Olemme elossa! My day – meidän torstaipäivä 6.4.

Johan on ollut kuukausi. Aikaa on ollut about hengittää. Pöydälläni oli pari työprojektia samaan aikaan, jossa kummassakin todella tiukat aikataulut ja kumpikin tärkeitä hommia. Olen siis viimeisen kuukauden ollut arkipäivät kiinni tietokoneessa.

Mutta nyt suurin ruuhka on ohi ja saman tien otin kuvaukseen yhden My Dayn, jotta tulee jotain myös taas tänne kirjoiteltua.

Tässä meidän torstai, eilinen, jolloin aamuherätys oli jo 7:15. Aamulla ylös ja sen jälkeen aamiainen ja koiruudet pihalle. Siitä lähdin suunnistamaan kohti Benalmádenaa, jossa on fysioterpiania. Siellä olen myös käynyt kaksi kertaa viikossa tämän ruuhkan aikana. Hartiani kipeytyi jo kolme vuotta sitten ja nyt talvella paheni, että pakko oli tehdä asialle jotain. Täällä vakuutus maksaa 10 kertaa vuodessa, joten käytin sen nyt hyväkseni.

Benalmádenan alamäkeä kohden fysioterapiaa. Tykkään niin ajella täällä, kun aina on hienot merimaisemat.

Odotusaula, josta sitten huikataan salin puolelle.

Fysioterapia on täällä erilaista kuin Suomessa. Kun olin tuolla ensimmäisen kerran, lähdin melkein itkien pois. Ensimmäiseen hoitoon kuului infrapunalamppuhoito. Kun lamppu sammui, odottelin, että tyyppi tulee takaisin. Ei tullut. Lopulta nousin ylös ja ihmettelin koppini ovella, tuli vastaus “Ai sä oot vielä siellä”.  Niin HUONO kokemus! Mutta sitten hengitin. Ehkäpä tämä on taas vaan sellainen asia, joka on ERILAINEN kuin mihin on tottunut. Eikä se välttämättä ole huono. Menin siis takaisin. Naureskelin tyypille, miten kävi ensimmäisellä kerralla. Ja hän kertoikin, että suomalaiset ovat tottuneet erilaiseen. Suomessa fysioterpia on yleensä tunnin verran ja siinä tehdään paljon. Täällä aika on lyhyempi, tehdään enemmänkin erilaisia hoitoja ja käydään lyhyempiä kertoja, mutta useammin. Ymmärin ja homma on toiminutkin hyvin. Vika olikin “hihnan tässä päässä”. Myös tila on erilainen. Tuolla on yksi iso sali, jossa kaikkea jumppatarvikkeita ja hoitopöytiä sekaisin. Mulla kun hoidetaan ilman yläosan vaatteita, olen kuitenkin omassa kopissani. Edelleen tulee siis asioita, jotka ovat pohjoisessa erilaisia 🙂

Hoitopöytä ja kidutuspiikit 

Tällä kertaa hoidossa tehtiin jotain sellaista, jota en ole koskaan kokenyt. Ja tässä elämässä olen kokenyt niin monta fysioterpiaa, että ihme, että jotain uutta vielä on. En tiedä, mikä tämä hoito on suomeksi. Jos tiedät, kerro! Espanjaksi se on técnica de punción seca eli suoraan käännettynä kuivapistoshoito (mikä ei ole oikea, ei löyty mitään tämänlaista). Siinä terapeutti ottaa tulehtuneen lihaksen sormiinsa ja pistää akupunktioneulalla. Pyörittelee jotenkin neulaa ja vaihtaa paikkaa. Olen ollut myös useamman kerran akupunktiossa. Se ei satu. Tämä sattui. Au. Tämän jälkeen yllä olevalla koneella laitettiin vielä kuuman patukan avulla jotain radiosädettä tulehtuneeseen lihakseen. Hän sanoi, että jos tämä nyt auttaa, tehdään se uudestaan maanantaina. En malta odottaa…en tiedä uskallanko sanoa, että piru vieköön, tuo hartia on parempi kidutuksen jälkeen…Pää ei nimittäin kääntynyt oikealle eikä viime yönä nukkumisesta tullut oikein mitään. Mutta jos se auttaa, niin jees.

