Punkki se oli eikä lämpöhalvaus

Kirjoittelin viimeksi lämpöhalvauksesta ja lupasin, että positiivisempaa juttua seuraavalla kerralla. No, aina ei mene niin kuin toivoo.

Vilja näytti toipuvan fyysisesti sunnuntain kuumeesta ja toiveet oli, että homma menee ohi. Perjantaina tarkastuksessa eläinlääkäri oli todella huolestunut edelleen liian vaaleista ikenistä. Otimme röntgenkuvan, jossa hänen mielestään näkyi suurentunut sydän. Saimme lähetteen cardiologille toiseen sairaalaan ultraääneen, koska ultraava lääkäri meidän omalla asemalla oli lomalla.

Saimme maanantaiaamuksi ajan ja Viljan kanssa siellä odoteltiin. Sairaalassa koira jää sinne ja ihmiset vapautetaan tutkimusten ajaksi. Ihan hyvä, ettei suoraan siellä ole stressaamassa koiraa. Koiraparka ei kuitenkaan ymmärrä mitä tapahtuu. Varsinkin Vilja marssii kenen tahansa perässä mihin tahansa. Saapahan paljon huomiota.

Potilas kaulurinsa kanssa. Siitä hän ei ole millässäkään vaan riuhtaisee itsensä irti, jos jää kiinni. Hajoavat esineet tarpeeksi ylös!

Tarkoituksena oli siis löytää syy vaaleille ikenille. Se on yleensä merkki jostain vakavasta. Ensin ultrattiin sydän, mistä ei lopulta löytynyt mitään ongelmaa. Sydän on vähän suuri, mutta niin noutajilla tuppaa kuulemma olemaan. Seuraavaksi ultrattiin vatsa, ettei siellä ole mitään suurta kasvainta joka vuotaa ja saa ikenet vaaleaksi. Verikokeet näyttivät, että Viljalla on paha anemia. Se lopulta selitti ikenet. Se, mistä anemia johtui, ei sitten ollut hajuakaan. Vuotava kasvain oli jo suljettu pois ja siihen taas ei viitanneet muut oireet.

Iltapäivällä selvisi, että anemian aiheuttaja ei ole yleisimmät punkkitaudit kuten borreliosis, jotka myöskin aiheuttavat anemiaa. Nämä testit tulivat nopeasti. Verta oli otettu sen verran, että tarvittaessa tehdään lisää tutkimuksia. Verestä lähti pidempään tutkimukseen viisi sairautta, seuraavaksi yleisimmät eli hieman harvinaisemmat. Hintaa kokeille oli 100 € / tauti. Saatiin onneksi 50% alennus…argh…ongenkoukku-tautikoira alkaa tulla aika kalliiksi…

Kaikki olimme huolissamme potilas Peltosesta

Samalla jo Viljalla annettiin vahva antibioottikuuri, koska jostain taudista oli vahva epäilys. Antibiootit alkoikin puremaan jo heti seuraavana päivänä. Koira oli virkeämpi päivä päivältä. Keskiviikkoa oli tarkastus, missä nähtiin, että veriarvot olivat edelleen alhaalla, mutta koira oli paremmassa kunnossa. Jäätiin seuraamaan ja seurattiin maanantaille eli tälle päivälle asti.

Aamulla oli siis tarkastus ja saimme heti kuulla, että syy on löytynyt. Anaplasmoosi. Punkin aiheuttama tauti. Antibiootit siis toimivat ihan syystä 🙂 Olin niin tyytyväinen, että syy löytyi. Eläinlääkäri ja vielä meidän oma lääkäri oli löydystä tyytyväisiä, koska tuo nyt on parhaimpia, mitä voi löytää, jos jotain ongelmaa on. Häviää neljän viikon antibioottikuurilla. Punasoluarvot olivat vieläkin alle normaalin, joten lisäsimme kortisoonia ja rautaa lääkkeisiin. Niillä autetaan kroppaa toipumaan.

