Talon osto Espanjassa

Kun talo oli löytynyt alkoikin sitten kolmen kuukauden maanis-depressiivinen hermoja riistävä aika. Ensin aletaan tutkimaan papereita. Tähän hommaan on oikeasti otettava apua eli lakimies tai gestoria (asiainhoitaja). Joku kuka on 100 % puolellasi. Välittäjillä on tavoite viedä kauppa nopeasti loppuun. Itselläni ei ollut tähän palkattua henkilöä auttamaan, mutta ystäväpiirissäni sattuu olemaan tosiaan tietotaitoa ja vielä asiaan perehtynyt lakinaisystävä. En lähtisi ostamaan taloa täältä ilman lakimiestä. Edellinen omistaja oli ensi näkemältä sellainen bs-puhuja ja laiska p.., jonka näki jo pitkälle. Niin epäluotettavan oloinen kaveri. Tapasin hänet kerran ennen kauppoja, kun kävimme läpi lisenssiasiaa ja sovimme lopullisesta hinnasta yhdessä kahviossa. Kaikkia sertifikaatteja talosta ei ollut, joten sen takia jouduttiin vääntämään aikamme rahasta ja papereiden kaivamisesta esiin. Talon kaikki rakennelmat oli kuitenkin rekisteröity eli sinänsä ei haitannut. Loput sertifikaateista pystyn hankkimaan itse jossain vaiheessa. Pyysimme vielä “nota simplen” (mikä lie ote suomeksi, tästä näkee mm. kiinnitykset) lisäksi kunnalta yhden sertifikaatin maksamalla 80 €, jotta näemme, että talossa ole mitään sakkoja esim. rakennetusta varastosta. Ei onneksi ollut. Kaikkea nota simplekään ei näytä eli pitää ostata pyytää oikea paperi.

Tässä meni tosiaan aikaa. Ja samalla sitten säädin asuntolainaa, mikä sekään ei ole helppo homma. Ensin koko prosessin alussa olin pyytänyt omalta pankiltani selvitystä, miten paljon voisin lainaa saada. Hän laski lainatarjouksen tuosta vaan 80 % lainalla katsoen tulojani ja omaisuuttani. Sitten kun talo oli selvillä ja aloin pyytämään oikeasti lainaa, selvisikin, että ko. pankki voi minulle myötään vain 70 % talon arvosta, koska vuoden 2019 tulot olivat pienemmät.

Notariaatilla paperisodassa

Otin tähän avuksi lainajärjestäjän, joita täällä käytetään. Myös Isossa Britaniassa lainaneuvottelijoiden käyttö taitaa olla aika yleistä, koska sielläkin on ystävä, joka tätä työkseen tekee. Sain suosituksen Mortage Matters Spain -yritykseen, joka alkoi sitten selvittää minulle lainaa. Kauheasti piti lähettää erilaisia selvityksiä ja dokumentteja muutamien vuosien ajalta. Sitten yksi kaunis päivä hän ilmoittaa, että löysi 80 % lainan.

Sitten seuraava vaihe. Asunnon arviointi. Pankki ei anna lainaa täällä tuota 80 % osuutta asunnon myyntihinnasta vaan siitä, minkä hintaiseksi pankki sen arvioi. Arvio tehdään enemmänkin teknisten asioiden perusteella kuin sen, että siinä sattuu olemaan kullasta tehty hana. Tässä myös sijainti ratkaisee Arvio tehtiin ja ensi arvio jäin liian alhaiseksi! Eli eipä sitten kauppoja voida tehdäkään, koska en saisi tarpeeksi lainaa. Ystäväni perhe löysi talon maalta, jonka olisivat halunneet. Arvio oli 100 000 € liian vähän eli talo jäi unelmaksi. Tuollaiset talot onkin vain niille, jolla on käteistä laittaa iso talon hinnasta.

Seuraava vaihe. Vaihda arvioitsija. Kyllä, olemme Espanjassa. Arvio ei jäänyt kovinkaan paljon liian alhaiseksi, mutta minun laskiessani senttejä, oli se minulle liikaa. Tämä arvio onneksi sitten lopulta oli hyvä ja pääsimme eteenpäin. Voi noita valvottuja öitä…

Kun oli selvää, että saan tarpeeksi lainaa, tehtiin arras-sopimus eli sovittiin asunnon kaupasta. Siinä vaiheessa maksoin kaupasta 10 % ja sovimme päivän notariaatille eli kaupan vahvistukseen. Arras-sopimuksessa sovittiin myös muista kauppaan liittyvistä asioista mm. mitä asuntoon jätetään. Tästä sitten alkaa notariaatista riippuen aika, jolloin kerätään kaikki mahdolliset dokumentit kaupanvahvistusta varten.

Yksi vaihe, mikä minun piti käydä etukäteen notariaatilla tekemässä oli lainatesti. Kyllä. Minulla oli notariaatin kanssa tapaaminen, jossa hän kävi läpi lainapaperit ja jouduin vastaamaan non 10 kysymykseen, että varmasti ymmärrän lainan oikein. Lähinnä, että se pitää maksaa takaisin 😀 Allekirjoitin tämän ja päästiin taas eteenpäin. Tähän minut oli valmentanut lainanjärjestäjäni ja olin saanut kysymykset etukäteen.

Se tunne, kun avaimet oli vihdoin kädessä.

Kaupanvahvistus oli 15.12.2021. Siellä kokoonnuimme klo 10. Paikalla oli minä, lakinaisystäväni, välittäjäni, K&W lakimies, pankin lähettämä henkilö, myyjät ja heidän välittäjä. Siinä kirjoitettiin alle papereita, tarkistettiin vielä kerran kaikki. Ihmeteltiin, että onko se viimeinen kiinteistövero maksettu, löytyi kuitti. Pakollinen erergiatodistus oli puutteellinen, sitä mietittiin jonkin aikaan. Pankin lähettämä henkilö ei ollut saanut tietoonsa, että hänellä pitää olla KAIKKI shekit mukana. Tässä vaiheessa kävelin ulos huoneesta ja palasin, kun olivat saaneet asian ratkaistua (ei ollut ns. mun ongelma, ettei pankki ole hoitanut MUN shekkejä paikalle). Onneksi vuonna 2021 tämä onnistui ihan pankkisiirrolla. Ja taas kirjoitettiin lisää papereita. Kun vihdoin parin tunnin kuluttua kaikki oli järjestyksessä, notariaatti käveli paikalle ja käytiin paperit läpi ja lopulta allekirjoitettiin kaupat. Sen jälkeen lasit cavaa ja hyvä lounas. Kaupoista ajoin suoraan talolle katsomaan, miltä mun oma talo näytti.

