Kirpputori

Muuton jälkeen on hyvä mennä kirpputorille. Pakkasimme napaurini kanssa heidän isomman auton lattiasta kattoon ja suuntasimme sunnuntaiaamuna kirpputorille Mijaksen Hippodromolle. Menimme sinne yhdeksän aikaan ja melkein olimme liian myöhässä. Kuulimme, että parhaat paikat jaetaa jo seitsemän aikaan. Onneksi kuitentenkin pääsimme mukaan tavararöykkiömme kanssa. Paikka maksoin 10 euroa.

IMG_9375_w

Loppupäivästä alkoi olla rauhallista ja oli jopa aikaa ottaa kaksi kuvaa.

Auto ajettiin parkkipaikalle. Ja mitä sitten tapahtui. Avasimme auton ovet. Ja “lokkilauma” oli paikalla. Heti naapuripaikalta tuli nainen varoittamaan, että olkaa varovaisia. Siitä alkoi espanjaksi hänen ja naisten välillä kalapaliikki että syytää heitä varastamisesta. Aloimme hieman laittaa tavaroita paikoilleen, kunnes alkoi hulabaloo.

Lauma ryntäsi paikalle ja alkoi penkoa tavaroita. Näin tapahtuu myös toki Suomessa, mutta sen voi täällä kertoa about kymmenellä. Ja se taistelu rahasta. Välimeren toiselta puolelta tulleet ihmiset vääntävät ja vääntävät, pakottavat hintaa alas. Samalla toiset pöllivät tavarat selän takaa. Homma meinasi lähteä käsistä aluunsa. Huomasin, että yksi mies, jolle olin myynyt tavaran kahdella eurolla oli ottanut lisäksi 12 lasia. Luuli mukamas, että olin myynyt kaiken kahdella eurolla. Silloin sai herra kuulla kunniansa. Ehkäpä oli ensimmäinen kokemus kun nainen käy väittämään vastaan ja kovalla äänellä tälle herralle. Jengiä seisoin ringissä ympärillä, kun pidin puhuttelua ja maksoin kaksi euroa ja peruin koko lystin. Parempi ottaa ensimmäisenä maine, että meidän kanssa ei pelleillä.

Pistetiin homma tauolle. Tavaraa ei tullut autosta enää yhtään. Tyypit jäivät kytikselle ja kun testasimme, voiko tavaraa ottaa, liikkui selvästi tekstiviesti porukalle ja jengiä taas ilmestyi. Huh. Tunnin odoteltuamme he hävisivät ja pääsimme myymään normaalisti. Heh, ei nyt niinkään normaalisti vaan about kassi kerrallaan. Kauppa kävi kuitenkin hyvin ja pääsimme tavaroista eroon ja teimme hyvän tilin.

Ja opimme paljon. Juttelimme naapurimyyjien kanssa. Näin käy aina uusille. He näkivät, että meiltä varastettiin. Itse olemme tunnistaneet vain kaksi varastettua asiaa. Ikivanha edellisten omistajien maailman rumin matkalaukku ja naapurin omatekemät lautaset. Ei onneksi mitään ihan superarvokasta. Onnistuimme olemana tarkkana.

Mutta siis siellä on porukka joka sunnuntai, joka kyttää uudet tulijat. He todellakin hyökkäävät porukalla kimppuun ja tekevät sitä hyvin ammattimaisesti. Osa porukasta on tosi kilttejä ja on vaikea tietää, kuka huijaa ja kuka pöllii. Osasta porukasta ei tätä selvinnyt lainkaan.