Hoidon jälkeen lähdin ajamaan takaisin kohti La Calaa.

Aamuruuhkassa, pilvet väistyneet ja paljastaneet ihanan taivaan

Seuraava pysäkki oli heppatalli. Meillä eli CaballoSpainilla on asiakkaita tässä muutaman päivän ajan. Viiden hengen ryhmä tuli ratsastamaan kanssamme. Meidän konseptiin kuuluu, että olemme asiakkaiden kanssa ja huolehdimme, että heillä on onnistunut loma. Siksi minäkin menin tallille heidän kanssa seurustelemaan hetkeksi.

Aamuhalihepat ❤

Touhua hevosten kanssa ennen tuntia, täytyy sanoa, että ihana työ mulla!

Pari tuntia kului tallilla ja sitten oli lähdettävä seuraavaan kohteeseen. Ajoin Maissin kasvattajan luoksi, koska olemme menossa koiravahdeiksi lauantai-sunnuntaiksi Portugalin näyttelyn takia. Tallilta on sinne ajomatkaa alle 10 minuttia.

Tämä päivä oli selvästi isojen mäkien ajoa ylös ja alas. Hyvin tyypillistä täällä.

Villa Dante portti ❤ eli Maissin kasvattajan koti, jossa saamme viettää viikonlopun.

Laumasta alle puolet ottamassa vastaan tai muut eivät mahtuneet kuvaan.

Viikonlopusta erityisen tärkeän tekee se, että siellä on pariviikkoiset pennut. Ja erityisesti se, että yksi ei tiedä, miten imeä. Pikkuinen ❤ Eli hän syö pullosta neljän tunnin välein. Hän on jäänyt myös puolet pienemmäksi ja toivomme että Rocky kuitenkin selviää. Tämän kanssa sitten ollaan neljän tunnin välein pullon kädessä. Hän ei ole mikään helppo tapaus…

Rocky ❤

Kun Rocky söi, oli aika siivota pentulaatikko ja muut odottivat sen aikaa tyytyväisinä korissa. He ovat Maissin sisarpuolia, heillä on sama äiti.

Tämän jälkeen herkuteltiin Maissin kasvattajan herkkupastalla. Italialainen osaa kyllä pastan salat. Pastaa kananmaksalla sherrykastikkeessa, nam!

Lounaan jälkeen kotiin ja hommiin. Siitä oli ihan turha ottaa kuvaa. Se olisi vain kädet läppärillä kymmeneen asti illalla. Mitäpä sitä kuvaamaan!

Ehkäpä taas nyt on aikaa kirjoittaa enemmän! Aiheitakin muhii ja yksi uusi teemakin olisi päässä, kunhan jotenkin muokkautuisi tekstiksi. Vaatii ehkä lasillisen viiniä joku ilta, tai kaksi.

Advertisements

Hevosalan yrittäjäksi

No, jos joku olisi kysynyt vaikkapa viisi vuotta sitten voisinko kuvitella, että tekisin töitä hevosten kanssa. No, olisin varmaan nauranut “I wish” 😀

No niin siinä sitten kävi. Oikeastaan mahdollisuutta jo hipaistiin viime kesänä ja sitten lopulta syksyllä asia lyötiin lukkoon. Hyppään ystäväni kanssa kanssa hevosalan yritykseen, jossa hän oli ollut mukana vuoden verran. Näin meistä tuli sitten kahdestaan yrittäjiä.

Uudistimme yrityksemme palveluita ja yksinkertaistimme tarjontaa ja keskitymme olennaiseen. Haluamme tuoda suomalaisia tänne ihaniin olosuhteisiin ratsastamaan. Alun palaute on ollut loistavaa ja ensimmäinen mainoskampanja on käynnissä. Ensimmäiset varaukset on saatu ja toivottavasti kesään niitä ropisee lisää.