Lasit kuplivaa kauppojen jälkeen.

Talon etsintä Espanjassa

Vuosi 2021 oli myy asunto – osta talo -vuosi. Täytyy sanoa, että se vei omalla tavallaan voimat kaikesta muusta ja kaikki pyöri sen ympärillä. Samalla oli kuitenkin tehtävä työt, hoidettava koirat ja ystävyyssuhteet. Mutta tosiaan, viime vuodesta ei paljoa muuta kerrottavaa ollutkaan.

Olin jo pitkään haaveillut talosta täällä. Mutta yrittäjänä mahdotonta, koska pankki ei lainaa anna, jos ei ole osoittaa pysyviä tuloja. Lainasumma kuitenkin on aika iso yhdelle ihmiselle. Edullisempia taloja toki löytyy ja kävin niitä katsomassakin. Tosin, täytyy lähteä vähintään puolen tunnin ajomatkan päähän rannikolta. Oma elämäni taas tiukasti on rannikolla. Itseni, erakkosielun, tuntiessani, olisin varmasti erakoitunut kauemmas yhä enemmän.

Vuonna 2020 onni osui ja sain pysyvän työsuhteen, jolloin unelma alkoi konkretisoitumaan. Ensin laitoin asunnon myyntiin, josta kerron hieman myöhemmin lisää.

Taloa tietenkin katselin jo heti alusta alkaen ja hyvin selvää oli mitä haluan ehdottomasti: kaksi makuuhuonetta ja sopivan kokoisen pihan, jossa myös nurmea. Muut olivat sitten enemmänkin unelmalistaa. Uima-allas ei todellakaan ollut pakollinen, enemmän haitta kolmen uivan koiran ja isojen kulujen kanssa. Oikeastaan olin todella avoin, mitä olen etsimässä. Tiesin, että kun oikea tulee kohdalle, se on sitten se. Unelmani oli kuitenkin espanjalaistyyppinen vanhempi talo, jossa on buganvilla katolla. Ja tuon kukan voisi lisätä jälkikäteen.

Kävin katsomassa muutamia taloja. Muistankohan edes kaikkea enää. Aika ensimmäisiä oli rivitalo Calahondassa. Kaksi kerrosta, jossa alhaalla olohuone, ruokatila, wc, keittiö ja kodinhoitohuone. Yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Osaksi remointoitu, osa kaipasi pintoja. Nätti talo. Superpieni piha.

Sitten rivitalo, 100 metriä merenrannasta. Keittiö, olohuone takalla, kaksi makkaria, yksi kylppäri, tavallinen rivaritalon piha. Käynti uima-altaalle. Meren ja talon välissä on 4-kaistainen tie. Tien meteli kuului todella paljon asunnolle. Hinta oli tosi edullinen.

Yksi talo oli El Farossa noin 500 m rannasta. Pieni, ahdas, täysin remontoitava ja kulku talolle oli toisen etuoven edestä. Tämä talo oli myös todella edullinen.

Coinissa oli aivan ihana talo, jota harkitsin vakavasti. Ihanasti, hyvällä maulla ja tekniikalla remontoitu talo rauhallisella asuntoalueella. Uima-allas. Keittiö olisi vaatinut remonttia ja kylppäri vähän haisi. Ei löydetty jätevesiasioita, miten ne on hoidettu ja niistä saatu tieto oli hieman outoa. Joku sitten osti sen onneksi. Siinä kohden mietin myös vakavasti, että se on liian kaukana eli 30 minuutin ajon päässä.

Coinin talon uima-allas

Talo Alhaurin el Grandessa oli myös kiva. “Tällä puolella” Alhaurinia. Iso piha, jossa kasvoi avocadoja, appelsiineja ja mandariineja. Uima-allas. Pieni keittiö ja muutenkin ahdas, rempattava. Ja isoin ongelma oli piha. Kokonaan hedelmäpuita ja niiden alla tietenkin vaan multaa. Koirat, uima-allas ja multainen maa, ei tarvitse varmaan sanoa muuta. Iso remppa olisi pitänyt tehdä jo piha-alueella.

Toinen Alhaurin el Grandessa oleva talo oli maalla. Aivan ihana piha hedelmäpuineen, hyvinhoidettuineen nurmineen ja uima-altaineen. Mutta kaukana ja talo oli tosi pieni.

Alhaurinin talon ihana puutarha

Yksi talo oli tehty rinteeseen, oli kolmessa kerroksessa ja isolla pihalla. Se haisi niin pahasti kostealle, että huh. Kun mainitsin välittäjälle, hän sanoin, että ai…ei hän huomannut. Just niin, että edes kehtaa.

Yksi taas oli kaikessa kiva, mutta sijainti. Alue oli kiva omakotialue, mutta talolta olisi joutunut kävelemään useita satoja metrejä koirat hihnassa ilman jalkakäytäviä, että löytyy ensimmäinen pissapaikka.

Olin katsonut yhtä taloa jo talvesta alkaen. Siinä oli jo kuvien kautta hyvä henki. Kuvissa oli myös kultainennoutaja. Jostain syystä se vain pysyi listallani, mutta en käynyt sitä katsomassa. Välittäjäni sitten löysi saman talon ja lopulta mentiin sitä elokuussa. Ystäväni, joka on insinööri ja rakentanut pari taloa, tuli mukaan. Talossa oli hyvä pohja, isot liukuovet jokaisesta huoneesta pihalle. Noin 500 m2 tasainen nurmikkopiha, jossa iso terassi. Ok sisältä, mutta vaati täyden pintaremontin, mutta pikkuhiljaa. Kaiken kanssa voisi asua jonkin aikaa. Takka. Ainoa miinus oli kadulta pihalle nousevat portaat. Se on varmaan karkoittanut muita ostajajia. Nousua on yhden kerroksen verran. Lastenvaunujen tai vanhempien ihmisten onkin siinä hankala olla. Lisäksi talo on oikeastaan pieni, noin 85 m2. Eli pienelle perheelle eli yhdelle hengelle täydellinen. Näytön lopuksi istuttiin autoon ja katsottiin toisiamme: tämä on täydellinen!

Remppa ja muita juttuja löytyy Instagramista House in Mijas -tililtäni. Tervetuloa!