Naapurimyyjät sanoivat, että olemme nyt saaneet kasteen kirppishommaan täällä 🙂 Siltä todellakin tuntui. Ei pelota mennä uudestaan vaan nyt tietää miten toimia:

  • mene ajoissa, että saat hyvän paikan keskeltä, ettei jengi pääse joka suunnalta kimppuun.
  • älä mene yksin.
  • avaa auton ovet vasta sitten, kun olet saanut karkoitettua ensimmäiset “lokit” paikalta kärkkymästä.
  • ota asia kerrallaan autosta ja käske tiukasti ihmiset pois ja käske pitämään näpit irti, kunnes toisin sanotaan. Ei mene ihan helpolla läpi. Ole TODELLA tiukkana.
  • vahdi kuin haukka.
  • pidä auton ovet lukittuna koko ajan.
  • tarkasta jokainen asia, mitä otetaan, jos myyt asioita esim. vaatteita. Laske, että ilmoittavat oikean määrän.
  • älä anna periksi äläkä pelkää.
  • älä myy mitään liian arvokasta, myy ne esim. Facebookin kirppispalstoilla.

Meillä oli hausta päivä ja koko hommalle nauretaan. Useampi naapurimyyjä kävi kehumassa puhutteluani ja toimintaamme jälkikäteen. Oli kuulunut aika kauas 😀

Eipä miehet varmaan osanneet odottaa, millainen on suomaisblondin viha 😀

IMG_9374_w

Hih, meillä oli usempikin suunnitelma, miten asettelemme tavarat esille. Eipä ollut siihen aikaa. Tässä on lopputulos. Kaikki myytiin samasta röykkiöstä 😀

Advertisements

Viinimessut Torremolinoksessa

Torremolinoksen messukeskuksessa järjestettiin viikonloppuna viinimessut. Reissuun lähdetiin asiakkaani kanssa. Pääsylippuun 5 euroa kuului tapahtuman oma viinilasi, jonka sai ottaa mukaan tapahtuman jälkeen. Lisäksi siihen kuuluin kolme viinilippua, jolla sai maistella viinejä. Vaikka kyseessä oli pääosin viinimessut, kuului siihen myös osana makuosuus.

IMG_9362_w

Messuhalli ylhäältäpäin. Ei liikaa kierrettävää, mutta sopivasti. Paljon erilaisia viinejä ja mm. erilaisia ginejä.

IMG_9364_w

Oliiviöljyjä oli vaikka kuinka monta. Niitä pääsi maistelemaan. Pulloista löytyi perinteisten muovi- ja lasipullojen sekä peltitölkkien lisäksi kauniita designpulloja.

IMG_9365_w

Sienijuusto 🙂 Eli tuollainen kasvualusta sienille. Kun reiän aukaiseen, alkaa purkista puskea sieniä. Myytiin myös lahjaideana. Sinänsä hauska tuliaiskukkanen.

IMG_9366_w

Oijoi mitä juustoja!

IMG_9368_w

Malagalaisia viinejä. Jotenikin kivaa, kun omasta provincista tulee viinejä. Eivätkä yleensä ollenkaan huonoja 🙂

Viinejä tuli myös maisteltua. Hyviä ja huonoja. Kiva idea, että saa maistella kolme pääsylipun hinnalla. Lasit eivät olleet ihan täysiä eivätkä myöskään ihan pelkkiä tilkkoja. Ihmiset kun eivät täällä hakeudu mihinkään humalahakuisti, niin homma toimii.

Ronda

Vihdoin ja viimein pääsin tutustumaan Rondaan. Siitä kiitos kummitädille, joka viettää täällä maisemissa kuukauden. Tänä vuonna siis retkeillään!

Kohteena oli Ronda. Rondasta olin kuullut pelkkää hyvää ja matkakin sinne on jo kokemus. Reittin on kiva, koska Rondaan voi ajaa toista kautta ja toista kautta pois. Valitsimme maisemareitin menomatkalle. Matkaan kului Fuengirolasta reilu pari tuntia muutamalla maisemanihailu pysähdyksellä.

IMG_9285_w

Maisemareitti näytti jo kartalta mutkittaiselta, minkä arvioinkin tarkoittavan, että mennään yläs ja tullaan alas. 