Olemme olleet superinnoissamme ja tuijotamme kasvavia sivulukuja herkeämättä.

Edelleen itse jatkan myös muidenkin freelancer-projektien parissa, jotta mieli pysyy virkeänä ja työt monipuolisina. Jokainen työ aina opettaa lisää ja ajatuksia liikuu kumpaankin suuntaan: asiakasprojekteista omaan ja päin vastoin.

Tervetuloa tutustumaan yritykseemme: http://www.caballospain.com

etusivukuva

Tiedättekö, että työnteko on kivaa

Aurinko paistaa ja saadaan olla hevostallilla, jossa taustalla voi Amelia-leffasta tuttu biisi. Kukat alkavat pikkuhiljaa tuoda kevään tullessaan. Terrierit juoksevat pallon perässä. Nauretaan ja rapsutellaan hevosia.

Ja sitten tajutaan, että ollaan töissä. Pidetään palaveria ja otetaan kuvia. Silloin sitä tajuaa, että voisihan sitä niin sanotusti paskemminkin olla asiat.

Ja, että mitä töitä. No siitä varmana lähipäivinä enemmän! Stay tuned!

ulkokentta talli-sisalta hevosen-laitto ale-1 hevoskumarrus

Seteleitä puusta, työntekoa Espanjassa

Aamulla herään kun linnut laulavat ja keitän kahvin. Aurinko paistaa aina, ja kuten tänäkin aamuna ja lähden koirien kanssa ulos. Kävelen puulle, josta käyn poimimassa tukon seteleitä.

Juu ei, täälläkin täytyy tehdä töitä. Vielä ei olla eläkkeellä.

Olen ollut nyt freelancerina 1,5 vuotta ja onhan se hieno saavutus pystyä elättämään itsensä omalla työllä ja ihan pelkästään omilla saavutuksilla.

Suomesta jäi mukaan tukko upeaa kokemusta ja monta hyvää kontaktia. Niitä siis olen käyttänyt ja pääasiassa työni tulevat Suomesta. Teen pääosin digitaalista markkinointia: sosiaalisen median kampanjoita, rautalankoja verkkosivuille, kevyttä käyttöliittymäsuunnittelua, verkkosivuja WordPressillä (uh, ja eilen opin ensi askeleet style.css:n käytöstä!) ja kaikkea, mitä vaan voi etänä tehdä.

Täällä olen auttanut paikallisia pienyrittäjiä myös sosiaalisen markkinoinnin ja verkkosivujen kanssa. Muutenkin olemme sparrailleet markkinoinnista ja business strategioista.

Ystävällä on sisustuskauppa Zoco Home ja heille teen projektimyyntiä eli etsin paikallisia sisustussuunnittelijoita ja käyn heitä tapaamassa. Zoco Home avasi myös ensimmäisen oikean kaupan täällä Mijaksessa ja tuuraan siellä satunnaisesti ihan olemalla kaupan täti.

Eri paljon erilaista hommaa.

Ja tämän lisäksi vielä on yksi business, joka pulpahtaa ilmoille muutaman viikon kuluttua eli stay stuned, siitä kerron lisää pian!

Haastavinta töiden etsimisessä on se, että kun on itsensä laittanut yhteen kuppiin aiemmin, on sieltä vaikea päästä pois. Moni muistaa minut projektipäällikkönä ja tuottajana. Ja se ei kovin helposti muutu. Vaikeinta siis onkin aloittaa yhteistyö niiden yritysten kanssa, jotka tuntevat minut parhaiten. Päätä on vaikea kääntää, että oikeasti osaan paljon muutakin. Parhaiten yhteistyö on alkanut aivan uusien kontaktien kanssa ja heitä täytyykin kiittää rohkeudesta. Harmi sinänsä, että tutut tahot jättävät tilaisuuden käyttämättä: luotettavaa ja osaavaa työvoimaa vielä Espanjan hinnoilla 😉

Yrittäjänä olen kuitenkin ollut onnellisempi kuin koskaan. Rahaa on vähemmän käytössä kuin koskaan aiemmin, mutta onnellisempi olen kuin koskaan aiemmin. Kaikki muu ympärillä on paljon arvokkaampaa. Voi kun moni muu lähtisi vielä unelmiensa perään, jopa sellaisten unelmien, jonka ei tiedä edes olevan olemassa.

