Pilvien yläpuolella

Matka on alkanut ja reissun virallinen ensimmäinen kirjoitus tulee pilvien yläpuolelta.

Herätys oli aamulla 3:30. Yllättävän hyvin sitä nuikkuikin, vaikka ystäväni Päivin kanssa seikkailin unessa, jossa jahtasimme huumerikollisia ja piilottelimme kompostorissa. Hahhahhaa…

Siitä reippaasti ylös ja ulos ja lentokentälle. Viljan lentoboksi oli ängetty autoon jo edellisena iltana eli pienellä kahden ison matkalaukun roudauksella selvisi. Äitini oli saattajana, joten tällä kertaa ei ollut stressiä taksin tulemisesta.

Ilman aamuruuhkaa kentälle ja karavaani liikenteeseen. Lentokentälle saavutiin heti neljän jälkeen ja nopeasti totesimme, että homma menee hyvin ja Vilja tepastelee täyden lastin saaneen kärryn vieressä kuin vanha tekijä. Äitiäni alkoi jännittää löytääkö enää ikinä takaisin autolleen, joten päästin hänet takaisin. Helpompi olikin huolehtia vain matkalaukuista, lentoboksista ja koirasta eikä enää äidistä 😀

Karavaani kulki hissin kautta checkaukseen. Ensin laukut hihnalle ja paperien tarkastus. Sitten saatiin saattaja, jonka kanssa lähdettiin punnitsemaan boksi ja koira. Ensin boksi ja sitten Vilja pääsi hyppämään hihnalle. Homma selvä ja lähdettiin hissin luo kokoamaan koppia.

Mukava virkailija auttoi kokoamisessa ja homma meni nopeasti.  Kannatti muuten eilen ostaa kolmenkympin matto boksiin ja jättää se sitten kotiin.

Paikalle kutsuttiin turvatarkastaja, joka tsekkasi boksin sisäpuolelta. Vilja odotteli nätisti vieressä. Paikallisjunalla liikkumisesta on ollut hyötyä. Jäädytety vesikupit kiinni oveen, Vilja sisään ja muutamalla nippusiteellä oven varmistus.

Sinne meni!

Ja mä pitkääkin pidempään turvatarkastusjonoon. Kaupasta ripsarit ja tuliaiset. Vakioaamupala jäi väliin, koska aikaa todellakaan ei ollut liikaa. Suoraan portille, joka vielä oli muuta kuin ilokseni toisessa päässä terminaalia. Lastaus oli käynnissä ja yritin Viljaa bongailla. Ei näkynyt kaveria.

Koneessa sainkin heti varimistuksen suoraan kapteenilta, että koira on lastattu. Purseri vitsaili, että toivottavasti on oikea. Hah hah.

Viljalla on tuolla alhaalla kissaseuraa 🙂

Outo fiilis oli nousun aikana. Mietin, että tässä se on varmasti Viljan elämän pahin kokemus. Ja siellä se on mun alapuolella tällä hetkellä. Toivottavasti kaikki ok ja kaveri vetää sikeitä. Kuten itsekin äsken tunnin pikkupäikkärit vetäisin.

Pari tuntia lentoaikaa jäljellä ja pääsen etsimään jonkun raavaan miehen nostamaan Viljan hihnalta matkalaukkujen seasta pois! Sitä jännitysnäytelmää odottaessa 🙂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s