IMG_9293_w

 

Matkalla kävimme noin 900 metrissä pieniä teitä kiemurrellen. Olin kuskina, ei kuvia.

IMG_9297_w

Välillä tuntui, että olimme kuussa.

IMG_9299_w

Tässä kohden auton mittari näytti +9 astetta. Oltiin korkealla ja nähtiin pitkälle. Upean näköistä, kameraan ei tallentunut fiinis näistä upeista maisemista.

Rondasta yleensä näkee kuvia, jotka on otettu vanhasta kaupungista ja kuuluistasta sillasta. Yllätyimme kaikki, että Ronda olikin yllättävän iso kaupunki kunnon ostoskatuineen. Tai no mikä täällä niin suurta on…mutta yllätys kuitenkin. Onhan siellä 30 000 asukasta.

IMG_9301_w

Tässä maassa ymmärretään kävelykatujen päälle, joka ihan huippua.

IMG_9302_w

Päivä alkaa hyvin leivoskahveilla.

IMG_9303_w

Jouluvaloja oli jo aseteltu Rondaankin.

IMG_9304_w

Ihania pikkukujia joka suuntaan.

Sitten saavuimme lähelle historiallista vanhaa kaupunkia. Ja mitkä maisemat! Korkeanpaikan kammoiset eivät ehkä näistä niinkään nauti tai pitää pysyä hieman kauempana reunoista.

IMG_9305_w

Näitä jaksoi katsella aika pitkään. Vaikea saada kameraan mittasuhteita, mutta puut ovat aika pieniä.

IMG_9306_w

Ronda sijaitsi noin 700 metrin korkeudella merenpinnasta. Tästä saa hieman selville mittasuhteita. Talot on aika pieni eikä tuolla valkoisen rakennuksen vieressä olevia hevosia edes erota.

IMG_9309_w

Tässä kuuluisaa El Tajo rotkoa.

IMG_9314_w

Rondan kuuluisa Puente Nuevo 1700-luvulta. Vanha silta oli kauempana ja pienempi.

IMG_9324_w

Rondan maisemia toiseen suuntaan. 

IMG_9327_w

Vanhan kaupungin pääkatu. Kaunista. Mutta ruuhkan aikaan pääkadulle jäi ikävästi leijumaan pakokaasu.

IMG_9330_w

Edelleen kaunista. 

IMG_9333_w

Ja rauhallista. Marraskuun matkailussa on puolensa, vaikka ylhäällä olikin vähän vilpoisaa.

IMG_9335_w

Mondragon palatsissa. Kaunista. Taas. Ja oikeastaan saimme olla siellä ihan vaan omalla porukalla. Päätähuimaava 3 euron pääsylippu.

Lopuksi päädyimme vielä syömään hyvän vinkin perusteella Bodega San Fransicoon. Herkullista ruokaa ja viiniä. Palvelussa oli hieman yllättäen parantamista. Yksi tilaamaton olut ja kaksi keittöön palautettua ruokaa vääränä ei haitannut menua. Tarjoilia osasi pahoitella oikein. Ja mihinkäs meillä oli kiire 🙂

IMG_9344_w

Kummitäti ja kummityttö viininmaistelussa. Posket punoittaa VAIN auringosta. Kääks, mikä kuva, mutta minkäs teet kun hassuista tyypeistä ei saa ei-hassuja kuvia 😀

Paluumatka tehtiin toista reittiä. Ilta jo pimeni lähtiessä, joten kuski sai kaksi käsin ajella. Ensin noustiin kuu toisella puolella ja upea auringonlasku toisella puolella vuorelle. Korkeutta oli maksimissaan 1100 metriä. Ja sitten sieltä lasketeltiin pilkkopimeässä serpentiiniä alas.

Ihan huippukiva reissu ja siitä kiitos loistavalle matkaseuralle. Seuraava matkakohdekin on jo tiedossa ja kohta mennään!