Mun oma täydellinen talo

Tapaturma-altis Kookos

Jaahas…jos Vilja-koira onnistui viimeiset vuodet sairastamaan ja eläinlääkäri tuli tutuksi, niin tämä pieni Kookospähkinä on oman uransa aloittanut keväällä varsin lahjakkaasti. Nyt kun kaikki on selvää ja hoidettu ja koiran on taas täysin terve, viitsii tästä kirjoittaakin. Välillä meinasi ottaa vähän koville, kun oikeastaan tuosta Viljankaan sairastelusta en ole täysin toipunut.

No, kaikki alkoi maaliskuun alkupuolella mukavana torstaina. Olimme tyttöjen kanssa Spassa iltapäivällä. Tarkoitus oli sen jälkeen käyttää koirat lenkillä ja tehdä ilta töitä iltapäivälusmuilun korvatakseni. Tulin kotiin nälkäisenä ja jaahas, jotain on pielessä. Kookos näytti oudolta. Nopeasti huomasin, että se ei aukaise suutaan. Kokeilin itse ja parin sentin aukaisun jälkeen, pieni kiljui kovaan ääneen. Banaani mukaan, autoon ja eläinlääkäriin päivystykseen.

Itse epäilin, että sillä on suussa varmasti joku tikku kiinni. Kookoksella vielä tuohon aikaan oli tapana järsiä omia kuormalavoista tekemiäni terrassikalusteita eli sellaista tikku epäilin. Koira rauhoitettiin ja suu tutkittiin. Suu aukesi normaalisti eikä mitään löytynyt mistään. Kipulääkkeet ja antibiootit ja seuraavana päivänä uudestaan lääkäriin. Seuraavana päivänä suu oli hieman parempi. Kookos söi ja joi, mutta hitaasti. Päätettiin jatkaa kipulääkettä muutama päivä ja tiistaille sisätautilääkärin aika.

Viikonlopun aikana suu taas avautui vähän paremmin. Kookos pystyi järsimään keppiä, mutta ei ottamaan leluja suuhun kuin etuhampailla. Itsehän menin tutkimaan Googlea, mikä on aina järkevää. Löytyihän sieltä sellainen tauti, mikä melkein sai minut oksentamaan kauhusta. Vaikka koskaan en siitä ollutkaan kuullut, rotulistalta kultainennoutaja kuitenkin löytyi. Sisätautilääkäri taas tutki, eikä mitään varsinaista vikaa löytynyt edelleenkään. Päätettiin, että jatketaan vielä jotain päiviä kipulääkettä ja katsotaan, mitä tapahtuu. Jos paranemista ei tapahdu, pitää alkaa käymään enemmän testejä läpi. Eläinlääkäri ei kuitenkaan epäillyt MMM:ää, mutta ei sulkenut sitä täysin poiskaan vaan epäiltiin enemmänkin traumaa. Olin miettinyt edestakaisin, mitä tuona torstaina tapahtui. Aamulla koirat leikkivät kuten joka aamu ja tuona aamuna leikkivälineenä oli pahvinen kahvikuppi. Kookos juoksi se suussa. Käänsin selkäni ja kahvikuppi oli Bololla, joka on välillä “aika” raju liikkeissään.

Kookos toipui kyllä hieman ja alkoi saamaan paremmin asioita suuhunsa. Ei kuitenkaan tennispalloa vielä kokonaan. Koira oli aivan normaali muuten, leikki ja järsi keppejä. Lopulta oire oli vaan, ettei tennispallo mahdu suuhun eikä Kookos pystynyt haukottelemaan normaalisti. Jäin seuraamaan tilannetta. Noin kk päästä Kookoksella oli rokotus ja varasin ajan samalle lääkärille, jotta voidaan taas katsoa, mitähän sitten seuraavaksi. Otettiin röntgenkuvat, jossa selvisi, että vasemman puolen leukanivelessä on jotain traumaperäistä. Sinänsä, ei sille kovasti ollut mitään tehtävissä lääkinnällisesti. Tässä vaiheessa päätin kääntyä eläinfysioterapeutin puoleen, koska vahvistui, että kyseessä on trauma. Täällä eläinfysioterapeutti on erikoistunut eläinlääkäri ja koko lemmikkieläinten fysioterapia-asia on täällä aika uusi. Sain ajan oikeastaan ainoalle fysioterapeutille Málagassa, joka sattuu olemaan muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän tutki Kookoksen ja katsoi röntgenkuvat. Tutkimuksen jälkeen diagnoosina oli alaleuan paikaltaan meno. Alaleuka ei pystynyt työntymään yhtään eteenpäin. Sain mukaan ohjeet alaleuan venytyksestä sekä puruluiden käytöstä. Jo viikossa leuka alkoi paranemaan. Kaikki vetoleikit kielletty. Nyt noin kuukausi sitten Kookos haukuttelin ensimmäisen kerran täysin ja suuhun mahtuu jo kaikki pallot. Tällä hetkellä edelleen vetoleikit on kielletty ja noutotreenit pitää aloittaa todella hitaasti, koska huomasin, että leuka väsyy helposti. Että sellainen.

Ja eiköhän tämä tarina vielä tähän pääty. Muutaman päivä 100 prosenttisen haukottelun jälkeen, Kookos leikki parin pennun kanssa kasvattajan pihalla. Juoksivat ja Kookos teki nopean kaarteen pellossa. Näin, että kurkkuun lensi jotain ja Kookos yskäisi. Ja jatkoi kakomista. Tutkin suun ja annoin kuivaa leipää ja hieman ruokaa, että “joku” menisi alas, jos siellä jotain on. Ysköksien mukana tuli myös verta. No, eläinlääkäriin ei ollut aikaa mennä sinä päivänä, seuraavana päivänä Kookos yski vain aamulla, mutta vein sen eläinlääkäriin, koska viikonloppuna oli koiranäyttely. Eläinlääkäri epäili, että kyllä, jotain on ollut kurkussa, mutta jos olisi edelleen, koira yskisi koko ajan. Lääkkeet mukaan ja toipumaan. Lauantaina Kookos ei yskinyt lainkaan. Sunnuntaina muutaman kerran autossa, mutta ajattelin, koska ilmastointi. Kurkussa selvästi joku ärsytyt. Puolitoista viikkoa meni oikeastaan vaan aamuyskällä. En siitä hirveästi stressannut, ajattelin, että onpa ollut ikävä ärsytys. Sitten yskä paheni ja pari päivää sitä katsellen vein sen päivystykseen. Tähystys oltaisiin voitu tehdä kiireellisenä, mutta olisi maksanut tuplat ja koira kuitenkin voi hyvin. Varattiin tähystysaika maanantaille. Maanantaina tähystys ja sieltä onneksi löytyi heinäntähkä heti nielurisojen takaa. Onneks ollaan Espanjassa, näiden kahden ongelman hoito taisi maksaa noin 500€ tähystyksineen kaikkineen.

