Hyvästi minun pieni tyttö

Vuoden vaihde on ollut rankka. Itseasiassa tässä vaiheessa ajateltuna koko syksy oli rankka. Muutama kirjoitus takaperin kirjoitin meidän eläinlääkärikäyntien täyteisestä kesästä. Viljalta löytyi patti 3.8.2019 maitorauhasesta. Se leikattiin 13.8.2019. Vasemmalta puolelta poistettiin kaikki maitorauhaset, joista oli löytynyt kaksi pattia. Patologin tulokset tulivat ja kertoivat totuuden: isompi patti oli asteikolla 1-3 (kolmas pahin) 2 ja pienempi patti 1. Isompi oli tulehduksellinen. Pientä tutkimusta tehdessäni, tulehduksellisen nisäkasvaimen jälkeen elinikäennuste ei ole kovin pitkä, internetin mukaan 26-60 päivää.

Vilja vauvakoirana Puumalassa

Siitä sitten aloitettiin tervehtyminen, joka sujui todella hyvin. Haava tervehtyi hyvin huolimatta elokuun helteistä ja Vilja voi todella hyvin. Joka viikko kävin vatsanaluksen läpi etsiäkseni uusia patteja. Joulun alla Vilja makasi selällään sohvan vieressä ja silittelin häntä. Kunnes sormeni osui pattiin. Siellä oli uusi, samalla puolella josta maitorauhaset oli poistettu. Minkäänlaisia oireita Viljalla ei ollut. Lähdin käymään Suomessa ja heti paluulle varasin eläinlääkärin. Käytiin lääkärissä ja varattiin patinpoistoaika 27.12.2019.

Patti poistetiin ja viisi päivää Vilja oli aivan oma itsensä, leikkaus meni niin hyvin ja se toipui nopeasti. Kunnes yhtenä iltana sen hengitys alkoi hieman vinkumaan. Se toistui aina Viljan ollessa kyljellään. Istuessa, seistessä tai kävellessä se hengitti normaalisti. Annoin kipulääkettä yöksi, ajattelin, että sitä sattuu johonkin. Vilja askel myös hidastui ulkona. Raviaskeleita ei enää otettu. Tiistaina 7.1.2020 klo 5:30 heräsin, kun Vilja hengittää todella huonosti. Se ei halunnut olla lainkaan pitkällään. Valvoimme ja silittelin sitä, Maissi istui välillä vieressä ihmettelemässä. Vilja halusi vaan olla lähellä. Välillä istuin lattialla, kävin sen vieressä makaamassa. Lopulta seitsemän aikaan Vilja nukahti hetkeksi. Yhdeksältä nousimme, kävimme ulkona, keitin kahvit ja puuron. Lähdimme eläinlääkäriin. Lähtiessä kokosin kaikki koira eteiseen, jossa sanoimme hyvästit. Eipä ne tietenkään sitä ymmärtäneet, mutta itselle se oli tärkeää.

Takaikkunasta näin, kun Vilja katsoi kotiinpäin. Ihan kuin se olisi tiennyt.

Saavuimme eläinlääkäriin ja onnekseni Viljan eläinlääkäri oli myös paikalla. Jonotimme päivystyksessä ja kun eläinlääkärimme näki meidät, hän huikkasi ohikulkeissaan, että ottaa meidät ihan kohta. Pääsimme jonon ohi ja keuhkot kuunneltuaan, suuntasimme röntgeniin. Pöydällä oli näyttö, johon röntgenkuva tulisi. Odotin yksinäni huoneessa ja kuva imestyi ruudulle. En ole ikinä syöpää nähnyt keuhkoissa, mutta siitä ei voinut erehtyä. Keuhkot olivat täynnä etäpesäkkeitä. Oksetti ja voin pahoin. Itketti. Sanoin, että se on siinä. Eläinlääkäri tietenkin kertoi mahdollisuuksista, että voidaan vielä hoitaa systostaateilla tai antaa helpottavaa lääkettä. Mutta aikaa ei olisi ehkä kuin viikko. Sanoin, että Vilja ei saa enää kärsiä.

Viljan keuhkokuva. Kaikki valkoiset pallurat on syöpää. Jaksan ihmetellä, miten se voi niin hyvin. Mun pieni rakas.