Asiakaspalvelun kukkasia

Pikkuhiljaa alkaa tulla oikeasti korvista tämä asiakaspalvelu. Kun vaihdoin internetliittymät toiselle toimittajalle, vaihdoin samalla puhelinnumeron samalla operaattorilla. Sain edullisemmin kokonaispaketin. Homma tehty torstaina ja sain SIM-kortin mukaan. Kun puhelin katkeaa maanantaina Masmovilin toimesta, alkaa uusi toimia, kun vaan vaihtan SIM-kortin. Soitin vielä vanhalle toimittajalle eli Masmovilille, tarvitseeko tehdä jotain. Ei.

Meni maantantai ja laitoin sähköpostia uudelle toimittajalle, että eipä sitten vaihtunut, kuten piti. Keskiviikko iltana tuli viesti, että eipä tosiaan ole vaihtunut. Tarkistaisitko vanhalta toimittajalta, että ID tiedot ovat samat.

No eihän ne piru vieköön ole! Silloin kerrotaan Masmovililta, että nämä pitää olla ihan tarkkaan samat. Nimi pitää olla ilman toista nimeä. Mun soppari on passinnumerolla eikä sitä voi vaihtaa NIE numeroksi ilman kirjallisesti sen toimittamista. Eipä tietenkään. Ja sitten on vielä joku ICC numero, jonka he AINA vaativat, kun vaihdetaan. Hih. Sama ihminen kertoi viikko sitten, että mitään ei tarvitse tehdä. Kiva vinkki olisi ollut jo silloin, että tiedot pitää olla samat.

Eli nyt sitten yhteys uuteen toimittajaan sähköpostilla, että nimi ilman toista nimeä. Käyttäkää passinnumeroa ja vielä tuo ICC numero.

Nyt odottelen sähköpostiin vastausta varmaan useamman päivän ja sitten selviää, että pitää mennä tekemään uusi sopimuspaperi.

Jännityksellä odotan, kuinka monta viikkoa menee, että numero on siiretty.

Uskomatonta vaan.

Kylmä.

Tällä ollaan lauantai-illasta vietetty talvea. Tai talvi tuli oikeastaan yhdessä yössä. Sunnuntaiaamuna herättiin hirmuiseen kylmään viimaan, joka muuttui päivän aikana myrskyksi. Sitä on jo kesän aikana ehtinyt unohtaa, miten kostea viime meneekään läpi suoraan luihin ja ytimiin. Villapaidat ja toppaliivit löytyi äkkiä kaapista. Vaikka suomalaiseen mittakaavaan +10 tuntiin paljolta, täällä se on vaan eri. Viima on erityisen kylmä. Auringossa tosin saattaa olla kuuma, jos sattuu vielä kohdalle tuulensuoja. Suosimme siis kovasti kerrospukeutumista.

IMG_9283

Eikä ole lainkaan liioittelua pukeutuminen täällä. Hanskat vielä käteen niin oli hyvä. Kuva otettu puoli kuuden aikaan ja niin kirkasta, että verko oli pakko sulkea takana 🙂

 

Ryppy paratiisissa

Espanjalainen asiakaspalvelu. Siinä se. Pirulainen, että on ärsyttävää! Suomalaisena on tottunut nopeaan ja tehokkaaseen asiakaspalveluun. Jos tällainen tarina tapahtuisi Suomessa, olisi se helposti kuluttajaviranomaisten hampaissa. Jos yritystä enää olisi.

Tarinahan alkaa, että edessä oli muutto ja netin pitäisi muuttaa mukana. Kävin ajoissa, puolitoista viikkoa ennen muuttoa hoitamassa asian toimipisteessä, joka myy puhelin- ja nettiliittymiä. Siellä, missä alunperin sopparin olin käynyt tekemässä. Siis eihän tällainen täällä netissä onnistu 😉

Menin paikaan torstaina ja tehtiin uusi soppari. Vanhaa ei vaan onnistunut helposti siirtää. Juu, menee asennutkulut, tietenkin…Selvisi, että vanha katkaistaan viimeistään kahden viikon päästä. Uusi tulee pian.