Sellainen kaveri löytyi kurkusta.

Heinäntähkät aiheuttaa täällä kesäisin todella paljon ongelmia. Ne ovat niin teräviä, ja tunkeutuvat joka paikkaan. Eniten ongelmia on tassuissa ja ihossa. Pahimmissa tapauksissa ne menee korviin ja nenään. Ja vielä pahimmissa tapauksissa ne kulkeutuvat nenästä aivoihin, sydämeen tai keuhkoihin. Viattoman näköiset heinät saa paljon pahaa aikaiseksi. Bolo aivasti myös yhden tänä vuonna nenästä. Yleensä noita on kaivettu ihosta tai tassuista irti.

Tähkiä, joita joka paikka on täynnä. Kesä-heinäkuu pahinta aikaa.

Nyt, pari viikkoa kaikki on ollut hyvin. Koputan puuta. Tällainen sairastumis/tapaturmakierre vie omat voimat, koska huoli on suuri. Yskä sai joka kerran huolen tuntumaan rintakehässä. Ja niin, miksi en vie aikaisemmin koiria eläinlääkäriin? No siksi, että jokaisesta pienestä oireesta olisin kolmena koiran kanssa siellä joka päivä ja 30 vuoden kokemuksella jo uskaltaa odottaa ja katsoa, koska kyllä tietää, milloin oikeasti pitää mennä.

Että sellainen sairauskertomus tällä kertaa. Ja kyllä tätä kirjoittaessa Bolo ontui yhtä jalkaa. Kävin tutkimassa, mikä vikana. Ei arista ja diagnoosi on, että joku piikki ollut anturassa, mikä toivottavasti tullut ulos. Eli seurataan 🙂

Anteeksipyytämisen merkitys Espanjassa

Edelleenkin vuosien kuluessa täällä oppii jotain uudesta kulttuurista. Nyt on päästy sellaiseen vaiheeseen, että muutamia erimielisyyksiä on tullut ihmisten kanssa esiin. Ja voin sanoa, että latinoiden kanssa homma ei toimi ihan samalla tavalla kuin meidän jäyhien pohjoisten ihmisten kanssa. Näin lähes seitsemän vuoden elämisen jälkeen, näkee taas asioita ihan eri tavalla.

Kun Suomessa tulee loukattua jotain sitten tahallisesti tai tahattomasti ja pyydetään anteeksi, vastaus nyt yleensä on, että saat anteeksi, homma ok ja elämää jatketaan eteenpäin.

Yritäpä tehdä täällä, saat helposti kuulla kunniasi.

Luulen, että se itseasiassa lähtee jo katolilaisesta kulttuurista. Syyllinen on löydettävä ja se ei koskaan ole kyseinen henkilö itse. Suomalaisessa työkulttuurissa ja missä tahansa muussakin asiassa, ihmiset osaavat nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Eikä se mitään, ihmiset tekee virheitä ja ne annetaan anteeksi ja elämä jatkuu.

Katolilainen kulttuuri ei toimi niin. Syy pitää vierittää muualle. Sen huomaa ihan päivittäisessä tilanteissa. Jos vaikka laskussa on virhe, sitä ei kukaan myönnä vaan siitä väännetään hyvin pitkään. Ongelmaa käännetään toiseen suuntaa niin pitkään kuin se suinkin onnistuu.

Anteeksipyynnön merkitys täällä tuntuu olevan aika mitätön. Jopa ihmetellään, että miksi pyysit anteeksi, vaikka siihen on ollut ihan aihetta. Itseasiassa en ihmettele enää, se ei vaan kuulut täällä tapoihin. Ehkä asia vaan unohdetaan ajan kanssa. Tai sitten ei unohdeta.

Keksitäänpä vaikka esimerkki liikenteestä. Auto A ajaa rauhassa liikenteessä. Auto B säheltää jotain ja sattuu pieni vahinko. Auto B:n kuski ärähtää kuskille A. Kuski A ottaa herneen nenäänsä. Kuski B pyytää anteeksi reaktiotaan. Kuski A hyökkää ja koko asia tuntuu lopulta olevan kuski B:n syytä. Ja kuski A jatkaa suuttuneena verisesti. Näin toimii katolilaisuus. Yritä siinä sitten elää näiden kanssa 😀 Ja miten tästä eteenpäin, unohdetaan, haudataan ja homma palaa normaaliksi jossain ajassa.

Se, että näitä asioita oppii elämällä, välillä ottaa koville. Kulttuurieroja tulee esiin hyvin yllättävissä tapauksissa ja kestää nähtävästi vuosia päästä jyvälle ihan kaikesta. Sanoisin, että tämä on se rikkaus, mihin ei pääse kiinni lomamatkoilla. Näitä pitää elää sekä hyvän että pahan kautta. Eikä näitä opi rannalla. Se on rikkaus, että on löytänyt tiensä jo kohtuullisen syvälle tähän kulttuuriin.

Käytöskukkanen

Koti myyntiin/Home for sell/La casa se vende

Kyllä. Näin on. Pieni valkoinen talo, jossa kasvaa pinkki bucanvilla katolla on ollut haaveeni jo useamman vuoden ja pikku hiljaa unelma tuntuu tulevan lähemmäksi. Ensimmäinen askel sitä kohden on myydä nykyinen kotini. Uutta kotia ei vielä ole löytynyt, mutta muutamia vaihtoehtoja olen katsellut. Sen vuoksi alan pikkuhiljaa tuomaan nykyistä kotiani myyntiin. Se ei ole mitenkään helppo asia, koska viihdyn täällä todella hyvin. Olen viihtynyt jo kuusi vuotta samassa talossa, josta reilu viisi vuotta tässä asunnossa. En lähtisi, jos kerrostaloon saisi liitettyä oman pihan. Mahdotonta, joten ei auta kuin mennä eteenpäin.

Yes. That how it is. A small white house with a pink bucanvilla on the roof has been my dream for several years and a little bit little the dream seems to be getting closer. The first step toward is to sell my current home. I haven´t  found, the new home yet, but I have been looking at a few options. That’s why I’m slowly starting to bring my current home up for sale. It’s not easy thing to do because I really love this home. I have lived in the same building for six years, and five years in this apartment. I wouldn’t leave if I could have my own yard attached to the apartment building. It´s impossible, so I just need to take a next step.