Muuten Vilja voi jo kohtuullisen normaalisti. Jaksaa jo leikkiä ja juosta välillä. Kyllä täytyy sanoa, että oli viikon mittainen huoli. Eläinlääkärissä oli viime viikolla sattumalta toinen kultainennoutaja, 3-vuotias, jolla oli myös paha anemia ja tänään kuulin, että 1500€ tehty tutkimuksia eikä syytä ole löytynyt 😦 Täytyy siis olla kiitollinen, että me selvisimme tässä vaiheessa pienellä. Vielä käymme seurannassa, mutta kaiken pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin eteenpäin.

Koko arsenaali käytössä

Tänä vuonna olen nähnyt kaksi kävelevää punkkia turkissa enkä yhtään kiinni olevaa. Jotain huonoa tuuria on siis ollut matkassa jälleen kerran.

Tähän päälle Vilja sai vielä ensimmäisen hotspotin, joka voi hyvin olla myös oire matalasta immuunista pirun bakteerin takia. Kuumekin taisi olla ensioire, sattui vaan todella kuumaan päivään. Mutta pikkuhiljaa täällä tullaan kuntoon 🙂

Advertisements

Koiran lämpöhalvaus

Tulipahan sekin koettua “golpe de calor”, lämpöisku. Täällä on ollut pitkän aikaa lämpötilat lähellä tai yli kolmeakymmentä astetta. Koirien kanssa ulkoilut siis on tehtävä ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikaan illalla. Silloinkin lämpötilat ovat yli 25 astetta. Lähipäivinä ei lenkkeilyä ole voinut edes harrastaa. Ulkona on käyty tarpeilla.

Sunnuntaina illalla antaessani iltaruoan, Vilja söi hitaasti ja huomasin, että kaikki ei ole ok. Käytin ulkona ja ajattelin, että vatsaongelmia. Ei kuitekaan. Sisälle tultaessa Vilja oli rättipoikkiväsynyt. Koiran korvat olivat tulikuumat, kuten myös tassut, kainalot ja mahanalunen. Vein sen suoraan suihkuun ja suihkutin nuo paikat vedellä kunnolla. Vilja on käyttänyt Rukan viilennysliiviä jo päivittäin.

Kummityttö poikaystävineen tuli yöllä, eikä Vilja oikein jaksanut moikata tai käydä tutkimassa matkalaukkuja kuten aiemmin. Huoli alkoi painaa.

Maanantaiaamuna löysin vihdoin kuumemittarin ja sain mitattua koiran kuumeen. Kuume oli 40 astetta. Normaalilämpö on 38-39 astetta. Soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäiväksi ajan.

Vilja oli hieman parempi ja viilennys oli toiminut. Ilmastointi oli kylmällä ja se näytti auttavan. Kuumetta oli edelleen 39,6 astetta. Eläinlääkäri oli hyvin huolissaan värittömistä ikenistä. Ne olivat todella valkoiset. Yleensä se on merkki sisäisestä verenvuodosta. Tosin, Vilja ei aristanut mitään ja olemme kaksi viikkoa sitten ottaneet verikontrollin munuaisarvon takia ja kaikki arvot olivat erinomaiset. Kotiin lepäämään ja seuraavalle päivälle tarkastukseen. Illalla Vilja söi jo vähän paremmin.

Seuraavana aamuna, tänään, energiaa oli jos selvästi enemmän. Lelusiiliä kuljetettiin ja höpötysmurinaa kuului taas. Ikenissä välillä näkyi jo väriä hieman enemmän. Eläinlääkärissä todettiin, että lämpö on normaali. Ikenien väri tosiaan vähän parempi. Kotona tehtävänä on ottaa valokuvia ikenistä, koska niiden väri vähän vaihtelee. Poistui onneksi epäilys sisäisestä verenvuodosta. Nyt epäillään verenpaineen aiheuttavan ikenien värien vaihtelua ja vaaleutta. Perjantaina meillä on uusi tarkastus. Nyt näyttää siis hyvältä, mutta koira täytyy pitää viileänä. Saamme sopivasti pariksi päiväksi matalammat lämpötilat, vain 24-26 astetta, joten se helpottaa. Ensi viikolla tosin palaavat yli 30 asteiset päivät. Ilmastointia on vaan käytettävä.