Työsivuni löytyvät täältä ja toivottavasti sinne ilmestyy pian uusia referenssejä, kun projektit valmistuvat ja lupa referenssejen käyttöön on saatu…jos joku vaikka kaipaa työntekijää 😉

freelancer-markkinointi

Freelancerin työpisteet vaihtuvat usein, tässä Marbellassa Organic Cafessa hommissa

Ei tarvetta viikonloppuun

Pitkän kirjoitustaon jälkeen vihdoin edes hieman näppiksellä. Yksinkertaisesti on ollut hieman kiirettä. Juhlia, ystäviä, töitä ja maakuntamatkailua. Näistä myöhemmin lisää.

Tänään on siis ensimmäinen oikein lämmin päivä. Tai tavallaan ei. Tuuli on aika kova ja jos tuuli kohdalle osuu, on taas viileä. En voi kirjoittaa, että kylmä 😂

Aamulla jopa tarkenin ulos koirien kanssa t-paidassa.

Luin äsken Facebookista lainauksen “My goal is to build a  life I don´t need a vacation from.” Nyt juuri tuntuu siltä. On perjantai ja takana on aika kiireinenkin työviikko. Uusia projekteja on muutama ja niiden kanssa on mukava puuhastella. Viikkoon mahtui yksi videokuvauspäivä, joka tehtiin vuokravillalla Marbellassa.

Tänään olen tehnyt erään yrityksen verkkosivustoa. Olen istunut parvekkeella shortseissa ja t-paidassa. Välillä tuuli pyörähtää ja tulee pikkaisen viileä. Sisällä lattia on kylmä, mutta lämpöä sielläkin jo +20-astetta. Lounaaksi uunikanaa punaviinissä, tomaatteja ja parsaa. Pieni siesta siis tähän väliin.

Parvekkeelta näkyy vuoret ja ihanan sininen Välimeri. Koirat tuovat välillä pehmolelujaan.

Taidan ottaa lasin Tinto de Veranoa, pistää pyykit kuivamaan ja jatkaa verkkosivujen kanssa.

Ihanaa viikonloppua!

Freelancer elämää, luonnonkosmetiikkaa Mia Höytö Cosmeticsin kanssa

Kun vaan luottaa elämään ja antaa sen viedä, voi tulla upeita tilausuuksia eteen. Kun asioilla on tapana järjestyä ja luottaa vaan, pitää suunsa ja korvansa auki, ja on rohkea, eteen saattaa tulla hienoja juttuja.

Muutaman hienon yhteensattuman vuoksi ja huippuajoituksen tullessa kyseeseen, eteeni tuli aivan upea tilaisuus alkaa työskentelemään upean, rohkean ja osaavan Mia Höydön kanssa. Mia kehittää omassa yrityksessään laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Uskomaton tarina, miten nuori nainen omasta innostukessaan lähtee tekemään jotain omaa. Ja miten upeasti onnistunut ja miten onnekas minä saan olla, kun pääsen häntä auttamaan tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. Ylpeydellä tulen tuotteiden kanssa työskentelemään.

Kannattaa tutustua tuotteisiin ja vinkki vitosena Hulluilta päiviltä kannattaa poimia jo sisustuselementtinäkin toimivat tuotteet joulupukin kontiin.

Tästä alkaa freelancer-urani. Ainakin kokeilen, miten sitä ihminen voi ansaita elantonsa tekemällä erilaisia itseään kiinnostavia juttuja. Pelko persiissä, mutta hymy naamalla!