Si. Así es como es. Una casita blanca con una bucanvilla rosa en el techo ha sido mi sueño desde hace varios años. Poco a poco el sueño parece acercarse. El primer paso hacia mi casa propia es vender mi casa actual. Todavía no he encontrado el nuevo hogar, pero he estado buscando algunas opciones. Por eso voy a empezar a poner a la venta mi casa actual. No es fácil porque realmente amo esta casa. He vivido en el mismo edificio durante seis años y cinco años en este apartamento. No me iría si pudiera tener mi propio jardín adjunto al apartamento. Es imposible, así que solo necesito dar el siguiente paso.

**

Asuntoni sijaitsee La Cala de Mijasin kysässä, tarkemmin Calanovan alueella noin reilun viiden minuutin ajon päässä kylältä. Alue on kehittyvää ja tänne rakennetaan paljon. Talo sijaitsee hyvin lähellä Calanova Golf -golfkenttää.

My apartment is located in La Cala de Mijas, more specifically in the Calanova area. It´s about a five minute drive from the village. The area is developing and a lot is being built here. The house is very close to Calanova Golf Course.

Mi piso se encuentra en La Cala de Mijas, más concretamente en la zona de Calanova. Está a unos cinco minutos en coche del pueblo. El área se está desarrollando y se está construyendo mucho. La casa está muy cerca del campo de golf Calanova.

**

Keittiö, olohuone, 2 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta, autohallipaikka, varasto
Kitchen, living room, 2 bedrooms, 2 bathrooms, garage, storage
Cocina, salon, 2 dormitorios, 2 baños, garaje, trastero

Rakennetut neliömetrit/Built square meters/superficial construida: 85 m2
Terassi/terrace/terraza: 21,60 m2
Varasto ja autopaikka/garage and storage/garaje y trastero: 14,50 m2 y 6,35 m2
Hissi autotallista/elevator from garage/asensor de garaje
Rakennettu/built/construido: 2006

Alue on aidattu ja kameravalvottu. Alueella on yhteensä 10 asuintaloa ja viisi uima-allasta sekä kauniina pidetyt puutarhat.

The area is fenced and camera monitored. There are a total of 10 residential houses and five swimming pools, as well as beautiful gardens.

La urbanización está vallada y monitoreada por cámaras. Hay total de 10 casas residenciales y cinco piscinas, además de hermosos jardines.

**

Kaupan voi käydä ilman kiineistövälittäjää ja käyttää apuna asianhoitajaa ja lakimiestä tekemään viralliset paperiasiat.
The buy and sell can be conducted without a real estate agent and with the help of a trustee and a lawyer to do official paperwork.
La compraventa se puede realizar sin un agente inmobiliario y con la ayuda de un fideicomisario y un abogado para hacer los trámites oficiales.

**

Plussat/positive things/cosas positivas

+ valoisa asunto/bright apartment/apartamento luminous
+ ikkunat kolmeen suuntaan/windows for three directions/ventanas para tres oriontaciónes
+ rauhallinen sijainti/ quiet location /locación tranquilo
+ isot ja siistit puutarhat ja allasalueet/large and clean gardens and pool areas/jardines y piscinas grandes y limpios
+ lähellä luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia/close to nature and outdoor activities/cerca de la naturaleza y actividades al aire libre
+ kehittyvä alue/developing region/región en desarrollo
+ hyvät naapurit/great neighbours/vecinos muy buenos

Ainostaan yksi negatiivinen puoli, auto on pakollinen. Only one downside, the car is mandatory. Solo un inconveniente, el coche es obligatorio.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan lisää, voit laittaa minulle sähköpostia anni.toivakainen(a)gmail.com
If you are interested in to hear more, you can email me anni.toivakainen(a)gmail.com
Si está interesado en saber más, puede enviarme un correo electrónico anni.toivakainen(a)gmail.com

Kuvat puhuvat puolestaan/Let´s thepictures speak for themselves/Dejemos que las fotos hablen por sí solas

Tervetuloa/Welcome/Bienvenidos

Olohuone/Linving room/Salon

Olohuone terassilta päin/Livingroom from outside/Salon de fuera

Keittiö/Kitchen/Cocina
Astianpesukone, pesukone, keittiö-pakastin, hella, uuni, liesituuletin
Dishwasher, washing machine, fridge-freezer, stove, oven, extractor fan
Lavavajillas, lavadora, frigorífico-congelador, estufa, horno, campana extractora

Päämakuuhuone/Masterbedroom/Dormitorio principal

Päämakuuhuoneen kylpyhuone / Bathroom the master bedroom / Baño de dormitorio principal

Toinen makuuhuone / Second bedroom / Dormitorio

Toinen kylpyhuone/ Second bathroom / Otro baño

Hintapyyntö 182 000 €
Asking price 182 000 €
El precio requerido 182 000 €

Kiitos valokuvista ammattikuvaajalle ja ystävälle Angel Mattille
Thank you friend Angel Matt for the professional photographs
Gracias por las fotos al fotógrafo profesional y un amigo Angel Matt

Una ración – Bolo con maíz y coco

Eli ruoka-annos: bolo maissilla ja kookoksella. Bolo on simpukkalaji, joka voi espanjaksi olla bolo, venus verrucosa, la escupiña grabada tai almejón. Rakkalla lapsella on monta nimeä. Noita saa täälläkin jostain ravintoloista, itse olen niitä pari kertaa maistanut. Maissi ja kookos ei esittelyitä kaipaa. Tai ehkäpä Kookos tarvitseekin.

Tässä on Kookos, Kookos-pähkinä, Kökötti, Kökkötraktori, Köökös, Napero

Bolosta (Terra di Siena Total Eclipse of the Earth) tuli jälleen isä elokuun 17. päivä, kun hänen ja Tiarén (Put Your Trust on Lady Luck Terra di Siena) saivat seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä. Odotusaikana kasvattaja kyseli, kiinnostaisiko minua ottaa pentu.

Elämä kahden aikuisen kanssa oli niin helppoa ja vaivatonta. Kukaan ei ollut vielä vanhuuden vaivat -iässä. Ulkoilemaan pääsi miten vaan ja helposti. Mistään ei tarvinnut niiden kanssa stressata. Kyllä. Liian helppoa. Siitä se päätös sitten tuli.

Kookos saa muuttaa meille. Kookoksen virallinen nimi on Terra di Siena My Lady d’Arbanville, Cat Stevensin laulun mukaan.

Kookos on nyt 4, kuukautta. Aika moinen tapaus. Siinä on paljon isäänsä, äitinsä hymy ja mummonsa pylly!

