Leppoisia lomapäiviä – tai sitten ei

Voisi kuvitella, miten ihanaa on ottaa rennosti kesällä ja lukea kirjaa ja olla uima-altaalla ilman stressiä. Kai sitä voisikin, jos ei tarvitsisi jatkuvasti ajaa eläinlääkäriin. Meillä on sellainen kausi käynnissä, että autoni jo automaattisesti päätyy eläinsairaalan pihaan.

Koko show alkoi heinäkuun 11. tai oikeastaan seuraavana päivänä. Torstaina 11. päivä olin Maissin ja Bolon kasvattajan luona koko päivän: trimmasimme koiria, oleskelimme altaalla ja illallisen jälkeen lähdin kotiin. Koirat hyppäsit autoon ja kotona sieltä pois. Seuraana aamuna Vilja 9 v. ontui pahasti toista jalkaansa. Hyvä että edes astui sillä. Illalla lähdin päivystykseen jonottamaan (käynti nro 1.). Mitään rikkonaista ei löytynyt katsastuksella. Kipulääkkeet ja kotiin. Lauantaina koiruus olikin parempi, mutta show alkoi yöllä. Kunnon verinen ripuli kipulääkkeistä.

Sunnuntaiaamuna päivystykseen (käynti nro 2.). Eipä siinä, vatsalaakkeitä ja kipulääkkeet pois. Ei auta kuin kärsiä.

Tiistaille 16.7. olikin ihan varattuna lääkäriaika (käynti nro. 3). Bolo tarvitsi virallisen silmätarkastuksen. Tämän teki sairaalan omistaja, joka myös on traumatologi. Vein siis Vilja mukanani. Sattuu olemaan tämän eläinlääkärin suosikkipotilas, koska hän pelasti Viljan hengen 2 vuotta sitten. Noooo…Bololla silmät priimaa. Viljaa juoksutettiin pihalla ja käynti näytti kuulemma siltä, että nivelrikkoa. Röntgen ja kyllä, alkavaa nivelrikkoa (tämä selittää kaksi pientä ontumaa keväällä). Kipulääkkeitähän ei voi antaa eli Vilja sai laserhoidon jalkaan, joka myös lievittää tulehdusta. Annetiin kipupiikki pienellä pelolla, että ripuli jatkuu. Seuraava aika tarkastukseen 18.7. (käynti nro 4.)Vilja käveli taas paremmin, joten ei muuta kuin lepoa.

Vilja oli hyvin levossa ja pikkuhiljaa lisäsin liikuntaa ja nautittiiin viikosta ilman eläinlääkäriä. Torstaina 1.8. olikin sitten rokotusten vuoro. Koko jengi lääkäriin (käynti nro 5.). Rokotukset ja leismaniatestit (kaikki terveitä!) ja kotiin. Käyntiin illalla meidän vakiolenkki, kun ilmakin sen kivasti salli. Mentiin Viljan tahdilla ja käveltiin matkaa hitaammin kuin ennen.

Seuraavana aamuna koira olikin kokonaan jäykkä. Ei ontunut, mutta hankalaa istua ja nousta ja kävellä. Piru, ehkä lenkki olikin liian pitkä – ei kun lisää lepoa, ajattelin. Lauantaina 3.8. lähdin ystävän kanssa kyläjuhlille, josta palasin 1:30 yöllä. Ja ei ole totta, Viljalla on takajaloissa verta. Mitä ihmettä, koira selälleen ja just, yksi tissi vuotaa mätää ja verta. Ja aivan turvoksissa. Noin 10×10 cm alue ja kuin 2 cm paksu lautanen, ja kainaloon asti meni turvotusta. Soitto urgenciaan, että räjähtääkö tämä käsiin vai mitä. Putsausta ja aamulla lääkäriin. Nukkumaan klo 2:30 ja täydellinen unen jälkeen kasilta ylös ja kympiksi lääkäriin (käynti nro 6.). Täällä on kesäisin ongelmana heinät, jotka tunkeutuvat koiriin ja aiheuttavat patteja ja ongelmia. Tätä siis epäiltiin. Antibiootit ja kädet ristiin, ettei ripulia tule. Tarkistusaika 48 tunnin päähän. Viljalle en myöskään helposti halua antaa kortisonia tuon kahden vuoden takaisin episodin jälkeen – eikä myöskään eläinlääkäri.