Maanantaiaamuna katkesi vanha netti juuri työasiaan liittyvän googlailun kesken. Kätevää, kun työkseni tekee pääosin digitaalista markkinointia. No, uusihan tulee kohta, pari päivää ei haittaa. Meni viikko, kaksi. Muutamia viestejä lähetin Hablayan (verkkotoimittaja) kanssa ja lupailivat siellä hoputtaa asiaa. Gracias. Tuli ilmoitus kun kaksi viikkoa oli kulunut, että teknikoilla on väärä numero. Yksi numero oli jossain välissä muuttunut kutosesta vitoseksi. Noh, siitähän tämä viivästys.

Meni viikko. Ei mitään kuulunut. Laitoin jälleen sähköpostia ja vastauksena oli, että teknikot sanovat, että ovat yrittäneet soittaa useampana päivänä. PASKAPUHETTA. Nykyään näkee noista kännyköistä kätevästi tuleet ja myös missatut puhelut. Sitten Hablaya soitti ja totesi,  että juu, numero toimii. Daaaaa…lupasivat hoitaa asian ihan heti. Tämä oli taas torstai.

Maanantaina jälleen soitin. Alkaa olla neljä viikkoa pian täynnä. Tyttö siellä lupasi ja päivitteli. Hän hoitaa asian ja soittaa takaisin viimeistään seuraavana aamuna. HAH! Juu ei soittanut. Soitin jälleen ja en niin kovin iloisena. Kuulin, mikä prosessi Hablayalla on. Asiakaspalvelu soittaa operatiiviselle tyypille, joka ei ota asiakaspuheluita, ja tämä soittaa Movistarin (verkko-omistaja) teknikoille. Totesin, että tällä prosessilla ei asiakaspalvelu voi toimia. Päätin tiistaina kävellä toimipisteeseen (ei Hablaya, vaan välittäjä). Siellä päiviteltiin ja laitettiin kiireinen sähköposti, että tämä pitää hoitaa kuntoon. Luvattii soittaa heti seuraavana aamuna ja kertoa, missä mennään.

Keskiviikkoiltapäivään mennessä ei ollut kuulunut mitään. Kävelin toimipisteeseen. “Ai pitikö mun soittaa sulle”, ilman katsekontaksi, puhelinta räplätessä. “Nyt vasta ehdin kuule lukea näitä sähköposteja”. “Juu ei oo kuule tullut mitään viestiä vielä”. Sanoi siihen, että unohdetaan. Vaihan toimittajaa. “ok”.

Siitä suoraan Movistarin palvelupisteeseen Miramariin. Soppari kuntoon, samalla siirtyi puhelinnumero toiseen toimittajaan. Seuraavana päivänä aamupäivällä tuli puhelu, asennus perjantaina klo 11. Ja minulla on netti. Harmittaa, että sinisilmäisenä uskoin ja toivoin, että asia järjestyy. Ei järjesty. Samalla täällä viimeistellessäni opiskeluja, luen kirjaa palveluiden markkinoinnista. Juu, mikään asia ei tässä hommassa ollut kohdallaan.

Ai soittiko Hablayan puolesta tekniot? Soitti. Samana päivänä kuin Movistar. Sanoivat, että asun Rondassa. En. En asu.

Pelkkä puhelinnumero ei ollut väärin, vaan asuinpaikkakin heitti about 70 kilometrillä.

ps. seuraavaksi päästään positiivisempiin postauksiin. Asuntoni on SUPERIHANA ❤

Internetongelma

Voisin sanoa pari valittua sanaa espanjalaisesta asiakaspalvelusta. Ja ainon vielä sanoakin. Nyt istun naapurilla tekemässä pari työjuttua, kun omaa internetiä olen odotellut kolme viikkoa. Mutta sanon nyt vaan murrrr, että tiedätte, että hengissä ollaan! Kovasti olisi kivoja kuviakin, mutta niitä sitten kun pääsen taas kiinni internetin ihmeelliseen maailmaan.