 

Vuoristorataa kenkäkaapin suurennukseen

Elämähän on yhtä vuoristorataa. Tällä hetkellä tuntuu hieman päässä ja vatsanpohjassa, vauhti on päätä huumaava. Elämässä mennään ylös ja alas. Juuri sanoin muutama viikko sitten jollekin, että hieman pelottaa, milloin kolahtaa, kun on mennyt vähän turvan hyvin jo vuoden verran. Silloin alkaa vaunun kyydissä todellakin pelottaa.

Tänäaamuna yhtään aavistamatta kurvailin Marbellaan tietämättä, että edessä on tiukka kurvi. Pääsin töihin ja about suoraan kulmahuoneeseen. Taloudellinen tilanne on paha. Minun täytyy antaa sinun mennä. Kriiiiks sanoi vuoristoradan vaunu ja syöksy alkoi.

Mitä tapahtui? Juuri kirjoitettu vakituinen työsopimus? No, näenhän minä kuitenkin yrityksen numerot jatkuvasti. Olenhan jo kuukauden nähnyt, että työni on muuttunut muuksi kuin markkinoinniksi. Kanada palkkasi oman mainostoimiston. Last in, first out. Yllätys, kyllä. Yllätys, ei.

Näin jälkikäteen pomoni käyttäytyi oudosti muutaman päivän ajan.

Kollegat olivat ihmeissään. Kommentteina wtf. Olipa taas kerran ihmisillä vaikea uskoa. Näin uraorientoituneen pomoni itkemässä. Ei tehnyt irtisanomsista ensimmäistä kertaa, mutta pahinta kuulemma, kun joutuu tekemään sen erinomaiselle työntekijälle. Käskyt tulevat ylempää. En ole ikinä saanut niin hienoa työtodistusta, vaikka jokainen niistä on ollut todella hyvä.

Kaksi kenkää vuodessa, yrittäkääpä parempaan 😉

No mutta. Elämä on. Itkua väänsin työkavereiden takia. Oikeasti olin aivan mahdottoman hyvän, kivan, mukavan ja taitavan tiimin kanssa töissä. Tosin, ihmiset eivät katoa ja näemme varmaan jo ensi viikolla. Viestejä kulkee, että ikävä on ja ikävä tulee ❤ Niin lyhyessä ajassa ehti muodostua upeita ihmissuhteita.

No mutta. Elämä on. Onneksi taloudellinen tilanne on vakaa ja pystyn elämään muutamia kuukausia panikoitumatta. Täällähän työkkärissä on vuoden karenssi. Työpaikka joutui tosin maksamaan minut ulos, joka oli yllättävän iso summa siihen, miten vähän aikaa töissä ehdin olla.

Mutta suunnitelmia on jo kovasti työn alla. Paljon on haaveita ja loppujen lopuksi kaikella on tarkoituksena. Nyt jo katsoa viikon taaksepäin ja mietin keskuteluja, mitä on tullut tehtyä. Uskon taas siihen tuttuun kohtaloon, jonka avulla olen tätä elämää elänyt ja jatkan sen elämistä.

Tänään otetaan iisisti. Kuten työkaverit sanoivat “Freeeeedoooooom!”

Firman bileet

Täälläkin vietetään firman bileitä 🙂 Sellaiset meillä oli viime perjantaina

Itseasiassa aika sama meininki. Lähtimme puolen porukan voimilla lounaalle puoli kolmen aikaan. No lounas kesti pari tuntia ja olimmekin itse bileistä myöhässä puolisen tuntia. Kukaan ei stressannut, kukaan ei ärsyyntynyt. Mikä kiire valmiissa maailmassa.

