Kahden kuukauden jälkeen

Kaksi kuukautta on nyt kulunut Espanjanmaalla. Tässä pientä pohdintaa paraneeko vaihtamalla.

Kelit

Syyskuun helteet ovat jääneet taakse, vaikka täällä onkin vietetty poikkeuksellisen lämmintä alkusyksyä. Lämpötilat ovat olleet jatkuvasti reilu parikymmentä astetta. Muutama pilvisempi viikko oli välissä. Pari tihkusadetta on näkynyt ja yksi kova sadeyö. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, mutta ymmärrän tuskan täällä. Koko viime talvena ei oikein satanut ja vesivarannot ovat tosi vähissä. Varsinkin tuolla maaseudulla, heppatallillakin kärsitään veden ja sateen vähyydestä. Toivotaan siis sateisia öitä ja aurinkoisia päiviä edelleen.

Kulttuuri

Moni asia paranee vaikka harmaita hiuksiakin espanjalainen kulttuuri aiheuttaa. Mutta varsinkin näin ns. lomalaisena aikaa on odotella epätehokkuuden kansaa. Kaksi kuukautta on myös vielä täysin honey moon -aikaa eikä asioista jaksa hermostua. Aikaa kaikki vie kauan, kun on tekemisissä espanjalaisten kanssa.

Ihmiset ovat rennompia, täällä ei kiihdytä julkisesti nollasta sataan. Tästä olenkin jo kirjoittanut liikennekulttuurin ohessa. Koko kulttuuri on vaan niin rennompaa, että olen siihen ihastunut täysin.

Kieli on ongelma. Täällä ei englantia osata. Jos täällä viettää pidempiä aikoja, on kyllä ehdotonta oppia kieli. Muuten paikalliset kontaktit jäävät pieniksi. Kaikki haluaa puhua ja sitä sitten takeltelee itse. Onneksi koko ajan paremmin. Pari sanaa päivässä oppii uutta. Ja tietenkin ymmärtämään oppii nopeammin kuin puhumaan.

Koirat ovat rasittavia. Paljon pikkukoiria, jotka räksyttävät. Mutta niihinkin on tottunut ja jokaista louskutusta ei säikähdä. Suomalaisten koirat tunnistaa, ne käyttäytyvät 😀

Ratsastus

Heppahommat ovat täällä ehdottomasti vaihtamalla paranee ja paljon akselilla. Suomessa tuntihevoset ovat about koneita ja kaikki osaa juttuja. Täällä ratsastamme hevosia, joilla saattaa olla traumoja omistuksesta aiemmasta, ovat nuoria tai jostain muusta syystä ovat vielä kehitysvaiheessa. Niiden kanssa todellakin oppii ratsastamaan. Täällä myös on pakko oppia olemana rento hevosen selässä, kun mennään kuitenkin pitkin katuja, jossa autoja, koiria ja sonneja pellolla. Ja opetus on todella hyvää, ryhmässsä muutama ihminen ja ehditään keskittymään yhteen asiaana kerralla. Ja hevosen ehdoilla.

Ruoanlaitto

Ruoanlaitto on jäänyt tällä hetkellä kyllä lähes täysin. Tai siis ruokaa tulee laitettua, mutta jotain simppeliä. Se tosin johtuu keittiöni pienuudesta, jossa ei mitään mahdu tekemään. Ja uuni puuttuu. Yhdestä kaupasta ei saa kaikkea. Jossain on hyvä kalatiski, jossain lihatiski. Jos olisi auto, pääsisi hieman isompiin kauppoihin, josta saisi hieman laajemmin kaikkea. Oma kauppa on iso ja 50 metrin päässä, josta kyllä saa perustarvikkeet, joilla elää helposti. Viikonlopun kauppalasku on täällä 20 euroa, jos Suomessa se on 50.

Liikkuminen

Joukkoliikenne sucks. Paikallisjuna toimii hyvin ja ajallaan eikä maksa paljoa. Mutta ei kulje enää tästä kuin pysäkin välin etelään. Bussiin ei saa viedä koiria. Tai ehkä saa. Siellä on vierekkäin kyltti, että ei koiria, mutta hinta koiralle on 0.55 euroa eli ota siitä nyt selvä. Auto on kyllä siis aika ehdoton.

Kuntoilu

Mutta niin ihana on rannalla kävellä on sitten pimeä ilta tai aurinkoinen aamu. Merenranta on kiehtova, vuorille kaipaan enemmän. Sieltä on niin mahtavat näköalat. Tosin, nilkkani ei oikein niistä tykkää. Siksi täällä odotetaankin, että leikkuupöydälle pääsisi äkkiä. Jos se siitä hieman paranisi.

Kuntosalilla olen ehtinyt käydä kerran viikossa. PT ei tykkää. Eli hyvä alku lihaksille on jäänyt hikiseen ylläpitoon ja valitettavasti lihas on hävinnytkin. Ongelmana on viikonlopun huonot aukioloajat. Sunnuntai olisi täydellinen kuntoilupäivä, mutta se on täällä lepopäivä. Zumbassa ja pilateksessa on tullut kummassakin kyllä käytyä noin kerran viikossa.

Ikävä

Suomesta en ole ikävöinyt mitään. Tai olen, tiskikonetta ja imuria. Tai yleensäkin ikävöinyt niitä. Fuengirolassa saa helposti ostettua suomiruokaa, joten sitä ei ole ikävä. Ei olisi muutenkaan vielä tässä ajassa. Mulle kelpaa hyvin espanjaherkut. Tosin, pari kertaa on tullut karkkipussi ja riisipiirakoita haettua. Espanjalaiset eivät osaa tehdä karkkeja.

Ystävät

Toki olisi ihanaa istuskella ystävien kanssa ja parantaa maailmaa. Onneksi whatsup on keksitty ja sillä pystyy olemaan helposti yhteyksissä. Mutta eihän se tietenkään voita naamakontakteja 🙂 Onneksi olen erakkoluonne eli ei tee pahaa vaikka onkin monta päivää peräkkäin omissa oloissaan. Tosin, montaa päivää ei ole, koska aina sitä jonkun kanssa höpöttää, jollain kielellä.

Täällä on hankala vielä tutustua paikallisiin kielitaidon puutteen vuoksi. Tallilla on onneksi kavereita useampikin.

Äiti siellä eniten ikävöi ja on sitä mieltä, että voisin olla lähempänäkin. Ehkä kuitenkin ymmärtää, että tässä tilanteessa on hyvä täällä.

Marraskuu

Marraskuun perinteinen paha ahdistus ja masennus ei kyllä tunnu yhtään. Valo tekee ihmeitä ihmiselle. Vaikka paljon vietän tosiaan aikaa itsekseen, viettää sitä mieluummin täällä. Tilanne Suomesssa on kuitenkin se, että monilla ystävillä on lapset ja omat kiireet. Eli sielläkin vapaa-aikaa sielläkin vietä pääosin itsekseen.  Mieluummin täällä itsekseen kun synkässä, kylmässä ja pimeässä.

Tässä nyt tällaista ajatuksen lentoa asiasta toiseen. Muutama viikko vielä jäljellä, kun lento Suomeen koittaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s