Mutta. Eipä valitettavasti loppunut lämpöhalvaukset vielä tähän. Eläinlääkäristä palatessa menin suoraan viemään Maissin pikapissille pihalle. Asteita pihalla oli lähemmäs 40 iltapäivän kunniaksi. Lähellä meidän porttia oli mies kahden vesikoiran kanssa. Hänellä oli pyörä vierellään ja toinen musta koira oli sammakko asennossa maassa kieli aivan leveänä ulkona. Kysyin espanjaksi onko kaikki ok? Kysyin onko laittanut koiralle vettä päälle? Sanoi, että vähän. Korjasin, että pitää laittaa paljon. Hän yritti saada koiraa liikkeelle ja sanoin, että on aivan liian kuuma juoksuttaa koiria pyörällä. Seurasin, mitä tapahtuu. Hän sai koiran nousemaan ylös ja meinasi lähteä ajamaan. Koira hoiperteli ja kaatui kyljelleen. Siinä vaiheessa huusin, että nyt se kuolee oikeasti! Nyt äkkiä suihkuun ja tarjosin, että menemme meidän uima-altaalle suihkuun. Siinä vaiheessa tyyppi tajusi, että nyt ei ole leikistä kyse ja hänen toimintansa muuttui. Hän kaappasi velton koiran kainaloon ja sanoi, että asuu ihan lähellä ja vie sinne suihkuun. Hän lähti vauhdilla siitä pyörällä. Huusin vaan perään, että nopeasti ja todellakin suihkuun. Kyseessä oli selvästi tietämättömyys. Kaverilla ei todellakaan ollut tajua, että tällainen lähes neljänkymmenen asteen lämpö oikeasti tappaa. Valitettavasti mitään tietoa ei ole, selvisikö reppana halvauksestaan. Tosi surullista ja kamalaa. Kamalaa tietämättömyyttä.

Täällä näillä lämmöille ei todellakaan leikitä. Myös ambulansseja menee selvästi enemmän pillit päällä. Joka kerran liikkuu ambulanssit, kun kulkee tuolla isoilla teillä. Huomaa tämän kuumuuden karuuden. Se ei ole pelkkää herkkua vaan se täytyy todellakin ottaa vakavasti. Onneksi täällä meillä ei nouse lämmöt sisämään 47 asteen lämpötiloihin.

Mutta meillä täällä näytetään toipuvan ja ihana nähdä koira taas virkeänä ja katsomassa kissojen perään ❤ Nyt vaan toivotaan, että toipuminen jatkuu ja väri palaa paremmaksi vielä loppuviikon aikana.

Vilja märkänä rättinä umpiväsyneenä sunnuntain suihkun jälkeen ❤

ps. Maissi on aivan kunnossa. Sunnuntaina istui auringossa, kuin saunassa. Läähätti hieman ja oli aivan ok. Kuten edelleen. Espanajalainen.

Hiekka voi tappaa koiran

Tiedätkö sen hetken, kun on jotenkin tosi täydellistä ja ihanaa. Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Esimerkiksi näkee koiran suusta tulevan kalastussiiman. Miten sitä sekunnissa muuttuu kaikki sen hetken suunnitelmat.

Rantalenkin loppumetreillä tämä kävi meille. Yhtäkkiä Vilja suusta todellakin tuli ulos siimaa ja heti sen tietää, että nyt ei ole hyvä. Vaikka koko ajan tuijotan ja tuijotan koiraa, mutta sinä sekuntina kun en, se ehtii jotain niellä.

Vilja yritti tassuilla repiä itse siimaa ja siinä rannalla todettiin, että se on jossain syvemmällä kuin suussa. Siitä sitten kävelimme autolle pitäen siiman lopusta kiinni, ettei se niele sitä loppua. Itse menin takapenkille pitämään ja rauhoittamaan Viljaa. Maissi käyttäytyi niin upeasti ja tiesi, että nyt tapahtuu jotain epätavallista.