Bileet olivat Esteponassa Heaven nimisellä beach clubilla. Aivan ihana paikka! Suosittelen! Siellä voi siis viettää päivää ja varata itselleen aurinkosängyt. Perjantaina ranta oli ihanan rauhallinen. Sunnuntai on virallinen rantapäivä ja silloin kuhisee. Meillä kävi tolkuton tsägä. Meduusat ovat tällä hetkellä vallanneet Costa del Solin rannikon. Uimaan ei pahemmin ole menemistä. Ne valtasivat kyseisen paikan vasta lauantaina. Meillä vaan kaksi sai osuman. Ei, kerrankin se en ollut minä.

Ihana Heaven

Meillä oli paikalla teltta, jossa juoma, hedelmä ja napostelutarjoilu. Kysessä oli beach volley turnaus, mutta jengit isompia. Meillä muutamalla “pätevällä” oli kengät jalassa. Oi miten hurmaavaa bikinit ja lenkkarit. Loput sitten kärsivät vielä maanantaina. Ranta oli hieman kivinen ja hiekka on polttavan kuumaa iltapäivällä. Herroilta löytyi myös hienojen syöksyjen jälkeen ruhjeita sekä polvista ja kyynärpästä. Ei, emme tietenkään olleet tosissamme.

Teltta ja suuri määrä reppuja ja kasseja

Mutta sen verran tosissaan, että pisteitä laskettiin. Neljä joukkuetta kisasi ja lopussa finaali. Olin tietenkin voittaneessa joukkueessa. Hah. Onneksi on tullut jotain vuosia sitten harjoiteltua.

Harjoittelukierrosta! Jengi osasi kyllä pelata!

Meri oli kiva raikas. Me kaksi skandinaavia pulikoimme lähes parin sada metrin päässä merellä olevalle poijulle. Voin kertoa, että aaltoisessa meressä uiminen kävi hieman pikkuruisiin lihaksiin. Varsinkin, kun Maissin tulon jälkeen niiden käyttö ollut hyvin vähäistä. Mutta hieno lenkki ja vältyin meduusoilta. Kaverini ei.

Urheilujen jälkeen coctailit (paras Mojito ikinä!) ja syömään. Pöytään kannattiin erilaisia salaatteja jaettavaksi. Sen jälkeen tuotiin jokaisen ennalta valitsema ruoka. Juomaa riitti ja jälkiruoat vielä päälle. Osa porukasta poistui ja osa jäi. Itse autoilin, koska matkaa kotiin oli kuitenkin autolla 45 minuuttia. Jossain kohdassa harmitti, mutta ei enää seuraavana aamuna 😉

Kiva paikka, Heaven Esteponassa
Mutta firman juhlat menevät tällä kokemuksella hyvin samalla kaavalla kuin Suomessa. Tosin täällä pystytään olla ulkona. Ilman säävarausta.

Työmatka Aurinkorannalla

Teinpä sitten kuvakertomuksen työmatkastani Aurinkorannikolla. Työmatka kestaa alla puoli tuntia. Vähemmän kuin Suomessa aikoihin. Hienoja maisemia saa katsella ja viela en ainakaan ole parin kuukauden jälkeen turtunut maisemiin. Ehkä sekin käy jossain vaiheessa.

Hyppää kyytiin

Ensin ulos parkkihallista, kohti valoa

Kurvailua kapealla parkkihallitiellä, takana 90-asteinen käännös.

Kurvailua kohti moottoritietä.

Tässä kohden voisi valita maksullisen tien. 10-minuutin matka maksaa
vuodenajasta riippuen 2,5 – 8 eruoa. Tällä säästäisi matkasta 10 minuuttiatai jopa alle. Ei ole maksun väärti. Joskus toki, kun oikea kiire.

Matka jatkuu edelleen kohti merta. Ei ole mitenkään huonot maisemat.

Saapuminen Calahondaan, aikaa mennyt noin 7 minuuttia kotoa.

Tästä moottoritielle (A7) ja 80-kympin alueelle stop-merkin takaa.

Ajoa kohti Marbellaa. Kyllä keskimmäisellä kaistalla. Tämä siksi, että
muutkin pääsee stop-merkkien ja lyhyiden liittymiskaistojen avulla
mukaan menoon

Liittyminen maksulliselle tielle. Moottoritiet kulkevat hetken yhdessä.

