Vuosittainen Suomi-vierailu

Pyörähdin Suomessa kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, noin suurinpiirtein. Lomasta ei voi puhua, koska siellä vietetystä 12 päivästä nukuin yöni kahdeksassa eri paikassa. Siitä voi alkaa laskea, miten paljon pysyin noin yleensäkin paikoillani. Näkemistä on paljon. Tai ei oikeastaan. Ihmisiä sitä haluaa nähdä, se missä ja miten tulee vaan siitä, mikä hyvältä tuntuu.

Ystävien kanssa mökkiviikonloppu. Perinteinen, jo neljäs kerta ja toivottavasti perinne jatkuu 2018.

Helsingin Airbnb-asuntoni sijaitsi juuri sellaisessa talossa, jossa olisin Helsingissä halunnut asua. Nykyään tuntuu hurjalta, että tuohon ei ikipäivänä olisi ollut varaa. Ja täällä asuu vuori- ja merimaisemalla varustetussa kodissa.

Kahteentoista päivää mahtuu hyvin se tärkein jengi. Ne, kenen kanssa muutenkin pitää yhteyttä. Jopa enemmän kuin Suomessa asuessa. Uskonkin, että etäisyys tekee sen, että toiset ystävyyssuhteet vahvistuvat ja toiset haihtuvat. Mutta nämä kaikki ketä tuli tavattua, ovat kyllä erikoistärkeitä ❤ Ettäs tiedätte.

Suomireissu alkoi kummitytön lakkiaisilla ❤ Niin upea ja fiksu nuori nainen, että kaikki on hänelle mahdollista, kun vaan ottaa sen.

Kyllähän Suomessa riittää kauniita paikkoja ja niitä onkin kiva käydä katsomassa. Porvoo oli yhtenä kohteena ja samalla sai kokea hirvittävän kylmän ja kolean ja luihin menevän Suomen kesän pahimman puolen. Onneksi se tuli ensimmäisenä päivänä ja siitä lähtikin hieman nouseva suhdanne (joka päättyi viimeisen päivän kaatosateeseen…)

Porvoossa palelemassa rakkaan ystävän kanssa, jonka kanssa jo tunnettu yli 30-vuotta.

Puumalan tyyni Saimaa. Tuota kyllä jaksaa tuijottaa. Tätä näkyä ei ole täällä meillä päin.

Suomessa syödään kaunista ruokaa. Espanjassa syön enemmän ulkona ja kotonakin saa hyvää ruokaa. Mutta Suomessa ruoka on kauniimpaa. Tavoitteena oli syödä kaunista ruokaa ja se onnistui pariinkin otteeseen.

 

Kaunista ruokaa pääsin ensimmäisenä syömään Porvoon Sicapelleen. Sellaiset herkut oli tarjolla, että voi nenä! Munakoison maku on jäänyt suuhun ja mieleen.

Ja Suomiherkut. Espanjassa sokerin syöminen on vähentynyt. Yksinkertaisesti varmaan siksi, että täällä ei osata tehdä mitään makeita herkkuja (joo, vaniljamunkki ;-)). Oikeastaan se, mitä halusi syödä on marjoja ja lakritsijäätelöä! Tuliaisiksikin tuli ruisleipää, raakalakritsijauhetta ja kuivahiivaa. Ainoa karkkipussi itselle oli Hopeatoffee. Kivempi keskittyä syömään Suomessa herkut ja jatkaa sitten taas tavallisella linjalla täällä helteessä.

Äidin luona aamupalaa: kaurapuuroa, raejuustoa, vadelmia, mustikoita, omenahilloa ja tyrniä.

Ystävien kanssa mökkiviikonlopulla kokataan aina. Ja aina onnistumme täydellisesti. Tai jopa vähän paremmin. Tällä kertaa teemana oli itämaiset maut.

Mutta sen huomasi enemmän kuin viime vuonna. Helsinki tuntui jo aika vieraalta. Keli varmaan vaikutti myös, mutta ei ollut yhtään tunnetta fiilistellä Helsingissä. Niinä hetkinä, kun olin hetken yksin, odotin vaan, että näen seuraavan ihmisen, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat paikkoja tärkeämpiä.

Paitsi kun tulin kotiin. Täällä ensimmäiset kaksi päivää ajattelin ympäriinsä ajellessa, että onpa ihana olla kotona ❤

 

Advertisements

2 thoughts on “Vuosittainen Suomi-vierailu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s