Pelastakaa koirat

Kuten yleisesti tiedetään, täällä pelastettavien koirien määrä on suuri. Itse ei pahemmin voi asialle tehdä mitään, koska koiria ei mahdu ylettömästi kerrostaloasuntoon. Mutta jotain voi tehdä. Voi mennä koiratarhoille vapaaehtoiseksi.

Tänään suuntasin kaverin kanssa heti aamu yhdeksältä kohti koiratarhaa. Se on alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä täältä kotoa. Tarha toimittaa pääosin koiria Belgiaan ja Hollantiin. Toki paikalliset voivat käydä etsimässä itselleen koiria myös. Ilmaiseksi koiraa ei saa, mikä on hyvä, että ihmiset joutuvat kuitenkin miettimään kaksi kertaa hankintaansa.

Takaisin tähän päivään. Menimme paikalle ja pääsimme heti hommiin. Minä pääsin siivoamaan eläinlääkäritiloja remontin jälkeen. Putsasin koppeja, jotka on tarkoitettu sairaana oleville koirille. Kaksi pientä potilasta pääsikin heti muuttamaan puhtaisiin koppeihin, kun sain ne valmiiksi.

Pienen tauon jälkeen jatkoin pyykkien ripustamisella ja pääsin ruokkimaan 15 koiraa. Tilat oli jaettu eri yksiköihin ja itse toimin tiloissa, jossa oli keskikokoisia koirian. Kaikki saivat oman kuppinsa ja söivät hienosti. Koko paikassa on yli 300 koiraa. Todella iso paikka. Tämän jälkeen jatkoin vielä belgialaisen eläinlääkäriksi opiskelevan tytön kanssa klinikan siivoamista. Pyyhimme pölyjä ja pesimme ikkunoita.

Tarhalla joutuu hieman kovettamaan sydämensä. Muuten siellä käyminen on rankkaa. Ihania tyyppejä katselee kopeistaan ja aitauksistaan, kun kävelet ohi. Ihania espanjanmastiffeja katsoo perään, kun kävelet siellä. Kaikki eivät ole sekarotuisisa vaan joukossa on rotukoiria. Ihmiset antavat pentuja lahjaksi ja kun pennut kasvavat isoiksi, ne hylätään tielle. Tai lomien jälkeen ei haluta ottaa mukaan kaupunkiin. Vähän kuten suomalaiset kesäkissat. Todella surullista.

Mutta tosi hienoa päästä auttamaan ja näin tehdä työtä sen eteen, että osa koirista voi hyvin. Pieni osa kuitenkin päätyy pelastettavaksi. Suuri osaa päätyy rankkurin tarhalle ja siellä elämä on tosi lyhyt. Paljon olisi valistustyötä tehtäväksi. Tilanne paranee onneksi vuosi vuodelta, vaikka onkin vielä hurja.

Minä ja sylihoidossa oleva pikkuherra, jota jännitti muut koirat kovasti.