Vihdoin muutto!

Monen kuukauden odotus palkittiin viikonloppuna! Pääsimme muuttamaan. Perjantaina tuli muuttokuorma. Torstaina alkoi flunssa. Hiton hyvä yhdistelmä. Apteekki antoi pseudoefedriiniä, että sillä selviää muuton ja flunssan kombinaatiosta ja hyvin sujui!

Muuttokuormaa purettiin ystävien ja naapurien avustamana pari tuntia. Tai tunti vielä siinä välissä odotettiin uutta kuormaa. Ihanaa, kun ihmiset auttavat, niin homma sujuu nopeasti ilman hikoilua. Sohvan kanssa herrat kyllä hikoili.

IMG_9178

Sohva mahtui kuin mahtuikin ovesta sisään!

IMG_9179

Kasa. Hyvin tärkeä ja ihana kasa.

IMG_9180

Makkarin hieman pienempi kasa. Makkari odottaa sänkyä melkein kaksi viikkoa. 

IMG_9185

Keittiö alkukaaoksessa, tuosta se  vielä paheni. Pikkuinen minikeittiö pursuaa keittiöharrastajan tavaroita. Ja onnistuin löytämän ihanan pullon (kovalla googlauksella) vedelle. 

IMG_9186

Olohuone ja ruokatila keskellä kaaosta.

Jäin purkamaan heti tavaroita ja ihmettelemään, mitä kaikkea tulikaan. Oli aivan ihana nähdä omat tavarat! En uskonut, että on niin tärkeää nähdä omat jutut. Viime syksynä myin kuitenkin kaiken tarpeettoman tavaran pois. Jälkelle jäi muistoja ja kaikkea kaunista ja nättiä. En olisi halunnut enää palata vanhaan asuntoon ja siitä tuli päätös, että lauantaina siirrytään uuteen. Näin kävikin ja kun illalla tulin muilta menoilta kotiin, hain enää aamupalatarvikkeet, hammasharja, peiton ja tyynyn, ja sitten siirryttiin koirien kanssa uuteen kotiin.

Muuttoprosessi

Ja miten sitten kaikki kävikään. Tilannehan oli se, että tavarani päätyivät vuoden 2014 joulukuussa Tikkurilan Pelicans varastoon. Sieltä oli vuokralla alle 4 neliön varasto, jolla korkeutta lähes kolme metriä. Äkkiä laskettuna vähän alla 12 kuutiota.

Tavarat piti siis saada Tikkurilasta Mijakseen Espanjaan.

Siitä alkoi sitten organisointi. Lisänä hommaan kuului, että muutama ystäväni osti muutaman tavaron varastosta. Ja muutamalla oli hoidossa jotain esineitä. Ensimmäinen osa oli organisoida yhden avaimen kanssa, että kuka hakee, kuka vie mitä ja milloin. Onneksi ystäväporukkaan kuuluu hyviä organisoijia ja homma hoitui.

Seuraava osa oli saada tavarat kulkemaan varastolta rekkaterminaaliin Vantaalle. Tähän hommaan palkkasin Helsingin Opiskelijamuutot. Olin kuullut heistä hyvää ja sähköpostilla kysellen selvitin, että suostuvat tekemään vähän erikoisemman muuttokeikan. Sovimme, että myös pakkaavat muutaman irtotavaran samalla. Ystäväni meni laskemaan heidät varastoon ja ihanasti valvoi pakkaamista. Opiskelijamuutot laskuttu hommasta 90 euroa per tunti.

