Ravintolasuositus: Buddha Marbella Music Bar

Siis mähän en käy ulkona. Siis kerran vuodessa. Mutta heh, viime torstaina, ystävä kutsui työpaikkansa uuteen lanseeraukseen. Eli hän työskentelee baarissa tai discotekassa (kuten täällä sanotaan) DJ:nä ja markkinointityyppinä.

Meidän suomi-espanja-jengi: Suski, Robert, mä ja mun Jordi

Tyylikästä

Hyvää ruokaa tarjolla, joten kyllä Annin saa paikalle helposti. Suuntana siis Buddha Marbella Music Bar.

Entinen disco on muuttanut konseptinsa Fun Kitchen -konseptiksi. Ravintola aukeaa joka päivä klo 19 ja tarjoaa modernia kansainvälistä ruokaa aasialaisella twistillä. Tosi hyvät ja raikkaat maut. Parhaiten toimii jakamisperiaatteella (compartir), joka nyt yleensäkin on espanjalainen tapa syödä. Eli tilataan porukalla annoksia ja napsitaan suoraan ruoat lautasilta.

Tässä kokoelma heidän ihania ruokiaan:

Keittiö on itseasiassa näkyvillä kaikille ja kokit ahertavat kaikkien näkyvillä. Kun keittiö sulkeutuu, keittiö liikkuu piiloon.

Musiikki soi taustalla ja ihmisiä oli joka ikäluokasta, vähän alta kolmekymppisistä eläkeläisiin. Kaikki mahtui hyvin joukkoon. Osa oli kutsuvieraita, mutta ravintolaan sai tulla muutkin. Yllätyin, että paikka oli aika pieni kooltaan, mikä oli vain suurta plussaa. Tunnelma oli jotenkin tosi leppoisa ja rento. Taikuri kävi meitä viihdyttämässä enkä vieläkään tiedä miksi käteeni laitettiin yksi pallo ja miksi sieltä löytyi kuitenkin kaksi. Argh..oikeaa taikuutta.

Illan jatkuessa, musiikki muuttui pikku hiljaa lounge-musasta tanssijalkaa vipattavaan musiikkiin. Porukka alkoi enemmän seisoskelemaan ruoan jälkeen. Ja lantiot alkoivat keinua. Pöytiä alettiin puolen yön jälkeen siirtämään sivuun. Bileethän viikonloppuna jatkuvat aamu seitsemään asti.

Fun Kitchen tarjoaa myös viihdettä hyvän ruoan lisäksi. Suurin osa illoista sisältää ohjelmaa mm. kuubalaista iltaa, New Yorkia ja Casino-iltaa, jossa pääsee esim. pelaamaan pokeria. Syödessään voi siis katsella ohjelmia ja lopulta päätyä tanssilattialle. Jotenkin ihan huippuidea, ettei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Vaikka ei edes sada räntää 😉

Siis jos joku etsii illanviettopaikkaa ja hyvää tanssimestaa, niin suosittelen! Me halutaan uudestaan pidemmän kaavan kanssa. Vaikka nytkin kotona oltiin kahdelta…

Buddha Marbella Music Bar myös Facessa.

Mistä lähtee luonnon arvostaminen?

Olen täällä pohtinut näitä kulttuurieroja ja siihen siihen liittyvää suhtautumista luontoon. Mielestäni  suurin piirtein kaikki suomalaiset arvostavat luontoa aikanakin jollain asteella. Jos ei muuta niin ainakin järvenrannalla laiturinnokkaa.

Auringonnousu Etelä-Espanjassa, korvatkoot järvenrannan

Pienestä pitäen meille opetetaan luonnossa tunnistamaan mustikka ja puolukka. Koivu ja mänty. Joutsen ja sinisorsa. Jos ei kotona niin koulussa. Meitä opetetaan kierrättämään ja itse tätä olen tehnyt jo 90-luvun alusta, kun savonlinnalaisen kerrostalon pihalle tuli kompostori.

Täällä olen jatkanut kierrättämistä. Mutta nyt enemmän espanjalaiseen kulttuuriin sukeltaen ja sitä lähemmin miettien, olen huomannut miten turhaa se on! Surullista, mutta tähän tulokseen olen tullut. Suomessa asuessa tuntui, että kierrättämisellä pelastan suurin piirtein maailman ja miten hyvää me Suomessa tehdään luonnon puolesta. Täältä kaukaa kuin katsoo, Suomi on kaukana ja pieni. Se tekee asiat hyvin, mutta valitettavasti se ei riitä. Jos täällä ihmiset heittävät muovilaatikkoon pahvit, ei maailma pelastu. Ja Espanja on suhteessa pieni maa. Meillä on myös Kiina. Ja Etelä-Amerikka, Ja…. Surullista.

Jäin sitten miettimään, miten opettaisi espanjalaisia kierrättämään. Mutta se on vain jäävuoren huippu. Jos luontoa ei arvosteta, ei kierrättämiseen löydy mitään järkeä.