Antibiootit onneksi eivät aiheuttaneet ongelmia ja Vilja söi myös vatsansuojalääkettä. Ainoa asia, mitä se ei halua syödä.

Tarkistukseen tiistaina 6.8. (käynti nro 7.). Patti edelleen iso, kainaloturvotus pois eikä mätää enää pahemmin tullut. Päädytään patin oudon muodon vuoksi operaatioon. Pitää poistaa se tissi ja kaksi sen ympärillä olevaa. Lisäksi viimeisessä tississä samalla puolella rasvapatti, mikä suunnitellaan myös poistaa. Varataan leikkausaika viikon päähän ja jatketaan antibiooteilla.

Patti pienenee ja Vilja on taas normaali oma itsensä.

Lauantaina 10.8. olemme kasvattajalla viettämässä päivää ja myös koirat saavat ruoat. Vilja on sisällä juoksuaikaisten narttujen kanssa (jotta ei syö kakkaa ulkona eikä liiku liikaa, ettei taas ala sattua). Tulen kotiin puolen yön aikaan ja huomaan, ei hemmetti. Koira on kuin PALLO! Vatsa aivan turvoksissa. Koira läähättää (sisällä 31 lämmintä, joka ei auta asiaa). Vilja yritti oksentaa, mutta mitään ei tullut ulos. Seuraan hetken ja ei auta. Yhdeltä soitin urgenciaan: pelotti vatsalaukunkiertymä yms. Ja kiireisenä urgenciaan (käynti nro. 8). Otettiin röntgen ja kaikki hyvin. Ikinä en ole nähnyt niin täyttä vatsalaukkua. Siis Vilja luultavasti varasti 4 koiran ruoat (noin 2 kg kuivaruokaa). Vatsansuojalääkkeet ja kotiin nukkumaan. Kotona hieman jälkeen 2. Seuraava päivä paastoa, maanantaina 12.8. hieman ruokaa ja sitten olikin jo paasto leikkausta varten.

Pömppövatsa

Tiistaina 13.8. aamulla klo 8 Viljan piti saapua eläinlääkäriin (käynti nro 9.). Vilja operoitiin ja operaatio sujui hyvin. Vilja jäi sairaalaan yöksi. Täällä haluavat seurata operaation jälkeisen yön aina sairaalassa, että kaikki varmasti menee hyvin ja saavat annettua kipulääkettä, jos sitä tarvitaan. Keskiviikkona eläinlääkäri tarkistaa ja jos kaikki ok, Vilja pääsee kotiin. Samalla kuulen, mitä sieltä löytyi vaikka patti tietenkin lähtee patologille.

Vilja pääsi kotiin keskiviikkona. Haava on pitkä, kainalosta ihan alas asti. Tikkejä en ole laskenut, mutta on niitä varmaan kolmisenkymmentä. Vielä mitään lisätietoa ei patista ole, en päässyt tapaamaan hoitavaa eläinlääkäriä.

Pitkääkin pidempi haava, poistettu sekä patti, että ympäröivät rintarauhaset.

Maanantaina (käynti nro 10.) mennään dreenin poistoon ja vihdoin pääsen kuulemaan enemmän, miten leikkaus sujui. Sitten luvassa vielä tikkienpoisto (käynti nro 11.) ja patologin tuloksien jälkeen ei auta kuin toivoa, ettei tarvitsisi taas mennä. Siihen kaikille sormet ristiin ja peukut pystyyn. Ja toivottavasti selvitään nyt maanantaille asti ilman käyntejä. Tuntuu, että olemme jo ennätyksen tehneet.

Pieni päivänkakkara ❤

Ei sinänsä, ollaan me kesästä nautitukin. Rannalle on ihana mennä heti seitsemän jälkeen. Saamme olla ihan omalla porukalla, helppo parkkeerata ja koirat saa hyvän liikunnan.