Oma liittymä, ajoa takana noin 20 minuuttia.

Liittyminen isoon liikenneympyrään. Hyvin mahtuu mukaan, kun
vähän malttaa odottaa. Ja vilkkua näytetään suomalaisittain
väärään suuntaan.

Tässä viimeisessä risteyksessä aina joku änkeää viereen vaikka kaistoja
vain yksi. Yleensä haluavat vasemmalle ja minä oikealle. Vielä en ole hoksannut tätä logiikkaa, ehkä joku päivä. Tarkkana saa olla!

Espanjalainen huippu pysäköinti. Pysähtymiskielto alueelle tietenkin.

Mun yleisin parkkeeraustie. Päässä kääntöpaikka.

Siinä reilun kuukauden kulkupeliä toiminut pikku Lancia, kiva kapistus.

Ja sitten toimistolla perillä. Meillä yksi yläkerran siipi käytössä, muut
sisustus-, sijoitus ja ravintola-aiheisia yrityksiä.

Arki on alkanut

No ensimmäisistä työpäivistä on aikaa, mutta kuten saattaa arvata, on elo täällä muuttunut. Enää ei nousta yhdeksältä sängystä ja syödä aamiaista yhteentoista, jolloin on ollut aika lähteä aamulenkille.

Nyt herätys on seisemältä. Puoli tuntia on koiranpentuaikaa, joten puoli tuntia onneksi tulee jossain vaiheessa lyhentymään. Ehkä.

Aikataulu on työpaikallani hyvinkin erilainen kuin Suomessa. Toki jokaisessa työpaikassa on eri käytännöt, mutta meillä mennään näin. Syynä se, että meillä on iso toimisto Kanadassa, joten aikaeroa on hyvä tasoittaa hieman. Menen siis töihin niin, että olen siellä 9:30. Töitä tehdään lounaaseen asti ja lounas on siinä kahden kolmen aikaan, kuten täällä on tapana. Uskomatonta, mutta sinne jaksaa hyvin. Jos nälkä meinaa yllättää, on hedelmäaika. Tai kahviaika. Töissä ollaan klo 18:30 asti.

Lounas on tunnin mittainen ei onneksi kahden tai kolmen espanjalaiseen tapaan. Tunti on kuitenkin paljon, mutta toisaalta siinä ehtii hoitamaan vaikkapa pankki-asioita, koska muuten siihen ei olisi aikaa. Eli puoli tuntia pidempi lounas kuin Suomessa.

Ja työaika on puoli tuntia pidempi. Olen juuri lukenut, että Suomessa kamppaillaan pidennystä vastaan. Plää, puoli tuntia missään tunnu 🙂 Varsinkin kun on kiva työpaikka. Kidutuspaikassa tietenkin fiilis olisi toinen.

Matkoihin menee puolituntia suuntaansa, hieman alle. Kotona olen seitsemältä eli eipä siihen iltaa pahemmin jää, kun eläintarhasta täytyy pitää huolta. Mutta arki on arki.

Mutta ensimmäinen päivä töissä jäi mieleen. Ihmiset ottivat kaikki erinomaisesti vastaan, tietokone oli valmiina “ajateltiin, että kun tulet mainostoimistosta, haluat macin” (pisteet heti kotiin) ja tietokoneeseen oli asennettu kaikki valmiiksi. On nimittäin erilaisia kokemuksiakin karttunut matkaan.

Ilmapiiri on loistava! Ehkä sen vuoksi, että omistajat tekevät hommia samassa toimistossa. Ilmapiiri on positiivinen vaikka on paljon hommia. Naurua on paljon. Ja palmut näkyvät ikkunasta.

Ja mikä on parasta. Pöytäkone. Ei syytä viedä töitä kotiin. Pöytäpuhelin. Kyllä. Ei kännyköitä. LOISTAVAA! Kukaan ei soita illalla.