Eläinlääkäri valmisteli lääkkeet ja paperit. Minä olin Viljan kanssa lattialla ja sanoimme siinä hyvästejä. Istuimme kaikki kolme lattialla ja Vilja sain ensin nukutusaineen. Se nukahti nopeasti ja näytti kauniilta nukkuvalta koiralta. Vilja peiteltiin filtillä ja sille annettiin loppullinen lääke. Kaikki tapatui hyvin nopeasti. Vilja nukahti nopeasti ikiuneen. Vilja lähti johonkin ja tilalle jäi vaan ruumis. Sain vielä aikaa olla hetken kaksi Viljan kanssa.

****

Kotiinajo oli pitkä. En voinut kuunnella musiikkia, ajoin mieli tyhjänä kotiin. Muutaman tunnin istuin kotona itkien, kunnes ystäväni suurinpiirtein pakottivat minut lounaalle Viljan kunniaksi. Se oli hyvä, aikaa oli surra itsekseen koko ilta. Tiistai oli raskas, todella raskas.

En muistanut miten rankkaa se onkaan. Vilja oli minulle erityinen. Elin sen kanssa Espanjaan muuttoaikana kaksi vuotta kahdestaan, sen jälkeen kuin Oodi kuoli ja ennen kuin Maissi muutti meille. Siitä tuli puoliksi ihminen. Se ymmärsi minua ja minä sitä. Se lohdutti aika, kun olin surullinen tai minuun sattui. Se oli ystävällinen, mutta kovapäinen. Mun pieni rakas tyttö.

Vilja Espanjan rannikolla

Vuorokauden jälkeen olin edelleen todella surullinen, itketti vähän väliä. Kävin kuitenkin jo asioilla ja pidin työpalaveria. Näin toisena päivänä olo on vielä hieman parempi. Mieli on harmaa, ja surullinen ja olo hyvin saamaton. Välillä jo mietin muita asioita, mutta Viljan olemassaolemattomuuden huomaan niin monessa asiassa: nyt se makaisi keittiön lattialla sammakkona, nyt se istuisi tässä vieressäni, nyt se toisi pehmopossunsa.

Pehmolelujen suuri ystävä

****

Olen lukenut koiran menettämisen jälkeisestä surusta. Sanotaan, että koiran menettämistä suree lyhyemmän aikaa kuin ihmisen menettämistä, mutta suru on syvempää. Äitini sanoi hyvän esimerkin. Kun koira on kotona, tietää koko ajan missä se on ja mitä se tekee. Sitä seuraa aivan koko ajan. Kun ihminen, vaikka puoliso on kotona, touhuaa hän omiaan eikä sitä välttämättä tiedä, missä huoneessa hän on. Koiran tietää, koko ajan.

Vilja Peltonen

Olen varma, että joukossa on ihmisiä, jotka ajattevat: älä paru, osta uusi koira. Onhan sulla siellä kaksi muuta.

Jokainen koira on persoona. Jokaista suree eri tavalla. Jokainen jättää ison kolon, mitä ei voi täyttää toinen koira. Muut koirat kyllä lohduttavat, mutta eivät ikinä voi korvata toista.

****

Vilja lähti aivan liian aikaisin. Se olisi täyttänyt kymmenen vuotta maaliskuun lopussa. Vilja oli täyttä iloa ja elämää. Kunnes loppu tapahtui parissa viikossa. Tavallaan tiesin jo kesästä asti, että ei meillä ole kovin pitkään enää aikaa yhdessä. Silti sitä toivoi, että ehkä ne kuitenkin sai poistettua kaikki ja syöpä olisi saatu voitettua. Vielä toisen patin löydyttyä ajattelin, että meillä on jotain kuukausia aikaa. En olisi uskonut, että hyvin menneen leikkauksen jälkeen eroamme 1,5 viikon kuluttua. Vielä edellisenä päivänä Vilja juoksenteli ystävien puutarhassa ja odotti keittiössä putoavaa ruokaa.

Ikävä on niin suuri, että se sattuu. Se kaivertaa sisälläni. Se tulee ulos kyyneleinä. Minun pieni tyttö.

Minun pieni rakas tyttö. Rakastan Sinua ikuisesti.