen yleisinfektion ja kuoleman. Ja siihen ei ole parannusta eli tautia vaan jarrutetaan.

Näihin kahteen toimii ihan ns. perinteinen lääke, joka karkottaa kirput, punkit ja hyttyset eli täällä tehokkain on Advantix. Sitä myös kerran kuussa pipetillinen koiruuden niskaan.

Helpolla tapahtuu siis ennaltaehkäisy. Mutta hintaa tietenkin tästä kertyy enemmän. Ällöotuksia!

Vilja on siis ennaltaehkäisty, joten tyyppi kunnossa 🙂

Kun Suomeen taas tullaan, pitää olla vielä yksi lisälääke. Eli ekinokokkoosia eli tietynlaisia heisimatoja vastaan annattu lääkitys. Se annetaan 1-5 vuorokautta ennen maahan saapumista. Nappi siis naamaan ja passiin merkintä. Tuontiehdoista löytyy hyvin tietoa Eviran sivuilta.

Faktat tarkensin täältä: http://www.espanjankatukoirat.com/adoptio/sairaudet/