Kookos neljä kuukautta vanhana

Kookos luulee olevansa jo iso koira. Sitkeä sissi, joka ensimmäiset pari viikkoa murisi, kun löysi aarteen. En ole ennen kenenkään kanssa niin paljon harjoitellut luomista. Tyyppi on fiksu, ehkä vähän liiankin. On tiennyt jo viikkoja mikä on sallittua ja mikä ei. Ja kun yliväsymys tulee, voi toteuttaa kaikki ei-sallitus ihan vartin sisällä. Sisäsiisteys on ollut lähes täydellistä parin viikon ajan. Vanhinkoja sattuu erikoistapauksissa.

Se osaa myös heittäytyä lattialle veltoksi, kun pitäisi lähteä ulos. Tai astua hissiin, kun ovet menossa pian kiinni. Tai tulla autosta ulos, kun ollaan omassa autotallissa. Kasvattaa kärsivällisyyttä, sanovat. Pikkuhiljaa nämäkin helpottavat.

Bolo ja Kookos mainosposeerauksessa Fuengirolan Lions rullakiekolle Lions King leffan inspiroimana. Kuva Jari Nyman.

Kookoksen suosikkijutut

• juosta pallo suussa muita karkuun
• syödä keppejä (argh)
• leikkiä Minerva-tädin kanssa, joka syntyi samana päivänä
• leikkiä Maissin kanssa
• nukkua isin kanssa
• pehmolelut
• huitoa tassuilla (selvästi isältä perittyä)
• pitää ulkona koko ajan jotain suussa (selvästi äidiltä perittyä)

Se mikä on tosi ihanaa ja erityistä, että tunnen niin hyvin sekä isän, että äidin ja lisäksi vielä isovanhempiakin. Kiva katsoa, mikä on mistäkin peritty. Toinen mikä on erityistä on se, että olen saanut hoitaa Kookosta yhden päivän ikäisestä asti. Ja ruokkia häntä tuttipullolla. Hauska sinänsä, että jo silloin näki tiettyä luonteenpiirteitä.

Kookos aika pikkuisena

Kookos oscura (tumma Kookos) ja Kookos blanca (valkoinen Kookos), tummasta tuli sitten ainoa ja oikea Kookos

Tässä mun pikku-Kookos vasemmalla

Kookoksen sisko, jonka kesken lopulta päädyin tähän tyyppiin, asuu Lanzarotella. Olemme omistajan kanssa paljon yhteyksissä, joten on kiva kuulla, mitä “vaalealle Kookokselle” kuuluu.

Kookos painaa reilu 18 kiloa ja on kasvanut hurjaa vauhtia. Tassut näyttävät, että iso koiruus tulossa. Välillä meinaa unohtaa, että toinen on vielä ihan vauva.

Kuva, kun olin juuri valinnut kumpi Kookoksista tulee minulle, tumma vai valkoinen

Ulkomuodellisesti tyyppi on vallan pätevä. Päätä lähinnä jännitän millainen siitä lopulta kehittyy. Upea selkälinja ja karva on ainakin tulossa. Liikkeet myös näyttävät todella lennokkailta.

Innolla odotan, millainen tapaus tuosta tulee. Vaikuttaa kovin persoonalta tässä vaiheessa ❤

Mun koko annos ❤

Työkuviot uusiksi

Joskus vaan käy niin, että polku muuttuukin ihan toiseksi ihan sattumalta. Oli heinäkuun puoliväli, kun sain Messenger -viestin silloiselta asiakkaaltani, että tuntisinko henkilön joka sopisi hänen ehdottamaan hommaan. Mietin hetken ja vähän vitsinä vastasin, että no, en oikein muita kuin itseni.

Siitä lähtikin sitten homma nopeasti eteenpäin. Muutaman puhelinpalaverin ja vatvomisen jälkeen viiden päivän sisällä, minulla oli vakituinen työ. Silloisesta asiakkaasta tuli nykyinen pomoni.

No mutta, OSG Experienciahan oli olemassa. Se onkin oma historiansa. Keväällä tehtiin hommia ja tuli korona. Ei se mitään hidastanut, saimme kuukauden aikana kaksi uutta asiakkuutta. Mutta olin jo useamman kuukauden miettinyt, että osakeyhtiön pitämisessä ei ole kuin huonoja puolia. Suunnitelma ei toteutunut niin, kuten yritystä perustaessa olimme puhuneet ja kuukausittaiset juoksevat kustannuskset eivät tuoneet mitään lisäarvoa sille työlle, jota täällä tiimimme kanssa tehtiin. Päätin jo ennen tuota Messenger -viestiä, että ryhdymme tiimin kanssa freelancereiksi.

Tuon Messenger -viestin jälkeen asia tuli vaan selkeämmäksi. Ja päätökset tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä Suomen johdon kanssa. Pillit pussiin ja eteenpäin.

Uuden työn aloitin elokuun puolessa välissä. Ehdin siis pitää oikein lomaa. Edelleen olen freelancer, mutta teen kyseiselle yritykselle vakiosopimuksella täysipäiväisesti töitä. Vakiopalkka ja vakiosopimus on tuonut uutta mielenrauhaa elämään. Suomalainen yritys ja voin tehdä kotoa töitä vaikka tiimini onkin Suomessa. Kävi sellainen tuuri, että näin kolmen kuukaudenkin jälkeen olen ihmeissäni.

Tässä oltiin sopivasti rannalla ystävän kanssa, kun työpaikka lopulta selvisi. Hyvä syy ottaa lounaalla hieman skumppaa.

Työnkuva on sellaista, missä pääsen oikeasti toteuttamaan kaikkea vuosien aikoina oppimaani. Vastaan tiimistä, johon kuuluu kolme ihmistä ja vastuullani on kyseisen alueen liiketoiminta ja markkinointi. Tämän lisäksi olen konsernin sisällä muutamassa muussakin markkinointiprojektissa mukana. Niin kivaa ja niin paljon uutta opittavaa. Titteli on suomeksi suurinpiirtein Kuluttajapalveluiden johtaja.

Ja meidän Experiencian tiimi jatkaa edelleen vanhojen asiakkaiden kanssa ja miksei uusienkin vaikka markkinointia ei siihen tehdäkään ainakaan tällä hetkellä. Ja toki muutenkin teen töitä vielä vanhoille asiakkaille, kuten tänäkin viikonloppuna yksi verkkosivuston suunnittelu odottaa pöydällä.

Oikea onnenpotku tähän syksyyn.