Auringonnousun valo aamulenkillä

Espanjalainen katsoo sorsaa ja sanoo “pato”, se katsoo ankkaa ja sanoo “pato”, se katsoo joutsenta ja sanoo “pato”. En usko, että kouluissa opetetaan palmulajeja kuten meillä tunnistetaan hieskoivu ja rauduskoivu. Mielestäni luonnon arvostus lähtee jo siitä, että tutustutaan luontoon pienestä pitäen. Sillä se maailma pelastuu, jos kulttuuria ja asenteita lähdetään muuttamaan pienestä alkaen. Opetettaisiin pieniä ihmisiä näkemään luonnossa kauniita kukkia ja pieniä ötököitä.

Tässä olisi työnsarkaa jollekin, ehkäpä tässä työnsarkaa Helsinki International Schools (HEI) koululle, joka muutenkin vie suomalaista opetusta maailmalle. Tervetuloa tänne Espanjaan, teitä tarvitaan! Pelastakaa maailma!

Mutta nautitaan me luonnosta, jotka siitä osataan nauttia. Hyvää Juhannusta kaikille!

Vuosittainen Suomi-vierailu

Pyörähdin Suomessa kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, noin suurinpiirtein. Lomasta ei voi puhua, koska siellä vietetystä 12 päivästä nukuin yöni kahdeksassa eri paikassa. Siitä voi alkaa laskea, miten paljon pysyin noin yleensäkin paikoillani. Näkemistä on paljon. Tai ei oikeastaan. Ihmisiä sitä haluaa nähdä, se missä ja miten tulee vaan siitä, mikä hyvältä tuntuu.

Ystävien kanssa mökkiviikonloppu. Perinteinen, jo neljäs kerta ja toivottavasti perinne jatkuu 2018.

Helsingin Airbnb-asuntoni sijaitsi juuri sellaisessa talossa, jossa olisin Helsingissä halunnut asua. Nykyään tuntuu hurjalta, että tuohon ei ikipäivänä olisi ollut varaa. Ja täällä asuu vuori- ja merimaisemalla varustetussa kodissa.

Kahteentoista päivää mahtuu hyvin se tärkein jengi. Ne, kenen kanssa muutenkin pitää yhteyttä. Jopa enemmän kuin Suomessa asuessa. Uskonkin, että etäisyys tekee sen, että toiset ystävyyssuhteet vahvistuvat ja toiset haihtuvat. Mutta nämä kaikki ketä tuli tavattua, ovat kyllä erikoistärkeitä ❤ Ettäs tiedätte.

Suomireissu alkoi kummitytön lakkiaisilla ❤ Niin upea ja fiksu nuori nainen, että kaikki on hänelle mahdollista, kun vaan ottaa sen.

Kyllähän Suomessa riittää kauniita paikkoja ja niitä onkin kiva käydä katsomassa. Porvoo oli yhtenä kohteena ja samalla sai kokea hirvittävän kylmän ja kolean ja luihin menevän Suomen kesän pahimman puolen. Onneksi se tuli ensimmäisenä päivänä ja siitä lähtikin hieman nouseva suhdanne (joka päättyi viimeisen päivän kaatosateeseen…)

Porvoossa palelemassa rakkaan ystävän kanssa, jonka kanssa jo tunnettu yli 30-vuotta.

Puumalan tyyni Saimaa. Tuota kyllä jaksaa tuijottaa. Tätä näkyä ei ole täällä meillä päin.

Suomessa syödään kaunista ruokaa. Espanjassa syön enemmän ulkona ja kotonakin saa hyvää ruokaa. Mutta Suomessa ruoka on kauniimpaa. Tavoitteena oli syödä kaunista ruokaa ja se onnistui pariinkin otteeseen.

 

Kaunista ruokaa pääsin ensimmäisenä syömään Porvoon Sicapelleen. Sellaiset herkut oli tarjolla, että voi nenä! Munakoison maku on jäänyt suuhun ja mieleen.

Ja Suomiherkut. Espanjassa sokerin syöminen on vähentynyt. Yksinkertaisesti varmaan siksi, että täällä ei osata tehdä mitään makeita herkkuja (joo, vaniljamunkki ;-)). Oikeastaan se, mitä halusi syödä on marjoja ja lakritsijäätelöä! Tuliaisiksikin tuli ruisleipää, raakalakritsijauhetta ja kuivahiivaa. Ainoa karkkipussi itselle oli Hopeatoffee. Kivempi keskittyä syömään Suomessa herkut ja jatkaa sitten taas tavallisella linjalla täällä helteessä.

Äidin luona aamupalaa: kaurapuuroa, raejuustoa, vadelmia, mustikoita, omenahilloa ja tyrniä.

Ystävien kanssa mökkiviikonlopulla kokataan aina. Ja aina onnistumme täydellisesti. Tai jopa vähän paremmin. Tällä kertaa teemana oli itämaiset maut.

Mutta sen huomasi enemmän kuin viime vuonna. Helsinki tuntui jo aika vieraalta. Keli varmaan vaikutti myös, mutta ei ollut yhtään tunnetta fiilistellä Helsingissä. Niinä hetkinä, kun olin hetken yksin, odotin vaan, että näen seuraavan ihmisen, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat paikkoja tärkeämpiä.

Paitsi kun tulin kotiin. Täällä ensimmäiset kaksi päivää ajattelin ympäriinsä ajellessa, että onpa ihana olla kotona ❤