Olemme elossa! My day – meidän torstaipäivä 6.4.

Johan on ollut kuukausi. Aikaa on ollut about hengittää. Pöydälläni oli pari työprojektia samaan aikaan, jossa kummassakin todella tiukat aikataulut ja kumpikin tärkeitä hommia. Olen siis viimeisen kuukauden ollut arkipäivät kiinni tietokoneessa.

Mutta nyt suurin ruuhka on ohi ja saman tien otin kuvaukseen yhden My Dayn, jotta tulee jotain myös taas tänne kirjoiteltua.

Tässä meidän torstai, eilinen, jolloin aamuherätys oli jo 7:15. Aamulla ylös ja sen jälkeen aamiainen ja koiruudet pihalle. Siitä lähdin suunnistamaan kohti Benalmádenaa, jossa on fysioterpiania. Siellä olen myös käynyt kaksi kertaa viikossa tämän ruuhkan aikana. Hartiani kipeytyi jo kolme vuotta sitten ja nyt talvella paheni, että pakko oli tehdä asialle jotain. Täällä vakuutus maksaa 10 kertaa vuodessa, joten käytin sen nyt hyväkseni.

Benalmádenan alamäkeä kohden fysioterapiaa. Tykkään niin ajella täällä, kun aina on hienot merimaisemat.

Odotusaula, josta sitten huikataan salin puolelle.

Fysioterapia on täällä erilaista kuin Suomessa. Kun olin tuolla ensimmäisen kerran, lähdin melkein itkien pois. Ensimmäiseen hoitoon kuului infrapunalamppuhoito. Kun lamppu sammui, odottelin, että tyyppi tulee takaisin. Ei tullut. Lopulta nousin ylös ja ihmettelin koppini ovella, tuli vastaus “Ai sä oot vielä siellä”.  Niin HUONO kokemus! Mutta sitten hengitin. Ehkäpä tämä on taas vaan sellainen asia, joka on ERILAINEN kuin mihin on tottunut. Eikä se välttämättä ole huono. Menin siis takaisin. Naureskelin tyypille, miten kävi ensimmäisellä kerralla. Ja hän kertoikin, että suomalaiset ovat tottuneet erilaiseen. Suomessa fysioterpia on yleensä tunnin verran ja siinä tehdään paljon. Täällä aika on lyhyempi, tehdään enemmänkin erilaisia hoitoja ja käydään lyhyempiä kertoja, mutta useammin. Ymmärin ja homma on toiminutkin hyvin. Vika olikin “hihnan tässä päässä”. Myös tila on erilainen. Tuolla on yksi iso sali, jossa kaikkea jumppatarvikkeita ja hoitopöytiä sekaisin. Mulla kun hoidetaan ilman yläosan vaatteita, olen kuitenkin omassa kopissani. Edelleen tulee siis asioita, jotka ovat pohjoisessa erilaisia 🙂

Hoitopöytä ja kidutuspiikit 

Tällä kertaa hoidossa tehtiin jotain sellaista, jota en ole koskaan kokenyt. Ja tässä elämässä olen kokenyt niin monta fysioterpiaa, että ihme, että jotain uutta vielä on. En tiedä, mikä tämä hoito on suomeksi. Jos tiedät, kerro! Espanjaksi se on técnica de punción seca eli suoraan käännettynä kuivapistoshoito (mikä ei ole oikea, ei löyty mitään tämänlaista). Siinä terapeutti ottaa tulehtuneen lihaksen sormiinsa ja pistää akupunktioneulalla. Pyörittelee jotenkin neulaa ja vaihtaa paikkaa. Olen ollut myös useamman kerran akupunktiossa. Se ei satu. Tämä sattui. Au. Tämän jälkeen yllä olevalla koneella laitettiin vielä kuuman patukan avulla jotain radiosädettä tulehtuneeseen lihakseen. Hän sanoi, että jos tämä nyt auttaa, tehdään se uudestaan maanantaina. En malta odottaa…en tiedä uskallanko sanoa, että piru vieköön, tuo hartia on parempi kidutuksen jälkeen…Pää ei nimittäin kääntynyt oikealle eikä viime yönä nukkumisesta tullut oikein mitään. Mutta jos se auttaa, niin jees.

Hoidon jälkeen lähdin ajamaan takaisin kohti La Calaa.

Aamuruuhkassa, pilvet väistyneet ja paljastaneet ihanan taivaan

Seuraava pysäkki oli heppatalli. Meillä eli CaballoSpainilla on asiakkaita tässä muutaman päivän ajan. Viiden hengen ryhmä tuli ratsastamaan kanssamme. Meidän konseptiin kuuluu, että olemme asiakkaiden kanssa ja huolehdimme, että heillä on onnistunut loma. Siksi minäkin menin tallille heidän kanssa seurustelemaan hetkeksi.

Aamuhalihepat ❤

Touhua hevosten kanssa ennen tuntia, täytyy sanoa, että ihana työ mulla!

Pari tuntia kului tallilla ja sitten oli lähdettävä seuraavaan kohteeseen. Ajoin Maissin kasvattajan luoksi, koska olemme menossa koiravahdeiksi lauantai-sunnuntaiksi Portugalin näyttelyn takia. Tallilta on sinne ajomatkaa alle 10 minuttia.

Tämä päivä oli selvästi isojen mäkien ajoa ylös ja alas. Hyvin tyypillistä täällä.

Villa Dante portti ❤ eli Maissin kasvattajan koti, jossa saamme viettää viikonlopun.

Laumasta alle puolet ottamassa vastaan tai muut eivät mahtuneet kuvaan.

Viikonlopusta erityisen tärkeän tekee se, että siellä on pariviikkoiset pennut. Ja erityisesti se, että yksi ei tiedä, miten imeä. Pikkuinen ❤ Eli hän syö pullosta neljän tunnin välein. Hän on jäänyt myös puolet pienemmäksi ja toivomme että Rocky kuitenkin selviää. Tämän kanssa sitten ollaan neljän tunnin välein pullon kädessä. Hän ei ole mikään helppo tapaus…

Rocky ❤

Kun Rocky söi, oli aika siivota pentulaatikko ja muut odottivat sen aikaa tyytyväisinä korissa. He ovat Maissin sisarpuolia, heillä on sama äiti.

Tämän jälkeen herkuteltiin Maissin kasvattajan herkkupastalla. Italialainen osaa kyllä pastan salat. Pastaa kananmaksalla sherrykastikkeessa, nam!

Lounaan jälkeen kotiin ja hommiin. Siitä oli ihan turha ottaa kuvaa. Se olisi vain kädet läppärillä kymmeneen asti illalla. Mitäpä sitä kuvaamaan!

Ehkäpä taas nyt on aikaa kirjoittaa enemmän! Aiheitakin muhii ja yksi uusi teemakin olisi päässä, kunhan jotenkin muokkautuisi tekstiksi. Vaatii ehkä lasillisen viiniä joku ilta, tai kaksi.

Advertisements

One thought on “Olemme elossa! My day – meidän torstaipäivä 6.4.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s