Granada

Vihdoin ja viimein pääsin paljon kehuttuun Granadaan. Uskoin, että ihastun siihen, mutta rakastuin. Ihana kaupunki! Nautittiin kaupungista kummitätini ja hänen miehensä kanssa. Ihan huippureissu jälleen.

Naapuritalossani saatuu asumaan saksalainen pariskunta, jotka omistavat asunnon myös Granadasta. Kävin pari päivää ennen reissua heillä kuuntelemassa hyvät vinkit. Saimme vinkit, miten ajamme helpoiten kaupunkiin ja mihin parkkeerata. Ja tietenkin kävelyreitin ja ravintolavinkin.

Ajoimme Granadaan aamusta. Pääsimme sopivasti Malagan ruuhkan alta pois, mutta tajusimme, että Granassahan on ruuhka aika, kun sinne pääsemme. Ei ollut kuitenkaan paha. Muutenkin ajo sinne oli tosi leppoisaa. Iso hyvä tie ja hienot maisemat.

Parkkeerasimme Messukeskuksen parkkihalliin. Koko päivän parkki maksui alta 12 euroa, joten ei lainkaan paha. Messukeskuskukselta kävelimme meille vinkattua reissua pitkin vanhana kaupunkiin. Tai no, Granadassa on useampi historiallinen alue ja tämä niistä yksi, jossa sijaitsee iso katedrali.

Granadan syksyiset sävyt. Aamulla on +9 astetta.

Ensimmäinen näkymä, kun olimme kävelleet tähän vanhaan osaan Granadaa.

Kiireisin tehtävä oli löytää aamukahvipaikka. Ja on se kumma, kun yrittää jotain tiettyä hakea, niin ei löydy. Lopulta näimme ison kahvilan ja suuntasimme sinne toivoen notkuvia leivoshyllyjä. Se oli churropaikka. No, ollaan sitten paikallisia ja syödään aamupalana toastit ja churroja. No en valita 🙂

Churroja, juuri padasta tulleina, kuten pitääkin. Ja paksu maitokahvi.

Siitä käveille katedralille ja kävimme myös siellä sisällä. Siellä valokuvaaminen oli kielettyä. Mutta niin iso ja upea. Kultaa ja hopeaa.

Catedral de Granada. Upea paikka. Oli hieman ahtaasti talojen välillä, mutta talotkin olivat niin ihania.

Mun lempparitalo. Ei oikein näyttänyt oikealta. Jotenkin hyvin hämäävä.

 

Tämä osa Granadaa oli hyvin arabialaisen oloista ja näköistä. Siellä oli paljon myös arabialaisia putiikkeja ja mauste sekä teekauppoja. Granada olikin viimeinen kaupunki Espanjassa, jonka kristityt tai tarkemmin katoliset valtasivat islamilaisilta vuonna 1492. Granadassa on nyt lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Yksi monista maustekaupoista. Katedralinkaan vieressä ei kallista. Pussi irtoteetä maksoi reilu neljä euroa.

Kiertelyn jäleen menimme lounaalle paikkaan, joka meille vinkattiin. Suunnistimme kartan kanssa ravintolaan. Ohjeena oli, että kun löydätte sen nimisen ravintolan, se on väärä. Menkää vielä noin 10 metriä eteenpäin niin löydätte oikean. Oikeassa riippuu kinkut katsossa ja se on aina täynnä. Meille vinkattiin, että meidän pitää tilata tarjoilijalta tabla fria eli puulusta, jonka päällä on kylmiä tapaksia. Kun sen tilaa, saa istua pöytään. Tai minkä tahansa annoksen tilaaja saa istua pöytään. Granada on tapasten kaupunki. Perinteeseen kuuluu, kun tilaa alkoholijuoman, tapas kuuluu kaupan päälle.

Ravintola Bodegas Castañeda, suositus! Iso suositus!

Papat omissa porukoissaan ja mammat omissaan.

Oluet pöytään ja kaupan päälle tapakset. Ei kyselty pahemmin, mitä halutaan. Täällä kaikki syö vähän kaikkea, joten ei ole ongelma paikallisittain.

Tämä on Tabla Fria. Lohta, juustoja, leikkeleitä, kuivattua tonnikalaa, paahdettuja manteleita, pateita, hilloa, salaattia, maroja. NAM!

Vielä kuva tiskistä, kun papat väistyivät.

Tästä lähdimme jatkamaan matkaamme Alhambraan. Siitä tulee oma postaus lähipäivinä.

Alhambran jälkeen palasimme vielä keskustaan juomille. Löysimme kivan ravintolan Bicicleta eli polkypyörä. Viihtyisä ja hemmetin hyvät oliivit.

Kattokruunut ja kaikki.

Viini ja olut teki hyvää pitkän päivän jälkeen turisteina.

Itse Bicicleta, polkupyörä.

Tämän jälkeen suunta takaisin kohti Malagaa. Kuitenkin ajatuksena oli pysähtyä vielä suosikkiravintolaani, jonka löysin viime talvena. Ja näin teimme. Ruoka oli edelleen yhtä hyvää kuin viimeksi ja ilmapiiri ihan mahtava. Meidän lisäksi oli vaan toinen pöytäkunta syömässä, joten saimme syödä hyvinkin rauhassa.

Ravintola Casabermejassa, El Puerto. 

Rosada annokseni, perunalla ja munakoisolla.

Herkkujälkkärit, juusto- ja suklaakakkua. Saimmepahan leivoksemme!