Sitten oli terminaalin vuoro. Suomalainen yritys Rokkikone aloitti homman. Tavarat lavoitettiin ja sitten katsottiin, mihin rekkaan mahtuu. Tällä hetkellä on vuoden kiireisin tänne päin kuljetusaika. Suomalaiset kaupat täyttyvät tavaroilla. Vielä kaksi uutta kauppaa on avattu, joten siitäkin vielä lisä. Suurin osa tavaroista onneksi mahtui kyytiin. Seuraavat sitten viikkoa myöhemmin. Sovimme terminaalin kanssa, että laittavat isoimmat huonekalut ensimmäiseen kyytiin. Tämä jengi laskuttaa kuutiolta 270 euroa.

Rekka ajaa noin viikon Espanjaan. Kesto riippuu tietenkin säistä, ruuhkista ja muista pysähdyksistä. Täällä kuorma päätyy jälleen terminaaliin, onneksi samaan kuntaan Mijakseen, jossa itsekin asun. Sieltä taas terminaalin pitäjä toi kuorman tänne. Sekin vielä selvitettiin eriksee. Kuorman hinta 40 euroa per pakettiauto.

Mutta säätöä oli kerrakseen. Ihanaa, että se on melkein ohi. Toinen kuorma on tällä hetkellä matkalla. Täytyy vielä varmistaa terminaalista, että kaikki mahtui kyytiin ja homma kunnossa. Tämän viikon perjantaina tulee sitten loput tavarat. Yksi pakettiautollinen kuulemma sieltä sitten olisi tulossa.

Jotkut ovat ihmetelleet, että miksi laittaa rahaa kuljetukseen. Samalla rahalla saisi uudet kalusteet ja tavarat Ikeasta. Mutta kun ei saa mun, Annin omia tavaroita. Ne ovat tärkeitä. Koti on tärkeä. Ja se, että se on omanlainen. Ja oma. Ihan mun ikioma, mun ikiomilla tavaroilla.

Asunto valmiina ottamaan meidät vastaan

Pah, otsikko on kolme päivää myöhässä. Kirjoitan tämän aikakonemeiningillä eli tapahtuipa kerran kolme päivää sitten…

Mun maailman ihanimmat naapurit ovat uurastaneet asuntoni kimpussa. Ensin tosiaan maalaushommat ja sitten muut. Kävin “vähän” ostoksilla. Verhotankoa, kaapinsisältöä, lamppuja sun muuta.

Ne sitten ilmestyivät paikoilleen yksi kerrallaan. Vielä muutama odottaa asennnusta. Ei sitä nainen miestä tarvitse, vaan hyvät naapurit 😀

Siis tästä asunnosta tuli maalattuna niin vaalea ja valoisa. Naapurit käyneet ihastelemassa Skandinaavista vaaleutta.

Yhden haasteen aiheutti mun ihastukseni astiakaappiin ja yksiin tuoleihin. Ne on saatava. Toimitusaika kaksi kuukautta. Siinä sitten eletään vielä se aika astiat laatikoissa. Muillakin uusilla kalusteilla parin viikon toimitusaika, onneksi jotain istumisvälineitä saapuu silloin. Mutkun ne oli kivat enkä halunnut enää alkaa etsimään uudestaan valkoista astiakaappia, joka on täällä todella vaikea homma. No, lopullinen sisutus antaa odotuttaa itseään.

IMG_9173

Ruokapöytä oli ilmestynyt koottuna eräänä päivänä.

IMG_9172

Vierashuoneen vaaleanpunainen lamppu paikoillaan.

IMG_9171

Kylppärin lisäpeili asennettuna.

IMG_9170

Verhotangot siellä missä pitää verhoineen!

IMG_9169

Vaatekaappien sisältö valmiina. Täältä ei löytynyt “elfa”koreja eli piti ostaa paikallisesti käytetyt lipastot kaappien sisään. No, sama idea. Hirveä homma koota, mut ei sitä annettu tehdä.

Oikeasti, mitkä naapurit! Rahaa eivät huoli, pitää lahjoa rommipulloilla!

Kaikki kun paikoillaan, on helppo tuoda alakerrasta tavarat suoraan paikoilleen. Siitä sitten seuraavassa!