Sateen jälkeen

Eilen aamulla herättiin sateen jälkeiseen auringonpaisteeseen. Suuntana vuorilenkki. En ole varmaan meidän vakkarilenkistä kirjoittanutkaan. Päästään campolle eli maalle kävelemällä pari sataa metriä mäkeä ylös. Koirat saavat juosta vapaana suurimman osan matkasta. Vakiopysähdys on Espanñolan kohdalla, jossa heppa saa herkutella porkkanansa.

Tällä kertaa ihmettelimme myös sateen tekemiä pieniä muutoksia maassa.

Meidän aamuleikkikentälle oli ilmestynyt lampi. Eipä siihen ole noutajien kanssa asiaa ihan hetkeen…

Sade oli siirtänyt pikkuhiekan ja saanut kallion esiin useammastakin kohtaa.

Española meitä jo hirnahdellen odotti. Vesi tehnyt inhottavaa tuhoa tässäkin mäessä.

Kierrämme ympyräreittiä. Lenkin voi tehdä joku myötäpäivään, jolloin ensimmäinen nousu on jyrkempi tai sitte vastapäivään, milloin noustaan tasaisemmin ylös koko ajan. Nyt olen löytänyt vielä jyrkän pikanousuoikopolun, mutta se on vähän puolikuntoisen nilkan kanssa ikävä.

Kiipeäminen palkitsee joka kerran. A) tulee aina lämmin, B) maisemat ovat huikeat.

Näkymä Calahondaan päin, Marbella pilkottaa oikealla ja tarkkanäköisemmät näkevät Gibraltarin.

Tuolta näköalapaikalta on 360 asteiset näkymät sekä vuorille että merelle. Arvata saattaa, että on mun lempipaikka.

Toiseen suuntaan avautuu Mijasin vuori, pikkuinen valkeampi läntti vuoren kyljessä on Mijas Pueblo.

Motivaatio olla ulkona ja kävellä näitä maastoja on ihan toinen kuin Suomessa. Tietenkin lämptila ja tuo ihanista ihanin aurinko on kyllä parasta.

Nämä tyypit nauttii vapaanajuoksemisesta ❤