Kesä 2020

Syksy alkoi virallisesti syyskuun 21. päivä, mutta ilmojen puolesta se vielä on jossain tulevaisuudessa. Kesä 2020 on ollut monin tavoin onnistunut. Kävin läpi puhelimen kuvia ja nyt onkin hyvä katsoa, että mitä sitä tuli tehtyä. Luvassa pitkä kuvakavalkadi.

Ystävien kanssa vietetty aika on kyllä ihan parasta. Tänä vuonna vanhat ystävät ovat säilyneet ja uusiakin on löytynyt. Suomessa olevia ei sitten tänä kesänä nähtykään kummassakaan maassa, mutta onneksi yhteydet ja videopuhelut toimivat.

Yksi tärkeä kesän traditio on allasbileet, joissa varsinkin Bolo on erittäin toivottu vieras. Ystäväni 9-vuotias poika ja Bolo leikkivät allashommia hyvin samalla sykkeellä.

Maissi ja Bolo ystävän altaassa. Tuossa toteutui itku pitkästä ilosta, koska jossain vaiheessa ystävän poika huusi: “Täällä on verta”. Kummankin takakynnet kuluivat altaan reunasta liian lyhyiksi. Oppia ikä kaikki.

Samassa paikassa eri aikaa nautittu ihana synttärikakku by For Heavens Cake.

Tänä vuonna on tullut vietettyä enemmän aikaa myös rannalla. Ehkä siksi, että ihmisiä on vähemmän ja ruuhka-aikanakin auto on ollut mahdollista parkkeerata. Rannalla on tullut vietettyä aikaa sekä päivällä löhöillen että illalla viiniä nautiskellen rantabaarissa ja kuunnellen hyvää livemusaa.

Uuden ystävän kanssa on huippukivaa! 

Kesän uusi löytö, pieni paratiisi Mijaksessa. Tässä rannalla on tullut loikoiltua päivällä ja nautittua illalla pari viiniä, jos jopa muutama.

Kesän ensimmäinen reissu tehtiin ystänäni kanssa El Chorroon. Aamulla kimpsut, kampsut ja koirat autoon ja kohti järviä. Noin tunnin ajomatkan päässä meitä odotti aurinko ja ihana vesi.

Niin ihana pulikoida suolattomassa vedessä tyyppien kanssa

 

 

 

Täyttä nautintoa turkoosissa vedessä.

Ruoka. Sitä on tänä kesänä riittänyt. Ehkä myös siksi, että jo olemassa olevien kulinaristi ystävien lisäksi on löytynyt uusia, jotka myös pitävät ruoasta. Muutama uusi ravintolakin on löytynyt kesäreissuilla. Eikä voi mitenkään jättää mainitsematta illallisia ja lounaita ystävien puutarhassa välillä pienemmällä ja välillä isommalla porukalla.

El Laberinto Bistron simpukoita, niin herkkua

Saman paikan pulpoa perunamuusin kanssa , tähän tulee himo!

Saman paikan herkut jatkuvat: atún con coco y vanilla, superherkku

Uskomaton kesäkurpitsarisotta ja ensaladilla rusa. Ehdoton suositus ravintolalle.

Lähes liian kaunis smoothie ball syötäväksi Go Greenissä.

Second Breakfast Tarifalla

Lohta ja hiillostettua yuccaa Raizes ravintolassa. Sen verran hyvä paikka, että “vale la pena” ajaa sinne ihan vaan syömään, väärtinsä arvoinen siis

Ja ystävien kanssa illalliset ja lounaat. Tämä oli viikonlopulta, milloin kokoonnuimme koiraystävien kanssa kotona olon jälkeen. Osaa ei ollut nähnyt puoleen vuoteen, joka täällä aika erikoista

Ruoka-aiheeseen liittyy jäätelö. Ostin Lidlistä heräteostoksena jäätelökoneen ja muutama kerta sillä on tullut tehtyä jäätelöä. Lakritsijäätelöä, jota ei muualta täällä saa. Kesällä tosin oli niin kuuma, että tekemisessä pieniä haasteita. Vaikka jäätelö jäähtyi koneessa hyvin, sen siirrossa lautaselle piti olla nopea. Eli jäätelösesonki on enemmän kevään ja syksyn juttu.

Lakujäätelö ❤

Vuokrattavalla asunnolla oli kiireinen heinä-elokuu. Sitten hiljeni taas. Loppuvuodeksi ei ole tiedossa yhtään varausta. Tulipahan tehtyä pientä pintaremonttia (teetettyä) ja asunnon sähköt meni kokonaan uusiksi. Tämä vuosi on aika hyvää persnettoa sen “bisneksen” kanssa.

Lattia meni uusiksi jo edellisenä syksynä. Nyt seinät maalattiin ulkoa, tehtiin uusi katto ja sitä jatkettiin. Sisälle uusi lattia, keittiöön uusi laatoitus ja jotain pientä siellä sun täällä.

Yksi iso juttu on työelämän iso muutos. Siitä enemmän myöhemmin, mutta heinäkuussa pystyimme sille nostamaan maljan.

 

 

Uutisten tullessa oli kätevää, kun oli jo ravintolassa. Tai siis rannalla. Mutta ravintola vieressä. Siellä tuli muuten syötyä bacalaoa ja omenaa ja oli niin hyvää, että yritän matkia edelleen annosta. Siroko beachilla siis.

Ja koiranpennut. Kesä alkoi koiranpennuilla ja elokuussa syntyi vielä Bolon 9 “Los Bolítosta”, seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä. Niitä on saanut pussailla ja hoitaa niin paljon kuin haluaa.

Alkukesän pennut, jotka jo uusissa kodeissa

Ja tässä yksi “Bolita” eli Bolon tytär. Pari viikkoa niin nämäkin jo uusissa kodeissaan

Kesän toinen reissu tehtiin Tarifalle, jossa oltiin kaksi yötä. Samalla käytiin reilun puolen tunnin matkan päässä olleessa Zahara de los aceitunas, mikä osoittautui ihanaksi paikaksi. Sinne kyllä uudestaan.

Atlanttin rannat ovat kyllä jotain ihan toista, ihan kuin toisessa maassa olisi ja oikeasti alle parin tunnin ajomatkan päässä.

Kesää on vielä hetki jäljellä. Tai siis kesäisiä säitä. Vielä nautitaan rannasta ja auringosta. Ja lokakuussa pääseekin koirat jo virallisesti rannalle Mijaksessa vaikka jo salaa sitä ollaankin käyty kokeilemassa.

 

 

Korona?…. ai niin se!