Ajoimme suoraan Animal Bluecare 24h eläinsairaalaan, joka oli 1o minuutin ajomatkan päässä. Se on aina auki ja sinne voi vaan mennä hätätapauksessa. Ihanaa, että on tuollainen paikka, kun on hätä!

animal-bluecare-24

Illan hämärässä odoteltiin, mitä röntgen meille kertoo.

Hiekkainen ja märkä Vilja päätyi röntgeniin. Ottivat yhteensä neljä kuvaa, jotta pääsivät ongelmien luokse. Suolessa näkyi koukku, mutta näkyi myös vielä pahempaa. Vatsassa oli paljon hiekkaa! Täällä puhutaan paljon, mikä on vaarallista koirille: käärmeet, sammakot, katepillarit, ongenkoukut yms. mutta hiekasta en ole aiemmin kuullut. Syöty hiekka, joka päätyy lähinnä jonkun muun mukana vatsaan ei tulekaan ulos, miten voisi kuvitella. Se kertyy vatsaan, kovettuu kiveksi ja tukkii suolen ja mahdollisesti rikkoo koko vatsan. On siis erittäin salakavala ja vaarallinen juttu. Tämäkin hiekka ei ollut syöty samana päivänä vaan kertynyt sinne pidemmän aikaa. Tyypillä on huono tapa napsia suuhunsa vähän kaikkea.

Vilja jäi yöksi sairaalaan. Ensimmäisenä tehtiin tähystys, jossa koukku otetaan pois. Sain puhelun puolen yhdentoista aikaan illalla, että koukku on poistettu ja operaatio meni hyvin. Koukku oli lopulta helpommassa paikassa, kuin mitä olivat pelänneet. Sen jälkeen aloitettiin tiputuslääke, joka pehmentää hiekan, että se pääsee kulkeutumaan pois. Sovittiin, että soittavat aamulla kymmenen aikaan ja katsotaan mikä tilanne. Tuota hiekan pehmennyshoitoa tehdään yleensä 12-48 tuntia ja koira on tietenkin sen ajan sairaalassa.

Puhelu tuli puoli yhdeltä aamulla, että kaikki on hyvin ja Vilja pääsee kotiin! Hiekka oli siis pehmennyt nopeasti ja tyyppi on kunnossa! Lähdin hakemaan Viljan pois sairaalasta, joka onneksi on 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

odotusaula

Hieno paikka odotushuoneellatiski

Ihan uusi, siisti ja osaava sairaala

Sieltä se juoksi sitten suoraan syliin ❤

Sairaala on niin hieno paikka. Se on todella uusi ja heillä on kaikki mahdolliset uudet hoitovälineet ja myös veripankki koirille. Pystyi todellakin luottamaan, että koira on hyvässä hoitoa. Viljaa hoiti kirurgi ja anestesialääkäri. Lopulta vielä tänään halusivat palauttaa rahaa, koska olivat laskuttaneet liikaa, koska toimenpide oli lopulta hieman helpompi. Kallista lystiä, mutta veikkaan, että Suomessa kuitenkin ainakin 1/3 enemmän. Suosittelen kyllä paikkaa hätätapauksessa ja miksi ei muutenkin. Se sijaitsee hyvällä ja helpolla paikalla, varsinkin kun on kiire.

Mutta nyt koiralainen nukkuu omassa sängyssään ja lepää. Saa elää normaalia elämää ja syö vaan vatsansuojalääkettä, että vatsa saa toipua rauhassa.

Huh, mikä ilta, yö ja aamu. Selvittiin isolla säikähdyksellä. Ja onneksi on ystävät, jotka elävät mukana ihan myös Suomesta asti ❤

Jatkossa kumpikin koira tulee käyttämään kuonokoppaa rannalla.

koukku

Tällainen aarre sieltä löytyi, mukana palanen mustekalaa.