Noin se on mennyt lähes pari kuukautta, kun blogin viimeksi aukaisin. Viimeksi kirjoitin koronasta, kun olimme jossain vaiheessa vaihe 2, sen jälkeen tuli kolme, ehkä vaihe 4 ja sitten uusi normaali. Kaikki muuttui hyvin tavalliseksi ja korona muuttui osaksi arkea. Siinä kohtaa, kun ystäviä sai alkaa nähdä, koko touhu normalisoitui.

Tänään juuri yhden kaverin kanssa muisteltiin, että joo, olihan siellä touko-kesäkuussa jotain outoja juttuja, mutta niitä ei oikein enää muista. Kuten se, että Málaga joutui jäämään johonkin vaiheeseen, kun muut pääsivät eteenpäin ja miten se kosketti useita. Näin ne unohtaa.

Koronaa ei omassa elämässä enää huomaa lainkaan. Tai no, kyllähän sitä maskia käyttää joka paikassa, kun siihen pakko on laitettu. Ei se edes ärsytä eikä täällä näe ihmisiä ilman maskeja. Se on tällä hetkellä normaalia ja uskon, että ei se mikään loppuelämän juttu ole. Ja miksi ärsyyntyä, mitä se auttaisi. Korona app tuli Suomen lisäksi tänne, muutama viikko aiemmin kuin Suomeen. On se tuossa ladattuna eikä ole vielä hälytellyt.

Espanjassa uutisoidaan olevan paha tilanne koronan suhteen. Taas unohdetaan, että tämä on iso maa. Andalusiassa kohtuu hyvä tilanne. Tällä hetkellä tilanne on aika tasapainoinen. Täällä ei aisti pelkoa eikä huolta. Enemmän sitä tuntuu olevan Suomessa, jos sosiaalista mediaa on seuraaminen.

Kesä on ollut kyllä superrauhallinen. Kun Iso-Britania laittoi karanteenin, monen sieltä tulijan loma peruuntui. Samoin kuin monesta muusta maasta turistit ovat lähes jääneet tulematta. Itselle ihan täydellistä, turistibisnekselle ei. Edelleenkin hotelleja on suljettuna ja ravintoloissa on tilaa. Saa nähdä, miten moni tästä vuodesta selviää. Täällä on elokuussakin viitsinyt mennä rannalle ja auton on saanut parkkiin, mitä ei muina vuosina ole tapahtunut. Täytyy tunnustaa, että tästä kesästä on nauttinut enemmän.

Koronasta ei juuri enää edes puhuta. Siinä se vieressä kulkee ja toivotaan, että ehkä se häviää jossain vaiheessa, mistä tuli. Siihen asti mennään näin.

Kotiseutumatkailua El Chorroon nauttimaan rauhallisista makean veden rannasta

Auton katsastus Espanjassa

Teenpä pitkästä aikaa postauksen ihan vaan hyödyllisestä tiedosta. Miten espanjalainen katsastus eroaa suomalaisesta ja miten homma toimii ainakin täällä Mijaksessa. Katsastus on espanjaksi ITV “Inspección Técnica de Vehículos”.

Katsastusajankohta täytyy muistaa itse tai voi siitä toki tilata tekstiviestimuistuksen, jonka vasta tänä vuonna tajusin tehdä. Ensimmäinen auto oli niin uusi, että sen kanssa kävin katsastuksessa vain kerran. Tämän mulla kaksi vuotta olleen olen nyt katsastuttanut kaksi kertaa. Yli kymmenen vuotiaat autot katsastetaan joka vuosi. Autoni täytti kesäkuussa 10 vuotta, joten hän käy nyt katsastuksessa vuosittain.

Aika varataan internetistä. Auton vihreä paperi (Permiso de Circulación) kannattaa olla lähellä, koska siitä pitää poimia joko tunnistenumero tai rekisteröintipäivä. Normaalisti täällä voi myös mennä jonottamalla asemalle, mutta se voi viedä koko päivän. Volvon ensimmäinen katsastus piti tehdä nopeasti hankkimisen jälkeen eikä aikoja enää ko. kuulle saanut, joten jonotin asemalla 4 tuntia. Tänä vuonna tilanteesta johtuen he ottavat ainoastaan ajanvarauksella olevia autoja sisään.

Ennen kahdeksaa asemalla

Kun olet saanut ajan, pitää katsastuspäivänä olla hyvissä ajoin asemalla. Ensin mennään ilmoittautumaan. Siellä ensin koneelle, johon syötetään auton rekisterinumero josta saa jonotusnumeron kassalle. Siellä näytetään vihreä paperi ja maksetaan katsastus, joka on noin 45€ diesel-henkilöautolta sisältäen pakokaasumittauksen.

Sitten mennään autoon odottamaan, että auton rekisterinumero ilmestyy taululle. Taululle tulee tieto, mihin linjalle mennä katsastukseen. Kun vuoro on, ajetaan linjalle niin, että kaikki turvavyöt on kiinnitetty ja ikkuna auki. Katsastus eroaa tässä kohden suomalaisesta versiosta eniten. Kuski itse hoitaa ajamisen ja kaiken näyttämisen. Autossa saa olla vain yksi henkilö.

Tänä vuonna jouduin itse nykimään katsastajan ohjeistuksella kaikki turvavyöt. Mielestäni ennen tämän on tehnyt katsastaja. Kävin siis konttaamaassa auton läpi ja nyin vyöt näyttääkseni, että ne toimii. Samoin piti avata jokainen ovi sisältäpäin.

Sen jälkeen käytiin kaikki nappulat ja toiminnot läpi. Valot, pyyhkijät, töötti yms. Hyvä tietää sanastoa espanjaksi. Kyllä he näyttävä hyvin käsimerkeillä, mitä tarkoittavat.

Sitten ajetaan jarrutestiin. Tyyppi kävelee vierellä ja ohjaa, miten paljon vielä eteenpäin ja mitä pitää painaa ja milloin. Sitten saa radiopuhelimen auton ikkunaan kiinni. Tyyppi menee auton alle ja huutelee ohjeita, miten rattia täytyy käännellä ja polkimia polkea.

Homma ohi ja paperit kouraan ja tarra ikkunaan liimattavaksi, jos katsastus meni läpi. Tällä jos ei mene läpi, jokaisesta virheestä pitää tehdä uusi katsastus kuukauden kuluessa, vaikka vika olisi vain palanut valo. Kannattaa siis olla tarkka.

Katsastusasemalla kyllä huomaa, että katsastus on miesten hommaa. Naisia ei ole kuin muutama seuralaisena, jos sitäkään. Tosin oli siellä katsastajana jopa yksi nainen.